1945 LAUANTAINA, JOULUKUUN 1! PAIVANA | ae
Se _ a
“ arpunsoittaja :

. mo | “Kr: ANN IE RUISS ALO . . a

| Phos

irtin, XV. dessiian.. - Lasten ky symykseen: : Bat
Werle cgime ja Minerva menivat Juhan- “Mitd isoisi ast. tekee?” — - Bi,
lekin wyksen aattona isovanhemmille vie- vastasi ‘hin jharvakseen: “Tass ies
aaksi, Se oli hauskaa. ‘Suuri tupa ja vietetiiin juhannusjuhlaa taniiain! ge
‘a,  veradhuoneet oli puhdistettu aivan - Jz kaikki lapset saavat siell4 leik- aa
2 . ginki ja kattoa mySten. Pitrakoita ~ kia.” a
@ ma ja vebniisté Jeivettiin pyhiksi. Aiti*® “Tuokin vieras, pieni ty tts, joka re
raaraiti tuvassa hiki otsallaan, kun on nyt talla?” utelivat lapset. ear

meer” Game aukasi tuvan oven ja astui. “Aivan kaikki lapset", vakuutti tie

, jim Minervan kanssa. Aiti ilostui  isoisii. “Ja tuo vieras pieni tytt® on oe
nyt, ja riensi sulkemaan sYliimsi:'vieraat. “teidiin serkkunne”, lapset. . ‘ee
iyi:  Sslmelia oli 150- matkalaulku. taynna oo Lehtimajan seina kohosi taajana ja bias a
lamaan tavaraa. Siell# oli tuliaisia ja koko ta- somana pihanurmella. ted ay
lon vielle, vaikkei kaikkia heista tun- §$ Kun maja oli valmis, niin sanci  §§ {nC lll rae

