= -

Se a ee he lor)

wes
ny

38 #8

Hineiendi
- voinut nenna.
onnensa ohi

mutta. mika siind auttoi.
“Tiss On. Matille pieni hidlahja”,

si dallaria Marin. ahtiesss talosta.

Le

Kir}. H.

kuin mind Maria”, laski Helga leik-

‘ailt pienelie-orvolle,”
( Jatkoa)

1° - “Vilho, sing taallay”
7 Mari olisi halusta ottanut Vilhoa-
oa Kitani,-mutta naisellisuus sen-

. Samalla hin naki mydskin sor-

Oo isen Vilhon. kidessi, joka nihti-
vasti oli merkki siit#, etta han ej enda
alekaan yksindinen mies.

“Niin Mari, minahin se yaan olen
Muistathe kun karkasit minulta>?” sa
Vilho mydskin hammdastykseltdan sa-

kia. ‘Mista sind tahin.aikaan tulet?
Onhan siit4 jo-monta tuntia kuin jona ”
taman paikan sivuutti?”

Mari }0i leikkisisti Vilhoa. olka-
pdalle ja sanoi: ‘““Kysy hinelta!”

“Onko tami sttten se sama Viltho,.

' Josta ‘olet meille puhunut?”

“Sama, sama!”

“No mennaan nyt sisalle. Minul-
la on kohta illallinen valmis. Vainé-
kin tulee kohta kotiin.” =

jotka olivat hinté saattamassa, vaan
suuri .joukko ihmisii onnittelemassa.
Koko joukolla ajetaan Vilhon kotiin,
jossa juodaan kihlajaiskahvit, nutka
Helga on Jarjestanyt..

Toisten lahtiessd jaa Mari uuteen
kotiinsa. Helga lupasi vieli pita
Violetin luonaan jonkun paivin, etti
Mari saa rauhassa jarjestaa kotinsa
kuntoon.

notuksi. “Mutta tuleban nyt. autoon . “Nyt ensi tydksi on kirjoitettava
ja ajetaan minne sina olet menossa!” coun wa yor Rermottava aitikuilalie ja ilmoitettava, etta en

Vilho ajo) auton sievan talon eteen, rukalia ja - . chu ana, as are enda voinut menna onneni ohi”, ajat-
missi kauniit kukkakoristeet koristi- Ja selitettava, miksi et Kit-  tetee Mari yksin jaatyaiin. Hin kir-

jeessdsi puhunut mitddn tulostasi”.

“Minun tarkoitukseni oli yllittai
teiddt. Mutta tulinkin itse yllatetyk-
Ss} asemalla niin, etti en oikein ole
vielakdan varma, onko tima kaikki
totta”, puheli Mari iloisena. “Alutta
annahan nyt minullekin se pienokai-
sesi, osaan kai minakin hinta pidellé,
sula kaikkeenhan on jo taytynyt tot-
tua tihan elettyyn ikdin saakka!”

“Erk olfutkin Vaino somaa, etta
tuo pari‘velg tapasi toisensa’’, sanoi
Mari illallista syotaessd.

“Jos nyt olisimme uskovaisia, niin
sanoisimme, etti se oli jumalan salli-
mus”, naurot Vaind, toisten yhtyessi
Na&uUTULN,

Puhetta olisi riittinyt aamuun saak-
ka, mutta piti vahan levahtaikin. Vai-
non piti menna aamulla tydhin ja
sdanndéllinen tyé off Vilhollakin, “tak-
slajurina’”’. |

yat pihamaata,

“Renen tama talo on? En ole vie-.
la HuoMannut ees sanoa, mthin olen
menossa!”’ sanoi Mart’ kun auto: py-
sahtyi, .
‘Sinkhan sanoit asken,. ; atts. sinulla

on kugkauden: loma’”’, sanoi Vilho

leikkisisti.. “Nyt poiketaan-ensin tis-
sa minun kotonani.”
“Mutta minaghén olen vieras - si--
mn... 3 | |
“Ali jatka.enempad, Mari, tiedan-
mité tarkoitat: Tama: on vain -endi
muisto hanelta", virkkoi Vilho: nayt-
iaen sormustaan.. “Han: itse lepaa ‘jo
mullan alla, On jo kohta kolrme vuot-

_ ta kun saatoin. Elsin sinne. Siten on
mennyt minun elimini, Mutta nyt:
menndan sisiiin, Mind pydérdytin.
kahvit ja sind kerrot, miten sinun
elamasi on mennyt tind aikana, kon
emme ole. nahneet toisiamme.”

