“Olen ollut kauan aikaa sai- raana, kohtaus johtuu siita, eika pelosta’’, koetin sammaltaa se- litykseksi. “No, istukaa sitten, en kyse- le enaa, saatte todistuksen. En tiennyt, etta olette ollut sairaa- na!” Silla aikaa kun konttorinei- tonen kirjoitti minulle todistus- ta, jutteli insinddri kamssani um- met ja lammet, kyaeli sairau- destani, perheasioists ni ja kes- kusteli kuin vertaisensa kanssa. ‘*Teille olisi ollut edullisem- Miners win SEPT-Iles, Quebec Some 10,000 iron ore miners throughout Quebec’s North Shore and the Newfoundland iron ore belt in Labrador have returned to work after a four month strike which won them major gains in wages, health, safety, job security and pen- sions. A major concern of the miners was safety. They won reinstatement of their perma- nent Safety Committee. The committee had been established in the spring of 1977 after arash of accidents, including three deaths within a 10-day period. The furious miners demanded a committee to monitor safety standards on gas, dust and noxi- ous fumes. The committee func- tioned for about one year, wennengnneen, during which time the accident | rate dropped by 50 percent according to the Newfoundland Labor Department. The com- panies dissolved the committee in the spring of 1978. The workers also won an end to the use of company doctors, to be replaced by doc- tors of their own choice, for paa jos teilla olisi ollut nimitys ennen sairastumistanne... sil- loin olisitte saanut sairausajal- takin tayden palkan,”’ sanoi in- sind6ri antaessaan minulle to- distukseni. Sitten han mietti hetkisen ja sanoi konttorineidil- le: “Kirjoittakaa talle miehelle anomus taydesta palkasta sai- rausajalta, niin mina jarjestan, etta han saa sen, kun se nimi- tyskin nyt kuitenkin lahiaikoina tulee!”’ Varikonpaallikon — vikuroi- major gains diagnosing and treating indus- trial diseases. The costs will be borne by the company. Some 150 North Shore miners have recently been found to suffer fron silicosis due to the rock dust levels in the mines. Wages, retirement Wage increases in the new two-year contract average two dollars per hour. Pensions were increased to $727 per month under the ‘30 and out’ retire- ment program. In addition, the new contract provides that sea- sonal time losses and time lost due to strikes will be included in computing pensions. Jobs reinstated A major job security gain was made in eliminating the company practice of contract- ing work out. Under the new pact, jobs previously lost due to such contracting will be reins- tated. The new contract also pro- vides that a worker may refuse to work an unsafe job and go - home with a full day’s pay un- less they are given a safe job. The re-education of Someone should coin a special medal for Andrew Young. Carter’s unfortunate UN ambassador became the victim of truth, which is not exactly one of those qualities the pre- sident had in mind when ap- pointing Young to this post. Answering newsmen’s questions about the trial of Shcharansky and others, Young commented that the United States has ‘hundreds, perhaps thousands of political prisoners in its jails...’ What a scandal! The red- necks in Congress wanted his head and introduced an imp- eachment motion which lost - 293-82. Vance called him unprintable names. Jimmy - Carter had a chat with him. And, obviously because the American system is se Andrew Young strong, Young was able two days later to declare that his statements were not true. The politically naive may rejoice that the thousands in U.S. jails were so speedily released and that Andrew Young’s remark did it. But, since not a single human being rotting in U.S. prisons for political reasons has been freed, we must regrettably assume that Young’s two heady days as a ‘dissident’ are over. For a man who loves to preach to Africa about his own victories for civil rights and tell how he stood firm against racism and pressure in the 1960’s, we must assume Young has seen the light. Today he is a respected hack