1 ee io ee | ee L -_= t 1 wr I ae oa r Oe et er | eee Fe oe te in | t a". 7 - Se 1. on ee et ee re 1 , wee aE a ee ae "oes atk, whoa Ne - __ FF" oe ee ee . : ae i i oli ie Lee _ . : woe a oe, -— . a i=-=—-. were ok gi. ie = bb =_ Im =» ee Stas BME Th =. = Ld fal —_—o oa ia r: . a] . E ligt obit a's Py riaie | a. a F i t , | ial Fo, HH a Fae 1 ry 1c 1, oa t .T earn hrs = - : . "e . . 7 - = ae - a a ce a bt - —s Tas eer 2. - : ‘= =" ur r - ‘ll ihre a a7 . . Pe A rT —_ t aT ". eee a ae Portes, a ee Tes a Pees pape eR pe to a eke ee ee to .! ee ee ee . a . . . “™ and wu oe a, | 2h bee Fok ; 1 . a re mn 1: t : is siete: oe see ee? 7” 4 Oe eet oe See oT eo tt "r =_l se te bp at ae i Se a rh ae ror : ee ee ms : "OY 1n it Card ae ma aoa —o © le ee - -_" ryutky ‘7 ” : . : . da A Ey ie ot c= =f Ss ode deo a -—= - et . ie i - ee eet be ita | “1 aft ee al =" 1 wast. Peet . . eos ee bret ne = = _. 7. - -= "1. . ee i Pe ee oc meme mr ee ee re eo Fe oe POT me! Ish Soa . . a | es | os =. oa i a 1 me oP 1 aa . ale hey os a r fT. * ar. sa". I wom, ' r=, ara erable is. vie ea fa PS | a ee ee ee ee a Le oa . ee See ne eo . | == a be i i lal | ae fel eee ee _——er oo: a ks ed 1 he —_ De Ey o 7 o-oo, . 7 a wee ot = J "me ye de bas 1 Shed a aio . 1 a a ed oe Sivu 4 dere CT BO LAU ANTAINA HELMIKUCN 15 LHL Peete ETT) CLL Ltd Te OELAM LITER LAST 0 EE TTT ECE a ei) gar [PEL AEP PF Maarit Aivankuin obsi aavistanut, kuhtalo sith odottel, villstel] se tal- lavasli Jussan snopungig surmaavaa silmukkaa. paeten vavahdellen ja karskuen taverelitensa turvaan. | a a er balettikoulu Talvipalatsiin — v. 1738. Sen ensimmaisena opetta- jana,oli ranskalainen maitre de hallet, nimeltaan Jean Baptiste Lande. Han antoi opetusta kade- teijle, hovin herroille ja naisille seka elamaniloiselle keisarinnal- le. Hanen oppilaanaan oli myos Annan seuraajatar Venajan val- taistuimella Elisabeth Petrovna, jota syvsta voi sanoa tanssihul- luksi. Lande saattoikin ylpeana kirjoittaa: ~~ Se joka haluaa nahda, miten menuetti on tanssitava, kaikkien taiteen saantojen mukaan, sirosti ja taitavasti, sen on tultava Ve-. najan kejsarilliseen hoviin. Voi sanoa Landen jvtoneen Ve-. najan tanssitaiteen. Han jarjesti 'yhdessa kadettikoulun oppilai- den kanssa Venajin ensimmaisen todellisen balettinaytanno6n, joka oli loistelias esitys satoine muka- nanlijoineen, = * Kauniin keisarinna Elisabethin kruunauksen johdosta Fusano 1741 sommittell suuren baletin lauluiheen ja komiimillisine koh- tauksineéen. Sen mnimena oli Kansan riemu. Elisabethin ai- kana venalaiset tanssijattaret ru- pesivat menestyksellisesti esiin- tymaan suurissa osissa ranska- laisten j@ italialaisten taiteilijoi- den rinnalla. Joka maanantai hovissa oli naytanto, jolloin ch- jelmassa oli jokin baletti. Fatariina Suuri ei vitkastellut s¢uratessaan loistoa rakastavien edeitajattariensd traditicita, Ha- nen hallituskautenaan hovibale- titla oli kukoistuksellinen aika tavallasta tuatujen bolettimes- tareiden Hilferdingin ja Angio- Jinin johdotla. Ketsarinna ei sulnkaan saastanyt menaja, niin- pi eraankin baletin lavastus maksoi puoli miljoonaa ruplaa. Kaytettiin jattilaismmaisia nayt- lamorakennelmia, tehoa lisattiin llotulituksila ja jos jonkiniaisilla upeilia kokkovaikeilla, ja elavia elarmia tuotlin navttamolle sta- listeina ja naytelijoind. Perinto- ruhtinas, tuleva keisari Paavali ] tanssi mukana hovibaleteissa. Pictarin keisarillinen teatteri