KAISE oT LUX, Mutta dry try t Jo totstatp, | ‘tka uskova: fe. illaan. in yliopiston 4 F fin. Joutueszaas i 3]. han tutus] itéhoitoon ig ie OVat tharakek, of a nhdaan keyk | fabkGvetsen ig Tre katkoztaessg Ytiaa naite yap. 1 joka on gig an perugkasityk IMINEN €F taryitsy ‘tarke'nta’ he. laan katkaista Unkaan vaikeam, seminen ilmarin. Ia, tama toiminto’s, i _ hermot, Hengi. 4 Snesielden erty; 2 d parasympaail. #1 t hidas:avat vat. # Jansulatusel'mitny & ‘nun kohdatla? | rmodjen toimints # Miutta se of im ylipdansi jh thanssteita aikaa ta silla, etta ruc ska ruoka sules walkana ihmiseg atkasta ole enai ut:, mahahaara, m aiheu‘taa, etli in rudka mahe TST SS arent ST al la ga la dcdiag hn Poh ins ah cpa on AR Arty Us eect eis aarp hci ecien ipr etalh a ne a a sytysta. Ja toh ff In osolltavat, et § raikallisten drsy: f ajen teorian er ikanssa hin on Noksiin. Lyhyes & nippumattomien § hmisell= tarperet- § [4 n sisdel’met tat J ty ksen varasia & ovat kehitvksen ey | pli ee yaattiset hermot § liseks? salamai- munwalset akkia an”, ihminen — J ksjin, Muita s+ § eita ef yleensi § Jon vallassa on § en on hillittava § eval pilalle.” tori Kuxin mir § ttujen hermojen | ja ns. johtajan | n hoidossa Kus | in. Kun kaikh lrag silt, etta Ja nmiden aly § niin pysaltyy kulku. Sydaa jalleen mn hermolarjes tahtiaan tai hi- F in. Sagitaa kur i . toiMita ; notilaan on va ‘damenaa ei ok ‘in leikkaukstes kuin milta Op! in fo selyvilla sie | Serityksen bat a paunag minute aika odottaa- essa tavardd- simmaisen maailmansodan C Paide eatterin “moderni klassikko” UROKUCN 23. pnd alkoi Oslossa Henrik Tbsenin (1828 —1906) niy- telmille.omistettu juhlaviikko, jonka ai- Sana hanen maanmiehensd seki lukui- sat ulkemaiset .kutsuvieraat valaisevat Norjan suurimman dramaatikon ja ko-- ka Mmaailman draamakirjallisuuden merkkimiehen elamantyita ja merkitys- ta. Henrik Ibsenin kuolemasta tulee alidin kuluneeksi 50 vuotta, mutta hi- nen ndytelmiaan esitetaan sotienjalkei- seasd tealterissa niin Moskovassa Evin New Yorkissa, pohjoismaissa ja Eteld-— Euroopan teattereissa. Eradista ilmiéista padtellen vois; puhua hanen dramatiik- kansa wudesta renesanssistakin. Viimemainittu ilmié on ollut havait- iavissa varsinkin Amerikassa, jonne Ib- senin naytelma Idysi tiensd, myoéhemmin kuin Euroopan niyttamdille. Tunnnet- tuahan on, etta moderni amerikkalainen dramaatikko O'Neill tunnusti Tbsenin yhdeksi esikuvakseen, ja samankaltai- sen tunmustuksen on iImaissut, viela nuo- rempi nykyhetken kuutuva amerikkalainen Arthur Milier, “Kauppamatkustajan kuoleman” ja “Noitavainon” kirjoittaja. Thsenin nay- telmla on ahkerasti esitetty myos Neu- vostoliton teattereissa ja eraat hianen nayltelmansa ovat muiden kansandemo- kratioiden teattereissa, Suomessa Ibsen on jatkuvastl pysynyi ohjelmustossa, nin hdnen runomuctoiset varhaiskau- den aatedtaamansa “Brand” ja “Peer Gynt” Kuin ajanongelmia kasittelevit yhteiskuntandytelminsi “(Nukkekoti”, “Vhteiskunnan pylviat”, “Kansanvihol- _finen”, “KRummittelyoina”, vielapa sym- -bolismiin siirtyvat mydhaiskanden nay- telmit “‘Rakennusmestari Solness” ja “John- -Gabriel -Borkman”. Useimmista on muistissa aivan tuoreita esityksid. Ibsenin nykyhetken suosio on sita nakyvampi, kun hinen dramatiikkansa, joka syntyi virme vuosisadan