tenutkaan, yksinpd piiotilekin ja ren- hin vaimolieen-: " | Sega
i 308 geille oli Salme ostanut tuliaiset. Ta- = “T4ndin juomme iltapadivakahvin are |
ma vieras oli siis tervetullut kaikkien Jdhtimajassa, Eeva. Kutsutaan naa- ae 5;
ae mielestd, paitsi vanhhinta veljed, joka puritkin kahville. Mita pidat sii- axe a
bid asni perheineen talossa; han e: olisl tg?” pep ehins
cyvainnut etth sisar, joka on kaiken “Ka, hauskaahan ‘se on”, mytnsi = me a
sintaen kinsi ollut maailmalla, tulfsi nyt vaimo ja iloitsi siitd, etti hdnenkin Slee
an: tinne, sila ham pelkasi etta sisar ba- mielipiteitiin ottaa mies huomioon- Be . . | pee
Fon inaa perinnoita kun tuppaa taimme -sq jota ei ennen ollut fapahtunut, : es Soa
}— yieraiksi, Vadhin vel kylla ties thmiseksi vaimoansa kohtaan. | — | : eee
ast", paisevinsa istimiksi, kunhan . yan- Nyt oli Vahitalo tullut kuin toiseksi Kenroali Eisenhower, jaka askettdin nimitettiin Vidysvaltain ns Se
ses _ han. pad Raatuu. . Mutta mikapa tie- Salme auttoi ditidin kaikissa tou- armetjan vieisesikunnan pédilikdksi eronneen kenraali Marshallin ee ae
n tia, ‘etteiko aja luovuttaisi Jota Byicca Minié, Tuomas-veljen vai- taille, ja Mrs. Eisenkower. _ 7 ae hae
nol maaihman kulkijoillekin, kun yy gjj-vaitelias ja katseli bien | eae
: aim ny" Kaywat vastay rerativa (018 jvalla koko hommaa, vaan timi job- ettei Tuomas voi tulla, halusi saada | mitikkuna sen enempaa, Kun Salme
Han | tensa kanssa, ajatten vel Fuomas tui osaksi Tuomaasta, hanen miehes- ‘oukkua hyvasteli lahtiessian matkaan, niin
Mt mB Wrpelssdan. Motta oft siti vastaan taan, sillé tamé katseli katkkea epa- Juhannusjuhlain ‘jatkeen ‘ei Salme fuomautti han ‘Yveljelleen jota hy- :
in ‘eed en io aibjan, joka o'  Juulolla ja karsaudella, kun vanhem- nus ena oma itsensé. Hanta har- visteli viimeksi: a
on, vcosnut aattoiita. Saunacea ‘éynty eat, RObtelivat.noita maailman Kul- wnitti veli Tuomaan puhe, mutta ei “Xt, veljeni, pelkaa, en tule vaz- RS ee
. aapul aattoilta. Saunassa ‘Kayntt kijoita noin ystavallisesti. Mutta siti guhunut edes didileenk’in, timaan mitdin tistd talosta, vaikka Bite
“a — 0 ened Jalelld parvan tehtavista _ Vahatalo oll itse viela talon ohjaksis- : vaikka tama kyseli, miksi ‘hin on joutuisin ihan " kerjuulle, | Saatte | a ae
pa . ‘ ee An eal vee eae joten “ k aynyt mean sanem niin alakuloinen. Hin tahtoi ettei minun:' puolestani menetella taalla | ee
44, okkojubiiin. me pausi MyOS nen, miten-han teki ja menettell. Ei mitiiin riitaa syntyisi kotona ‘hanen miten parhaaksi ndette. Vaan yhtd | ee:
ménna kylin nuorten joukkoon, kat- auyitanut suututtaa ukkoa. Lehti- takiaan, Ja siksi han piti parhaana gti, toi + sinult ent. ett ee
Bi, somaan kun juhannuskokkoa polte- ja oli thynnd viaked. Pitkie lau- _). | Olisin Colvonul Ssinulta, veljenl, etla es
" Rte ae pa on Ney! . . vaieta. Vanhempainsa tahdosta ve-  ojisit kohdellut minua kuten sisartasi. Roa
saan, Minerva, vasyny! kun ol fapenkit  olivat seinustoilta, ’ Ja li Tuomaan lapset karttowwat pikku ginakin. Mutta huomasin koko tial- are
matkasta, vaipul pian sikedan uneen vanhanaikainen ristikkojalka poy, Alinervan ‘seuraa, joten lapsella ei |g oloaian. ettd olin Hikaa viked tae re ey
t koat vuoteelleen, joten ati voi hyvin jokg oli pidetty maitohuoneessa, ofl ollut muuta huvia kuin mit& iso-  jpceq = Hyvistil Phkapa Henee vile ; a :
.menna juhliin, | | keskelld majaa, joile faiteitiin kahvia -yanhemmat huvittivat. Iseisi oli . meinen herta bun alen teiddn vas- ; ae
sella oli paljon hauskaa. Salme. vehnasen kera. laittanut .nuoraikiikun Minervalle. ‘uflesina.” oa : ; Se
oan g 6 oft myds osaa nuorten leikkiin Ja ‘Missi veli Tuomas on?” kysyi } Pepe
ae:

fanssim, ensin hinth hiukan vieras-

vain,” tettiin, mutta Salme tarjoutui itse

heidin karkeloihinsa, joten nuoriso
‘Lin, vapautui siitd tunteesta, jota kutsu-
apd laan kainoudeksi. Se oli nyt pois ja

leikki sujui mainiosti. Teisesti pa-
it, loi kokkowalkea. Sithen oli jaitettu
i, vanhoja veneitd ja sarkyneitéd terva-
. lynoyreita, joten valkea kohosi kor-
2, kealle ilmaan.

Aurinko jo nousi ‘kun nuoriso ha-
jaantui ja meni koteihinsa. Salme
tunsi myds vasymysta ja paneutui

asd, Maata Minervan viereen. Pian oli
unien mailla: |

| Mika nyt tuota istkukkea vaivaa,

un; kun lghtee metsaan kirves olalla, sa-

ifiin, holwat hinen poikansa ihmetellen.

