ta @ Kuiten. Helsingin | valla aT. UM Eallion yikéselt | oli miti in ja an. 2] kutten- uiden: ta- vartiotur. i tien vie Lysna ppu- 1a Vartio. | Ja apua jeilunhala | kimpaissd _ nappulaa, takaisin, . balytys- sta, kuna L. Vartio- alsta lan- évan kun- tapahtul, mh suuren Timonen- Hotupaan, pi meista olin anka- oska nap- i vieressa, niat, yatk= an rejssul- ia todista- naarittele- kara toull 1. “RTL. yrelmad ta- issa, Urs tun kump- itkeen jai- eina ken- aan vielii atyi sitter ytiin noin | a alueella, moin kare _ hakemas- | laivaan ja § senj kaik+- ¥ain puh- | ren pojan tolstemme intul pai cin selville hidan su0- Visi. uhe juisti Tre tahan tulleet op- xiskie listen vin Kohle- stetunmne Sefin, silla s1yostojal en mileheil Wut kaikio nain kab- katulinen- mase2 ([i- kertoival ta Ig: vasla likin 5ap3* » halusival kaupuogl a kaupua -kkia. sliseksi AY TEVA. wate . OR es dL a re ee eee oe a ree - of INES istun pienen Sliy lampun ceressd micttien. Valo on kaian- a netty niin matalalle kuin mandollista, Baila e vhdest litrasta Sljya saada pal- : jonkaan valoa kuukauden ajaksi. Ilan A imartvessa olf hain tehnyt ulko tyot BM nuita ital venvivat Dun hirvein pitkik- ¢ man valva. Hin ryyppaai ‘kupin karvasta kah- win korviketta man sokeria. Oi sen- din ‘onni, etta oti voinut pitaa mull:- akin, ola ool siten porkinut virkkoa Benen joulua. Se toik*n aivan kuin jou- Bian heidin vksitoikkoiseen elamaansa. Bl Jospa Aryi olisi heidan luonaan, hanen 3 pikku Arvid-n, Han katsoo nukkn- faa poikaansa. ja heia hymy kareilee f stoilt kasvollla, Poika om nin isan- Re nikbinenkin .. . Hane sta varttuisi Hhomea ies. Elisa muistaa kuinka talon tyttdret- Bxin olivat ‘tuppautuneet Arvin beiliksi M ioiveissa. ett ‘tama olisi nainut yhden B peist’. tenkin Tarulan Martta oli is- Akenyt silmiinsaé tuohon komeaan p‘en- Biiilallisen poikaan. Mutta hanta, Raisun : Horpan Elisaa, oli Arvi rakastanut, sen ; Holi han vaistonnut naisen ‘vaistaliaan Halusta asti. vaikka olikin saanut viettaa frontal mustasukkalsuudella kylldstet- . ‘oe hetked noina vuosina, joina he ofi- Heat seurustelleet salaa maailmalta. Vartan ish oli antanut velkaa Arvin Bt isdille ja Arvin tiytyi olla Martan mie- rliksl, ettai Tarulan ukko panisi velkaan- |: sa ulosottoon, Monet kerrat oli Elisa saanut odot- Mttaa vuorgaan, kun Arvin tiytyi saatelia ijensin Tarulan Martta kotiin, palaten Haitten hakemaan Elisan myGhemmiilla, iMonta Rertaa ol han arvailut kumpaa Ps heistd viimein vedettiin nenasta. f] Mutta Arvi aina vakuutti jetta han rakastl vain pienta Elisaansa Hija ettd valn.Tarulan isannan mielikzi Bi saatteli tuota élefanttimaista \Jarttaa. fH 6okerran oli Arvid viipynyt tavaliista A xauemmin ja silloin ali Elisa jo pelan- : avt, ett8 se olikin hin, jota narrattiin. , Mutta vahan ennen tanssien paadttynis- HW ti oli Arvi saapunut saaden hiinen sy- 3 e dimensi melkein halkeamaan onmnesta f— aivan samoin kuin se oli ollut halje- ta pettymyksestii ihetke% aikaisemmin, On sentiin oni, ettei Marita tanssi, Holi Arvi kuiskannut hanen korvaansa j Duristaen, hanet nfin labelle, etta han oli pseonnut askelissa . . . Olisi alvan mah- Hdoton kieritella tuota lihamdhkdletta