: Ds ~ tokin alkoi tuntua vieha ittavalta.

Kir]. K.A. Levi

Salin valaistus oli himme-
ahk6 ja koristelussa oli kaytetty
runsaasti viherkasveja.

Peraosassa, pitkanomaisen
salin toisessa péassa soitti neli-
miehinen orkesteri. Orkesterilla
oli naispuolinen laulusolisti,
miellyttavan nakdinen  tyttd,
jolla oli upea leninki. Aani ei
ollutkaan kovin suurenmoinen.

— Ai mika tango, huokaisi
tohtori hieman poikamaisesti.
Tallaisia kappaleita meidan
taytyy saada viela paljon.

Hovimestari ohjasi heidat
poytaan ja tohtori teki tilauk-
sen. Meeri oli aikonut sanoa,
ettei missaan tapauksessa alko-
holia, mutta nyt tohtori ilmei-
sesti tilasi jotakin myés hanelle.
Samalla han sanoi ryhtyvansa
tutkimaan ruokalistaa. Hovi-
mestari kumarsi ja jatti heidat
kahden kesken — sikali kuinnyt
vol tuntea olevansa kahden
kesken kenenkaéan kanssa ra-
vintolassa. joka on melkein
taynna. Meeri katseli tanssivia
lattialla. Han ei ollut koskaan
oppinut tanssimaan niin paljon,
etta olisi missaan _ yrittanyt
tanssia oikein julkisesti. Muu-
ten han uskonnollismielisyy-
tensa tuskin olisi tullut esteeks1
tanssimiselle jossakin tilaisuu-
dessa; siind han oli toista su-
kupolvea vanhempiensa kans-
sa. Han ajateli, etta tanssi on
tervetta iloa, kun siihen ei si-
sally mitaan sivutarkoituksia,

Mutta kun katseli tanssijoita
ravintolan tanssilattialla, ei juu-
ri voinut olla muuta mielta kuin,
etta tanssiin sisdltyi - paljon
muuta kuin tervetta iloa. Nimit-
tain sivutarkoituksia.

— Tohtori saa toki antaa
todistuksen hyvasta maustaan.
Mina en ole erityisen pereh-
tynyt tuollaisiin hienoithin ruo-
kalajeihin.,

Tarjoilija oli tuonut kauniit
lasit péytéan, ja nyt he tutkivat
ruokalistaa. Meeri yritti  sel-
viytya mahdollisimman jousta-
vasti tietamatt6myydestaan.

Han oli huomaavinaan: toh-
tori piti nimenomaan siita, etta
hanen makuunsa vedottiin.

— Luonnollisesti me sy-
émme illallisen, sanoi tohtor).
Aloitamme lansirannikon sa-
laatilla. Se on varmasti hyvaa.
Ai ai, simpukoita, ne ovat ylinta
herkkua. Sitten oikein hyva
jammin ruokalaji.

Tohtori antoi hovimestarille
tilauksen. Meeri ei saanut sel-
vad ruokalajin nimesta, se oll
vieraskielinen, ranskankielella.
Meerin korvaan se kuulosti
melkein laakemaaraykselta;
ranskankieless4 on paljon lati-
nalaisia sanoja.

Joka tapauksessa tama oli
hienoin illallinen, jonka Meeri
oli milloinkaan saanut sydda.

opment ‘pasty ympiris- :

Meeri oli kuin lapsi vie-

raassa paikassa: aluksi pelkad —

ja vierastaa, mutta kun katselee
ymparilleen ja tulee tutuksi,
nauttii olostaan.

Tohtori suostutteli Meerin
loppuillasta mydés tanssilattial-
le. Silloin soi tango La Cum-
parsita, se tuntui jollain tavoin
tutulta myds Meerin korvaan.
tan tunsi ottavansa vaaria as-
keleita tuon tuosta, mutta lop-
pujen lopuksi tanssi sujui yllat-
tavan hyvin. Taydella lattialla
ei yksinkertaisesti voinut tans-
sia kaikkien saantdjen mukaan.

