Ba 2 : I _ : a y ja lammittajat tunkeilivat oi- = Vlac ~ , | alas edellani,.katselkaa-sitten ... 1936 Cerralt merella IME -yond el nukuttu. Merintie- kealla Jaidalia. Jostain syVstil kaikki 7 glivat daneti ja, lepaillen viileassa i- massa, katselivat vaahtoavilla lai- neilla syttyvia fosiorikipinéita. Mus- asta syvyydesta -yhtakkia ilmestyi yihreit’d tulta. | Tech hiljaisuidessa perémies aste- } yabtivuorollaan. ‘Komentosillaile nouetuaan han pysihtyi, raapi kor- valiistaan, suuntasi . katseensa ‘heilu- vien savuplippujen obi ylés tabtitai- yaalle ja kenenkdan puocleen . erikot- cesti kAdntymatta sanot: | _- Missdhin Syrius on? Sehin on aina kanssani vabdissa. | Kaksikymmenta vuorokautta on hiyrylaiva “Pamir” kyntinyt Tyyn- “i valtamerta. “Se palasi San Fran- siskosta Vladivostokiin ja - piiviinsa- Mi. rastaessa sen pitais! saapua Havai- owl r lor, . a jin, Honolulun satamaan. Yaila ei nukuttu, -vaikka :puheen- sorina Jakkasikin jo kauan sitten. Pitkallinen purjehdus kyllastytti, | mutta maata Jahestyess# kaikki oli- vat -jonkunlaisen omituisen tunteen vallassa. tua muisteltiin nolta kahtakymmen- ti.vuorokautta: kyllastyttivd pate- #2 ‘oni, kuusi paiva kestinyt. myrsky, Bin a Ta limmin vesi, tropiikin kuuma, tukah- duttava ja kostea ilmasto. Aamulla satama, halinda, kataja, musiikkia, -_kauppoja, eri rotuihin kuuluva ihmis- joukke, uusi tuntematon troapiikin kaupunki. Odottava hymy suupielis- San merimiehet silmailivat toisiaan, toistivat vain yhta ja samaa: ‘“Hono- Inu... Honolulu...” - Halla hiljaisuus rauhoitti lalvaa, Vuosikausia purjehtineet merimiehet eivat unchda noita minuutteja, jol- lbin pilvien hehku himmenee ja Sam- mn, meri tyyntyy, mutta kaukana nakopiirin kohdaila pysyttelee pitkan aikaa kirkas, vaaleansininen juova, ikadnkuin sammuvien pilvien takaa vitasi kuunvaloa. Merimies katselee auringontaskua, suoristautuu ja ku- Mitelee, miten hiin palaa- kotiinsa ja rannalla ihtee tallaisena yond kave- lemidan pitkin tyhjid katuja. Meri- Mes tuntee, miten hn puristaa tyton kyyndirvartta, Tytté nauraa ilosta lsekseen, hin taas eteen katsellessaan takee Gisen meren, bimmeneviat pil- vet Ja ensimiiset tahdet. Tahdet hei- lstuvat vedess, leikkien valkkyvit ‘en pinnassa ja kuunvalossa vilabtiit | lentokala, | | Aamun sarastaessa nukdpiiristh kohoag Purppuranpunainen maa: Silten saarien valit alkavat vihertya 44 Iheren sinisen pinnan ylapuolelle cohoaa valkeita taloja; alkaa kuu- ita bumua, moottorialusten ratinad., Laivan keulaan ifmestyvat [mmitti Jat. ‘Lakeerikengisci. tirkkikauluk- “8a, hatun lieri sivulle alas. painet- nn Onhan tunnetiua, etti lim. tajat ovat suuria keikareita, ae Falmujen ja banaanien ’ Vintturien luona bidrii val- Se tttkeihin puettuja japanilai- » hillikasoilla seisoo neekereiti. ‘hassa, keskeniidin naureskelen - sei-- SOskelee kitten ae: . ultivin must isia . baisia atukkaisia a Miten vain haluatte, — pubuu tori Gromek * bos —™ Mutita jos mina paan basa] J jo3. 