jalkipuolis- kon kuluessa; 1850-Iuvulta vuoteen 1899, jolloin vilmeinen itsetilitysniytel- ma “Kun me kuolleet herdimme” pai- nettin, on myds kokenut voimakkaan vastatuulensa ja “vanhentuneisuuden” ia “epiajanmukaisuuden” kautensa. Jo vuosisatamme alku, mutta varsinkin en- jalkeinen vuosikymmen, kuohuvan ekspressionis- min, joukkondytelmien ja vakevien na- KRVMien teatteri vierasti Ibsenin *‘natu- ralismiksi” leimattua problematiikkaa ja yksil6pessimismiz, yksin hanen nay- telmiensa tiivis muoto ja klasstllisen yh- teyden teknitkka tuntui ahdistavan ja sitovan kokeellisen vuosikymmenerr ieatteria, joka tunsi Strindbergin uni- naytelmat laheisemmiksi kuin norjalai- sen kiivailijan hengenpainiskelun. Mutta Tbsenin néytelma ef ollut hel- posti historiaan siirrettavissd, se palasi takaisin Strindbergin rinnalle, kwao -ismi- kuchy oli oscittanut teatterissa tyhiyy- tensd, Talla hetkelJa tekee mieli pysah- ‘¥d.juurt siihen; miki tekee Jbsenin naylelmat meille yha, lahes sadan vuo- den perastd, elivaksi teatterikst vaikka yhteiskunnan ja ihmisten problematk- xa On-niin perditi toisenlainen kuin Ib- senin aijkakauden. s\ivan ilmeista on, elt oma aikamme kunnicittaa jalleen réatterissa selkeAi tekniikkaa, ‘“osaa- mista” juuri teatteria varten. Ja tata lbsenilla kiytinnollisessd teatteritoimin- nassa tulikasteensa_ saancella teatteri- niehelld oli jopa esikuvaksi omalle ajal- lemme. ‘Ei tarvitse nabda muuta kuin “Nukkekoti” bavaitakseen taman lujan, nuomattavimpiin - nay ttamollisesti hallitun muodon ja eH- van navtlamokielen. Mutta. se ef riittii- st sdllyttamain Ibsenia elivind meidin ajalemme. Tekniikka oli myds Du- mas eilla ja Augierlla, Ibsenin ranska- laisilla esikuvilla ja “juonta” taitavam-. min kuin Ibseniili, ja kuitenkaan he ei- vat enda kosketa ajatuksiamme eivatka: tunnettamme. Heidin seuraajansa Ib. sen on draamarunoilija ensimmaisesta lap'murtoteoksestaan “Brandista” ]4h- lien, mutta runoilija, joka kirjoitti nayt- tamdlavaa varten, Eras ratkaiseva tekiji on varmasti Ibsenin aiheitten ja teemojen monita- hoisuus, hinen oman kirjailijankehityk- sensd moniulotteisuus joka on saanut jalkeentulevat yhtS tnnoittuneesti omis- -tamaan hanet niin naturalismin, yhteis-— kuntarealismin kuin symbolismin lipun- kantajaksi. Kaikista suunnista Thsen kuitenkin jise sanOutui jyrkisti irti, ai- van yhta jyrkasti1 kuin han aikanaan kielsi .kotimaansa naisasiannaisten edes- si koskaan tietoisesti ajaneensa nais- asiaa (““Nukkekodissa™ tai ‘“Yhteiskun- nan pylvaissa’’) tai edes tietavinsd mita se oli. Hinen tavycitteensa kaski “ihmi- gen asiaa’’ é1 “naisasiaa”™’ silloinkin kun siin ongelmiin, Ja jhmisen asiaa laajem- min sifloinkin kun han selvdsti tilitti omaa henkista kamppailuaan, omaa.sub- deitaan elamaan, suhdettaan taiteelli- seen tyGhon, kutsumuksten, kKuten “Peer Gyntissa’ tai “Brandissa” ja mychaiskautensa Solness. ja Borkman- hahmoissa. Tama on meidan ajailemme jeta usein pinnallisesti nimitethan “vleisinhimilliseksi”, mutta joka kon- kreettisemmmin merkitsee, etth koemme rundilijan tulkitsemara jotakin omusta, - oman aikamme ihmisen kamppailuista, ongelmista ja pyrkimyksista, aivan kuin ne olisi omasta ajastamme nayttamdlle nostettu. Joka merkitsee sita, etta kir- - jaiija kuvaa ilmidité ihmisesta kastn, ei