Kirjoittanut A .B .N () R AA Jatkoa Siirtomaarays oli ehtinyt jc ennen minua Hiitolaan. Kun menin illalla tyOhdntallille, oli siella jo toinen mies minun ti- lallani ja minulle siirtomaarays ja muuttoliput valmiiksi kirjoi- tettuna. Talla kertaa minulla ei ollut suinkaan syyt4 moittia herrojen kiireita! Niin muuttuu maailma! Ei ollut kulunut vielé kuukautta- kaan siita, kun Sortavalan kop- pava varikonpaallikk6 oli sano- nut minulle, ettei paadsyni hanen varikkoonsa tule kysymykseen- kaan ja nyt mina kuitenkin olin Saapunut ilmoittautumaan juuri sinne. “Jaksonpaallikk6 = lahetti minut Polvelaan pumppumie- heksi!”’ Mina huomasin jo heti ensi- silmayksella, etta olinpa ereh- tynyt tulemaan vaéardan ky6k- kiin. Herran katse oli kuin ta- vattoman suuri varsiluuta, jolla minut aiottiin lakaista rautatiel- ta tyyten pois, lakaista niinkuin torkykasan, jonka tuuli on mu- kanaan kuljettanut. Olinhan tul- lut hanen varikkoonsa vastoin hanen tahtoaan ja mind tulisin kylla viela huomaamaan, kuka on herra auntie: Ja mina huo- maavinani hainen myrkyllisia silmayksiaan, vaan tiedustelin rauhallisesti, niinkuin asiaan kuuluukin: ‘Mina haluaisin tietaa, mita minun tehtaviini siella Polve- lassa kuuluu? Ja viela, onkohan siella asunto jo vapaana, etta voin muuttaa perheeni sinne?”’ Vastaus ei ollut erikoisen rohkaiseva: “Polvelan asemapaallikdlta saatte tietda, mita tehtaviinne kuuluu ja samalla luontaise- duistanne selostuksen.., men- kaa kysymaan hanelta taikka insindéri Gulinilta, jonka suo- sikki tunnutte olevan!”’ Vastaus, niin toykea ja il- keamielinen kuin se olikin, ei vienyt kuitenkaan minulta sisua kaulalle. Pdinvastoin, kivitin hanté entista tarmokkaammin pyynnoillani: “Minulla on pieni lapsi, sen vuoksi pyytdaisin, etta herra varikonpaallikk6 soittaisi sinne Polvelaan ja ilmoittaisi etuka- teen tulostani, etta lammittai- sivat siell4 huoneet valmiiksi huomenaamuksi, kun saavun sinne perheeni kanssa Hiitolas- ta!” Aija vaaristeli naamansa kuin pahassa hammassaryssa, keksiakseen oikein ilkean vasta- Over 100 countries there-Canada didn’t show Tashkent’s world film festival By John Weir Tribune Moscow Correspondent During the last 10 days of May the Sth international film festival of countries of Asia, Africa and Latin America was held in Tashkent, the capital of Soviet Uzbekistan, with repre- sentatives from more than 100 countries taking part. For the first time Australia and New Zealand brought films to the big show. For some reason Canada was not represented. The mornings and after- noons were taken up with seeing feature and short films from various countries. Each mor- ning several films were discus- sed by film workers, critics and newsmen. Evenings were devo- ted to meetings with representa- tives of the Uzbek republican and Tashkent city bodies, va- rious arts and public organiza- tions. Usually the meeting parts were interlarded with Uzbeg songs and dances. Unforgettable were the get- togethers at the House of Fri- endship, meeting of solidarity with Africa, a similar gathering with Chilean democrats, the Opening ceremony with leaders of the Uzbek SSR present, at which a message from Leonid Brezhnev was read, and the fi- nal banquet where guests joined members of a first class profes- sional ensemble in a hilarious hour of dancing. Difficult as it was to digest such a manna of films, it was a delight to view the offerings from so many lands, including those where the cinema