OLLIE LLL TCO SICOEEELE py gif hee ORDA ALE LOCL EEA LLL IO TELL EEL LEGALS SLEPT OOLLIGLE COED AE An TOTEM a he Senses mee meee a aes Pb 2 ner ere, . : at 4 te ABIHE EIT edt LL AERED LC apap EMCEE BLEED EEO POEEG LE ai Mee aa LE Se SH ents Ped ' S&S S&S PR a = + ‘ i ¢ S: 1 Koko viikon he _ tapailivat toisiaan, ja Kristiina tuli tunte- maan rakkauden tayttymyksen. Han oli hyvin, hyvin onnellinen, joskaan ei enaa samalla tavalla kuin alussa, jolloin han tunsi, alituista halua tanssia. Han tyyn- tyi ja tasaantui niinkuin lyhyt vil- kko olisi ollut koko pitka elama. Lauantat-ilta oli hyvin tuulinen, eivatka he halunneet menna soutelemaan. Mies sanoi johdat- tavansa Kristiinan harjun laelle, ja hiukan vastahakoisesti Kris- tiina seurasi hanta. Harju oli korkea ja majasteellisten honkinn lomitse naki kauas. Mies veti tyton hellavaroen luokseen. — Katso naita nakymia, rakas ... Joskus en ymméarra, miten olen saattanut olla taalta poissa viisi pitkaa vuotta ... Naetko tuon valkoisen kaksikerroksisen talon. Se on kotini. Kristiina irautui miehesta niin nopeasti, etta olisi luullut miehen sivaltaneen hanta vasten kasvoja. Han oli aivan kalpea. — Kotisi ... Sehan on Koivuniemen kartanio! —- Niin on. — Qletko sina Koivuneimen nuori herra? — Olen. Erkki Koivuniemi. —~ Miksi et sanonut sita? huusi Kristiina. _— Muttalapsikulta... minusta se on aivan yhdentekevaa. Minulle sina olet kuninkantytar olitpa kuka tahansa. Kristiina laksi juoksemaan. Han kompasteli risuihin ja mattai- siin, hanen paassaan takoi: pa- koon, pakoon. Mutta mies oll nopeampi ja voimakkaampi. Han saavutti tyt6n ja vangitsi hanet syliinsa. — Ei ymmarra sinua lainkaan. Miten noin toisarvoinen tieto voi vaikuttaakin tuolla tavalla. Katso silmiini, rakas! Kristiinan katse kuvasti niin _armotonta hataa, etta miehen oli sita vaistettava. —- Etko rakasta minua enaa? ~— Tjetenkin rakastan ... Mutta olisin suonut unelmil- lemme enemman _ elinmahdol- lisuuksia. — | — Miksi niita ei enaa olisi, sano! kehotti mies hellasti. Siksi, etta olen vihannut nimedasi niin kauan kuin muistan. Vihaan nimeasi, mutta rakastan sinua itseasi, aikoi Kristiina vas- tata, mutta vaikeni saikahtynee- na. «= Kerrohan nyt sinakin hiukan itsestasi! Mika on nimest? — Kristina... — Kristiina kuka? —- Kuka tahansa! puuskahti tytto hermostuneena. Han tiesi, etta jos han lausuisi nyt sukuni- mensa, tietaisi se kaiken lop- pumista. —— Kristiina riittaa minulle ... Pelkka Kristiina ...-+Sinulla on tietysti omat syysi olla kertomat- ta. Nimesi on hyvin kaunis ... Pidan siita. Se sopii sinulle. Ja nyt olet kiltti ja unohdat kaiken sen, Tlistai. toukokuun 18 pva 1976 mika Asken tuntui erottavan meidat ... -— Hyva on. Mina unohdan... Kristiin asanoi uupuneena, mutta ajatteli sisimmassaan, ettei ikina unohtaisi. | -— Nyt vien sinut kylaan asti, Erkki sanoi... — Ei ala! On hyva, etta satumme jaa tanne, missa on al- kanutkin ... —En ymmarra mika tekee sinut tuollaiseksi ... Puhut yha vain nunkuin tama olisi ollut vii- meinen tapaaminen ... Tuleehan huominen ja ylihuominen ... Sil- loin taas tulet luokseni ... Ethan peta minua? | — Tulen t@one niin kauan kuin sina viela odotat ... Sen lupaan, Kristiina vastasi. Sen jalkeen han riistaytyi irti ja juoksi pois, eika mies enaa yrit- tanyt hanta tavoittaa. — Kristiina, sinako siella? rouva Berg kysyi hataisena...— Olin levoton puolestasi, viivyit kovir: kauan. Pertti kavi taalla. Han oli harmissaan siita, ettei koskaan tavoita sinua kotoa... — Mutta aiti, jos hanen seuransa tekee hyvaa sinulle, eik6 se ole sama asia! — Pertti on miellyttava poika ... Olen sanonut sen ennenkin ja Sanassani pysyn.’ Han kertoi minulle kylan asukkaista. Karta- non vaestakin han kertol. — Niink6? sanoi Kristiina omituisesti. — Ja mita han heista tiesi? Et, aitikulta nayta kovin ilahtuneelta, vaikka sinulla on ol- lutkin miellyttavaa seuraa! — Nuori Koivuniemi on tana kesina palannut kotiin pitkalta ulkomaanmatkalta ... Silloin, kaksitoista vuotta sitten han oli juuri paattanyt koulunsa. Voin yha nahda hanet edessani nyrk- kiin puristetuin kasin vannomassa kostoa isansa puolesta. Se oli kauheaa aikaa, Kristiina. Ehka meidan ei olisi pitanyt tulla tanne — Ehka ei, Kristiina myénsi. ~—-Mutta emmehan me ole tehneet hanelle mitaéan pahaa ... Onhan hanen se tajuttava! — Aiti, Perttik6 on saanut sinut taas vaipumaan tuohon pes- simismiin? Vai onko sinulla joita- kin todisteita siitaé, etta he todella viela vihaavat meitakin? Onko... Tiedatko sina? — Ei, lapsent ... Ja mitapa mina enaa itsestani ... Vain sinusta ja sinun onnestasi. Jumala sinua armahtakoon, lapseni. Mitahan aiti sanoisi, jos tietaisi, mietti Kristiina ... Unettomana han heittelehti vuoteellaan aamunsarastukseen ennen kuin levoton, painajaisia taynna oleva uni soi hanelle niukan levon. * * Erkki Koivuniemi harppoi kiireissaan kotinsa mahtavia por- taitae ylos, astuen vain joka toiselle askelmalle. Ensimmaisen kerran kotiinpaluunsa jalkeen han ial oli ratsain kierrellyt tarkistamassa tilan maita, ervatka nakymat suinkaan avarilla savimultapel-. loilla olleet sellaisia kuin olisi odottanut. Rouva Koivuniemi tuli hallissa poikaansa vastaan. — Katso nyt, miten saappaasi likaavat lattiat! Etko tieda, etta tama matto on osposaso isan In- tiasta tuoma ... Se ei suinkaan enaa kestaé kovakouraista pesua! — Anteeksi, diti, mutta minulla on suorastaan sudennalka ... — Sudennalka! Voi tuota si- nun kieltasi! Rouva Koivuniemi, uhkea, viisissakymmenissa oleva nainen suipisti tyytymattomana huolellisesti muotoiltua suutaan. — Riisuudu nyt ja vaihda toiset vaatteet ... Ne saappaasi jatat siihen paikkaan. Mia noutaa ne siita kylla ... Mina kasken kattaa sinulle ruokasaliin ... — Ala nyt viitsi, ati... Menen keittid66n syOmaan... Saaran kaalikaaryleet todella maistuvat, vaikka sOisin ne suoraan pannul- ta. — No, mene sitten, jos sinun valttamatta taytyy kayttaytya kuin moukka. Mina olen jo aterioinut. Tule sy6tyasi kirjas- toon, minulla on puhuttavaa sinul- ie. , Keittion turvallisessa lammos- sa, emannoitsijjan kodikkaan hahmon liikkuessa sulavasti hel- lan ja poydan valia Erkki todella ymmiarsi tulleensa kotiin ... Kun han ajatteli lapsuuttaan, oli Saaran hahmo paljon_hallit- sevampi kuin aidin. Aamulla herattyaan han kipaisi keittioon, joi kuumaa suklaata ja istul Saaran polvella. Sara sitoi haavat, Saara lohdutti ja vihdytti. Heilla oli ollut useita lapsenhoitajia, mutta kukaan heista ei ollutjaanyt muistiin. Saara oli jo kuusis- sakymmenissa, mutta yhta puuhakas kuin konsanaan parhaina paivinaan ... — Kotona oleminen on muut- tanut sinut kokonaan uudeksi mieheksi, virkkoi Saara katselles- saan Erkin ateriointia van- hanaikaisella poydalla. — Kuinka niin? — Sellainen haamu olit, kun tulit... Nyt jo on varia kasvoissa ... Ei se semmoinen ulkomaiden kulkeminen ja vetelehtiminen siella ole hyvaksi miehiselle miehelle .. . Opiskelu, mika! Pel- lolla sité maataloutta opiskellaan eika vieraan maan kaupungeissa! Kun nyt vain loytyisi sellainen kiinnipitelija taalta) kotomaan kamaralta, ettei se laskisikaan sinua enaa mokomille matkoille. ._ Mitas sanoisit, Saara, jos olisi sellainen jo loytynytkin! — Siunaa ja variele ... Taalta kotimaasta vai... — Kotoa, kotoa... Mutta suu poikki siit& asiasta. — Ole huoletta. En juorua. Onhan tuo hyva, etta kotimaasta ... Ettei mitaéin ulkomaan elavia tarvitse passata vanhoilla paivil- laan. Jatk. Fort Williamin ‘‘Kaiku’’ kuoro vuodelta 1937, johtajana J. Aarnio. ‘Kuoro on yha hengissa ja useat tdssd kuvassa olevista laulajista laulavat