i; i r E: a2 i! VW it ie i | toisten joukossa, Ja he nauroivat yhdes- H 54 tuolle ajatukseNekin, Tanda iltana en H meinanriut SelWitd hanesti eroon mil- q lian, siksi mydhastyin, selitti Arvi pai- naen poskensa vasten tyt6n kuumaa i A poskea himuradssd paikassa, sila yksi i H Ojyiamppu €j voinut yalaista joka nurk- (kaa suuresta tuvasta, jossa tanssittiin. Mutta kun haitarista atkei kuvlua vii- ' §] Melson valssin ha'keat savelet, jotka ve- H tvat min kiehtovasti puoleensa, livahti Ehsa kenenkaain huomaamaita ulos 4 Maantielie, niinkuin monta muuta sa- manlaista kertaa. Sill aikaa, kun toiset. #4 Arvia, joka seurasi myth2mmin. j Heidan taytyi olla varovaisia, etteivat | ‘alist imi. Jos kylin juorukeliot olisi- ‘al sdaneet edes vihia heidan scuruste- staan olisi Tarulan ukko pannut Are W Xin kodin heti vasaran alle. Viela tienmutkan taakse kuului hai- ann S0ilto, Mutta Elisa ei kuunnellut ‘iia. Han herist{ korviaan kuullakseen veld tanssivat, odotti tytté tienmutkas- : q a ‘utuiks} tulleet askelet,; jotka nopeasti =the Pee . Surasivat hinen’ omiaan. Kuuyllessaan f Usakellon kilindd, poikkesi han no- g Pash tien sivuun .. . Oliko jokin men- gq St vinoon? pamppailee hinen huoles- Bnet sydimensy. tn bussut : Reki kiitaa ohi pitkin valtatiet’, ja Arvin loittkivan . pitkilla harppa-2 -aske- : iilla heti sen. jakkeen.- Kadet yhtyvit j y2. nuorukainen puris- 7 laa tyttinsa atta bellasti saaden. sabe . - Say ‘i hapelle, hau buokaa.helpotuksesta, kun nakee kovirran svdksemian lipt hanen viirjse- van olentonsa, Nvt on iaas huolet tipu- tessdan. Arvi on vain hdnen! Arvi ra- kastaa vain hanti — vaikka youluaukin raahaamaan Tarulan Marttaa kuin ml. iynkived kaulassaan. ¥ksinginen metsatie kaartuu ains ay- vemmaksi korpikuusikon Vipi, jonka toiséssa. reunassa kyyhdtela Elisan ko tmodkki, jossa hiin vanhan Sitinsa’ kans- $a asustaa. Tuon mékin eteisessi olivat he kuitskailleet toisilleen ikuisesta rak- kaudesta ja tuon eteisen seindt olivat ai- hoat todistajat heidan limpimasta suh- teestaan toisiinsa, silla vanha aiti oli jo melkein kuuro. Heidan suhteensa taytyi pysvd salassa, sillq Arvin isakin olf sit mHeitd, etta Arvin piti naida Tarulan Alartta. ja taman sievoiset jatset, —— Mit sellaisista rakkauksista. kyl- l4 Martasta hyva emanta tulee, oli hin sanonut pojalleen Bap tan oli ensin esitellyt ja vastaan hangotellut. Arvi oli pohtinut tuota asiaa jo kauan muita ej tullut hutlua hurskaammaksi, Han ei trennyt itzekdan kuinka asia sitten jarjestyisil, mutta mikaan voima €1 volsi hainti saada solmimaan av aliit- toa ‘Afartan Kanssa ja jattamadn Elisaa. Kivi kuinka kavisi .. . Miutta tailaista kaksipuolista elamai- kidn et hin voist kauaa kestdd, sili AFartta alkai kaydi aina vaativammaksi ja vibjailt yhteenmenosta, siJla han oli jo saavuttanut kunnioitettavan vanhan. pian Win, Tahan asti oli han paassyt luikerteleémaan tekosyilia, niuita Kuin- ka kauvan kestiisi, kun Marita toden- leolla vaatisi fotta, ja hanen alaoa eh- tonsa olisi... . niwota- Ndita pehti Arvi astellessaan aamun jo hdmartess& kohti kotiaan. Han kat- seli kevditaivaalla vilkkuvia tabtia, jot- ka saivat kalveta pdiviin kajon