art is yet in its infancy. Styles and standards differed, but nearly all of them dealt with social problems, qui- te a few with the fight to over- come ignorance and superstition. A number of films were devoted to the subject of the emancipa- tion of women. Apart from the opportunity to see and discuss films, the festival also provided a market for buying and selling pictures. Two Australian films pre- sented studies of nature and life “down under’, ‘while the New Zealand entry was an attempt to “look into the future” and de- ‘Scribed revolutionary urban guerilla fighting og the island. Canadians have prggduced worthwhile films despite suf- focation by the Hollywood em- brace. Why don’t we show them at international festivals? I un- destand Canada was invited. jhan kylmillaan ja viela listiksi uksen. Paremman puutteessa han lopuksi arahti: ‘*Eipa taalla ole ollut tapana hoidella uusien tulokkaiden yk- sityisasioita... mutta voihan tuon ilmoittaa.”’ Jain seisomaan ja odottele- maan soiton tulosta, mutta her- ra ndytti syventyneen muihin asioihin, eika ollut soitosta moksiskaan. Nahtydan, ettaé en aikonutkaan poistua, han sy- saisi vihaisesti paperinsa sivulle ja arahti: “No, oliko vielé muuta toi- mitettavaa?”’ “Ei ollut — hyvasti!”’ Aamuyésta lahdimme mat- kalle Hiitolasta. Oli oikea koi- ranilma...myrskysi ankarasti ja vetta tuli tulvimalla kun nou- simme junaan, ja samanlaisena pysyi ilma vielé Polvelaankin saapuessamme. Lihava ja lyhyt mies kuin tynnyri, mustalaisen nakéinen naamaltaan, hoiteli Polvelassa asemamiehen tehtavid. Han tuli ensimmdisena meita puhuttele- maan, seisoessamme asemalai- turilla, Veeralla poika kasivar- rellaan ja minulla kadet matka- tavaroita taynna. Han ei edes tervehtinyt eika tiedustellut keita olimme, vaan alkoi levitell4 minulle avaimia, samalla selitellen: “Tuossa on vaihteen avai- met, tuossa konehuoneen, tuos- sa asunnon, muuttovaununne on tuolla sivuraiteella ja asun- tonne tuolla lammin rannalla... § Niin tuota, sitten... kun mina lahtisin tunnin perasta laatimaan verkkojani veteen, niin sinun olisi tultava silloin tanne ase- mamieheksi.” “*Kylla mina aion pitda ta- man paivan muuttopaivana!”’ “Mutta piellikké sano Join- suuhu lahtiissaa, jotta uus mies soap alakoo jo tannaa ty6nsa.”” Minua alkoi jo mokoma vouhastelu jurnuttaa. Valitse- matta paremmin sanojani ky- Saisin aijalta hiukan pilkallisesti “Mika se sellainen herra “npiellikk6”’ on, joka maardailee ty6t ennenkuin mies on tullut- kaan?”’ Mutta tynnyri ei hellittinyt otettaan: “On se voan se meija piel- likk6 semmone herra, etta niin ne asjat on, kun se kaskyt lo- atii.”” Todellisuudessa ei Polve- lassa asemapaallikk6a ollut- kaan, vaan ainoastaan asema- mestari, vaikka hanelle aihee- tonta arvonnousua oli annetu* kin kansan silmissa. Tynnyri py6ri askareilleen ja me aioimme lahtea astumaan asunnollemme lammin rannalle. Mutta smalla tulikin paikalle eras vanha rouvashenkild; joka sanoi olevansa asemapaallik6n diti. Han kehoitti Veeraa tule- maan lapsensa kanssa luokseen siksi aikaa etta ennatetdan lam- mittaa meidan asuntomme. Varikonpaallikk6, senkin toljake miehekseen, ei ollut il- moittanutkaan saapumisestam- me, joten huoneet olivat vielé PNR NR NRK NN siivoamatta, Asuntomme oli vesitornin vieressaé, kauniilla koivikkokunnalla, aivan lam- min partaalla. Pumppuhuone ‘oli vesitornin alakerrassa. Kauniimmalla paikalla ei asunto juuri voi olla, olin ker- rassaan haltioitunut