Pe x -. Hirmuliskoja jahdataan Kongon viidakoissa Amerikkalainen retkikunta ilmoittaa nahneensd kolme ker- taa muinaista brontosaurusta muistuttavan elaimen Kongon kansantasavallan sisdosissa ja myds valokuvanneensa_ sen. Retkikunta ilmoitti antavansa kehitteilla olevan kuvan julki- suuteen, mutta varoitti etu- kateen kuvan laadussa olevan toivomisen varaa. Valokuva otettiin§ erittain heikossa valaistuksessa aamu- varhaisella 29. marraskuuta, Kongon sisdosissa sijaitsevan Telejarven rannalla, Kuvaaja oli retkikunnan johtajan Her- man Regustersin puoliso Kia, joka kuvaa_ kuvaustilannetta securaavastt: Huomasin eldimen istuskel- lessani rannalla, kun se oli juuri sukeltamassa pinnan alle. Kun painoin kameran laukaisinta, tiella ollut puu joutul mukaan kuvaan. Regustersit kertovat kolme kuutautta kestaneen hirvio- jahtinsa tiedotustilaisuudessa, ettei heillad ole mitaan takeita kuvan onnistumisesta, eika si- ten todellista todistusaineistoa vaitteidensa tueksi. Rouva Kia Regusters on aiemmin toiminut Ghanan luonnonsuojelualuei- Kaivaten ilmoitamme etta | EMMANUEL KUISMA | kuoli tammikuun 19. paiva | | 1982 Princess Margaret sai- | raalassa Torontossa. | | Suremaan jaivat ysta- | vansa Mrs. Mary White per- | heineen, veljens4 August, | | Nairn Centre’issa, sisarensa | | Mrs. Hilja Nupponen Sud- { | buryssa, Mrs. Olga Dawson | } Manitobassa ja Laina Suo- | } messa seka sisarustenlapsia. | | Hautaus toimitettiin Lo- | ugheed — hautaustoimiston | ! kautta tammikuun 23. paiva | 1982 Nairn Centren hauta- | jusmaahan. Viime palvelun | suoritti pastori Lari Junkka- | ETL, Kauneimmat ruusut muistollesi LINDA NISSILA St. Catharines, Ontario | TORONTON | IKINUORTENKERHO den johtajana ja on par’aikaa samassa virassa Kongossa joh- taen maan luonnonpuistoja. Aviopari ei ole ainut ame- rikkalainen retkikunta jota Kongon tarunomainen Mokele Mbembe, ‘palmunlatvuksia syova eldin’, kiinnostaa. Myés Chicagon yliopiston biologian professori Roy Mackal on ollut taman otuksen jaljilla, jonka o- lemassaolosta on saatu tietoja useaan otteeseen viimeksi kulu- neen sadan vuoden aikana. Professori Mackal ilmoittaa havainneensa etsimassa elai- men jalkia Kongonvirran ran- nalla. Hanen retkikuntaansa oll rahoittamassa National Geog- raphic Society ja siihen osal listul amerikkalaisia, ranskalai- sia ja kongolaisia tutkyoita. Aiemmin Mackal on tutkinut kuuluisaa Loch Nessin hirvion tapausta. Samoin kuin Regustersit, han kuvaa elainta ruosteen- punaiseksi variltaan, pitkakau- laiseksi, krokotiilinhantéiseksi ja kooltaan norsunja virtahevon wy tn. a ail aa es ida Tiet inmisen Tiet eroavat — yhtyvat oot joskus ihan yksin, vaikk’ eilen juuri kuljimme ystavind kasitysten. Nyt pimeyteen tuijotat hiljaisin kysymyksin tajuat — lait ankarat, on ihmiselamalla. Palata et koskaan voi takaisin tielle talle. Tie onneen joskus katoaa, kuin huomaamatta eesta ja pian itses loydatkin jo unhoituksen reesta. Tarkeinta liekin, etta jaa sydameen toivon kaipuu. ULLA Omi housujas saa nosta vaikk kirko mael. EURAJOKI. Istu ny kiireemmaks aikaa, jos kova kiiru pa pitkakses! TAMMELA. Re SS SS Kaliningradin kalateollisuu- den ja -talouden tutkimusiai- foksen asiantuntijat ovat kehit- faneet vedenalaisen robotin, joka on tarkoitettu laivojen run- gon