Hamdrdn Jatkoa Toisesta kylasta Lahti eras torpan tyt- té Amerikkaan. Helena tarjoutul mat- kakumppaniksi.. Han haki passin mat- kusiusta varten ja sai sen Hayreenin ni- melis. Ho oti unohtanut kysya entista. sukunimeaan, kun mieli oli niin jarky- tetty kaikesta. Kaikki oli tapabtunut yhtakkii, niin etta siind saattoi unoh- taa suurempiakin asioita. Mutta sa- mapa se on, milla nimella sita kulkee, kyithan kunnialla kulkee, ajatteli Hele- na. Ja kuolleethan ne vankhemmatkin ovat, etta mitépa tuosta mika nimi ob heilla otlut. - Tytoille oli matka vaihertkas, Aina vaan uutta esiintyi sihmdin eteen. . Se auntui maaseudulla kasvaneille tytdille kuin unennakd. Ei olisi luuilut Kaiken élevan fiin kuin se oll, eller olisi nahnyt. He saapuivat matkan paamaéarain: Minneapoliin. Siella oli torpan tytolla eno, joka harjottti ruckahommaaz. Eno se oli, joka piletinkin lahetti sisarensa tyttdrelle, Eevalle. Fytét saivat tyGpaikan ruokatalossa. Ruokavieraat kulkivat tyossa tehtaissa ia jauhomyllyissa. Toiset olivat “‘ol- keita jenkkeja’, sila he olivat maan- synivisid amerikalaisia, Eras, tumma- siimdinen, pitka ja solakka poika oh ‘kaymassa Minneapolissa. Han oli suo- malainen, mutta maankteli sujui pojal- 1a vhta hyvin. Han asul pari paiva. edelldmainitussa riuokatalessa. Porka oli atka hutivill, Pubuttelt “vanban- maan” ves lyydeeen, Helena punasteli, kun tuo poika teki niin huliunkurisia kysymyk- sid. Ja ujo kun oli, loi katseensa maa- han ia meni! tiehensi. Tuo tummatukkainen ja tummasil- mainen nuorukainen of — Voitto Palm. ‘Kun Voitto meni huoneeseensa, miet- ti hin, jotakin totunomaista eli yhden- nekoisyytt® olleen jonkun kanssa. Mut- ta se oli nyt arvoitus, kuka olisi ollut se ‘joku"’. Helena Hiyreen oli sita nyt muistuitamassa. Eikd asia siita& selyin- nyt. vatkka kutnka olisi miettinyt. Ja sattuuhan joskus, etti nakee jotain yh- denngkdisyyttakin -jonkun kanssa, etka 6ilti ole henkiléa milloinkaan ennen mahnyt, joten asia jai sikseen. Voitto kaiseli kaupunkia. Ihmisvilina oli thal- #4 jotain toista, Kuin hinen pienessa asuinkaupungisszan. Mutta sinne tah- toihan palata. Se oli tuttua. Siella oli tyimaakin, jonnée pitai mennd muuta- man paivan loman jalkeen. Lomalia- olo olisi ollut nain kesalla verrattain vir- kistauvad, mutta jos tahtoo pitka tyé- paitkansa, on palattava tyohon vissin mjan kuluttua. Olipa siina pojassa vekkulia! — sa- noi Helena, Voiton lahdettyS paluumat- kalkven. -- Hauska ja terava poika, myonsi Reva, mutta kovin tuntii itserakkaalta, selixisia ne taitavat olla kaikki. jotka msaadvat maarkielt4. tuumtivat tetét. ja jatkowal tyataan. SIITT LURK f asia tutiatra Cm kulunmut kaksi yvuotta siith. kan Helena Ha.yreen saapini ‘Toa af pitkii aika. aut tavaton. Amerikkaan. Suomi-ikava oli — keva, hanen toverin- Sa. puankin totkul wusin oboihin ja -tapoihin. Sitapaitsi olt hanella ikiviit muilstot synnyinmaastaan. Kovhan tor- pan tytténa oli pakoitettu) tekemiiin ‘kaikenlaista mithie Kuuluvaa tyutd. Se oli raskasta. kuten ojankaivaminen, hai- kojen sahaaminen metsissa tadvisin, jos- da tull ansarta leipa. [sin kanssa vh- dessa oli Fevan Givtvnve kavda met kansa, mutta en voi, en jaksa. Oleg Ss 9 sellainen, ettd itken heti kun minun pay bt taist jotakin sellaista sanoa. Parempi Na pt on olla hiljaa ja toivea, etta han voit ge! ! taist surunsa samoin kuin kaikki muut-j ATE kin, ja etta thma uusi vuosi toisi enem-3y °'' . man ormea, lohtua ja unohdusta meillegyre #4 vanhoille, joita2 me useimmat Liekin vs f°?! tévai olemme. Emrmehin vittsi ens Nd ikiamme sanoa muuta kuin kiertamilla gg‘ | Niinpa min#kin voin sanoa, etta oler sas] vile vuosisadan viimeisen vuoden vi $F! 4 meisen suvipdivan lapsi, viimeisena pet: “ln heeseen syntynyt, joten kukaan ei hue MP * maa kuinka vanha olen, kun olen ains mend virmeinen . . . hyvin myéhdstynyt ko: | kesta, Mlutta jos terveend pysyn. nil Ve miirtelen viela monta juttua Liekin Jc _ kijoille. Mi Toivotan nvt kaikille Liekin mut of haisille parhainta onnea wuudelle vu 7 delle ja otkein paijon valoisia pals! el toimittajabe! vl Terveisin. MARJATT.. ma ee Voitolle. -— Tulinen rakkauskin§ lies nn sahti esiin joskus. sellatsissa kohtauk-'* - so¥ ll ca tyttujen kanssa, mutta se sammul + — * ta Pian kuin ofi syttyneytkin. Vailte alt was iar jan Jat ku rilleen oma rtsensd.