ott - in alkaesss muta i dk hevosia, kin: La Sing Sah: nN mii alneita‘# yBNettiin, kw Vea, hevosia, gi. ! Jo Taskaam. : Hilien katinte, | Vaan €n tig, thannen Ciiley : imisen jalkeen- inniskely ken, alle, ja kuy’ al kanniskeli HKUiset taise la, Motta mea t suuren, pi. ime paalla, —: etta olf skin: raskasta hom. @ li poltetin, 1. 4. Politaesa : dt erl tavally Wet dilet pi. i ja ne olivat. livat puna. t Sa aneet ple}. ssa hikosj ja inla kasitelly. tahtol joskus an fa¥EVL oll 1 rannid mt sa aikulsemol ja “kutoi pin. ta kuhunkin # ri niiden ke Se jalkeen jat- aampand ole i ndin kauas, en — tele — tvoti. oltu joskus 1. Mahdolli- 3a silla Javal o ennen kuin vida, joten é simaan sila, Tut MUOTLU ettu tyvovael 1-Ditkin pte Hi nowsokav ithalla enda ottim arvak- ninua ¥abal € a se lohdu: me likimaiy, ia joskus tet hiin jos, saihtaisimime § sinmakin #3: 1 =«asoltteel. i alla valli >RAKKO. valista ittajan Fa i huonall2: utut julkal fn sen arvol: aa — atke aryendy kita kkaille (2 Hiaha For ilaisia pot: 4 ja ave t eqtustettis sia, on mu aksessa rifla on Pp itua, mutts nuoruudel istaa syok ola rieke" vat vietl 1945 ‘ya 5 . ate “ aT s in ab at Moe af. i mr vii ay eee rhe 8 vac! -. we EES a wl om re i aie, ie, Sieraitey wg a a: Ly oth . »a" yt a - soafos 4 LAUANTAIN. A. “MAALISKUUN 17. "PRIVANA main taalld vuosia ja olemaan’ viela Lauan sen jalkeen laakarin hoidon ja silmillapidon alaisena. Olen usein ajatellut, ‘etti elk yh- | teiskunnan pitdisi kayda, suuremimal- tarmoila taisteluun tata, hirvittfvia tautia vastaanl,, sillit lgdkarini- Jan- summon mukaan’ yii viisikyrmmentitu- hatta on talla hetkeHa Canadan sai-. ragloissa «= tana taudin takia, ja- ieltimatin tosiasia on, etta ainakin yhii syuri lukumaara on sellaisia sale raita, jotka eivat edes itse tied# siti ennenkuin se on lijan myohaista, silld jos henkilé ef saa alkanaan hoitaa,- niin paraneminen on monéessa tapa- wksessa mahdoton. On kvlla totta, ett# viimeaikoitia an kiimnitetiy tahain kysymykseen huomiota. Taallikin jarvien padassa an X-side-kuvattu. melkoisen suuri joukko tehtaiden y.m. likelaitosten iydlaisia, ALutta tama toimenpide on kuin pisara meress#. Se on ensinna- kin liian vahdista#, ja monet thmiset suhiautuval Ayvin valinpitamatto- masti tihian kysymykseem. Kuulee usein sanotlavan: “Ethan minta mi- kan vaivaa, olen terve kuin pukki” Sallikaa ystivat minun sanoa, etta niin mindkin olin, et minuflakaan ol- ‘ut mitdin vaivaa elka ole vieldkAdan, vaikka olen jo kolme kuukautta tala maannut. Mutta kyll# minulla olla tiytvy vaiva, koska mina taalla olen ‘a tivtvyy kaksi leikkausta suorittaa, — Tama sairaus tekee myvrantyo- tin salaa, ilman mink#dnlaista va- roitusta. WILLIAM, Paasiaismammista ja muustakin Aivan vesi herahtaa kielelle, kun aiattelen paasidismammiz. Totvan etta te Liekm ystavat tiedatte mita ~~ 7 ; : , teen -kotiinsa, ja