“Kunhioh sotamies SHVEIKIN seikkailut maailmansodassa Ja esitettyani asiani hanelle karjaisi eversti minulle, etta olin idiootti ja saisin painua helvettiin. Mina vastasin hanelle: “‘Herra evers- ti, anon paasya prikaatinpaal- likon puheille’. Silloin han kauhistui ja kutsutti heti ker- santti Schreiterin toimistoon luokseen, ja taman oli kaikkien upseerien kuullen pyydettava minulta anteeksi tallirenki- sanaa, Senjalkeen han saavutti minut pihalla ja sanoi, ettei han taman jalkeen enaa koskaan hauku minua, vaan etta han toimittaa minut sotilasvanki- laan. Siita lahtien olin kovasti varuillani, mutta se ei auttanut mitaan. Olin kerran vahdissa varastolla, ja jokainen vartio- mies kirjoittaa sen seindan aina jotakin, Piirreltiin joko naisten sukupuolielimia tai raapustel- tiin pikku varsyja. Mina kun en keksinyt muuta, niin hetkisen mietittyani kirjoitin lauseen: ‘*Kersantti Schreiter on roisto”’, ja sen alle nimeni. Ja tama kersantinhyvakas antoi minut heti ilmi, silla han oli vakoillut minua kuin verikoira. Kaikeksi onnettomuudeksi sattui minun kirjoitukseni ylapuolella ole- maan eras toinen: Jos sotaan kasketaan, niin naytan takapaan. Ja tama sattui vuonna 1912, jolloin meidan oli maara lahtea Serbiaan tuon konsuli Proc- hazkan takia. Niinpa minut lahetettiin heti Tereziin sota- oikeuteen. Noin vilsitoista ker- taa valokuvasivat sotaoikeuden herrat varaston seinalla olevia kirjoituksia ja minun allekirjoi- tustani. Jotta he olisivat pads- seet selville kdsialastani, oli minun kymmenen kertaa kirjoi- tetiava: Jos sotaan kasketaan, nlin naytan takapaan. 53. Haju esittad merkittavia suurta osaa niin elitimille kuin ihmisille. Tiedetian, etta ns. napasialla eli pekarilia on tuoh- surauhaset seliissi. Hankaamalla ndita toistensa hajurauha- sia vasten lauman jasenet hankkivat vhteisen tuoksun, josia siis tulee niiden erikoismerkki. Niille on tirkeiimpaa, kuinka ne haisevat kuin mild ne nayttivat, Samaten on asianlalta koirilla, jotka nuuskivat kaikkea ja kaikkia tunnistaakseea, Koira voi unohtaa ulkondon, mutta ei koskaan hajua. Haju ohjailee muurahaispesia hellittdmatti. Muurahaisten eli- miassi kaikki on hajun sanelemaa: vstdvyys. vihollisuus, ra- vinnon etsiminen ja toiminta hatitilanteissa. Kimalaisella on tietyt rauhaset, joilla ei ole mitéain muuta tehtdvéa kuin |i- ja viisitoista kertaa: “Kersantti Schreiter on roisto”. Ja vii- mein saapui paikalle muuan kasialantutkija, joka kirjoitutti minulla: “Kesakuun 29 p:na 1897”. “Tama ei viela riita’’, kasialantutkya sanoi, “‘meita kiinnostaa tuo sana “‘taka- paan”. Keksikaa joitakin sa- noja, joissa on t:taja p:ta. Ja han saneli minulle: takiainen, tukka, puolalainen, pannukakku. Oi- keuden kasialantutkija meni lo- pulta aivan paasta pydralle ja vilkuili koko ajan pistimin va- rustettua sotilasta ja sanoi lo- puksi, etta aineisto pitadisi la- hettaa Wieniin ja ettaé minun olisi kirjoitettava kolmasti al- lekkain: ““Aurinkokin alkaa pi- an paistaa, on liian kuuma”’. Koko aineisto lahetettiinkin Wieniin ja asia pdattyi siten, ettei muu kuin minun allekirjoi- tukseni ollut minun kasialaani, niinkuin olin itsekin vaittanytja minut tuomittiin kuudeksi vii- koksi vankeuteen, koska olin kirjoittanut nimeni vahdissa ol- lessani, enka ollut muka voinut vartioida kirjoittaessani nimea- ni muuriin. — Siindpa sen néette, korp- raali sanoi tyytyvdisend, etta kuitenkin saitte palkan roisto- maisuuksistanne. Jospa mind Olisin ollut tuomioistuimen si- jassa, olisin antanut teille kuusi vuotta vankeutta kuuden viikon asemesta. — Alkaa nyt olko tuollai- nen, alokas puuttui puheeseen, vaan ajatelkaa mieluummin o- maa loppuanne. Juuri 