4 . to. .t ' 4 . "™h . 1 " fess Pr ee . 1 . | 1 woods 1 . om ot aT | wntge “and : ¥ . . A tod we . In Ae Say: ae Asp Pe ee Patt ai “ t ve A rth ls hes Ly a . 1. “ ne en ce ee ' tik te eae A ay Teg ee ea wpe Eh fa ete og Weta on PSS, wiles aed Loo " i rh ig! car . . . . Se Roa Aa te[ ei Pee Had ergo eo Ue Riis le avioliitto”:ja hin on: zningn vaimoni. Viadivostokissa lasken hinet portaita “Pamir” jaski ankkurin. -Kaptee- nin luo tulee satamavirkailijoita. Puo- len tunnin kuluttua miehisté tunkei- ‘lee kannella ja laskeutuu rannalle. Satamassa osoittautui olevan toinen- kin neuvostoalus.. Tuolla vilahteti punainen lippu' ja merimiehet lukivat vendjankielisen sanan -— “Sibirjak”, “Pamirin” miehisté ryntasi veliestai- valle; siell4 he kobtasivat tuttuja. --- Vitja-a-a, tinne, tannel — huusi laivan perasté viadivestokilai- men ystava. “Miehistét sekaantuivat {aiturilla, -merimiehet . syleilivat toisiaan, eivit puhelleet, vaan huusivat ja sitten yh- dessi lativat kaupuneille. Kaksi paiva kesti “Pamirin” Jas- taus ja yolla, rantalyhtyjen. kirkkaas- sa valossa-se solui pubkuttavien, pi-— hisevien ja jyskyttivien laivojen va- litse, jatti Honoiulun ja lahti merelle. ‘Vahtivuorolle mennessiiin peri- mies kysdisi ihmeissiiin: ‘Missihiin syriukseni on?’’ Oikealla laidalla tungeskeli nuorisoa mybdhain yéhin ja kaikki hyvin kithtyneina ja suurel- la mielenkimnolla keskuystelivat sa-— masta asiasta. Kaksi pdivia kestineen pysahdyk- sen aikana -Vihtor Gromek karttoi tovereitaan, pakeni heita. Seuranha- pungille ja nyt tekeytyy nukkuvaksi tuoHa syrjassd. Ymmdélleen joutuneet merimiehet yrittivat saada selville, mika on.aiheuttanut noin kummalli- sen kaytdksen, Laivallahan ej ole mitdan salaisunksia ja. heti merelle padstyiin kaikki selyiii. Vihtorin hyvi ystiva jo satamassa, huoma- tessaan toverinsa katoamisen, sai si- vuteita selville syyn siihen ja nyt hin kertoi tovereilleen noita epdile- matia oikeita tietoja. Gromak koh- tasl ‘Sibirjakila” vanhan ystavansa, joka kertoi hanelle uutisia Vladivos- tokista: Vihtorin vaimo meni ybhteen sinne komennetun tekniken kanssa Ja he matkustivat yhdessi Habarovs- _Ktin, — Turhantakia Vitjka suree, — padtti merimies puheensa, — ei kan- nata surkutella. Mini tunnen mai- niosti Valjkan. Han saattaa manda- riinista ... | — Mind, — huomautti oman aryon tunnolla revisoori, —~ tillaisessa ta- pauksessa yain olisin hyvillani, kun olen vapautunut mokomasta roskas- ta. | Merimiehet hajaantuivat erik puo- lilel’ kantta, etsien sopivaa. paikkaa, missi aamulia ei polttaisi niin ko- yin. Radioputkan kynnyksella oli muutamia -henkildita kauntelemassa vahtivuorolla olevan radistin puheita, “Pamirin miehisté ei pitanyt