kaiken tuon Komeu- ~ den sivussa nukkemaisen tyitdrensa, Koko talo muuttul heidiin . mammi on ja kuinka se voi olla hy- Vad, joS Vaan sé on hyvin valmistet- tua. En todella ole sita itsekaan mil- lankaan ominpdin valmistanut, mut- ia olenpa lapsena auttanut aitia sen valmistamisessa monet kerrat. . Olen: mammipataa klapannut ja vatkan- nut lumihangessa — jos oli hinta, sita pataa kun juoksutettiin hellalta lumihankeen ja pdinvastoin ja. aina valilla vatkattiin, Sita sai tehda min aauan kun vaan viitsl ja jaksoi. Sit- fen s¢ mamimi paistetinn tuokkKosissa jakiuunin Mmmissa. monta tuntia. Sylla se oli sitten hyvaa syidd kyl- Mdia, jos varsinkin oli panna vahan kermaa ja sokeria padlle. -Ejhin se mammi ollut mitiin kal- Usaineista ruokaa, mutta se valmis- . lamisen taito se slindkin’ maksoi. Eika sta kaikkialla Suomessa tehtykaan, Mutia tehtiin amakin etela-Suamessa. Yhden paasidisen muistan minakin, jolloin meila ei tehty mammid. Se oli silloin kahdeksantoista kevaand, kun ei ollut jauhoja leipainkain saa- Hi sitten- mimmiin. Ei se ollut siiloin amakaan ryssiin syy, vaan samaniais- len hallitsijoiden ja vallitsioiden, jotka viime vuosinakin ovat sydsseet “women kansan kutjuuteen ja ndl- Radin. Mutt? piti kertoa vieli niista silloi- en Suomen ruokatajeista, joiden eri- ‘aisuus riippui paikkakunnista. Esi- merkiksi- juuri mammist# ei moni Pohjanmaalainen tiennyt mitdin eika Pllanvtkiiin sith Mutta eipa tien- Nyt tas cetelilainen mith on mutti, jola Valmistettiin, pohjolassa. Sekin cli valmistettavissa hyvin halvoista alneista, Ohrajauhoja, tikka vetta ia Suolaa, ja jos oli panna hiukan voi- a. siti Paremopi, Sith valmistettiin “ela ainakin minun nuoruuteni aika- . | Jatkoa. “Viimein oli kaikki: ohi. ja isdlle mydnnettiin avioera ja tiydet oikeu- _det haneen, Pennyyn. - taliattiin Rkaan syytiomasti, isin va- pauden tahden. Mutta miti voi han tehda esta#akseen sen tapahtumasta? ‘¥ksinpa two hanen kurja kirjeensi- kin kgytettiin Sitid vastaan — tuo - kauhea~hirje;-jonka an oli-epitoi: ~- voisena hetkena kirjoittanut. _ Kaikki tuo tapahtui kuin painajais- unessa, ja kaiken paatyttya han jou- tui asumaan isdn kanssa, Aiti oli jattinyt koko paikkakunnan tuon ha- ywaistykKsen jalkeen, “Isd muutti taas asumaan entiseen kotiin ja alkoi kiyda tyiissi entisessi tyGpaikassaan. Mutta viikon loput cli hin aina pois kotoa, jatt#en Pen- nyn yksin. Noina pitkind, yksindisi- na paivind tuli han vasta olkein anta- maan arvon Paulin seuralle, joka tuli dina }oskus viemaan hinta elokuviin tai vain keskustelemaan hanen kans- saan. Paul oli nyt ainoa sisdlte hanen ela- massian ja hin heittdytyi tdmin seu- -raan koko nuyoruutensa innolla. Hin fuki nuorukaisen katseesta rakkau- den, johon hanen janoinen olemuk- sensa vVastasi kaikkeudellaan: vaia pelkké nuorukaisen kiden kosketus- kin sai hinet niin oudasti