pe- rustettiin 1766. WVakituiseen ba- lettihenkilodkuntaan kuului 42 tanssijaa ja tanssijatarta. Nyt ci tansst enaa ollut yksinomaan hovivaen hommaa. Nyt tanssi- vat parhaasta padsta ammiattitai- teilijat, jatka olivat astuneet esilnm maaorjien joukosta. Jo Lande oli sanonut, etth “maaor- Jat, ven&laiset talonpoikaist.. %t. lanssivat menuettia vhti sirosti ja tattavasti kuin ranskalaiset tanssijattaret”, Venajan kansa on alusta asti aktiivisesti mukana vendiliisen baletin kehitvksessa, Kiitos maa- arjatunssijuiden ja huolimatta ulkomaalaisista balettimestarcis- ta venalainen tanssitaide jo sen aikaisimpana epookkina kasvaa climellisesti Kansallisena taide- Muotona, Kansan punainen veri suo silig Kuumaa ja hurjaa rvt- mila, josta Versailles‘issa tuskin Olisi voitu uneksiakaan, Jatkuu. mika - Hetkiseksi katki poroparven yila leijuva. eldinten hikisista pinnoista kylmian talvi-ilmaan erittyva, val- koinen huurre sen kokonaan nakyvis- 1H. 7 Mutta Jopulta Jussa selviytyi sit- lenkin voittajana, Pan kerdytvi muitakin shhen ha- nen’ ymparilleen, ihailemaan maassa nyt verissaan ja henkitorelssaan ma- kaavan eliimen kaunista ja erikorsta nahkaa, — Nin komeata purkapeski tl minulla ole koskaan viel ollutkaan, Jussa ajatteli itsekseen mitelissaan, stlittien veren tahraamwila sormilaan Mutta, hdnen tavoiltlaessaan sitten . valkoista poroa yuorollaan, kavi ko- hahdus dkkiad hinen ymparillaan 5e:- »askelevassa -miesjoukossa. — Fi sith: . . hnudahti ers dani itaikauskoisen’ pelokkaasti:.— “Tap: ‘paisitko OTINEnPOrosi, Jussa?’- Mutta JTussa nauro! huolettomasti ja vintiellsesti. — Kukapa uskojsikaan sellaiseen endi? hin huudahti kovasti ja 4d- nekkaast] nauraen. — Aitapa ykal harmaa tai valkoinen poro mahtaisi- Kaan minulle, taj kohtalolleni. . . el hvvdi. eikd pahaa.. . — ‘Teen sen Maaritin takia. Jussa sano) viel lisiiksi. -- Vain tima, pa- ras on hiinelte kylttn Aveda... Eivathit totset enaa estetleet han, vaan antcivat hanen tehda halunsa mukaan. Afutta, kun atzsa e@1 s:t& huomannul, he painaivat ymmarta- vatsesti, ja hieman ‘uikallisestikin bymyilen piansd yhleen. — ja Jus- san kaantvessa he khuiskailivat hiinen selkiinsi takana hiljaa supisten: — Tuo nainen on seonnut Jussalta selviin jarjen ... Han ajatteleekin je eri tavalla kuin ennen. Sitli mik- sip hin muuten, aivan tahailaan, at- talsikaan Onnettomuuden alatj vaify- van uhkan paalleen. — nyt juuri. o- mien haittensi avella . Viela seurraavinakin vitkkoina riitti porokaarteella tvuti ta touhua. Po- roja luettiin, vasoja merkitttin, ajo- porat eroiteltiin, ja jo teurastettuja poraja nylettin ja paloiteltiin. Joka paiva svatiin kodissa suuret mMaarit tuaretia, keitettyli ja nvau- kasta poronlihaa, ja uilkona koirat latkivat ahneesti punaista, vieli lim- ninta vetta, _ Miutta ef ainoastaan miehillg, vaan mroskin malsilla, oij nyt yllin kyilin fvotii. Huolelisest] korjasivat Rijty ja Maarii porojen sisdimyksisté talteen yhia ja toista, — rasvaista poronkuu- 4, mauomahoja ja muulakin, Ja laiavast) he riipivat irti monet jin- nekimput. joita niin tirkein ja luian’ sucntribman valmistukseen tarvitttin. Vii enemmiin kartiui luovaan vas- tarsuuden varalle purlavaa, jota nyt, Hopeast: lahenevien haidenkin takiz farvitlalsiin pian tavallistakin enem- Man. Mutta Jussa kokos} moneen ahki- oon subret maurat luoretta ja kui- Vatlila poronhhag, poronjuustoa, dal- joja ja vuotakiiroja, — ja pickin po- rarailansa kanssa Bin ahty