ra- distista hinen itserakkaan Iuonteen- sa takia, mutta kumminkin suurella miclenkiinnolla kuuntelivat Hanen huvittavia, ivaavia juttujaan. Radis- ti kiyttiytyi hyvin suurellisesti, tun- nusti vain kapteenin, ylpeillen puhel:, etta han ei pelkad edes kapteeniakaan ja eitd hin saattaa heittaéd radioput- asta ulos kenet tahansa, jos sellai- nen hinen paahinsi palkihtad. Har piti itsedin laivan isintina ja hyvin harvoin. kunnioitti ketaiin seurallaan. Mutta tindin han oli parhaassa vie reessj. “Riemuiten hin toisti: “Kaik- : 1 TL ee ht mi . ' os are } " LAUANTAINA TOUKOKUUN 16 PAIVANK Kirj. M. Rosenfeld ki he ovat samanlaisia, ei ole aindata- . - . kaan tyttéd, johon voisi luottaa.” — Muten vain haluatté, — sanoi hin hangaten hienoilla kdsillaan pol- viaan, — mutta koke juttu on ajas- sa: yksi — kuukauden kuluttua, toi- nen — puolenvuoden kuluttua... — Sinakin, Aleksei Darunov. En- Siluokan merimies. Olet purjehtinut jo kahdeksan vuotta. . Kuusi vuotta olet ollut naimisissa, Purjehdit,. ja joskus ajattelet: sielld istuu minun Musinkani, odottelee eik’ jaksa odot- faa, ikavdi ja haaveilee. Mutta nyt. _ han, juuri tala hetkell#, t808 minuu- tilla valmistaa tarjottavaa (sindhin hanelle jitit valtakirjan}, hinen luo- naan istuu Elinalainen ja ahmii sinun terveydeksesi: “Erittiin mainiota. | Mies purjehtii ja ming...” ~~ Riittia jo ilkkumista] — drjah- taa Derunov ja lghtee pois mutisten mennessdn: —. Mist sinulle riittai- kin noin paljon ruokottomuutta? — Jaha, lahti pois, — naureskeli radisti tyytyvaiseni, -- kavi kuin naulan kantaan. Niinpa tietysti. — Minapé olen saanut kuulla pal- Jon Eummempiakin juttuja. Vuonna 19... jouduin olemaan talven Ru- dolfin saarella. Meitd oli kymmenen, . Minua ja joukkomme paallikk6a lu- Kuunottamatta koko viki. pelkkaa nuorisoa. Mutta kurnminkin, se tiy- tyy tunnustaa, miainicita poikia. atja, piti koko poikajoukon kouris- saan. ‘Talvi sujul mainiosti, Mutta keskell4 talvea kaikki huomasivat, etta geofyysikko Juura Viskovski on allapiin, ikdvdi, puhelee hiljaa ja odottaa vain hetked, yoidakseen huo- maamatta jiadd muutamaksi minuu- tiksi yksikseen. Erittdin arvokas tydntekija, mnuorisoliittolainen ja vaikka onkin ensimdista kertaa tal- vehtimassa, niin jo vol nahda, etta ajan mukana hanesta tulee hyva na- paseudun asukas. Joulukuussa han Jamaantui kgkonaan. Tallainen asia. ei paghikolta jai huomaamatta. Niin- pa paabikké kaskikin erdéan nuoriso- hhittolaisen, muistaakseni Rasumovia, ottamaan Viskovskilta selville, mi- hin koira an haudattu. | Viskovski oli itseens# sulkeutunut poika, mutta Rasumov sal Selville kaiken ja sita tieta mydskin me toiset, Puoli vuoita ennen napaseudulle lah- {dain Viskovski meni naimisiim. Tyt- té oli nuori, nuorisoliittolainen, yh- dessi opiskelivat. -Mutta tuo tytto alkoikin vikuroida. “Ala lahde, — Vaatl