in Carter’s court, a mem- ber of the powerful Trilateral Commission where he rubs miset olivat menneet kokonan myttyyn. Nimitys tuli ja tuli palkkakin ihan vahentyméattd- mana sairausajalta. Asema- mestari ja varikonpaallikk6 ei- vat voineet muuta kuin taivas- tella, etta on silla Normilla vie- tavan hyvat valit jaksonpaalli- kon kanssa. Mutta siita huoli- matta he eivat olleet kuitenkaan heittaneet kirvestéan kaivoon, vaan punoivat yha edelleen pi- rullisia juoniaan selkani takana kerran satuin omin korvin kuu- lemaan heidan keskustelevan minusta. On tavallaan nautinto kuunnella salaa, kun kuuntelija itse sattuu joutumaan panette- lun kohteeksi. Silloin varmasti saa kuulla lahimmaistensa vil- pitt6man arvostelun itsestaan. Satuin olemaan aseman odotus- huoneessa, kun asemamestari konttorin puhelimessa puhui varikonpaallikon kanssa. Arva- sin jo muutamasta sanasta, ke- nesta oli kysymys. Vangitsin korvaani keskustelusta seuraa- vat, katkonaiset ajatukset: ‘Vain niin, no kylla se mies puhua osaa... Ensikuun alus- tako?”’ ‘“Mutta sehan oli silloin vie- la Sairaana...” “Vai haukkui, no annetaan nimityskirja ja palkkakin, mutta kyll4 kai mina saan nyt jarjes- tda sille vahan lisda -ndita lii- kennepuolen tdita?” ‘On se jo kunnossa, puskee taas peltotdita ja katiskoita ky- laldisille kyhdilee. Saisit huo- mauttaa, ettel rautatieldisella saa olla sivuhommia”’, Menin muka asiaille kontto- riin ja silloin herrojen keskus- telu siirtyi aikatauluihin. Kun sitten palkanmaksun yhteydes- sd sain nimityskirjan, oli sattu- moisin paikalla myéskin ase- mamies ja ““Tonttu-Matti”’ ase- mamestarin lisaksi. Talldin he kaikki onnittelivat minua oikein katta) ropaten ja asemamies, | vanha kettu, alkoi minulle ta- pansa mukaan viekastella: ‘Kylla kai sina nyt ostat konjakkia ja tarjoat meille nimitysryypyt....Tuskinpa oli- sit nimitysta saanutkaan, ellei paallillé olisi suositellut sinua.”’ ‘“Kasin kusta mind teille tar- joan! Luuletteko te, etten mina tieda mink4alaista peliad olette pitanyt selkani takana vaikeut- taaksenne nimitystani? En mina ole sokea... enka kuurokaan.” ‘Tovereiltani’’ meni heti veljeilyn halu... luu upposi shoulders with the mighty. And- rew Young’s flashbacks to his common past must surely be pardoned. He’s new and wants to do well. He’s not used to the subtleties of realpolitik and, we suspect, has not completely shed his nauseating evangelism. But, we’re confident he will learn. Andrew Young, with the kurkkuun. Kuunnellessani sa- laa asemamestarin ja varikon- paallik6n keskustelua, olin paat- tanyt sopivassa tilaisuudessa riisua naamiot heidén kasvoil- taan. Ja nyt oli hetki lydnyt! Tallé6in en tullut lainkaan ajatelleeksi sita, etté jos arsytan suorilla sanoillani heidat kaikki _vihamiehekseni, voivat he yhdes- sa punoa vaikka kuinka pirulli- sia juonia minua vastaan ja teh- da oloni Polvelassa kokonaan mahdottomaksi. iy “Jumalall’ on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet, ei katehen kainalossa.” Tydtoverieni ja lahim- pien esimiesteni yhteisrintaman toistuneista hydkkayksista ja sabotaashiteoista huolimatta rupesi taloudellinen asemani vaurastumaan. Jarruttaakseen toimintamahdollisuuksiani lisa- tulojen hankkimiseen, lisasi a- -semamestari varikonpaallikén suostumuksella tyétaakkaani minka kerkisi ja niista vapaa- aikojanikin ehtimiseen. Minut aiottiin kerta kaikkiaan pakot- taa lahtemdan pois Polvelasta, hyvalla taikka pahalla, keinolla milla hyvansa. Asemamestari, tuo lanki- sddrinen vatsanpalvoja, oli mi- nuun kohdistetun kivityksen soihdunkantaja, liivintaskufyy- reri, joka jarjesti hengenheimo- ‘ laisilleen oikein kokouksia, jois- Sa minun vahdpatdista persoo- naani alustettiin ja vatkattiin, tarkasteltiin puolelta ja toiselta, ja yhteisesti kelvottomaks! hunsvotiksi havaitttin. Yritin etsid suojaa itselleni oikeudes- takin, jonne manautin asema- mestarin altavastaajaksi, koska han oli myOéhemmin aiheuttanut siirtoni pois Polvelasta ja hanen palvelustytt6nsa —_— todistajaks! kutsutin, mutta nahkapaatok- sen sain. Ei ollut miehessé mitéan vikaa oikeuden mieles- ta. Ei ollut, vaikka tytt6 oikeu- dessakin todisti, omin korvin kuulleensa vakuutti, kuinka i- santansa oli kokouksessa kohis- sut, vaatinut vakavin sanoin: ‘Se Normi on saatava taalta pois, keinolla milla hyvansa!’