taaskin matkalle eteliin, suuriile syysmark- kinoille kaukana, monien peninkul- mien paasai olevaan kaupunkiin. Ja hanen palatessaan olivat ahkint vhati latojaan myGten tavanidin mo- nénlaista tavaraa. PAIFVANA Jauhosiikkeji, paperipusseja ja pa- ketteja Maarit ja Ritu lbysivat siel- ti, nita purkaessaan- Ja he nostelivat ja kantoivat, Ja i- oilivat raskaimplen taakkojensa al- ja, multa Jussa ei tehnyt elettakaan nvt heita aultaakseen, Se ei edes juolahtanut hanen mieleensakaan. Si~ la hanhiin oli tehnyt jo mielestaan oman oasuutensa noiden monien-+os- ioksien suhteen, toimittamalla ne pe- rille tinne saakka tuon pitkan ja val- kean matkan takaa, Oli vain oikein ja kohiuullista, elt toisetkin sen ym- mairsivit, mitd heidin velvellisuuk- slinsa tuli ja Kuului. Eika Jussa huomannut nyt sita- kiiin, kuinka kalpeaksi ja valjuksi kasyoillanan Maarit oli akkii kaynyt. Kumarinessaan wuudelleen eraan kantamuksen puclieen, tama huu- dahti akkia hiljaa ja heikosti vaiit- jaen, horjahti bleman, ja tuuperiu sitten paksuun hankeen. Ja kun Jussa hidissdan ja pelasiy- neenii ehti hdnen luokseen, Maarit makasj maassa valkeana’ ja liikku- “mMattoniuina kuin: Kueltut:: stimiat ume “méssa, elka hiinen hengitystdankian . tuntunut lainkaan. Sen nahdessdan Jussa puhkest aa- ieensd valittamagn. Ja hin huust ja volvolteli ja syvttell- itseaan, ja kutsut kahedsti Maaritia nimeiti, sil- lf suuressa pelastyksessadn han lut- ti hetkisen, etti timi oli todellakin kuollut. © Mutin Riitu astuj hatitilematta kaatuneen yiereen, kumariui, ja nos- ti Maaritin pilin tyynesti polvilleen. Ratthallisesti hiin alkoj bieroa Jumet- la tiedottoman otsaa ja ohimotta, — Hén on vain pyortynyt. Riitu sano, sitten, nosiaen nolla miuutac milla, melkein epaystavallisesti lau- sutuilla sanoillaan, aivankuin tTas- kaasti painaneen ‘kivikuarman Jus- san sydamella. —-—*— Niin on vii- me aikoina tapahtunut usein . . - Alutta siiten hanen silmiinsd kape- nivat. Selvai vahingonilaa ja kos- lonhkalua Kiiluen ne katseivat hetki- sen Jussaa, ja sili hetkell4 tam’ aa- visti, elie] sisar ollut suinkaan saanut vielakdain mieclest#an tuotag rakasta- taansa, nuerla poropatmenta, vaik- ka ei ollutkaan enda kKoskaan, puhu- nutkaan tasti nutaan Taman akilista poisajamista han e: olfut myGskaan viela unchianut, eika an- tanut veljelleenkadn anteeksi siti. — Tokkopa tietanetkdiin, Riitu sa- Tal matalasti i pistavalla adnelli. vasten Jussan kasvoia. —— — etth vibkimalén valmosi odottaa jo lasta? Juuri stlioin Miaarit aukaisi siip- sihtaen hiilenmustat. ly hyiden ja pi- kimfustien ripsien verhoamat silman- sd. Hinen katsettaan peitti vielikin- askeisen tajultomuuden epanvadariii- nen, himmeaksi ja omituisen poissa- dlevitksi tekevad verho. mutta svvem- malki niissii loisti sanaton ja mykki Kauhw. ai mi Sli selvain han oli kuuliut dsken, juurti heratesaaiin, Rilwmn terdvin Li - nen tunkeuluyan -pistiivan kimednd ja selvani tafuntaansa, — Lasta ... hin kuuli Jussan tuistavan hanimdstyneesti ja koncel- liseslj S:sarensa sanoja. Muuta ei Lima osannulkaan sanoa pitkain al- kaan. Mutha hanen kalvenneilla kas- voillgan vaihtelivat napeasli (pins. kon. epamietuisan yllatyksen ja hi- [aasli nousevan suultumuksen erilai- — ww tt almrect. spun jancoegesezszed4teF UIT sactiustggnuneouiisiti -_ 1947 MULT Lae AEE ELE RE UU ORREADLAD a tioihthn, ig autto] timin hellivaroen ylos. — Ajattelin kyllakertoa sen sinul- le itsekin, han kuouli