Laheisyys

ae Olen tuntenut itseni ee

levottomaksi koko pdivén
ja olen ikdvoinyt sinua
sanattomasti.

Olisin halunnut paeta

nditd kiduttavia ajatuksia

ja repid pois ne syddmestani.
Olen tapellut tata

tunnetta vastaan.

Se ei lahde ja tunnen itseni
heikoksi — vihaan itsedni.

Se hetki kun katsoimme
tulevaan ja luulimme taman
kestdvdn ikuisesti onkin
vain muisto — muisto
hetkistd, jotka eivdt palaa
enka haluaisikaan.

Kerran sanoimme hyvastit
painoit minut rintaasi
vasten, emme lausuneet
sanaakaan.

Poistuit hiliaa — mind jain
ja ikdvd minuun.,

Ald koskaan tule takaisin.
— Merja

Syksyista
furinaa

Syyskuu on hyvin_ lop-
pupuolessa kun tata tohertelen.
On sentaan ollut jokunen
poutapaivakin, etta on voinut
képo6tella ulkona sen verran, etta
_kasvit on saanut maasta pois.
Maakin on tullut kaannettya
valmiiksi ensi kesaa varten, vai-
kka onkin arvoitus, jos sita silloin
enaa tarvitsee. Sama on kuk-
kamaitten kanssa. Pakkasherra
kavi ummistamassa betynien ja
muidenkin kukkien silmat. Sal
vain nyhtaa nekin maasta pois ja
kaantaa maa kevatta odotta-
maan.

Minulle on joskus hienosti
huomautettu, etta olen ‘‘ak-
kamainen’’ kun kukkien kanssa
varkkaan. Voihan se niin ollakin,
mutta ihmettelen kun eivat
huomaa, etta olen tallainen yk-
sinadinen erakko niin minun on ol-
tava, saapahan sanoa, enemman
akkamainen kuin miesmainen,
sila naisten toita mina tassa
joudun tekemaan enemman kuin
miesten. Tallainen vanha korilas
ej enaa miesten toihin pystykaan.

Muutenkin on ollut sellaista
““‘rospuuttoaikaa’’, ettei ole oi-
kein kaynyt nama tupaty6tkaan,
vaikka tuota ‘‘jynssaamista’’
kylla riittaisi. Mutta mina olen
kanssa sellainen omalaatuiseni.
En mina tunnusta laiska olevani,

mutta olen vain sellainen Vah- .

atoinen.

Olen tassa odotellut aurin-
koista ja lamminta paivaa, etta
saisi ‘‘kalsonkinsa’’ ja paitansa

pesta ja saisi ne samana paivana.

kuivaksi, ettei tarvitseisi olla
lian monta paivaa vahissa vaat-
teissa.

Nyt minulla on tassa matka
muresna nlinkuin “‘saunapaapan
luteella’’ Nahkaas kun tuon van-
han Jakin silmat rupesivat reis-
tailemaan. Nyt olemme
huononakoisia kumpikin. Sen
silmiin tuli semmoinen vika, etta
se poloinen ei voi vilkuttaa
paremmin oikeaa kuin vasenta-
kaan silmaansa. Ja se vilkutus on
ihan valttamatonta, etta perassa
tuleva nakee minne ollaan
menossa. Sen silmiin on kai tullut

12

Lannen kuulumisia

- Meilla taalla Vancouverissa ja

Webster’s Cornersissa on ollut
ilo pitaa vieraanamme Thunder
Bayn Ikinuorten Kaiku kKuoroa.
Heilla oli konsertti venalaisella
haalilla Vancouverissa lauan-
taina syyskuun 27 pna ja Webs-
ter’s Cornersissa 28 pna.
Molemmissa oli runsaasti vakea.
Etenkin Webster’s Cornersissa
haali oli tupaten taynna yleisoa,
joka kiitollisena kuunteli ja kat-
seli heidin mainioita esityksiaan.
‘‘Kalajoen muumo”’ ja Armas
Kivisen sahasoitto tuntuivat ol-
leen erikoisesti yleisOn mieleen.
Salissa olisi kuullut neulankin
putoamisen sahansoittosoolon
aikana. Nun hiljaa sita kaikki
kuuntelivat. Kalajoen mummon
reipas haitarinsoitto pani yleisén
lyomaan tahtia seka kasilla etta
jaloilla. Kuoron kauniit laulut
seka soittoyhtyeen esitykset
olivat kaikki hyvia. Sellaista
meilla taalla on vain harvoin
tilaisuus kuulla.