4skenhan pdivystava upseeri sanoi, etta joudutte vastaamaan. Teidan pitdisi nyt vakavalla mielella valmistautua siihen ja ajatella -eraan korpraalin viimeisia ai- kaansaannoksia. Mika te oike- astaan olette maailmankaikke- uden taustaa vasten katsottuna, hettéi hajuviesteji. Ne hajustavat eri lehtid merkitikseen kun ajattelette etta meitaé lahin- na oleva kiitotahti on 275 ker- taa kauempana tasta sotilasju- nasta kuin aurinko. Jos te nyt olisitte tuollainen kiintotahti avaruudessa, olisitte te niin havidvan piemi, ettei teita nakisi parhaimmallakaan tahtitieteel- lisella kojeella. On mahdotonta kuvitellakaan meidan mitatto- myyksidmme maailmankaikke- udessa. Puolen vuoden kulues- Sa plirtdisitte te aivan pienen kaaren taivaanlakeen, vuodessa niin pienen ellipsin, ettei siita edes voida puhua, Teidan pa- rallelliakseliannekaan ei voisi mitata. — Siind tapauksessa, Sh- veik huomautti, korpraali voi olla ylpea siita, ettei kukaan vo! mitata hanta, ja miten tahansa hanelle kuulustelussa kaynee- kin, olkoon han vain rauhal- linnen, alk66nka kiihtyk6, silla jokainen mielenliskutus vahin- goittaa terveytta, ja ndin sota- aikana on terveys jokaiselle kallis, silla vaivaiset eivat kesta sodan rasituksia. — Vaikkapa jouduttekin lin- naan, kopraali, Shveik jatko: ystavallisesti hymyillen, vaikka teille koituisikin koko joukko ikavyyksia, alké4a menettakd malttianne ja jos toiset sanovat ‘mielipiteensa, niin sanokaa te- kin omanne. Tunsin eraan hiili- kauppiaan, Franz Skvorin, joka istui sodan alkuaikoina Prahan poliisikamarilla syytettyna val- tiopetoksesta samaan aikaan kuin minakin. Ehkapaé hdanet my6hemmin hirtettiin joillakin jarkiperdisilla syilla4. Kun ha- nelta kuulusteltaessa kysyttiin, oliko hanella mitéan muistutta- mista syytekirjelmaa vastaan, han sanot: “Jos se nyt oli silla tavoin kuin se oli tai ei, jollakin tavoin se kai kuitenkin oli, eihan ole viela koskaan sattunut, ettei r’ Han sai siita. pimeaa i Kopin | eika kahteen paivadan mitaan syotavad eika juotavaa ja sitten hdnet vietiin jalleen kuulustel- tavaksi, mutta han vain pysyi sanoissaan, etta jos se oli silla tavoin kuin se oli tai ei, jollakin tavoin se kai kuitenkin oli, eihan ole viela koskaan sattunut, ettei se olisi ollut millaan tavoin. Voi olla, ettd hanet tasta syysta vie- tiin mestauslavallekin joudut- tuaan sotaoikeuteen. — Tata nykya hirtetdan ja ammutaan ihmisia sangen pal- jon, eras vartiomies huomautti, askettain luettiin meille harjoi- tuskentalla maarays, paivakas- ky, etta sotamies Kudrna oli ammuttu Motolissa, koska kap- teeni oli lyényt sapelinperdalla hanen pikkupoikaansa, joka 4i- tinsa syliss4 oli Benesovin ase- malla ottamassa jaahyvaisia isaltaan, joka oli vimmastunut kapteenin kayt6ksesta. Ja po- liittisia henkildita vangitaan yh- ta mittaa. Eras mahrilainen sanomalehdentoimittajakin on ammuttu. Ja meidan kaptee- nimme sanoi, etta sama kohtalo odottaa muitakin. — Kaikella on rajansa, alo- kas sanoi kaksimielisesti. —— Siind olette aivan oike- assa, korpraali huomautti, se on aivan oOikein sellaisille toimit- tajille. Hehan vain hiihoittavat kansaa. Niinkuin toissavuonna ollessani vasta alikorpraali eras sanomalehdentoimittaja palveli alaisenani eika han osannut nimittéa minua muuksi kuin ar- meijan tuholaiseksi ja pitaessa- ni hanta harjoituksissa jyran alla, jotta han ndyrtyisi, han sanoi aina: “Pyydan teita kun- nioittamaan ihmisarvoani”’. Mutta minapaé komensin tuon ihmisen ‘‘maahan’’, kasarmin pihan kuralétakdihin. Vein ha- net aina sellaisen kuralatakon eteen ja miehen oli painuttava siihen, niin etta vesi roiskui ha- nen ymp4arillaan kuin uimakou- lussa. Ja iltapaivalla