aslasta kiisin. Tassa tarkeassa sultees- ga Ibsen toi aikansa eurooppalaiseen niytelmiin psykologian, itman teorioja, iman ohielman jullstusta, oman henks- lokohtaisen elaman painiskelunsa het jastumana. Tietoisesti ban piti runocilua “kardjakayntina omaa itsea vastaan”. Kieltdmatté tama myds heijasti Ib- senin individualismia osin myds hinen elamankasityksensa harmautta, mutta siita kasvoi kuitenkin paljon Jujempi verso kohti meidan ailkaamme kuin se [bsenin vertauskuvallisuuteen verhoama, ihmisen itse-erittely, johon mykyajan psykologistunut taiteentutkimus Ibsenia niytelmissa tarttol. Elavaksi tekee Ib- senin dramatiikan meitle se etsimisen tarve ja kamppailun pakko, nimitta- kiimme sitd vaikka totuuden sanomi- sen intohimeksi, joka on ja pysyy ela- vin taiteen tunnusmerkkina. Totuudet muuttuyat ajan mukana, sen tiedamme. Tbsenin oman arvioinnin mukaan “nor- maalirakenieinen totuus elaa korkein- taan kaksikymmenta vuctta —’,” mutta totunden paljastamizen intohimo ajas- ta ja aikakauden thmiisesta on se tatteen elementti, joka taytelaisimmin, monl- tahoisimmin toteutettuna tekee tajde- teoksen klassilliseksi. Ja Ibsen:le on jal- kimaaijma jo antanut nama molemmat laatumerkit: han oli oman aikakautensa ihmisista ja yhieiskuntaa 4tilittaessaan | ‘ysi?, moderni tienraivaaja, meidin aikamme teatteri on tunoustanut hanet klassikoksi, jolla on puutteensa ja rajoi- + uri nett ae ee ie ee CBC on vhdessd kansailison me cotanioitakunnan fanssa vat. at . , Toms 7 ake a . . . oon 8 He Racca inistauut koulieja verten toisen lihetyssarjan, Se tullaan lé- fettama@dn 29 tclevisioasemaita, Yd Percy Salismarn selostaa nudenaikaisen puhelimen rakennetia erddssd kouluja verter valmistetussa csityksessd, ‘MUODIN KEHITYKSESTA @ KYSYMYS thmisen pukeutunmisesta ja Siihen vaikuitamista tekijaista on kaylannollisesti katsoen yhté vanha kuin thmiskuntakin, mutta kuitenkin voldaan sanoa asusteiden kautta aiko- jen seuranneen kansojen maantieteelli- sia, palittisia ja sottlaallisia taustaky- symy sia. _ Puuttumatta tissa yhteydessi lahem- min kaukaisten esivanhempiemme tal- ya-asuihin, .roomalaisten togaan tai kreikkalaiseen himationiin, lienee kut- tenkin syytd tarkastella asusteita siita ajankohdasta lahtien, jolloin ensi kerran voidaan puhua varsinaisesta muodista, Muotikysymyksissa, niin naisten kuin miestenkin osalta, sai Ranska ensi kerran johtavan aseman jo ms. gootti- Jaisen tyylin vallitessa 1200-luvullz. Ta- ma setvast: erottautuva muotisuuntaus suoasi lioitteluja ja iyrkkia siirtymisid. Niinpa gocttHainen puku aikaisempien Valjien vaatteiden vastapainona esiintyy hyvin ruumiinmukaisena niin miesten kuin naisten osalta. Kuitenkin olivat naisten hameet goottilaisessa tyylissa al- haalta avarat. -Merkille on mydskin pan- tava miesten lanteita ympardivd, usein hyvinkin koristeellinen vyé. Myéhem- Tain timan mucdin liioitteluia kuitenkin ‘hiottiin jossakin maarin mm. kiytlamal- la pukuihin enemman kangasta. Mie- hen puku oli yleensa aina ahdas, joskin takin poimuttaminen tuli yleiseksi ja hihat tehtiin tavallisesti pitkikst. Tol- - sinaan hihat saattoivat myds olla liuska- jakeiset muistutiaen iften kunniakkais- sa taisteluissa saatuja riekaieitg. Renesanssiaikana 1400- ja 1500-lu- vuilla ylellisyys kankaan kayt6ssd