Joukko vieraili molemmissa
suomalaisissa lepokodeissa,
joissa heidan esityksensa otettiin
kiitollisuudella vastaan. He
myOskin katselivat tata kaunista
ymparistoa, Stanley Parkia,
Queen Elizabeth Parkia ja monta
muuta nakemisen arvoista paik-
kaa. Syyskuun 30 pna menimme
vierailijoiden kanssa_ retkelle

maakunnan paakaupunkiin Vic-

toriaan. Retkea suosi ihana saa.

.Kavimme heidan kanssaan par-

lamenttitaloa katsomassa, joka
korjattuna ja puhdistettuna on
kaunis. Sen kullattuja_ kat-
tokaiverruksia jokainen ithaili.
Kavimme myoskin .kat-

vanhuuden kaihi tai joku sel-
lainen. Mina kylla jo kaytin sita
laakarissa mutta ei otettu vas-
taan. Nayttaa, etta  au-
tolaakareilla on sama systeem!
kuin ihmislaakareillakin, etta
pitaa viikkoja ennen tehda
aikatilaus.

Mina en kuitenkaan halua
vieda Jakkia liian usein maan-
tielle siina kunnossa. Jos sattuisi
poliisi-seta huomaamaan niin ei
siina. auta selitykset,

valehdella. Eikahan se miten-
kaan passaa, etta molemmat,
seka ajuri etta auto ovat huo-
nonak6isia liikenteessa ja ihmis-
ten jaloissa. Eihan se virkaval-
ta. kyllakaan ajurin silmiin niin
suurta huomiota kiinnita kun
Jakin silmiin. Ne se huomaa heti,
jos eivat kunnolla sateile.
Toivon kuitenkin, etta Jakin
laakari kykenee tekemaan
paremman tyOn sen silmille kuin
mita minun laakarini on tehnyt
minun silmilleni. Joskus sitten
annan tietaa miten ‘‘trans-
planttaus’’ on onnistunut Jakin
silmissa&. Muistakaahan toisetkin
kertoa tapahtumista. Siis turluu
sanoo
— Syytinkilainen

vaikka |
kuinka totisella naamalla yrittaisi

somassa Graigdarroch Castelea.
Taman palatsin § rakennutti

Robert Dunsmuir vaimolleen
ehdolla, etta tama lahtee hanen

kanssaan, silloin viela tuntemat-
tomaan ja melkein villiin lanteen.
Kesti kuitenkin vuosia ennen-
kuin han saattoi lupauksensa
tayttaaja perhe asui pienessa pir-
tissa, jossa emanta keitti
perheelle ruokaa puuhellalla ja
pesi kasin pyykit, joka ei suin-
kaan ollut helppoa _ yksitois-
tahenkiselle perheelle. _
Sitten kerran Robert
Dunsmuir loysi kivihillisuonen
lahtelta nykyista Nanaimoa. Hiili
oli silloin kultaakin kalliimpaa,
koska se oli ollut tuotettava En-
glannista. Hanesta tuli akkia
rikas ja han rakennutti Es-
quemalt — Nanaimo-rautatien ja
monet satamat, joista hiilta
lahetettiin San Fransiscoon ja
muihin Amerikan kaupunkeihin.
Naiden kauppojan voitolla han
sitten rakennutti taman mahta-
van palatsin vaimolleen mutta ei
itse ehtinyt siina asua, silla han
kuoli ennen sen valmistumista.
Meille suomalaisille palatsi on
mielenkiintoinen siksi, etta pal-
jon suomalaisia oli mnaissa
hiilikaivoksissa ty6ssa ja heista
muutamia kuolikin kaivoksessa
sattuneessa tulipalossa. Palatsi
on nykyisin Musiikko Conser-
vatorion hoidossa.
Monessa muussakin paikassa

pyorahdimme, vaikka yhden—

paivan aikana ei juuri ehdi muuta
kuin luoda nopea silmays niihin.
Mutta aina jotain jaa muistiin ja
on mielenkiintoista nahda paik-
koja. Laivamatka oli mukava,
eika ollut enaa liikaa tungosta-
kaan, joten jokainen sai rauhassa

Kalat syoma-
lakossa

Silta se ainakin on viime
aikoina nayttanyt.