Mari katseli Vilhon huoneita. Kaik- —
ki oli hyvassa siivossa, hyva iarjestys Marin kuukauden.jama oli kulunut
vallitsi kaikkialla. pian ja paljon-hauskemmasti kuin han
“Sinuila on varmaankin: palvelifa, oli lahtiessiiin osannut kuvitellakaan.
kun sinulla on nain siistii, ethan sind | ¥ aa ja

ise tydltdsi jouda:-huoneita ja paik- si takaisin,’ vaan jaisi kokonaan ole-

- koja puhtaina pitimain.” - maan fille perukalle. Mari oli kuiten-
“Ei minulla ole palvelijaa. Mitép’. kin sitd mielta, etta kuukauden palk-

joittaa didttleen, kuinka hin kohtast
Vilhon uudelleen ja kuinka. onnelli-

kanssa vaan mydskin pikku Violetin

kanssa, joka on hanen ilonsa ja hu-

wins un kun Vilho on kotoa a polssa. |
a

- Neoruwden
muistoja.

KIRJ! A: P.

EVAT ja kesé ovat vuodenajoista
jhaninmat. Lapsyus .ja.nuoruus
ovat ihmiselamissa ihanimmat - ajat,
niin oli Annikin ja -Vertinkin.. Vaik-
ka nyt jo jatka -kulkeekin: laahustaen
toisen edelle,. niin nuoruusmuistot
ovat vielakin. elivina - Annikin: muis-
tojen aarreaitassa, :
Taytettyadn .15 vuotta, jitti .An-
nikki kotikylansa leikkikentat ja Jap-
suuden ystivansa Vertin. Paasthan
han rovastille sisakoksi ja se oli naa-:
purien mielesté jo askel-‘sivistyksen
kukkuigita kobti, Niin uskoi Annik-
kikin. Nythan ei tarvitsisi tehda li-

peatht Le be Phi a4 aes ae ate
is wo ws nS

Rowva. nayttl olevan pahoillaan,

sanoi rouva,;. pistden: ‘Marin kateen vii-

“Olet palvellut meilla - -hyvin monta
vuotta, Toivotan. -onnea t elimaltesi:”

- Mari istuu ‘taas junassa ja haavei-
lee-tulevaisuudestaan. “Kunhan vain
osaisin. tayttaa tehtivani. kunnolli- . 2A arenralt
sesti ditipuolena ja. osaisin olla hella vA ahs °. o Re! ayy a.

Kun Mati astui- junasta ulos, ei
nent’ olekaan vastasse ainoastaan ne,

nen han nyt on, ei ainoastaan Vilhon .

EL, Te atc a
zis fre ne eee an at Pron
my co. :. . 1 net . fla: .

Ss iia “ls . 4 aT i
= oa ae k ned “ar
' ' 1 ot Y

@ micheltii, joka on nah-

: = —
“Te Weg 6:
nyt - parempiakin palvii."*
“Niin rouva, mitnnn el koskaan . tar-
vinnit kerjita,.ennenkuln minun rakas |
yaimoni Kwoli!”

1 Bl ee ee oe ee Ee Ee .

neltulvaansa. Hinen. onnensa au-
ringon eteen oli laskenut silla hetkella :
lapingkymatén ja gjaksi hdipymaton
pilvi. 3

Pari viikkoa edellikerrotusta tuli
toinen surusanoma pappilaan, mutta
nyt se ef tullut Annikille, vaan- it-
selleen rovastille. Hinen poikansa

oli luistellut .kaupungissa jokijaali: -
Heti {ahti rovasti sue -

silaan veteen. |
run murtamana hakemaan porkaansa
handattavaksi kotipitijin kirkolle.

Kyla siind saivat piiat haarati ja-

laittaa kuntoon kukkasia suureen

saliin, iohon nuoren herran ruumis-

tuataisiin kaupungista.
_ Rovastin ollessa kaupungissa, tult’
Vertin isd taaskin pappilaan. Kuul- '
tuaan,.etta rovasti tulee kotiin vasta-
seuraavana paivand, jai hin renkitu-
paan odottamaan.