saa- vutti huippukautensa ja pukujen kuosi ja vin lisdsivat ntiden loisteliasta ja sil- miinpistavad valkutusta. Miehiset asus- teet tuskin ovatkaan koskaan afkaisem- min tai myohemmin saaVuttaneet sel- Jaista varirunsautta Ja prameilevajsuut- ta kuin juuri renesanssiajan pukimissa. Tyypillisen& ilmigna naille asuille mai- nittakoon, etta vaatteet usein leikattiin kauttaaltaan Jiuskoihin, ntin etta alla oleva kangas mydskin padsl oikeuksiin- sa sek laadun etta virin puolesta, Paa- hineenad kaytettiin taildin barettia, jo- ka usejmmiten viela somistettiin komeil- la sulilla, Naisten puviille oli tahan a- tuksensa, mutta joka esim. sellaisen kansaltisesti ja inhimiliisesti suuren do- kumentin kuin “Peer Gyntin” runoils- jana ja siveellisen tinkimattomyyden tulkkina monissa muissa naytelmissain on jatkuvasti teatterin julistajia MAIJA SAVUTIE. Lauantaina, kesskuun 9 paivana. 1956 kaan ennen muuta ominaista hilkka, esiliina ja vyosti rlippuva kukkaro. cinkatamman vaikutuksen nathin re- nesanssiajan vaihteleviin pukuihin toi kuitenkin 1500-luvulla ns. espanjalainen SULINtAUS, 05Sa V4tit olivat aina tummia ja hillittyja, useimmiten a‘van mustia, ‘Loisteliaisuus ja omistajan varallisuus kavi talloin ilmi vain runsaista koru- ompéluista ja puvun kanssa kiytettd- visti ketjuista ja soljista. Seuraaya vacsinainen muodinmullis- tus esiintyy vasta 1600-luvun alkupuo- lella, 30-vuotisen sodan jo pidstya vauhtiin, Soturien puvut valmistettiin talldin piiiasiallisesti nahasta ja kan- kaasta, ne olivat yksinkertaisia ja nii- den ainoana tehtavand oli suojella siid- ta vastaan, Sen vuoksi muodostuivat si- viilihenkiloittenkin puvut huomattayas- ti kaytanndllisemmiksi ja yksinkertai- semimniksi, Taman puvun perusmuote on suurin piirtein katsoen sailynyt mie- hisen puvun ‘kantaisind” aina meidin paiviimme astt. Puvun muodosti talléin avara, Napitettu ja vyoHi varustettu takki, leveat polvthousut, sukat ja kau- Jussaappaat. Kaulus muuttui levedksi ja alaskdinnetyksi ja siind kaytettiin ron- saasti pitsia. Rokokoo. mucdostaa michisille asus-' teille renesanssin jalkeen ioisen loisto- kauden, jolloin puvut saavuttivat kaut- taaltaan siromman ja ‘hienomman kuo- sin. Takki oli taildin avoin ja laajalie- peinen,, myds liivit, jotka yleensa olivat hihalliset, pidettiin ykhaalt@ avoinna, jotta pitsitetty paldanrinnus padsi tay- sin oikeuxksiinsa. Housut clivat kapeat ja jalanmydtdiset. Rokokoo-puvuissa kaytettiin tavallisesti erittain runsaasti pitse]4 ja koruompeluksia, joten tama aika oli mydskin raalalimestarien ja heidin monilukuisen apulaislaumansa valtakautta. | | Ranskan vallankumovksen aika mer- kitsee miehisen pukumuodin alalla jat- kuvaa yksinkertaistumista ja luonnolli- sesti eonen vallinneen prameuden ta- hallista yiercksumista, Talléin astuu johtavaan asémaan viistoliepeinen hin- nystakki eli frakki. Kaulus oli nyt kor- kea ja kaksinkerroin taitettu, Liivit tehtiin huomattavasti lyhemmiksi ja housut pidemmiksi, niin etta ne nyt polvihousuista muodostuivat varsinal- siksi pitkiks: housutksi. Samaan aikaan astul valtaan myés korkea silinterihattu, joka sila |Jahtien onkin Jannistamatta pudlustanut gaikkaansa jubla-asustei- den joukossa. _ Naéiden pddasiallisten = muotialan merkkipylvaitten lisitksi on iuonnolli- Sivu 3