nakéalaan ja iloitsin mielessani, etta olin onnistunut saamaan nain hyvan paikan, vaikka asemamiehen puheista paasinkin jo heti sii- hen kasitykseen, etta tyéta mi- nulta ei toimessani tule puuttu- maan. Kantelin suurimpia roska- kasoja ulos huoneista, toin pilk- keita sisdan ja viritin tulen uu- neihin. Entinen pumppumies oli siirtynyt elakkeelle ja muutta- nut omaan taloonsa asumaan jo kolme kuukautta sitten. Siita saakka olivat huoneet ollet kyl- millaan. Torakan raatoja oli permannolla ihan mustanaan, mutta pakkanen oli ne onneksi tappanut. Lakaisin permannot puhtaiksi ja sitten kavin nouta- massa Veeran ja poikamme o- maan kotiin. aoe Kulkijan elama on tuulta ja tyynta, myéta- ja vastamaata... Toiveeni olivat nyt osittain ee a oe POA NOR OPNEOINERERE OS UNOA ONG ERLE Syvalla surulla ja kaipauksella ilmoitamme etta rakkaamme Leo Viita 4 kuoli 4kkia arvaamatta Sudburyn Memorial sairaalassa, | Mi toukokuun 14. pnaé 1978. Leo oli syntynyt Lappeenrannassa, ¥) Suomessa, tammikuun 9. pnd 1916 ollen kuollessaan 62 v. 4 4 kk. ja 5 p:n ikdinen. Suremaan jdivat omaiset: Koti niin tyhjalta tuntuu nyt (4 Kun luotani rakas siirryit sa pois. Akkié kutsu sun luoksesi kulki, ) odottamatta silmasi sulki. | Olkoon unesi rauhainen. ) diti Anna Viita, veli Allan, veljenvaimo Ann ja veljenpoika @ Ricky. Viimeisen siunauksen suoritti pastori Jukka Joensuu | 4 Sudburyn Park Lawn hautausmaalla toukokuun 16. pnt A) 1978, suuren tuttavajoukon saattamana. tdyttyneet...vain osittain. Asuntoni oli hyva ja ihanal- la paikalla, Asema-alueen kivi- simmat viljelysmaat, jotka oli- vat minun osalleni langenneet — asemamestarin ja asemamie- hen valikoitua itselleen parhaat viljelystilkut — perkasin, ja muokkasin hyvaan kuntoon. Vapaa-aikoinani kivesin pellot, rakensin kivista aidat ymparille, hikoilin ja ahkeroitsin aivan kuin maa olisi ollut omani. Kun pumppuhuoneen takana pohjoi- seen viettavalla rinteella oli mainiota peltomaata, siirsin ta- man maan eteldiselle, aurinkoi- selle rinteelle ja niin sain mai- niot vihannespenkit. Samalla kun koneeni pumppusi vetta, mina myllersin maata. Nain olin ahkeruudella ja vaivanna- Ola tehnyt kivikkoisesta kun- naasta hedelmallisen yrttitar- han. Asemamestari, asemamies ja ratavartija ihmettelivat ja siu- nailivat, etta on siina hullu mies kun viitsii muokata valtion mai- ta, vaikka ei ole edes saanut nimitystaé virkaansa ja voi niin ollen joutua jattamaan tyénsa tulokset ja paikkansa toiselle milloin tahansa! Niin minakin ajattelin nain jalkeenpain, mutta en silloin. ' Jatk. vaimo Vieno (o.s. Lepistd), | Q Sulle aamu ikuisen levon toi, i mutta muistosi kallis sdilyy. @ En unohda sinun hyvyytta milloinkaan. “ Vaimosi Vieno Keskella kevataikaa parahinta, uupui paljon riemuitseva rinta. Uupui silloin kun viel ois kaunein elda. Nyt katkerasti kuolinkellot helaa. Paljon karsit, paljon kestit, viimein rauhan saavutit. | Ne jotunntin sake muistossamme, | syvasti kaipaamme hymyasi hyvaa. Ann ja Allan Kiittéen seta kaikesta siita, mihin sanat yksin ei riita. Muistojen kukista seppeleen teen. Rakas muisto vain sedasta jai. Ricky Kiitos Kiitamme kaikkia, jotka niin suurilukuisina meita muis- tivat. Kiitos kantajille. Kiitos myés kaikille kauniista kukka- 9 | laitteista jotka koristivat Leon viime lahdén. Kiitos lahjoi- | tuksista eri sdatidille, osanottokorteista j ja muistojen kukista | Viikkosanomissa. [i Anna, Vieno, Ann, Allan. os Ricky Viita Site 20, R.R.2, Sudbury, Ontario