Taitaa olla juhannusviinassa, sa-
mMivat rengit nauraen. Wanha isa
oli noussut aikaseen ylds tind aamu-
ha ja hinell4 oli omat tuumansa,
-Jeista ei pwhunut mitiin. Hin
Paitti laittaa Idhtimajan juhlan kun-
E Maksi Ja samalla tahtoi Nahutiaa ty-

lartaan tilld puuhMlaan, Han me-

Bi metsiin reumaan ja katkoi Jehtevia

en kKivuja, joista tekee Iehtimajan.

Tatd ei ollut kodkaan ennen tapab-

lunut, joten se tuntui nyt ihmeeita

oko viesti, Ish ‘kantoi olailaan

koivun vesoja niin paljon kuin. jak-

ae SO ja laskt kantamuksen tovan e¢-

dustalle, Ne elvat vield riité. Han

hakee niiti kolme kantamusta. Sit-

_ en han alkaa niité pystytt#4 tihe-

am, adn vieretysten, tehden ympyra-
mMuotoisen majan. |

Lanset katselivat ihmeissdin iso-
Sine touhua, silla sellaista ei ollut
heidan pihassa ennen nahty. Isoisa
ol erittain hyvalla tuulella tata teh-

Tie

Salme, kun ei veljea* nakynyt mis-
sian,

“Ts4 nukkuu saunan lauteiila”, sa-

noi yksi lapsista.
' ‘Saklme meni herattamaan velie-
adn, Vaarr ethin Tuomas sielld
nukkunut, vaan hautoi pahoja aja-
tuksia sisartaan kohtaan.

“Tuomas, veljeni, tule kahville”,
sanoi Salme ovelta. Mutta Tuomas
ei vastannut, joten Salme meni aivan
hanen luokseen ja kysyt:

“MItks? olet noin vihaisen nakoi-
nen, etka puhu minulle mitdin? O-
lenhan sisaresi.”’ | |

“Kun tahdot sen tietaa, niim $a-
mapa tuo lien¢e”, murabti veli. “O-
letko tullut tamne sen Japsesi Kanssa

viekoitelamaan isdukkoa, etta satsit

muka perinnoita?”

Salme oli hammastynyt, ettei tah--

tonut saada sanaa suustaan.
“Mingko? <— Ei hyva veli. En ole
tullut tinne siti varten — en hhalua
saada yhtidin' rihman ‘paatikaan
taalta!’? sanoi Salme kuuluvailla d3-

nella.

“Minulla on-koti itsellas' ja em-
meka ole aivan rahaftonnakagn, nr
etta minun puolestani saatte tabda
talon kanssa miten parhaaksi naet-
te taalld! —- Kun kerran [ahden taal-
ti, niin toivon etten avaa taman ‘ta-
lon ovia endit, koska taalla niin pe-
ataa Tuletko -kahville?”

kysyi Saime. |

“En tule!” vastasi veli.

Salme taisteli. jisensa kanssa- sdi-
lyttiikseen Hoiguutensa, joka tahtoi
menni aivan vakisin pilolle nyt.
Mutta hin voitti. Ja kun han saa-

pui lehtimajaan, niin imoitti ban,

niin, ettd tahtoi pois taalta, kotiin, —

' ja hinen vaimonsa mielesta. Ruoka,

Mutta joku oh ane satkonut puorat, Salmen mieli murtul niin, ettei voi-
kun han meni pois kitkusta. Aiti lob- vet
dutti lastaan. Minerva  ikidvystyi
iila vierailullaoloon ennenpitkaa

Isa olisi Hith-
tenyt itse kyytiin. tytirtian, mutta
valitti voivansa huonostl, jotend ren-
ky iahti.