Maaritin kuis- kaavan, — — jos ei Riltu... Mutta koko sen paivién Jussa kul- jeskell yksindan laheisilia tienoilia ja kallioilla, ajatellen vain siti, mitii Riitu oli sanonut- Ja vhitellen hanen iskeinen thar- minsa hathtul. Vahitellen hanen ‘kith- tyneen verensd fevoton kohinakin vii- leni, ja filleen han kykeni ajattele- maan tulevaisuuttaan rauhallisesti ia jarkevdsti, Muistaessaan Maaritin siimien askeista ilmetta, timan tain- nostilastaan heratessa, taytti syva ja tajaton hellyys Jussan mielen, Ja sila hetkella han tunst rakastavansa AJaaritia enemmiain kuin koskaan en- nen. . : Mutia sen, heidan vajilldan olevan salaisuuden ajatteleminen himmensi -sittenkin, pakostakin hieman heidan anneaan, heidan tulossa olevia, ildisig haitaan valmistellessaah, 7 ihdomMkia,” eridha Mildvana'kirk- kaana j ja tahlisena pakkasiltana Maa- rit ja Jussa lihtivat pitkillé niatkal- le kirkonkylaan ja pappuilsan. Revontulten lolmahdellessa rals- kyen, ja alituisesti mMuctoaan ja va- ridin vathdellen, korkealla heidan viipuolellagn yli taivaan, he ajo-vat ddrettomissa, siimankantamattonnin jaisessa eriimaan yossa. Vain muulaman tunnia he levahti- vat valilla erian metsikon liepeilld, Jussan virlttaman, limmittavan ra- ’ kovalkean daressa, sitten jatkui mai- Sitlen hiin litkahti kiivaasti, ja as- tui nopeastj Maaritin luo. Sanaa- haan vieliikAan sanomatta. hin tart- tui maassa yhi makaayan naisen har- ka jallesn. Ja sattui nim, ettd heidan saapues- saan stmmuntaigamuna peritle pappt- lan pihalle, tull vanha pastori, pyhé kirja kainaloonsa. pistettynad; ‘heitd vastaan portailla, juuri kirkkoon -me- nossa saarmaansa pitamaan, Nvi kugHvat Maarit ja Jussakin io kirkankeliojen kutsuvan ja kauas kKantavan kuminan, Papin kehoituksesta he seurasivat taman mukana kirkkoon, Se oli pieni ja vaatimaton. ajan harmaannuttama erdmaankirkke, ja kansa siella sisalla oli myéskin’ yhtd harmaata. yksinkertaista ja vaatima- tonta. Vain iloista vaihtelua toivat tuohon pleneen ja viritt6maian jouk- kaon Muutamien porolappalaisteu hauskat, vartkkaat nauhoilla fKau- nilsti Kirjaitlut puvut. Hartuina ja harvalukuisina ‘he lau- loivat parhaillaan kellastuneista kir- joistzan vanhan, kauntsidnisen urku- harmoonin siestvksellii. Kohahdus kavi akkiii thmisjoukes- sa. kun mersiuspan komeissa ja wu- ssisa peskipuvuissaan astui sisiille paaovesta, | Hetkiseksi hitijeni virrenveisuu vyai- meten, ihmisten kuroitellessa utelial- Na pditaiin paremmin keskilattialle nahdukseen, | Mutta Jussa veti Maaritin muka- naan hismiirille parvekkeelle, noilta monilla tunkeilevilta ja uteliailtta kat- . | sellta lurvaan. . sletlii, hyvin lahellii toisiaan he is luivat koko saarnan ajan. Mian unohti Jussakin ylkiin ole- van, uuden ja koliayvunmustan pes- kinsd. josta oli asken, sistille kirkkoan astitessnin, tintenut hetkisen lahto- tallaankin pienti, hanen turhamai- Suuttagn niin sulgisesti bivelevin yl- peydentunnetla. Puvun sametinmus- ia pintaa vasten eroliui Zauniist? Ki mailelen sen sapalusta kiinni pitava, Lata jublaliista tilaisuutta varten eri- koisest] kiilleilettu hapeasolki. ba] 1 hos Po ee . a 7 Poe ee ee a La) . “ LT tie lio vi eo =n rte a : Te sea a - 7," ee . iy a al: . Ee ie EEE Sy Ace ite ae, kth: Fe Har ea ee epee a pars _ 1: 7 ba EES a] a ral oe . Pe rt Soe aT ee a Te a gb cfs ce, Foo wena ao ee ee won _ oo: . : oo. _ F : ky at epee J La cit ta, Shae allie 2 ain et a Ao a . 7 om aii nia a a4 ull “1 =