Kun revasti saapui kotiin poikansa -
ruumiin kanssa, meni Vertin isd heti:
rovastin puheille. Kun rovasti kysyi'

asiaa, sanoi vanhus, ett han on tul-

lut maksamaan rovastille velkzansa.
Hin sanoi haluavansa tietad, oliko ro-
vastin poika huonon elaman ja hur-
Jasteton takia tuistellut sulaan ve-—
teen ,

Enempia ed tarvinnut, kun tuo hen-
genmies lankesj risaisiin vaatteisiin
puetun vanhuksen kaulaan ja pyysi

re Be tee : arr Sr sr
ve ste ria mae ite = Mea ea i I; te r

“Ne huoneet yhdelti. mieheltd palioa
sotkeentuukaan, ..Muistat kai, ett en
juo, olen samanlainen.kuin.ennenkin.
Jos joisinkin, niin ei kai minulla olisi

‘tata taloa, eika tyétdni.- Ja onhan.

nulla jotain, jonka. takia .kannat-

laa eldd, pitad itsensd miehen’a —

minulla on pieni tytén. typykka Vio-.

let. Tuo-pikku raukka. jal heti: syn-

- *Dyttyadn orvoksi. ~
hen, étta sant lapselleni seHaisen hoi-
tajan, joka on hinelle kuin siti. Han-

la hoitaa ers Helea Leino. Heilla ei

' an lapsia ‘ltseHaadn ainakaan vie
’ <8

“Vaindké on- Helgan miehen. ni-.
me"

“Min, tunnetko sind: heidat?”

Re ovat -‘minun. parhaita, toverel-
ani. Heidiin luokseen. mina olen nyt
menossakin.”?

_ | Usea -tunti. vierabti. Marin - qa Vile
Kertoessa toisilleen: eamansa- val-:
' Beista,

“Nyt lihdemme- Holga 4 ja Vande:
tapaamaan.. Siell saan -nahda’ siun.
Pkkutyttdsi”, pubad Mari,’

‘Helga ati Kohta rappusilla: Violetin-

» Rum. ndki;: ett. Villon auto.

joi rapun: eteen, 7
be Mutta mitiz- ihmetta! Otahan Wile

'o SEhi%: pieriokaistasi, ett ‘saan. pu-.
| nstaa Maria oikein -kovasti./ Mutta.
sind, purista-Violetia niin kovasti

“ee oe
- . &

“Mutia -olen ‘ilei-

-talosta heti irtisanomisajan lopuitua.

itkien anteeksi tylyyttdiin hinti koh-
taan, kun han tietdmattdan’ asian to-—
dellista laitaa, tuomitsi Vertin kuole-
man huonon clamin ja hurjastelun
laskuun, :

kaisia ja raskaita maatoita, vaan paa-
see kevyeen tyéhin: hienojen thmis-
ten pariin: .. |

Ol kevat kun Annmikki jatti syn-
nyinkotinsa ja Vertin, joka oli likin-
na hanen sydantd#in. Kes4 meni
palveluksessa, vaikka ikavakin alus-
sa teki haittaa, etta e1 edes rucka tah-
ionut maittaa.

Eraana mattaskuun aamuna, kun
Annikki teki tavallisia askareitaan,
_astui Vertin is& pappilaan. Annikki-
jlostui, etta nyt saa kuulla kotikylén
uutisia, mutta nahtydin vanhuksen
vakavan ilmeen ja kyyneleiset siimat,
ej ban kysynytké4n mitaan. Vanhus.
pyysi padsté rovastin pulienle. An-
nikki saattoi hanet rovastin. tuo ja
odotteli kiytivalla, saadakseen pu-
hua jonkun sanan vanhuksen kanssa
hinen takaisin tullessaan. Hetken
kulittua han kuult Vertin isan vihai-

set sanat rovastille: |
“Te olette sydimetin! ' Poikani el
kugllut huonon elimin ja “hurjaste- -

kaa,.joka nyt tulee aivan ilman, ei
sovi niin Vain atta. Hin sancikin,
eit# hin on nyt niinkuin herrat, jotka
eivat tee koskaan tydta, mutta kui-
tenkin nauttivat palkkaa.

‘Kun olen saanut palkkani, sanon
itseni irti palveluksesta ja parin vi-
kon kuluttua olen takaisin luonasi”,
lohdutteli. Mari Vilhoa. |

“Taidat-taas vain karata”, oli Vil-
ho epdilevinaain Maria.

Silloin Mari otti Vilhoa kaulasta
kiinni ja painoi suudelman hanen huu-
hileen.

—*Vieldkd epailet?” kysyi ban.