Meerille kaikki oli kaynyt
kuin hupaisaksi, utuiseksi unek-
si: Han lahti tanssimaan, han oli
niinkuin muutkin, han oli iloi-
nen eika ajatellut ikavia asioita.
Oli kertakaikkiaan hupsua, etta
han pyorahteli tassa lattialla.
Han, Meeri Siltanen, Kukaan ei
tulisi tietamaan tata koskaan.
Meeri tunsi kaikkein ehdotto-
mimmin talla hetkella, etta han
oli ympéarist6ssa, johon ei kui-
tenkaan kuulunut, ymp§aristés-
sa, jossa ei tulisi koskaan ole-
maan taman illan jalkeen.

Onnistuneimpien py6rah-
dysten aikana Méeeri nautti
suuresti tanssista, Han tunsi
silloin olonsa hyvaksi.

Ei han muistanut tarkalleen,
etta han nyt juuri ja nimen-
omaan oli yrittamassa tanssia
ylimman esimiehensa kanssa ja
ettei han oikeastaan lainkaan
pitanyt tuosta miehesta ja etta
tuo mies oli naimisissa ja ol-
keastaan oli perin sopimatonta
olla talla tapaa viettamassa il-
taa hanen kanssaan.

Tuon tuostakin Meerin mie-
lessA vilahti kuva Jukasta. Se
mies el pystyisi ikimaailmassa
kayttaytymaan niin sulavasti
kuin maailmaa nahnyt mies, Se
mies ei koskaan oppisi lausu-
maan henkevid kohteliaisuuk-
sia naisille. Kuva Jukasta oli
toisenlainen: hiljainen, juohea
mies, vahva niska ja suuret
kadet, k6mpelé puheissaan ja
kaytoksessaan, Mutta Jukalla

oli kauntit ja hyvat silmat, ha-

nessa oli alkukantaista miehek-
kyytta ja jotakin sellaista, mika
heratti ehdotonta turvallisuutta.
Se mies oli tuhat kertaa parempi
kuin tohtorin kaltainen maail-
manmies, josta ei kukaan voisi
koskaan hyvalla omallatunnol-
la todistaa: lintu vai kala.

Kello alkoi lahestya yhta,
ravintola tyhjentyi vahitellen.
Meeri ja hanen kavaljeerinsa
lahtivat alas. Luojan kiitos, ilta
on loppu. Tamakin velvollisuus
alkaa olla hoidettu, ajattell
Meeri aanettémasti.

Alhaalla, vaatenaulakon
luona, Meeri jaykistyi kauheas-
ti.

Tai ellei se ollut kauhua,
mita tahansa, joka tapauksessa
han jahmettyi paikallaan,

Tohtori oli juuri auttamassa
paallystakkia hanen ylleen.

— Jukka?

Jukka,

Jukka oli tuossa. Seisoi ha-
nen edessdan, Odotti takkiaan
vahtimestarilta. Meeri luki Ju-
kan kasvoilta jotakin: se oli jaa-
tavda katkeruutta ja suuttumus-
ta - tai se oli osa surumieli-
syytta.

-—- Hyvanen aika, sina olet

siina, ol eth

kiin? sai i Meer sanotuksi kan- halla puhjeta nyyhkeisiin. ae

keasti.

rella ja oli kiehumispisteessa.
Tuhahti jotakin epamaaraista,
mutta sieti vielaé toistaiseksi.

— Tulin katsomaan. Taalla
mina olen ollut koko illan.
Toista iltaa en ole,

Jukka puhui harvakseen,

Tohtori rykaisi  erityisen
vaivautuneesti:

—~ Mceidin on lahdettava,
taksi odottaa.

— Ei ei, kiitos teille illasta,
illallisesta kuulkaa, hyva
tohtori, te voitte menna, mina
selitan huomenna —

— Huomenna e1 seliteta mi-
tadn, tohtori vastasi verkkaisin,
peruuttamattomin sanoin Mee-
rin melkein hysteeriseen sana-
ryOppyyn. Tama on skandaali,
han kuiskasi Meerin korvaan.

— Hyva herra, pyydan an-
teeksi, minahan en kai ole ollut
hdiri6n aiheuttajana.

— Ette, ette. Mina tosiaan-
kin menen sitten, jaakaa jutte-
lemaan, koska olette sukulaiset.

