la, sehan on kylan tapa, mutta mitaan ei se voinut sille, etta Markus nouti Kaarinan ia vas- tasyntyneen laitokselta suoraan Vuotilaan. ~ Kuka olisi uskonut sinusta tuota, Markus! sanottiin kyla- laisten taholta pahoitellen, mut- ta Markus vastasi nauraen: - Niin... en oikein tahtonut uskoa itsekaan.., niin kummaa se oli... mutta sitten tuli mie- leeni, etta moni on kakku paalta kaunis ja kai minua voi verrata nyt sitten siithen. Hevonenkin horjahtaa neljalta jalalta, kuin- ka ei siis ihminen kahdelta... ja olenhan mina jo miehen mittai- nen,.. jos nyt hiukan tata jarki- kultaa puuttuukin... tiedan mita teen... ja tietakaa tekin. Pitakaa huolta omista asioistanne. Ja minka voi kyla sitten sil- lekaan, etta Vuotilassa muuta- man kuukauden perdasta oli hil- jaiset vihkidiset. Markus oli kii- rehtinyt heti eroasian ratkettua ja sai luvan vihkimiseen. Sa- massa tilaisuudessa sai pieni tytt6 nimen Jaana ja sen perdan, sukunimekseen, Vuotila. Pappi kyll4 katsoi paheksuen vihitta- vid, mutta vihki kuitenkin. Ja kauniista lasimaljasta, josta kerran oli valeltu siunattua vet- ta Markuksen pdaahan, nosti pappi vetta myds pienen Jaanan paahan ja siunasi hanet. Mitaan haita varsinaisesti ei ollut. Muutamia todistajia vaan ja ainoana sukulaisena tilaisuu- desssa oli kyyneléiva Kaarinan aiti. Talo hiljeni vihkimisen jal- keen pian ja Kaarina riisui vih- kipuvun yltaéan. Kaikki oli ha- nesta yha kuin unta. Pieni lapsi nukkui korissa, huoneessa, jon- ka Markus oli antanut heille. Onko rouva Svensson aivan Kir]. Maja Kai Oli outoa seista tassa ja ajatella, etta nyt han oli Markuksen vaimo, Oli aivankuin herannyt tahan hetkeen, joka oli kasissa nyt. Alkoi olla y6, Markus oli mennyt taion hijjennyttya tauil- le. Tallaisia iltoja oli ollut jo monta Vuotilan seinien suojas- Sa. - Mita sinne ennenaikojaan, oli Kaarinan aiti estellyt, mutta Markus oli vastannut: - Mita siita sitten odotta- maankaan, kun kerran kuiten- kin tuleva on. Ja niin oli aidin ° kerran taas annettava periksi tyttarensa asiassa. - Markus on ollut hieno- tunteinen ja tahdikas Kaarina ajatteli, aukaistessaan liiviensa hakasia. Peilista han naki, etta han tandan oli taas kuin nuori tytt6, mutta kauniin taytelainen sellainen. Vatsa oli kadonnut ja hiukset, monesta aikaa, hohti- vat terveiltaé haakampaukses- saan. Pieni, valkoinen kukka oli hiuksissa. - Mitaahan morsiamella nyt yksi kukka edes olla, oli sanonut Markus, pistdess4an kukan hiuksiin... ja ... Kaarina kuy- meni... Markus oli nopeasti suudellut hanta vihmisen jal- keen. Niin outoa kuin se olikin, oli se ollut heidan ensimmainen suudelmansa. Ja kuului asiaan, Markus sanoi. Ei ollut Markus lahennellyt hanta millaan tavalla niin, en- nen tata vihkipaivaa. Oli tosin vetanyt joskus hellasti puoleen- sa... lohduttanut, puhunut, mutta ei muuta. Suudelma hammensi Kaarinaa, vaikka han heti jalestapdin muistikin monta kuumaa suudelmaa e- lamassaan, joita ei ollut suotta sdikahdellyt. Kaarina oli pudottanut yl- altaassaan? Me naet iskem-me téatan ykyd salamannopeasti. taan kaiken ja oli hamuilemassa yOpaitaansa vuoteen pieluksen alta kateensa, kun oven takaa alkoi kuulua askeleita. Han ehti siepata yOpaidan kateensa, kun avasi oven ja astui si- saan. Kaarina jai tuijjottamaan, yOpaitaa rintaansa vasten