“J uotan sanoibisi yhta paljon kuin
sinuunkin’, oli Vithon vastaus. |

Kaikki nelja, Helga, Vain, Vilho
ja pikku Violet olivat Saatlamassa -
Maria asermalla. :

“Parin vilken kuluttua olemme si-
nua. vastassa, mutta -muistakin,- etta
et anna meidin odottaa yhtiin enem-.
pia”, pubeli Helga nauraen. Eivat
toisetkaan surtmielisilta . nayttanect,-

Tassa on kerrottuna yksi tapas
Anmikin monimutkaisesta. elamasta.
Elimansa varrella han on rakentanut
monta tuulentupaa, mutta yhta mon-
ta on sirkynyt.. Kun se-aika tulee,.
ummistaa. han. silmansd aks: koke-
muksista rikkaana.. .

eee eee ee ee eee

RANKASSA Le Nieppessa on Mar- -
celle Gopier-niminen tytté ollut mtuis-.
tamattomuuden ja tylsyyden tilassa ;
monia vuosia, mutta nyt han on alke- -
nut parantua, -Han osaa pubua ysel-'
ta kieli4 vaivattomasti, vaikka niita

el ole kukaan: hanell¢ opettanut. Ku- ! |
ka vield:sanoo, etta thmeitten aika on:
chi! —

| Do-

¢ ESKIMOT, vaikka he. etivatkin.,
melkein. pelkalli - liharuualla, eiviit.

iNz pay: viikkeahan on- niin lybyt ai-- lon kautta...
ka. Sen. jalkeen he taas katkin olfsi- : Enempaa ei Annikki- voinut. -kuun- pat sairgsi. f pita,
* =F =F ;
vat: yidess. _ nella, vaan-sydksyi sistiin, Saatuaan: Ke jes aan ite out ute

uulla, ctt# Vertti oli edellisen’ pai-:
. vand pudonnut hevosen selasta ja pil--
lastunut hevoner oli‘raahannnt hantii »
perissdan routaisella. kynnispellolla -
niin, ettd han oli kuolhit: vammnoihin--
“ga, ef Annikki-voinut pidattaa kyy~'

Kua‘Mari palasi palveluspaikkaan-
5a,: ob. rouva kavin iloimes. Hets: bar.
antoi -Marille'Joma-ajan palkan. Mart
imoitt heti;, etta rouvan on paras kat--
sella-toinen palvelija, sila hin-lahtee-

Miti. ‘kapempana. “sivistyskeskuksis-. -
ta” heasuvat sitd terveempja he ovat.

VAPAUDENPATSAS-} -New  Yor--
kin-satamassa painaa 100,000 paunaa.

ole fe a wa rire soy ivi nie ae

ree we oe)
au wt ol. a Q
xe vient: a: Ss ot Eon a
ee i ik a a fy Siemead ae i

ee | : ’ wn
ss ns its SN A a Me 3g adie Sy 6

d
a hn ad “se et noes . .
_ fr. eyo t. me wr yy ss = he woh am mites ve _

Marae ses ath eae
ee a ee ee eee
a 1 i ee a Mere Po wy rj ap, ads tos,

te

bee ls

eons
Eee

ier ae tes ly
a le la
aa oe I MST te

re
s EE el ed
LE
ia Ss pee

.
oe

t
ee wer) Ls : 7. oh
es oe en ae a ma *

i
a ocho s Se er i _ et Tee
pe ly ate . - - . . _ eT i wee totes _ - .
Te ee Be et as eT a a RU ee
ees bel Ce 2 athe “et at pene atc! Ne ee bate 2!
. Vee ate oe Sure Piel ee ba

Spent 4

1
; wt .
Coe ie a aS es Fgh oi Sie ce ke

a

.
al
a

ig

Po i ee ee :

. eee 7 we Li: =
i - . rial ™
0 = soe ee a -" . a 4 . .

7f > = Ste Eee oe oe oe Cee ae Pe en a oe Le a

en a

eg
. -_ on Lary
. . =o FT 8 . . .
oo | el eT .
mY soa FL

Ce Dee rae, be ose the: -
. = = " . ol aie er oer i woo oe oplk
See ee eee 8 ee
eon ge ee or eee Ce 1

Locos
ee ia
FS

i a ee
Bet 0 Ae ag e moe em mee
: " _. . of eT
Someta . =p Pam te
etree tee ts
ther Pare recon Kee
5 re!

. a 1 rete! ‘1
- * cee
oo, oT a er eee.

_ a Le agin .
Lr a ee eee ee