han, — jai tinne, alika iahde minnekian”’, Poika pith oman paan- si, eikd tytt0kain antanut periksi ja vahan ennen Hhtod keskustellessaan tuli suoraan sanoneeksi: “Varo vain ettei jotain tapahtuisi. Menet pois koko vuodeksi, mina jaan yksikseni, satun kohtaamaan jonkun, rakastun ja...” Viskovski kumminkin Jahti ja nyt hin saa karsia, Pdallikkd kutsui meidat koolle, puhui meille Ja pyyst suhtautumaan toveriin -huomaaval- sesti, saamaan haneen bieman hen- ked: “Saakaa hanet unohtamaan kaikki”, mikddn el auttanut. Uuden vuoden edell4 otin yastaan radiosanoman. Meidan ja mantereen vilile jarjestetaan radiokeskustelu.. Siihen aikaan radioyhteys oli epavar- maa, aikaa meille annettiin 20. mi- nuuttia. Foin tovereiden nahtivaksi radiosanoman. Paallikkd luki sen da- Sakki oli maintota, mutta - a7 et a ot 1 fur ' = aCe 1 ve fi Pua ee . —_ 1 1 a s ate . " eee a = OIMITUKSER Ensimdiset kesdpatvdt ovat sits inieinkin saapunect tinne pohj-On- - farioonkin ja wy stis aléaa olla tomvet- ta, ettd Resd nyt Ruttenkin viinrein tu~ lee, Vaikka atinhdn tisté -palijois- Ontarion Resdsid sanotaankin, ettd siiom en vain vahdn -Auonompad Fe- hiketia. Se Kirjallista varkautta olenimte to- dennect erddn -Rilpakirjoitus Ramp- pailusun osaaotfaneen ystavpamme harjoittancen. Koko asia olist ehki livahtanut huomiotia, mutla erds tot nen ystdvdnime ‘havaitsi saman éir- joituksen erddssd toaisessa lehdessd ja ldketti kirjoituksen meilie. Ndtnolien olimme oikein henkilikohtatsestt. tt latsuudessa toteamaan, etia vilppia on slanennye, Haluammekin tissd viela Auamaui- taa, elfa kun nvt pian hirjortukset asetetaan puntariin, niin seliaiset. kir- joitukse?t, jotke todefaan kokonaan fat osttiain dainatuiksi, —~ jotssa on harjoitetin &irjallista varhautta — jadtetdan kyimidsti ulkopuoleile Rilpai- fun. | Mfikals jotkut ystdudmme avustag LIEKKIA siia ftavadla, ettd demaepat tai Riintdvat foitenkin toisten- kirjot- ‘tuksia, niin Rehoitamune merkilse- main aikulahtcen je . alkuperdisen kirjoitiajan nimen, mikdli se on sad “, favissa, Gudisjarmarin, tai-takatsin ntaaile lghetetyn farmarin elukoiden osiojut- tx nayitdd Aeratiineen melkoisesti huomiota ja vastauksia on saapunut- Rin runsaasti. Kun kuitenkin vyasq faukset ovat aivan vitme patvind saa- puncita ja koska mahdollisesti toisia on vield tulossa, ntin jdtdmme aryoi- tuksen selostuesen julkaisemisen jeu raavaan numeroon, - ~i‘Adtkali LIEKIN ystdvilld on tiedos- saan taliqisia «= “tuumitiavaa’’-jyt- hija, niin Rehoitamme lihettdmadn nila LIEKIN &iayteitdvdezss, Hauskaa ja iamminté kevdtta kai- kille ystapdlemmel - TOIMITTAJA. ——————E—— neen, Kaikki-riemastuivat suunnat- tomasti: “Minulla on poika. nulle syntyi tytté. Minulla vaimo...” Paallikks oltiin vahalla repia kap- paleiksi riemusta, Paalikks sai kumminkin kaikki asettumaan. .Hin piti ylla rautaista kuria. “Mind tulen puhumaan, ~~ sanot han, — mina raportteeraan hal- litukselle tydstimme, Sitten saatte pakttéa, kenen annatte ensimiisenad puhua.” Taman han sano ja korosti: *Paat- tika#, kuka ensimaiseksi”, ja hanen katseensa lin®™if kasvojamme pitkin ja pysdbtyi Viskovskiin, Kaikki kadntyivat geofyysikon puoleen ja pienen vaitiolon jdikeen sanoivat yh- teen AZaneén! — Viskovski... Pubhukoon Vis- .