Olemme viimeisen kahden vii-
kon ajalla tehneet ainakin viisi
kalareisua ja niin huonolla tulok-

sella, etta panee uskomaan
kalojen menneen syomalak-
koon. Eivat ne ainakaan loppua
ole voineet, silla kaanne tapahtui
niin akkia. Eika voi ilmojakaan
syyttaa silla kuun vaihteessa ne
olivat mita ihanimmat. Olimme
kolmena perattdisend paivana
kalassa ja niin huonolla tuloksel-
la, ettei kannattaisi paperia haas-
kata. Mutta kun on tata hyvaa
syytinkilaisen aikaa ja_tullut
tavaksi kalastuksesta kirjoitella
niin ei end4a osaa oikein muusta
pakistakaan. Pian on kuitenkin
taman kesainen kalastus ohi,
ettei siita enaa monta pakinaa
paperille tule.

Olemmehan me, Kaisa ja
mina, useita kalareisuja— onnis-
tuneitakin — tehneet ja niista on
tullut Liekissa juteltua ihantar-
peeksi. Olen vahan ollut pettynyt
kun en saanut, kuten olin toi-
vonut, niita suuria ‘‘jokiros-
voja’’, ainuttakaan, vaikka ne
viime vuonna juuri tahan aikaan
haukkasivat uistimeen, ja kun
olen niita jo etukateen vahan
mainostanutkin. Toteutui taasen

altaaseen. Ketiin ei
huvittavan menna& mereen ui-

nauttia kauntista merimaisemis-

uutamat uskalsivat uimaank nN ¢

ae 2?

maan kun luulivat sen olevan
liian kylmaa.

Silla reisulla nakyi mydskin
Mount Baker oikein selvasti. Se
on ollut uinuva tulivuori, joka
kuitenkin viime maaliskuusta
lahtien on nayttanyt heraamisen
merkkeja. Yhdesta = sen
kraaterista persuaa kuumaa
mutaa ja sulfaattista vetta ulos.
Geolooginen virasto pitaa sita
tarkasti silmalla. Sen juurella on
kojeet, jotka  mittaavat

-kuumuuden ja vuoren rinteilla

tapahtuvat maanvieremat tai
muutokset.

Vierailu paattyi ukrainalaisella
haalilla pidettyyn pieneen
tilaisuuteen, johon oli saapunut
vancouverilaisia sanomaan
jaahyvaiset thynderbaylaisille
tovereille ja ilmaisemaan kiitok-
sensa mainiosta ohjelmasta.

Toivomme, etta kaikki naut-
tivat matkasta ja niista
nahtavyyksista mita katsomaan
tana lyhyena aikana meilla oli
mahdollisuus vieda. Kaikki eivat
ehtineet osallistumaan pikku
matkoihin taalla, sill4 monien oli
heti konserttien jalkeen palattava
kotiin.

Ikavin ja mielia jarkyttava
tapaus oli, kun yksi joukon jasen
nukkui viimeuneen talla matkal-
la. Me kaikki otamme osaa tie-
dan suureen suuruunne. Toverin
menetys on aina ikavaa ja kun
tamakin piti olla huvimatka.
Mutta meilla kun ei ole mitaan
valtaa niihin asioihin niin on otet-
tava vastaan mita eteen tulee.

Viela kerran kiitos teille
kaikille ja toivotaan, etta ensi
kesana tavataan siella Ukkosen
lahdella, jos laulujuhlat siella
pidetaan.

on ~ Ellen Linden

vanha sanonta: — Ala nuolaise
ennenkuin tipahtaa.