Meeri huomasi selvasti toh-
torin kohteliaaksi muuttuneen
puhetavan nayttelemiseksi: han
tahtoi jarjestaa tilanteen niin,
etteivat vahtimestarit huomaisi
mitadn tavallisuudesta poikkea-
vaa. Sanassa sukulaiset kuulsi
lapi pirullinen aanensavy. Sa-
massa tohtori sihautti ennen
laht6aan Meerin korvaan,
Olette erotettu. Tasta
hetkesté lahtien, Syita on riitta-
miin. Noutakaa yksityiset tava-
ranne sairaalasta.

Sinun on oltava aivan
hiljaa ainakin kaksi tuntia, sa-
noi Jukka, kun he paasivat ulos
kadulle. Osa mainosvaloista oli
jo sammutettu. Nakkikarryjen
luona seisoi ryhma thmisia. He
odottivat vuoroaan. Kaupunki
naytti elavan tahankin aikaan
vuorokaudesta.

Jukka hyva, sina olet
varmasti kasittanyt vaarin, an-
na mina —

— Mina en halua kuulla
yhtaaén sanaa. Tiemme eroaa
heti silla hetkella, jos et voi olla

~—ee

vaitl edes vahan aikaa. Kavel-
laan vain.

He kavelivat.

Tassa totisesti tarjoutui ti-
laisuus ajatella kaikkea yha uu-
delleen. He kavelivat laajaa
kaupunkia laidasta laitaan, hil-
jaisia katuja, jotka olivat tahan
aikaan vuorokaudesta melkein
tyystin hiljentyneet. Vain muu-
tama rakastava pari vetdyty-
neena varjoon hyvanyénsuu-
delmaa varten osui heidan sil-
miinsa,

He kavelivat hitaasti.

Eivat puhuneet mitadan.

Meer! vilkais! kelloaan: se
oli kymmenen yli kaksi.

Seuraavalla kerralla: se oli
viisitoista yli kolme.

Eika yhtaan sanaa.

Sitten Jukka alkoi puhua
jouheaan tapaansa, Han puhui
aanella, jolla rauhalliset ihmiset
hoitavat suuria tilintekoja. Han
ikaankuin koetteli jokaista sa-
naa, Seer sen, ennenkuin

— - Mina. hain sanol. Mina
istuin siella niin kauan kuin si-
nakin - kuin tekin. Teilla oli
hauskaa. Sinullakin. Sen naki.

Sen jalkeen he taas kave-

Tohtori seisoi Meerin vie-

nelet tippuivat hanen poski-
pailleen. Jukka kaveli haudan-

vakavasti,

— Mina istuin siella koko
illan, Jukka toisti nyt nopeana
lauseena, johon sisdltyi lupa
toisenkin sanoa jotakin,

— Jukka. Minun pitaisi saa-
da puhua sinulle kokonainen
yO. Aloittaa kaikki alusta, pu-

hua koko elamani puhtaaksi. *

Sitten vasta tietaisit minusta
niin paljon kuin haluaisin sinun
tietavan, Sitten vasta voisit ym-
martaa minua. Mutta ethan sina
kuuntele,

Mina kuuntelen.

— Var-
mastl.

— Mina kerron, aloitan niin
alusta kuin osaan. Mutta valilla
minun pitéa itkea,

Samassa Meerille kavi niin,
ettei han voinut pidattaa itku-
aan. Tuntui kauhistuttavalta,
etta hanen elamansaé oli voinut
ajautua nai taydelliseen vara-
rikkoon, Mitaan et ollut jaljella.
Ei edes tyOpaikkaa, mihin men-

na aamulla. Ja viela niin as-
kettain elama oli ollut niin
kiistattoman thanaa, tulevai-
suus valoisa ja suuret mahdolli-
suudet edessa. Nyt ei ollut mi-
taan. Ei mitaan, ei mitéan ei —

Voitettuaan itkunsa Meeri
ryhtyi kertomaan Jukalle ela-
mansa kertomusta. He kaveli-
vat syrjaista katua, joka ell yon
hiljaisinta aikaa. Toiselle ei tar-
vinnut puhua kuin aivan hiljaa.
Jukka kaveli Aanettomana Mee-
rin rinnalla puuttumatta sanal-
lakaan stihen mita Meeri kertoi.
Mutta oli varmaa, etta Jukka
kuunteli, Se oli ainoa onnelli-
nen asia tassa, etta sai kertoa
kaiken toiselle. Taman ainoan
kerran,