Gunellisesti saapui Salme ‘kotiin
— kultaiseen kotiin lapsensa Kanssa.
isa oli tullut jo kKotiin Punkaharju-
matkaltaan ja odotteli tkavoiden
akkaitaan Kotiin saapuvaksi. Ar-
mazn Jampoinen syti on kalleinta mi-
‘s ihmisanni kaipaa. Kaikki meu
sen rinnalla on tomu ja tuhka, niin
ainakin Salmésta tuntui -kun- teit-
taytyi miehensd avonaiseen syliin ja
kietoi kitensh hinen kaulaansa. Tuo
ivhyt eronaika oli tuntunut ijan-
kaikkisuudelta heidin ‘mielestaan.
Ja the padttivat, ei koskaan enda
eroavansa muuiloin kuin kuolemassa.

Regina oli ikavoinyt Minervaa
niin, ettet saanut Gisin untakaan, Mi-
nerva sai nyt olla isan ja tadin sylis~

- s& vuoroon, silld niin hauskaa oli,
kun raas lapsi saapui kotlin.

- ‘“Istn rakas pulmu” ja “tidin pie-
ni sirkku” kuulur kauniilta lapsen
korvissa, Ja han pafkitsi nuo nimi-

Ishi ja Regina-tatia, oli niin tavat-
toman ikavi. Ja leikkimajaa tuo-.
men alla, joka sekin nyt oli niin mie-
lessi — ja kaikki siella kotona! —
Lapsen ikava tarttui myds ditiin. Ai-
ka tuli niin tavattoman pitkiksi taal-
la, jossa tiesi olevansa Hikaa veljen

4ota Ran sd, tuntui takertuvan ‘“urk-
kuun. Hin olisi cllut valmis jatta-
mian timdn talon ainiaaks: hheti kun
sai kuulla veli Tuomaan ajatuksen,
mutta vanhempainsa vuoksi paitti
iada. |

Oli kulunut kaksi viikkoa vierai-
lulla, kun Salme kokoili vaatteitaan
ja pakkasi matkalawkkunsa. Is@ ja
aiti etvit olist viela antaneet tytta-
rensd lahtei, mutta olo taéalla Kavi
yhati tukalammaksi ja koti-tkava ot
sietamaton. Yksi Salmen sisko, joka
oli naimisissa toisessa pitajassa, tuli
katsomaan sisartaan, jota, ei ollut
koskaan nahnyt —- han naet oll nuo-
rentpi ‘kuin Salme. Silloin kun
Salme eli ‘Liisa, joka oli hinen ni-
mensi vanhempainsa ‘kirjoissa, oli
kadonnut, oli tama sisko viela pieni
syliapsi, joten eivat sisarukset tun-
teneet toisiaan. Yam4 sisko, joka tu-
li tervehtimian Salmea, oli hyvin veli
Juomaan lainen, luuiien hinkm, etta
Salme vierailee tadfla perintdasiois-
s2 ja niinollen kehtell sisarkin hant&
kylmasti,” Tami se oli, joka joudut-
ti Salmea matkaan, mité pikemmin,
Sen pare. ,

Han ei tahtonut olla sisariensa sil-

r

mitin katsamaan.

kdlaisia ennakkoluuloja veli ja sisar
olivat hautoneet fhainen vierailunsa
jehdosta, niin ilmaisi Malagias ilon-
sa sitd etter joutunut menemaan
sinne vierailemaan.

“Silla ojisi koitunut d#hka enem-
pikin ‘harmia meille kaummaliekin,
Ja mita tulee nithin perinnothin, jota
pelk#avat menettavans#, saavat olla
huoleti stita, me kylla tulemme tai-

ere eo |
1b ey

tyhset suukotlla, mennen sitten leh- -

Kun Salme kertoit miehelleen mun- .

. a ere
=

a
Poh, be .
te, y
71
re pe ey

wor he

tk ]

“" . aT . -
mee ay BF,

fa oh oat

.4°" I ae 7 . -!
res hee, oe et ak i “u a oP

ie aa RY Te
aes

7