— _kovskil ensimaisend. ‘Tult radiokeskustelun paiva. Yh- teys sattuil olemaan mainio. Padllik- kémme antaa tulla sanojen kuin pa- raatissa. Eului viisi minuuttia j2 hin sanoo: “Ja nyt antakea mikrofonin eteen toveri Viskovskin vaimo”. Le- ningrad vastaa: “Toveri Viskovskin * ree vaimoa, nim ikavaa kuin.se onkin,.ei radiostuudiolla ole, hin ei ole tullut tinne”, - En ollenkaan iiicittele, kun sanon, ett katkki saivat -kuin kuolemanis- cl Wipes ' Tones of oe epee ee Te . od . toe eth dt 8 fo eels eT ee oe gee on . es ee ee fr a ee ee eae aoe: et ee ay ea Pike Baie dae erage aga raat hale pei Th Pave Pe pe ba ela apn Se es er ye - in -F Zz x , “Tk mh a ee a. apr ot Le ial mer “" Ce . oe le {= F, ee ee I”. r vn * i ' r ‘TUOLILTA A ee tae ot vous woo . ; . : a . . rye . wae . . ot we =! es Boe Cpe ee Te STN TD oe ta aT Er: — ar ee ite too eo em os etl gt gsm - ee rts _ : oe ae . a da Ph ais See te ates eh easel cup _ 1 ™ he EM ae a Pee ete Teer! eee. ee, eee Pe ee ei . yr - Pte Pt ME Pg i ch re eee har Dee eee ee BO a ga ad Reeth Soe eo oe ih L A. =_ ss . . . . . b T tpt Phe st Se ae Te see ed ais ue ete = "1 eee | oy . : . . . . . . . . . ; “os . . : . = . : 1 -= . . t * . . : __ . . = "a "oe nT el a et _ ‘: we whe pe me tt ee a taba le Fon Taye cl nhetitaee Siu Ai ee be ne L Se ret aie ee ae te gee, tora eerie onl ee eel ee ee or iil Mery bape ke fe ed oo tis ere - ane ogi: dem ye Hn a a ee 7 Tete - wy! SD ete et Oa we ete te 7 . a . Dea -— eT ore _" a as a Meat . . i ie Tt . i nn ee . wt, ._ “ :. — : -— . , a eee nett OTe OT pe ree. er Fe Tenet, a Pn ne oe ie opie etek tem a Sree in eh ee De ey es em eae ro A ot Se as Pe a Mi-. = is Pree ” none rAd ; La Le | et Te a . . . . . . _—_ 8 oe oe . ai ee me _ . Pee, : hee Nae a ae" 8 ee ome oem "| . oy — a SU dg ee . rere a) a TAS Pe) rn Ot Pe Cr Ce Ce ee ee ee "7 sae . . . . 7 . aa ri . i . " 7 - 77 Te a ge ee eR eee TE Se RS Oe ee ee arena we bam tet ee ae ae i 2a | LP cae ed ae eg eed ee Sg ee Ee Py em ee a en oe > re ee ee Me ea a era te etree mn miner. bleh : te Soe . an Vs 7 2 ete ial. Paar tee heel pate =) ee oe eer ee) ‘LT 2. 4 . oon I eer ted cee — te A a EE eA a ee oe ys ae A ee ee Vey os ra ft Ape ua =. t atid mT Ds a tr. -- i aoe et _ . _ z Lo: 2 ce ere roe aes me gate wii = Fs aie ea Ret th PPL re caercidas | et tats T ee) ee ee ee ape a ——_—r eee ee es some . . one : ao . 7 4! ee a a a ar ———— 7 aa