Ei voi muuta toivoa kuin etta
kaunista syksya riittaisi viela pit-
kaan ja kalat lopettaisivat
syomalakkonsa. Jos niin hyvin
kay niin varmaan Liekin lukijat
saavat sita kuulla. Tallahaavaa
ei ole hurraamista. On vain ol-
tava taisaisesti paikoillaan ja hil-
jaa hengitella.

—~ Ristimaki

Manty
Saunapuina

Saunapuita sahaellessa
mun sahanterd varahteli,
Tuoresta haapaa sahatessa
se Sthisten sdhahteli,
Kovaa koivua katkastessa
se dkdtsend dldahteli.
Viimeiseksi mdnnyn rontto
mun sahattavaksi sattui,
Vaik olikin lahon ontto

Ja saha sdloihin tarttui,
puista paras mokoma rontto,
slitahdn pinoa karttut.

Myoskin saunan ladmmitessda,
rontto paras olla taisi,
koska mdntyi kylpeissa
vieldkin tervalle haisi.
Saunapuita etsiessd
vain mantyjd olla saisi.

~~ Uuno Kaksonen

‘tuntunut oy

maassa ‘omnpt uslon funtu oe -
Syksyyn on muuttunut 7
kevddn hymy.
Auringon sijasta jo
varjot lymyy.

Joka kevdalld eldmad halas
nyt jo piilohon palas
toivoen, ettei ndkisi
kukaan.

Tdssd ma katson silmin
haikein,

lGhti jotain, josta ero

on vatkein.

Kyvasi, syksy, kauniiksi
luodun, kuolon korvaanko
pian joudun?

Syksyn vaiheet

Syksy on niin monivaiheista
aikaa, etta vukon aikana voi olla
vaikka kuinka monenlaista_ il-
maa. |
Menimme kampille. Oli pilvi-
nen ja kolea ilma. Sataa tihrutti
hiljaa, jarvi oli aivan harmaa. Oli
oikein ikava paiva. Lehdet hiljal-
leen putoilivat puista kuin itkien
taman lyhyen kesan paattymista
ja kylman talven tuloa. Ei huvit-
tanut olla kampalla kun ei edes
voinut kalaan menna ja niin
lahdimme kotiin.

Palasimme uudelleen parin
paivan kuluttua ja luonto oli var-
annut meille kauniin aurinkoisen
aamun. Tervetuliaisiksi puut
olivat pukeneet ylleen parhaat
vaatteensa ja maassa oli kaunis
keltainen matto. Oli kaiken var-
ista loistoa ja jarvi oli sininen ja
kirkas. Mieheni sanoi, etta nyt
menemme yrittamaan kalaa ja
tulihan niita monta komeaa von-
kaletta aamupaivalla, mutta il-
tapaivalla teimme turhan reisun.
Olivat kai nokkaunilla kun
saimme vain yhden pienen pirrin.
Saunomisen jalkeen menimme
tyytyvaisina kotiin. |

Mutta tehtyamme pari paivaa
kotiaskareita lahdimme_ taasen
kampalle kun oli ihana aamu. Oli
tarkoitus kaataa muutama
koivupuu, ettaé on vahan kovem-
paa polttopuuta keittién pesaa.
Kaadettuamme nelja puuta alkoi
puhaltamaan kova tuuli ja taivas
uhkaavasti tummua. Meidan
kaunis lehtimatto sai lahd6on,

- puut taipuivat aivan vaaraan ja

muutama pisara tuli vetta, mutta
siihen se sade jai. Pilvet kaik-
kosivat mutta tuuli puhalteli
voimakkaasti koko paivan. Ko-
tiin mennessa aivan nostatteli
‘‘kaaraa’’ ilmaan.

Nyt on sunnuntai ja olemme
jalleen taalla kampalla. Puut on
pilkottu ja kellarissa.
Perunamaata pitaa iltapaivalla

myillata, vaikka onkin sunnuntai.

Mutta tavataanhan sanoa: mita
parempi paiva sen parempi ty6.
Viela on toivoa, etta tulee kaun-
nis ‘“‘intin kesa’’ ja hyvia kalail-
moja, etta saa savukalaa ja
tuorettakin panna talveksi pakas-
teeseen.

Hauskaa syksya_ kaikille
lehtemme ystaville ja toimittajille
toivottaa

—— Saunamaen paljasjalka