edelleenkin nykyisessd Thunder Bay tkinuorten ‘‘Kaiku’’ kuorossa jota johtaa A. Kivinen. Satu Repo: Gracelia Lopez, emigranntti latinalaisesta Amerikasta, pelkaa etta hanet saatetaan ajaa ulos Canadasta mika paiva tahansa! Craciela, tumma, kaunis 33- vuotias leskinainenjakolmenlap- sen aiti saapui Torontoon joulukuussa v. 1972, kuusi viik- koa sen jalkeen kun Canadassa ‘tuli voimaan laki joka kieltaa vie- rallijoilta oikeuden anoa_aset- tumisoikeutta Canadaan. Han tuli yksin, jattaen lapsensa isoaidin huostaan. Hanen miehensa kuoli teollisuusonnet- tomuudessa, eika Gracielalla ollut mahdollisuutta elattaa lapsiaan niilla palkoilla mita maksetttin ompelukoneen kayttajille. Tassa amerikkalaisten omistamassa keskiamerikkalaisessa tehtaassa maksettiin 27 pesoa, (60¢ Can. rahassa) paivassa. Kuivatut pavut “maksoivat 15 pesoa paunalta. * Tultuaan Torontoon han ei tun- tenut ketaan. Ainut turva oli eraan maanmiehen puhelinnum- ero. Yritettyaan turhaan hakea tyota, han lopulta soitti michelle, jonka avustuksella han lopulta ‘léysi ty6n Spadinan alueella sijaitsevalla vaatetustehtaalla. Pituutta oli tyovikossa 64 tuntia ja viikon palkaksi jai alle $110.00. Palkka tuntui hyvalta alussa, mutta muutaman kuukauden jal- keen han havaitsi saavansa vah- emmian kuin mita alinpalkkalaki saataa. Kun han valitti asiasta tehtaan johdolle, sai han vastauk- seksi etta tama on vapaa maa, jol- lei han tykkaa tyylista, voi han lahtea koska haluaa. Taman jalkeen sai Graciela tietaa toisilta tydlaisilta etta on mahdollista hakea tydlupa_hal- litukselta sellaiseen tyGhon jota canadalaiset eivat halua. Makset- tuaan asiamiehelle $150, han sai kasiinsa asiaankuuluvat paperit, mutta tallaisen anomuksen on uusittava joka kolmas kuukausi ja se oikeuttaa olemaan tyOssa ainoastaan maaratylla tyonan- tajalla, mutta Graciela paatti ottaa riskin ja laittoi anomuksen viral- liseksi emigrantiksi paasya var- ten. Vaikkakin Graciela ryhtyi toimenpiteisiin varmistaakseen oleskelunsa Canadassa, hanta ei / eritoteen miellyttanyt tama kylma ja vahemman vieraanvarainen maa. Hanen alkuperdinen tar- koituksensa oli tydskennella Canadassa sdaastaakseen tar- peeksi rahaa palatakseen takaisin kotiin ja ostaakseen siella om- pelukoneen omaa_leningin- tekoliiketta varten. Palattuaan kotiin -74, han havaitsi amerik- kalaisten valloittaneen vaateteol- lisuuden niin taydelleen etta han ei enaan nahhyt mitaan mahdol- lisuutta aloittaa omaa pienta liikkettaan, silla amerikkalaiset eivat hallinneet ainoastaan teol- lisuutta vaan my6skin vahittais- myynnin. : Kayttaen loppuun saastonsa, han otti lapset mukaansa ‘“‘vie- railijoina’’ ja Jahti uudelleen Canadaan. Graciela sai lapset kouluun, vaikkakin laittomasti, silla Canadassa ‘‘vierailijat’’ eivat vol kayda kansakoulua, mutta johtajaopettaja ei onneksi kysel- lyt liikoja. . Saavuttuaan Torontoon, vaih- toi Graciela ty6paikkaa ainoas- taan kahdesti ja nyt han tyOsken- telee vaatetustehtaassa jossa tun- nit ovat lyhemmat, 8-4 ja hanen viikonloppunsa ovat vapaat. Pitaakseen menot ja_ tulot tasapainossa, hanen on kuitenkin vietava tyota kottin ja nainollen venyy tydviikko 72:n_ tuntiin, josta hanrsaa palkan alimman tun- tipalkan mukaan joka sinansa on eteenpainmenoa hanelle. Graciela odoftaa yha siir- tolaisuusministeniolta lupaa lap- silleen ja itselleen jaada pysyvaisesti siirtolaisena Cana- daan. Punastuen, kertoi Graviela etta jos han loytaisi sinisilmaisen canadalaisen miehen jonka kanssa Voisi menna naimisiin niin asiat olisivat heti jarjestyksessa ja kuka tietaa vaikka sellainen _ loytyisikin ... jokin kaunis paiva Onnittelumme pitkaaikaiselle toverillemme UUNO SORVALILLE | hanen kerittyéan miehen ikaan j : Margaretta, Tier, Ted , La-Noury Lempl ja Antero Salminen Toronto, Ont.