variseman. He olivat luodut totsiileen, ban oli varma stita. | Mutta juuri kun han oli ebtinyt oppia tahin eldam44n, tuli siihen taas muutos. Vaikka isan avioero ei tuili- sikaan voimaan viela pitkdadan alkaan, se el estanyt Molly Westia tulemas- ta asumaan isin kanssa timin kotiin. Moly toi kaikki. bienoutensa wu- Monan. kaltaisekseen —- vanhlan taytyi vals- tya tieltd, aivan miinkuin entisen vai- monkin oli ollut vaistytt#va tuon vir- taytivaisuuden edessa, Mutta koti ei ollut enaa koti. Se oll vain paikka jossa sydtiin ja maatthn — siind el yoinut asua, silla aina kuului vain noi- ta varatuksia: “414 sekoita sohvatyynyja!” — “Bane se ovi kimni ettei huonekalut tomuutu!l’? —- “Ala isty siihen tuo- liint Mind juuri pubdistin sen...” na, joka ei ole kovin kawkana men- neisvvdessa, ja sdin sita minakin ja hyvid oli. Savolaiset taas valmisti- vat ja valmistavat kalakukkoja, jotka nekiin eivit vaadi kalliita aineita ollakseen hyvid. Olenpa taallakin Canadassa syGnyt savolaisen valms- tamaa kalakukkoa ja olipa mokoma niin hyvia etta oli kielen vieda. Kar- jalan. piirakoita olen mydés sydnyt. Helsingissa. oli eras vanha tati, Lipe- rista kotoisin, joka tapasi tehdd aina lauantaisin pitrakoita ja usein kuisui jminta maistimille. , Niin etta oli niita jos minkalaisia ruokalaleja, jotka useinkin tyaldls- perheissa jouduttiin valmistamaan halvoista aineista, mutta koetettiin valmistustaidglla saada maukkaiksi. Thmettelen, etth voi olla joku, joka ottaa nokkaansa Faarin ruokaresep- leista. Lopuksi vieli pyydan, etta Jos teis- si rakkaat kanssasisaret an joku, jo- La yalmislaa miimmia vielé tassakin maassa (jos saa maltaita} ja vaikka- pa paistaisi sem pyrex-asuiassa, nun muistakaa toki minuakin. - : TARU. Aidin kunnia . ka maarasi talossa. “Loe oo 7 oe okemuk SEN | haulta _ Penny huomasi heti, ett keittioas- ‘Kateet sentaiin kuulutvat hdnelle, vain sila” eroituksella, etta hdnelle - annettin miaraykset ylempai. Han oli nyt niinsanottu keittiépiika. ‘Pennvaé joskus huvitti seurata isan- si kasvojen ilmetta, kun tama vain- telehti Mollyn kurin alaisena kuin mato muurahaispesassd. Hin ei tien- ohjaksista, joita pitelivat Mollyn val- koiset, pitkdkyntiset kadet. Nainen tiesi Kuinka kesytetaiin uppiniskai- _sempikin mies. tuo oli oilut Mollyn ala jo vuosia, vaan koetti rimpuilia tuoia pehmois- tettua, mutta samalia terdksen lujaa - yliotetia vastaan. Mona oli paria vuotta vanhempi Pennyd, mutta jo taydellinen maa- imannainen niinkuin ditinsdkin, suloisine lapsenkasvoineen, joka tosin oli vain peite hiinen itsekkidlle luon- teelleen. Penny sai heti huomata ku- Tuo oikuilinen, pilalle hemmoteltu oleate teki hanen elamansa melkein ‘sietimattomaksi. Han oli vain kuin kuuraaja ja pyyk- ‘kari kodissaan. Haneitle salytettlin kaikiki likaiset tehtavat, jotka Molly Gli teettinyt palkotlisella, sifein kuin hanella