puhdistamiseen ayridisista ja vesikasveista. Asteleva laite, johon on kiinnitettty puhdistus- tyOvaline, pysyy laivan rungossa sahkomagneettien avulla ja sita voidaan kauko-ohjata_ J/aivan kannelta. Kanneuninat daeisat mnttistalies HILMA MANTYNEN Kuoli TimminsissA 90-vuotiaana 16. tammikuuta 1982. Hilda Wdlimaa Lempi Manninen Aino ja Lauri Koski Elina Sundholm Laura Krats Sudbury, Ontario _ valimaastossaolevaksi. Mackal [Qe -kuitenkin kiistéa Regustersien | tuoreen nakOhavainnon sanoen Telejarvea aivan liian matalak- si, jotta elain voisi vithty4 siella. Tiedemiehet Yhdysvallois- sa suhtautuvat tietoon sangen varauksellisesti. 65 miljoonaa vuotta sitten kuolleen eldinlajin sdilyminen keskisessa Afrikas- sa kuullostaa kieltamatta l4hin- na uskonasialta. Lupa seun leikkia huastoo vuan ei pakko viisastella. Puilla sullen verajan mutta en Suurii Suita. NUMMI. < Mutta mina ajattelin, ettaé. mita vanhasta rdtteldsta laajentaa, ~ Niin. Parempihan tietysti uusi olisi, tytté nyokkasi. Han katseli seinid, joiden alaosaa peitti tummentunut laudoitus, yldosa oli peitetty ruskealla pahvilla. Siella taalla oli urhei- luseurojen kuvia, jokin kunnia- kirja, paikallisen 4anenkannat- tajan punavoittoinen mainos. Sitten hanen katseensa laskeu- tui lattialle, vaelsi pitkin sen kuoppaiseksi kulunutta pintaa, hyppasi yli ruiskeiksi maalattu- jen penkkien ja ktipesi jalleen nayttamon kaarta kiertavadn lauseeseen, . — Tulen sitten hakemaan kahville, sanoi vahtimestari, Antakaa takkinne, jos on mar- ka, kuivuu paremmin kyokissa. Hanen mentydan tytto sei- sol hetkisen paikallaan, sytytt sitten valon salin etuosankin lamppuun ja ottl paperipinkan laukustaan. Hanen kasvoillaan viipyi yha alakuloinen, hiukan pelastynyt ilme. Tuntui kuin hanet akkia olisi heitetty muuta- mia vuosikymmenlid — taakse- pain, tassé kylmassa. tyhjassa salissa hengittl vuosisadan vaihteen tyOvaenliike. Han oli tullut tanne puhumaan kirjalli- suudesta. Han kyyristyi kamii- nan lahelle jaselaili papereitaan epavarman nakdisena, *“Ty6- vaki ja kirjallisuus’. Sen alla kaksi viivaa. "“Hyvat toverit. Me suomalaiset ylpeilemme usein sila, etta kansansivistys nuo- resta kulttuuristamme huoli- matta on korkeampi kuin Eu- roopan monissa vanhoissa kult- tuurimaissa.... Oli ollut vaikea keksia alkua. Loistava ei ollut tuokaan, mutta tasta yleisesta alusta han pian paasi kirjalli- Suuteen ja siihen suureen ‘mut- taan. Mita kansa lukee? Mita se haluaa lukea? Mita sille tar- jotaah? Han oli ollut innostunut laatiessaan esitelmansa, oli kir- joittanut sen huolellisesti, kayt- lanyt apunaan ty6vaen kiryalli- sia aikakauslehtia, sanomaleh- desta. saksimaansa_ kirjoitusta kansan harrastuksesta tosiker- tomuksiin ja viikkoiehtiin ja artikkeleita kinallisuuden suh- Vaimoni IDA HUOVISEN mulstoa kunnioittaen lahjoitan Viilkkosanomille TUHANNEN DOLLARIA ja VISISATAA DOLLARIA Canadan Naistenliitolle = < RS: aS} S SS ’ é SS = SS , : ae 3 RF Ry & RS teesta yhteiskuntaan. Mita luki vahtimestari? han kohotti paataan ja katseli krep- pipaperisuikaleita, joita kamii- nasta kohoava lampo heilutteli. Mita luki se nuori vaki, jolla oli karnevaalit viime lauantaina? Ehkei se lukenutkaan mitaan. Ja han menisi pitamaan into- miclisen puheen tyévaen suu- resta kulttuuriharrastuksesta, sen