pu- ristaen, mieheen. - Markus! sanoi han melkein kauhuissaan, - Kuinka sina... minahan olen jo rlisuutunut ja menossa vuoteeseen! Luulin sinun olevan levolla. Han naki miehen olevan pukeutunut y6pyjamaan. Kadet pyjaman taskuissa seisoi Mar- kus siind, outo katse silmissaan. ~ Markus! huudahti Kaarina akkia kauhuisesti ja koetti peit- taa alastomuuttaan epatoivoi- sesti, mutta onnistumatta sina. Hanen kdatensa vapisivat... Markus katsoi niin oudosti.... Kaarinaa peloitti ja paita putosi hanen kasistdan lattialle. - Anna olla, sanoi Markus kaheasti, kun Kaarina aikoi siepata paitansa ylds, - Sinadhan olet minun vaimoni nyt, Kaa- rina, sanoi han. - Sinulla ei ole mitadain salattavaa edessant. Kaarina.,.. sind olet ihana nai- nen! - Markus, et saa! huudahti Kaarina silmat suurina, kun naki miehen lahestyvan itseaan. Ei... se oli mahdotonta..:! Markus ei voinut vaatia oike- uksiaan! - Mina en rakasta hanta... en voi... en tahdo! hoki Kaarina sydan lapattaen, kun han tunsi miehen otteen paljaissa kasi- varsissaan. - Kaarina, mies sanoi hel- lasti, ihmeissaan, ethan sina ole toki mikaan lapsi enaa. Kai ymmiarrat, etta olemme mies ja vaimo nyt, ja alamme elda yhteista elamaa. Olen ikavdinyt Sinua jo niin kauan ja karsi- varma, etta nadki neuvosto sukellusveneen periskoopin uima- suotta noin kauhistunut... ta- mahan on aivan luonnollista. - Aivan... tahdot palkkasi! Kaarina tukehtuneesti sanoi. Hanen silmansa salamoivat kauhistunutta vihaa. Han oli kuin suunniltaan, voimatta sille mitéan. Markus oli yllattanyt hanet! - Roisto... petturi! sahisi han suu vadaristyneena. - Olisihan minun pitanyt tietaa, etta olit kaksi naamainen... aivan niin kuin kaikki muutkin. Sait minut ansaan... olit olevinasi uhrau- tuvainen... tiesit, etten rakasta sinua ja tulet kuitenkin nyt vel- komaan saataviasi. Inhoan si- nua... ei, halveksin... Kuulet- ko... halveksin sinua! Tee mita tahdot minulle... onhan sinulla nyt oikeus, mutta mina... mina vihaan sinua! Miehen katse tummui.... suun tienoilla varahti. Kaarinan sanat ruoskivat hanta kuin piis- kat. Kuinka han olikaan ika- voinyt tuota naista... kieltay- tynyt paljosta.., odottanut. Ja nyt sanoo Kaarina... etta.... Markuksen ote koveni ak- kia. Sormien kynnet painuivat naisen pehmoisiin kasivarsiin... Kaarina ahkdisi tuskasta. Han tunsi alastomassa kehossaan miehen laheisyyden ja riuhtoi irti kuin mieletén. Y6lampun heikossa valossa mittelivat kat- seet toisiaan.., Markuksen sor- met puristivat... puristivat ja Kaarina sulki lopulta silmansa. Olenko mielet6n taas, valahti hanen ajatuksissaan. En todel- lakaan ole lapsi enaa. Eiké Markus todellakin ole uhrau- tunut puolestamme, lapsen ja minun. Kuinka saatoin sanoa niin.... kuinka haavoittaa han- ta... tottakai olen nyt hanen vaimonsa. Se vaan tuntui niin oudolta nain alussa. - Markus, aansi Kaarina it- kuisesti ja miehen ote herposi akkia. Han paasti irti Kaarinan ja tama retkahti lahella olevaan tuoliin, ja peitti kasvonsa kastin. - Markus... mina... sopersi han onnettomana, mutta kuuli vaan ovenlaiskahdyksen vasta- ukseksi. Markus oli jattanyt huoneen, - Markus! aansi Kaarina tukehtuneesti. Adni oli kuin salpautunut kurkkuun. koetti nousta jaloilleen, mutta retkahti takaisin tuolille. Ovi, hamaristéan aivankuin tuijotti haneen: Mita