oli sattunut olemaan rikkaam- pl “Sugar-Daddy’, niinkuin Mona ivtkin Arvia salassa nimitti. Nai- den naisten valkoiset kidet .taiytyi py- syd valkoisina ja kynnet pitkina ja munaisiksi maalattuina. Mutta Arvi ei tiennyt etta hint& ennen oli tuon kaiken ylellisyyden rahastanut eras varakas “sokeri-isa’”’ — samanlainen narri kuin hin itsekin. Molly tunst faidon, milfe puolen leraa voi sill- teiiiin, mutta hanen suureksi harmik- seen alkoi han vahitellen vanhentua — aikoi jo vastustaa varakkaiden kiinni saaminen hinen idlHan, siksipa. taytyi tyyfa valiaiakaisesti vain ta- vallisen tydlaisen palkallakin ela- mian. Kaiken muun epamukavyuuder olisi sentédin Penny voinut sietéa valitta- matta, mutta kun Mona yalloitti viela kaiken kukkuraksi hanen Japsuuden- ystavansd ja Jemmittynsd, Paulin, tunsi hin jo tuon olevan liikaz. Paul oli kantanut hanen kirjojaan jo var- haistita kouluvuosilta. Mutta tua ljehitteleva perhonen sai kaikki ole- mattomaksi heidan valillaam yhdessa jliassa. * 2 * Juuri kun-Penny tunsi itsensa on- nettomimmaksi olennoksi tmaanpaal- ld, sai hin kirjen tidiltdin, coiselta puolen rajaa, pyyitzen hanta vieraile- mzan kanssaan kuukauden, ennen- kuin kesa loppuisi. Tuo antol tytolle muuta ajattele- misen aihetta kuin surra menetys- tdiin. Juuri nyt han kajpasi exten 4ititan, mutta tima oli eristéytynyt aivan kokenaan pois heidin tietopi- ristaan. Han oli kylla luvannut il-. moittaa Pennylle olinpaikkansa sitten kuin nuo kaksi pitkaa vuotta olisivat paittyneet ja tytté olisi vapaa valit- semaan missa ‘halus: asua. Mutta nuo -kaksi pitkad vuotta tuntuivat sidisyy- den mittaisilta ajateliakaan isan lua- na. Taytvisikto hanen kestaa tata clamad ntin kauan kuin han tayttaisi kahdeksannentoista fkavuotensa. Tuo kuukauden Vierailu toisi _Sent#an Mlutta rajan yil paasya varten tiiyly? hanen hommata syntymatodis- tus ja se otti vieia atkaa, Viikkokin saman katon alla noiden kahden nai-— nyt kuinka riistaa ‘Itsensa irti noista ~ - Arvi ei tiennyt etta re . mau 4 - ate your ' re . ae a. iv we Ona! oh , at § 2 . . boa en Lae | . - . . " soon . F . of . oa a | wt . Toate apt. : . . . + . 1 . ote “4 1 . . toman “piekSlta. _Usein. oH bhiin-hvomannut’ Paulin ilmeesta, etta taila oli hanelle sano- mista, mutta tuo nukkemainen Mona _ kiikkui aina Paulin kisipuolessa ettei talla ollut minkdanlaista tildisuutta olla edes hetkea kahdenkesken Pen- nyn kKanssa. —-'Mutta jos Paul todel- “la halusi'sitd, loytaisihban Kyla titai+ sunden — tai tekisi sellaisen, ajatteli Penny pettyneend kokonaan vastal- seen sukupuoleen. samanlaisia narreja! Ensin isi, ja nyt Paul. Vilmeinkin tuli tuo odotettu pa- peri. Penny..tarkasteli sita mielen- kiinnolla, Tuollainenko se nyt sit- ten olikin? Fan Juki sen lapi moneen eri kertaan, mutta aina oh se sama tuios. Siina oli virhe. Mutta vaikka siina Osi -ollut tubannen