vaatimuksesta saada hyvaa kirjallisuutta... Ovessa kolahti. Vahtimes- tari pisti padnsa sisdan. — Olisi sita kahvia, jos maittaisi. Keittidssa oli lamminta ja kodikasta. Vahtimestarin vai- mo oli punaposkinen vilkas th- minen, joka puhui nauruisella aanella. Han puhuikin lakkaa- matta, ja koko ajan han pu- huessaan piti silmalla kahta poikaansa, jotka vasaralla ta- koivat hellan edessa ruostunut- ta naulaa puukalikkaan. — Sanoinhan mina, etta tu- lee kuutamo, asken kaivolla kaydessani taivas oli kirkas. Kylla tulee, vakea tulee, kunon kappale.... Kauko, koetapas vain lydéda Einarilta sormea poikki. Pari viikkoa ovat har- joitelleet, iltaisin on ollut sellai- nen meteli, etta harmittamaan rupesi. Eilen oli jo liki puolen yon, en saanut unen tippaa sil- miini. Ajattelin, etta menenpas oven rakosesta kurkistamaan, eik6 se jo ala olla valmista. Harjoittelivat muka: valot sammuksissa, kuu paistaa la- seista ja nama nayttamovaat- teissa vehtaavat siella, pojat kummittelevat ja tytot kirkuvat. minua suututti. Tamak6ds on se kenraaliharjoitus? mina sanoin, jos ei tuon kummempaa ole, niin jatkakaa maantiella, mina sa- noin.... Han purskahti akkia nau ruun ja oli tukehtua kahvitilk- kaan. Kakisteltuaan hetken han jatkoi naurun valista: — Tuli kylla hiljaisuus. Perakanaa puikkivat tiehensa, katselin porstuan ikkunasta niiden me- noa kuutamolla, vasta maan- tiella uskalsivat nauraa... Tay- tyyhan sita nuorilla olla lys- tinsa, ymmartda sen. Kaataessaan liséa kahvia Sulo Huovinen Webbwood, Ontario han katseli vierasta uteliaasti. — Olette helsinkilaisia. On- ko tuttu se meidan entisen pii- risihteeri Pynnésen tytt6.,.. mi- ka sen nimi olikaan...,[sa, mika sen Pynnosen keskimmaisen ty- ton nimi ol? — Eikés se ollut Kerttu? mies sanoi hitaasti, — Kerttupa tietenkin. Kas kun en muistanut. Lukee siella yliopistossa. Tunnetteko? — En mina ainakaan talla hetkella....tytt6 sanoi epavar- mast. — Ei taida enaa vetaa ty6- vaentalolle, sanoi vahtimesta- rin vaimo huoaten. Kun on yli- oppilas. Sitten han katsahti vieraaseen kuin jotain keksien: — Taidatte olla ylioppilas te- kin, Tyton kasvoilla vilahti nar- kastys. — Olen, han sanoi. Mutta kun han oli sanonut sen, naytti hanen kasvoilleen, joilla oli ujous silmiinpistava plirre, ilmestyvan hiven itsetuntoa. Han puri huultaan ja hypisteli kulunutta kdsilaukkuaan, — QOnhan niitaé muutamia ylioppilaitakin, vaimo — sanoi vain ikaankuin olettaen, etta muut ymmarsivat hanen ajatuk- sensa. Samassa pienempi pojista paasti ulvaisun. Aiti hypahti pai- kaltaan ja laimaytti toista, — Enk6 sanonut, etta vasara pois ndpeista! (Sita han ei sanonut, tytt6 ajatteli.) Mikset sinakin, isa, korjaa varkkikalujasi, tap- pavat ne milla toisensa. Hiljaa nyt, iltamavakea alkaa jo tulla. Jollette ole siivosti, ette kumpi- kaan paase kappaletta katso- maan, Han kaantyi tyt6n puo- leen, Juokaa te vaan, minun taytyy ruveta jarjestelemaan tarjoilua, — Menen tasta katsomaan tulta, vahtimestari sanoi. Vahtimestarin vaimon apu- laiseksi ilmestyi nuori puna- tukkainen tytt6. He juoksente- livat edestakaisin kantaen kah- viastioita ja limonaadikoreja. Puhuja jai istumaan poydan aareen. Han katseli hajamieli- sena seinalla olevaa kuvaa, kahta alastonta lihavaa lasta tulen aaressa. Jatk.