sina teit, nainen? Koneellisesti nosti K.aarina pai- tansa laittialta ja puki sen yl- leen. Hanen taytyi lahtea et- simaan Markusta... kertoa, etta kasitti nyt... etta) Markus oli ’ oikeassa. Hanen velvollisuu- tensa oli olla vaimo. Tottakai. Lapsi korissa aanteli, mutta Kaarina ei jaanyt hoivaamaan sita, vaan lahti. Kaytavassa oli tumma hamiéara... talo oli hil- jainen, kuin hauta. Markuksen huoneen oven takana Kaarina pysahtyi. Kasi nousi rivalle... painoi sen alas. - Ellen nyt mene... ellen sano sovittavaa sanaa, on hu- kassa kaikki, Kaarina ajattell. - Markus! Han oli avannut oven... katsoi huoneeseen... mutta siel- la ei ollut ketaan. Vuode oli Hans ge koskematon, paivaksi peitetty, yéss, kuin valo. Se oli punaista silkkia... hanen tuomansa. Markus piti siita paljon. Kuu paistoi silkille.... se kimmelsi, - Tuntuu, kuin sind olisit luonani, kun katselen sitd, oli sanonut mies, - Silkkitukka, oli han lisan- nyt, ja tuttu, lammin katse oli hanen silmissaan. Missa Markus oli... mihin mennyt? Kaarinan valtasi hata. Ainako han tekee vdarin ela- massaan? Oliko han niin lap- sellinen... kahdenkymmenen- kuuden vuotias nainen, viisi vuotta naimisissa ollut, ett kuvitteli miehen yli-ihmiseksi. Uhrautuvaksi hupsuksi, jolla ei ollut mitéan pyyteita, eika toi- vomuksia? Saattoiko hin kuvi- tella, etta elama taall4 Vuoti- lassa jatkuisi paivasta toiseen vain Markuksen uhrautuessa? Markus olisi aviomies... olisi isa lapselle, jonka elaman pe- lastt hyvyydellaan... hanen ei tarvitse tehda mitaan... levata vaan laakereillaan. Voi hyva Jumala' - Mina rukoilin kerran si- nua, Jumala, ajatteli Kaarina. - Annoit minulle apusi... autoit minua, ja mité olen tehnyt mina. Ottanut... ottanut jatkuvasti, muistamatta edes kiittéa Sinua ja hanta, joka lahetit Markuk- sen muodossa tielleni. Mina... mina olen kiittamat6n.. paha ihminen... mutta olen karsinyt niin. Elama on tehnyt minut tallaiseksi. El4am&k6? Ei, vaan kovuuteni...... oma kovuuteni. Olen ollut ottamassa aina... sillonkin, kun suostuin Ilpolle uudestaan. Olin ahne... ajattelin poikaani. Ajattelin omaa osaa- ni, enemman, kuin antautumis- tani rakkaudelle. Tahdoin kos- taa Samulille... saada poikani, mutta tahdoin myés vakuuden. Ilpon naytyi luvata olla pojalle isa... sitten vasta mind... Kaarina huomasi horju- neensa ulko-ovelle ja avanneen- sa sen. - Markus! kutsui han, mutta kukaan ei vastannut... yotuuli vaan liikutteli puiden oksia... aitta pihassa oli kuin tumma siima. Pihapolku kiersi kuin kaarme pimentoon. Kukaan ei tullut... hanen oli palattava ta- kaisin sisalle... lapsensa luo. Lapsi itki ja Kaarina otti sen syliinsa. Hanen rintansa pur- suivat maitoa... lapsi alkoi imea ahnaasti. ~ Mika oikeus meilla on olla taalla... tassa turvallisessa ko- dissa, pikkuinen, Kaarina ajat- teli ja puhkesi uuteen itkuun. Se itku ei ollut kirvelevaa endaia.... siihen sekoittautui outoa hai- keutta., - Huomenna mina pyydan Markukselta anteeksi, paatti Kaarina. - Sanon, etten ajatellut sita... en ollut oma_ itseni... puhuin, mita sattul. Mina koe- tan olla sinulle hyva vaimo... sellainen kuin osaan olla... kaiken jalkeen. Minussa on niin paljon sarkynytta, Markus. Jutk. ONAN RERCRER SR tee ORIN Sone) CARRERE OCR aRaRRRR MRNA, ARREST, SRE RRTNIT, * : Tilatkaa > | : VITIKKOSANOMAT