t'eita. Kavisikd heidin rakkautensa kanssa £a- maila tavalla? Ei, tuhannésti ei, Hin puri hampaansa yhteen ja ajatteti. — Vaikka menisi maat ja mannut vasaran alle, niin sittenkin ei bin luoputsi Eli- sasta, Mutta tina kevaana tulisi hanen tehdd ratkaisu, sila velka Jankeaisi maksettavaksi jo hubtikuussa. Silloin tuli hanen mieleensa Tuomolan Osmo, joka oli vuosia eitten matkustanut Ca- nadaan, ja sielt&é kisin pelastanut kati- talonsa vasaran alta. Hankin voisi yrit- tid sita. Mutta taytyi saada ensin Tarulan jsintd jatkamaan aikaa edes vuodella. ° Mutta Tarulan isintaé ei min vain suostunut. — Ota Martta ja myétajaisilla voit taata kotisi ... Mutta Ari pysyi paatoksessaan. Hin ei perustaisi kotiaan vacmon myo- tijaisilld. Se ei iuntuist vahaakaan miesmiiselta . . . | — Jos jatketaan aikaa vuodella, niin sitten vasta puhutaan naima-astoista. Siihen Tarulan ixinnin tayty? tyytya. Arvin sisko ja lanko tulivat asumaan kotitaloa siksi ajaksi kum Arvi olisi pots- ct | Mutta Arvin suunnitelmiin ei mahtn- nut Tatulan Martta. | Vaikka he eivat Elisan kanssa voi- neetkaan mennd yhteen, nun salakih- loihin alnakin -. . Mutta Canada ei ollutkaan enza tua kuviteltu kultala, jossa nopeasti kasat- tiin dollareita. Oli hyva, Kun sai Sen- _verran tyéti, etta pysy) Tuaassa ja vaat- teessz, puhumatiakaan saasteista. Avi matkusti rannasta tolscen ripakyydilla, mutta kaikkialla oli sama edessa: Mie- hig aina liikaa ja tyéta vihan. Ennen-. kin ban bhuomasikaan, oli vuosi lo- r —— tboeptfa tds Yhden kynttilan valossa RIRJ. F. A. K. r = puss3 ja kotitale Tien] pakkomyyntiin, Sisko kirjoitti toon wutisen, mys, etta Raisun Elisalls oti poika. - Han oli kirjoittanut Elisalle monta kertaa, mutta kun ei ollut yhdessd pai- kassa Kyilin kauan, niin vastaukset jou- tuivat hukkaan ja hiin ei ollut avanut Eltsalta mitdiin tetoia kokonaiseen vuo- teen. Kuka lie vieraskylaliinen sen isi- kin, ei ole edes elikett® perinyt . . . homea pojan alku, mutta piri kuin apard, ei se siitii miuuty. “¥t vasta alkoi Arvi laskea, Voisiko sittenkin. . . . Pytti olf saanut kuitten- kin raskaimman pusten taakasta. Mutta mitt voisi hin tehdi heidiin hyvak- - stenr Hin etti kirjoittaa yhden kiryjeen | tnen vutisen kuultuaan, mutta sitten al- koi talvisota ja kaikki yhieydet katke: aivat joten sek'n iil ilman vastausta. Kun yhteydet taas aukesivat, olf hin jitieen muuttanut paikkakuntaa, Ennen- kuin han sai taas yhteyden Elisaan. al- koi saksan hyokkays ja y hteys Suomeen | katkesi uudelleen., Fydolot paranivat ja Arvik'n sai pa- rempia tyomaita, Talvet metsakionpilli ja kesat rakennustdissé. Han saiisti kaik- ki mink voi ja Sijoitti ne valtion bon. deihin ja alnahan sita tuli kaszaakin. Hanelia oll poika Suomessa ja se vel- ¥oitti . . . Nuo vils} pitkia vuotta venyivar kymmenen pituisiksi. Toverit kimpilli vebstelivat —- jopa moittivat saidaksi- kin — kun han ei liittynyt slonpituseu- rolhin. Alutta kukaan e: tiennyt tuon hiljaisen miehen -sielun tuskaa, joka ajoi tata eteenpdin paivista toisen- Hanen omatuntonsa so:masi karsimyk- sista, joita han oli tuottanut rakasta- malleen tytélle, Hin arvasi kuinka pal- jon halveksintaa timd oli saanut osak-— seen kantaessaan hanen Jastaan siell yksin ... Enta mita lapsi tulisi karsimadn ol- lessaan isaton... Han naki nuo hinelle niin rakkaat elimassa’ kurjuudessa ja mielikuvitus joihti esiin kaikkein pahinta. Ainoa loh- dutus oli kasvava bondipinkka — se tu- list korjaamaan kaiken. Syksylla 1945 palasi taas yhteys ko- Pa 7 ne! a E if ephl ij EL 1 ak cael 0 hy . a ee t St Tutkijat evat laytineet Eeanvilien, Ont., idhella alcevasta Bonne- ns ' 7 7 . 