oli hanen jalleen oltava kiiltavan puhdas, vaatteiden tuli olla siistit ja kultavat kuin lasi, ja han puh- disti Ahkyi ja morkkasi, ja seu- raavana pdivana han oli jalleen kuin sika, joka on rypenyt 1ata- omnes Deqrantananenne Leena ane nn has eats nen - = lentoreittinsa. Kaikista olennoista juonnossa Katsotaan siii. kimatojen omaavan terdvimman hajuaistin. Se voi tajuia naaraan pariutumisviestit suerastaan uskomattemilta °° svvksilta. Vuonna 1961 piiiistivat saksalaiset tiedemiehe: «a- saisin viliajoin joukon merkattuia silkkimatoja eteenpiin ui- tavasta junasta. Tiilla tavoin tahdottiin saada selville, Kui : vitkilta etiisyyksilta uroksei tunnistaisivat naaraan "raic- kausparfyvmin ". Suureksi vildtyksekseen tutkijat totesiva:, etta tiervt elilimet saattoivat vainuta naaraitten hajust-et tay- sa vhieydessa valravalta {i kiiometrin etiisyydeltu, — UHRA silkkimatonaaras, jota pidettii pienessii hikissi, houkutteli 127 urosta noin kolmen kilometrin siiteelta parin tunnin kv Muessa. - sakuun - Kaivaten ilmoitamme ett RAY PAIVI6 -kuoli kesékuun 10. paiva 1983 Sudburyn Memorial | sairaalassa 64 vuoden ikai- | | send, | Lahinna kaipaan jaivat | vaimonsa Taimi (Johnson) | _ Paivid, lapsipuolet Mrs. ms | ; hel Fournier, Arnold Haa- | | pala, Harold Haapala, Eino | | Myllymaki, Mrs. Eila! Lampsa, 9 lastenlasta, sisa- | rensa Mrs. Terttu Hart, Mrs. | | Tilhi Simmons, veljensa | | Veikko. Julesseka Allan ' - Paivié ja sisarusten lapset. Hautaus toimitettiin ke- | 14. paiva 1983: Lougheed hautaustoimiston | kautta Parklawn hautaus- maahan. | | k6issa ja mina seisoin vieressa ja sanoin: “No niin, herra toi- mittaja, kukas taalla4 maaraa, armeijan tuholainen vain te, ihminen”. Se oli eras niita intellektuelleja. Korpraali vilkaisi voitonrie- muisena alokasta ja jatkoi: Juuri intelligenssinsa tahden han menetti korpraalin- natsansa, koska oli kirjoittanut sanomalehdissa sotilaitten raakkaamisesté, Mutta miksika hanta ei olisi réakatty, kun han kerran oli tuollainen sivistynyt ihminen joka ei ymmartanyt kivaarista tuon taivaallista, ei edes sittenkaan, vaikka olin nayttanyt hanelle kaikki kym- menen kertaa. Kun hanelle sa- nottiin: “Katse vasempaan pain’’, kaansi han kallonsa suo- raan oikealle tuijottaen sinne kuin péllé. Ja mita kivaariliik- keisiin tulee, ei han tiennyt, mihin hanen oli ensin tartutta- va, hihnaan vai makasiiniin ja han tuijotti kuin lehma uutta aitaa, kun hanelle ndaytettiin, miten kaden tulee liukua pitkin hihnaa alas. Han ei edes tien- nyt, kummalla olalla kivaaria kannetaan ja han teki kunniaa kuin apina. Voi niita kaanndk- sia, ja luoja armahtakoon, kun hanta piti opettaa marssimaan. Kun hanen piti tehda tayskaan- nos, ei han piitannut, kummalla jalalla han sen teki, toisinaan han otti kuusi askelta liikaa, toisinaan taas kaantyi kuin kukko. Marssiaskeleet han otti kuin kihtitautinen tai sitten han tanssaili ympariinsa kuin joku vanha huora kirkkojuhblien ai- kana. Korpraali tuhahti: — Hanelle annettiin tarkoi- tuksella oikein ruosteinen ki- vaari, jotta han oppisi puhdista- maan niita oikein hyvin, ja han hivutti sita kuin koira narttua, mutta vaikka han olisi ostanut itselleen viela kaksi kiloa roh- timia, ei han olisi saanut sita puhtaaksi. Mita enemman han sita hankasi, sita pahemmaksi ja ruosteisemmaksi se tuli, ja tarkastuksessa kivaari kulki ka- desta kateen ja jokainen ihmet- teli, miten saattoi olla mahdol- lista, etta kivaari oli kuin pelk- kaa ruostetta. Meidan kaptee- nillamme oli aina tapana sanoa hanelle, ettei hanesta koskaan tule sotilasta ja etta hanen olisi parasta menna ja hirttaa itsen- sa, ettei turhaan sdisi armeijan leipaa. Jatk. 1]