. Nahkapdatéksen _ sain... mutta eihan siina mitaan ihmet- telemista. Olin hyékannyt kor- keista virkaherroista muodos- tettua rintamaa vastaan, joka _puolustautui varmoissa_tuki- kohdissa Rautatiehallituksen lahettaman avustajan johdolla. Monasti olin miettinyt, mist4 minuun kohdistettu viha oli oikeastaan saanut alkunsa? En- han ollut kenellekaan mitdan pahaa tehnyt, en rydstanyt,en ryOvannyt, en varastanut, en lausunut pahaa sanaa lahim- mdisestani, en himoinnut 1[a- himmiiseni aviopuolisoa, en piikaa, en lehmad, enka edes kissanpoikastakaan... Syyna ei siis voinut olla mikaan muu kuin kateus! Nimityksen saatuani nousi palkkani ja nyt jo sain lapsiavustustakin ja lisatuloja hankin vahan sieltaé, vahan tidlta. Kasvismaat, jotka olin aid of timely cuffs from his | kivennyt ja lannoittanut, raataen employers, will quite certainly rakkulat kourissani, alkoivat become everything that Carter ' antaa aina parempia ja parem- hoped he would. TM _korjailin kylaldisten maitoasti- satoja. Vapaa-aikoinani oita ja koneita. Katiskoita ka- sasin aina silli aikaa, kun pumppukone pumppasi sailié6n vetté ja suurimman lisétuloni sain henkivakuutusasioimiston hoidosta. Suomi-yhtién asioimistoa oli hoitanut ennen minun Pol- velaan saapumistani paikka- kunnan poliisi.... hoidellut si- kali, etta ei osannut erottaa asioimistojen rahoja omistaan ja saanut senvuoksi luovuttaa asioimiston hoidon ‘Tonttu- Matille’, joka taas puolestaan oli niin saamaton, ettei saanut asioimiston rahavaroja enem- paa lisdantymaan kuin muuten- kaan muuttumaan. ASemamies hoiteli Kaleva-yhtién asioimis- toa ja asemamestari ei huolinut, vaikka hanelle tarjottiin Suomi- yhtion asioimistoa, koska sen vakuutuskanta poliisin huoli- mattomassa hoidossa oli vuosi vuodelta pienentynyt, eika sita ollut sanottavampia tuloja. Saavuttuani paikkakunnalle, tuli ‘Tonttu-Matti’? matkatar- _kastajaksi seurassaan luokseni vakuutuksia tyrkyttamaan, eh- dottaen samalla tama Matti, etta mina ottaisin toimiston hoidettavakseni kun asun ase- malla, jossa vakuutetut joutu- vat paljon muillakin aioillaan liikkumaan., Ja mind lankesin houku- tukseen: asioimisto kaappei- neen muutettiin luokseni. Asioimiston piirissa ei ollut paljon vakuutettuja, mutta he olivat tyytyvaisia nyt, kun voivat suorittaa maksunsa Ssa- malla vaivalla kaydessaan ase- malla, postissa ja kauppapuo- deissa ostoksilla. Talléin ei asioimistosta viela ollut juuri minkaanlaisia tulojay eika ku- kaan minua senvuoksi kadehti- nutkaan, mutta jopa muuttui munasta ruoka, kun innostuin hankkimaan uusia vakuutuksia ja onnistuinkin hankinnassani niin erinomaisesti, etta olin seka hankinnassa etta rahas- tuksessa koko piirin paras. Silloin alkoivat myéskin kadeh- tijani liikehtia. Varikonpaallik- k6 ilmoitti oikein kirjallisesti, etta jos aikomukseni on jatkaa toimintaani, on siihen anottava lupa Rautatiehallituksesta. Tot- telin maaradysta ja kirjoitin a- nomuksen. Muutamien viikko- jen kuluttua tuli vastaus, jossa lausuttiin, etta rautatieladiset toimivat aivan yleisesti asia- ' miehina ja samalla ihmeteltiin, kuka sellaista lupaa on kehoit- tanut hakemaan. Kirjoitin Rautatiehallituk- sen kirjelmasta kaksi jaljen- nosta, joista toisen lahetin menestyksestani alati huoleh- _ tivalle varikonpaallikélle ja toi- sen kiinnitin ilmoitustauluun kauppojen lahistoll4. Se oli siina erinomaisena mainoksena ja kadehtijaini karvaana palana iltaan saakka, mutta y6n ku- luessa se oli siita havinnyt, ei kuitenkaan olemattomiin, vaan siihen ammusvarastoon, jolla minua myOhemmin pommitet- tiin. Tama kirjelman jaljennds oli eraana patevana todistus- kappaleena siind asiakirjani- pussa, jolla minut todistettiin suurimmaksi hunsvotiksi, mitaé rautateillimme on koskaan ollut. |