He kavelivat hiljaisia katuja
ja Meeri kertoit elAmansa tari-
naa. Kaukaa alkaen. Katken
jolla oli jotakin merkitysta, Kel-
lo oli noin puoli viisi, kun Meeri
paasi viime kevaan tapahtu-
miin ja kesaan. Han ei jattanyt
mitadn kertomatta. IImassa oli
kolea tuntu. Se muistutti, etta
kesd oli ohitse, luonto oli jo
alkanut valmistautua  talvea
varten,

He kavelivat loputtomiin.
Aamu oli jo ehtinyt sarastuk-

sessaan pitkalle. Meeri oli vasy-
neen nakdinen, mutta han et
tuntenut itseadn vasyneeksi. He
kavelivat jo kasitysten. Jukka
oli selittanyt oman osuutensa:
tulonsa kaupunkiin, Jukka oli
saanut tarpeekseen kotikylasta,
johon ei mikaan muu tuntunut
yhdistavin kuin juopottelevat
toverit. |

Han oli paattanyt lahtea ja
muuttaa kertaiskulla koko ela-
mansa kuvan.

Taytyi tehda jotakin tosiaan
repaisevaa voittaakseen luon-
teensa saamattoman jouheu-
den.

Ei ollut vaikea kuvitella,
miten perinjuurin katkeroitu-
neena mies oli todennut mieli-
tiettynsa nousevan toisen mie-
hen autoon.

— Kirjeessasi olit kertonut,
etta kayt usein itdisella sillalla
yksinasi haaveilemassa, niin-
han sina kirjoitit. Ja niin mi-
ndkin ajattelin kayda sillalla, jos
ehka hyvinkin tapaisin sinut

~ Jouluviikolla meilla onkin
erikoistarjous: Kahdesta pis-
toksesta annamme kaupan-
paalliseksi peraruiskeen!

~ Katsos poikani, maailmassa
on niin paljon ikaviakin
asioita — kuten joulu...

juuri stella, — Haaveilemasta.

Silloin olisin voinut kosia
sinua. Sind tulit ja menit. Mina
otin auton ja pystyin kuin pys-
tyinkin taksin kanssa seuraa-
maan teidan autoanne, Menitte
ravintolaan. Tietysti minakin
tulin sinne, Istuin syrjadiseen
nurkkapoytaan. —

— Nun,

— QOlisitko muuten suostu-
nut kosintaani? kysyi Jukka

jonkin ajan kuluttua.
— Kaikkea kysytkin. Jos

mina olisin vain huomannut
sinut siella jossakin, olisin jat-
tanyt menoni sikseen ja itse
kosinut sinua.

Tuntui silta, ettaé sita mukaa
kuin yO yha enemman kaantyi
aamuksi, my6s Meerin ja Jukan
valinen keskustelu vapautui. Se
ei ollut enaa tuollaista jylhaa
vilmeista tuomiota.,

Jukka pysahtyi eraan var-
haisen kahvibaarin kohdalla. Se
oli jo auki.

He menivat baariin.

Se oli taynna toihin mene-
vid miehia. Eraassa nurkassa
istuivat krapulaansa sammutte-
levat ja yOnsa valvoneet pari
rappeutunutta naistakin joukos-
Sa,

Jukka loysi lahelta ikkunaa
pienen siistin po6ydan. He is-
tuivat sen aareen, Jukka haki
isot kupit kahvia ja kaksi kink-
kuvoileipaa kummallekin.

—— Nama tekevat hyvda, han
Sanoi ja siind han taatusti oli
oikeassa, — Tallaisena paivana
kannattaa vahan juhliakin, Juk-
ka sanoi edelleen jattaen Mee-
rin miettimaan, mita han mah-
toi sisallyttaa sanontaan “‘tal-
laisena paivana”. Vielako ha-.
nen sydimensaé oli taynna kat-
keruutta? Ainakin paalta naytti,
etta katkeruuden aika ei ollut
enda.

— Minullakin olisi paljon
puhumista, Jukka sanoi, Mutta
me ehdimme vielé puhua, me

Jatkuu seur. sivulle

11