1 when, Mo / a ”* in : = = an : al Bie . a. ‘o i. Weis Ly a a ah . oa a es ee 1 oe oon ae : i] timazhan. Arvilla off vak*tuinen tyiimaa poten Eirjeet alkoivat kudkea edestakai- sin siskon ja banen viliidin. Mutta ha- nen kirjeensi Elisalle tut avaamatta takatsitn. * Se te suurcn pettymyksen hinelle. — Oliko Elisa mennut toiselle? Kukaties. sittenkin oli poika jonkun toisen, niin ku'n sisko off vihjaillut. Nuo ajatukset eivit) antaneet hinelle sielun rauhaa, Hiinen tavty1 saada teiaa totus. Varovasti kyreli iin stskolta missa Elisa aykyisin asui ja satkin heti ikma- mistitse vastauksen, josta tuntui cippu- * wan Aiinen koko (oleviisuutensa. Eksa asni THiheisessd Kauppalassa tal paremminkin .sea liepeili. - Tima olf muutiinit sinne Sttinsk kuoltua, sill sili sai paremmin ompelutyotd kuin iHenessa KOtIKYy ssi. Taas lihti kirje lentotettse ja Jannit- - tiiva odotus alkvi .. . Viinrein se’ pal- kitthnkin kirfeelii, josta hehkui énli- nen lampd ja ikiva. Nyt lihett® hiin heti paketin kahvta ia muita tarvikkeita, ja kun hin sen postitti, tunsi hin clonsa paljon hel- pommaks; ... Hiin olj ottanut ensim- smiiser askelecn atitlaakseen ynauttee- seen syvoksenuiiinsi ivtidd. Ja kirject Rulkivat edestakaisht nin nopeast] kuin imapestt ehij ne kindattamaan, mutta sittenkin ne viipyivii matkalta liian kauin, Hinti kareht! jonkinlainen = si- sdinen hiita, jota hin ci voinut itse- kitiin younartiii, Hanelli oll niin pal- jen Korvaamiata, joka tuntui alvan nah. dottoumalta iyttdd. Tosin hin lthettt ruoka- ja vantepuketieja min usein kuin po:thallituksen sdanndét mydnsiviil, muita se ei ollut Rylirksi, ~ sy + On jouluaaton aamy. ilisa oll pals- tanut vehniisth jauhoista, joita varten ali; sdastetty kuukausikaupalla’ annos- kortteja. Hain peitteli ovo thanast) tuok- suvat aarteensa ja sitien Vahti joulues- toksilie, Tiytyihiin saada vahan sila |a t8t8 joulunpyhiksi. Tosin eivat kortti- annokset suuria olleet, mutta pitthan jotakin saada pojin kuuseenk-n, joka adotti pienen tuvan takana. Vaistomai- sesti kHanty] han postikenttoriin — yoisi olla kirje Arvilta . .. Hin odetii yuoroaan jonossa pitien pojua kadestd, ettei timad eksyisi ih- mistungoksessa, Hin oli niin mietteis- sidin ettel huoamannut kuinka han kul- keutui jonossa eteenpain ja hinen vuo- . ott a : a ri a . ee heath, - cheren tuolasta kaiken muun okeila myodskin ruutisarven, jottar- ‘Sia entisajan pioneerit kaytisval, ja kivettyneen merictanan. Pateicia Schulte (yllt), estttelee moinitups loyteja, . : Lauantdine, toukokuun 5 piivind. 1958 er ver PE T som oe ee 9 “oe. ‘— a a ame al 5 Aes Reg erm Ta ea ae 1s ey Pamae eae =. Me he ea cae wt le a r fo ye Ty Be tee mete 7 one ee ea re “ Bes = a gt ol a.