virhetta ei han alkaisi niitd oikomaan. Hanen laytyl Paiista matkaan taikka han tulisi hulluksi. Hin ei voisi kestia sita@ ettd Mona kiusasi hanta tuomal- la Paulin, tosin vahin vastahakoi- sesti, kotiinsa jokaisela mahdolilisella verukkeella, ja sitten sanoi tuolla so- kerilia padllystetylla Adnella vetelas- ti: : “Tuo sind, Penny rakas, moetile vahan virvokkeita.” x*- * * Tanaan et Paul ollut sotttanut Mo- nalle, Olikehan tama edes kotona? ajatieli Penny rientdessaan tuttua ' polkua takapthain lipi Paulin kotia kohi. Kuinka monta kertaa olivat he juosseet tuota polkua Iapsina. Tuo polku toi min paljon muistoja, etta taytyi pyyhkia kyynel pois silmakul- masta. ‘Hanen -teki mieli kaantya takaisin, mutta hanelld ei olisi aikaa tehda tata matkaa enaa huomenna- kaan, silla juna‘labti jo varhain aa- mula. - Hin kovensi Juontoasa ja alkoi as- tella eteenpain, Hanen taytyi nahda vielia kerran Paul. Hanen ei saanut ratketa nyt vilme detkella kyynne- flin, el, han e1 tulisi nayttamadn nuo- rukaiselle tunteitaan, sanoisi vain hy- vastit ja Idhtisi nitne hyvineen pois. Han miretti kaikki valmiiksi mitaé sa- noisi — han antaisi Paulin huomata, etter tama voinut hantd luokata, han nayttelisi vain ystavan osaa. Polku kulki aivan Lainioiden au- totallin oven editse, ‘joka sattui ole- maan auki. Mutia kommallista kun auto ol} kuitenkin sisall4, Oliko Paul taas HihdGssa ‘johonkin, clihan nyt jauantal-iltapaiva, yolloin hinen ei tarvinnut olla tyéssd. “'Svyisssss!”? suhahti aikamoinen ve- siryoppy aivan pain tyton kasveja kastellen tama ohuen puseron edus-— tan kokonaan. "Hui-dt’’ kiljaisi tyita, satkahtaen tuota akkiarvaamatonta tervehdyst&. Pau] ilmestyi ovelle kuullessaan kiljaisun, sanoen katuvaisena: “Olen kovin surullinen — en tien- nyi eita ovella off ket#in. Tule tin- ne valjlaan, niin Kuivaan kasvosi.” Nitin sanoen heitti han vesisuthkun pois kadestian ja tarttui tytida ka- teen. ‘‘Autossa on pyvheliina”, sanoi hin avaten sen oven ja siepaten sen. Kun han pyyhbki tytn kasvot kui- viksi, sai hin yhtakkia halun suudella - noita rakkaita, maalaamattomia huu- iia. Hin unohti, etta hanen piti kui- vata tytén vettii valuyan puserom edustan, ja sieppasi tytén kiivaasti rinlaansa vasten. Ennenkuin Penny ehti tointua hammastyksestadn, suu- Ins ae cor sen kanssa tuntul. tytosta niin aaret~. | He olivat kaikki - s ceed Ue Veet ora ce i sic sags Gy saat alepanan ~SAD henst roe nati ican a lage mul Bie tlereatsriink erin eaistemets pera lis Sid it Poesia eh la See re ie, se ad : pe Deane gn Sr yt cat Pens fe aes ae is eee - Bees i none 5 Ay ‘a " : : . ay my . a : _ . . Sot Pye oo, . . yt . yt a i te r— an eee ns ed et ee ee er. * 4 7 oo. me Te . PCa ee ws a a oo ar i "aos - 7. . . 1 “op. met rt a Loo a of. TT Me Tee reas oy - - . . a oo pete oe re ee wt “Oo. reo. om . om ome . . ' = o8 ro . | = = . 2 1 ok