Susanna Pajunen Marja-Leenan ja Pekan van- hemmat olivat asuneet samassa talossa niin kauan kuin he muis- tivat. Suuri puuvillatehdas omis- ti korttelikaupalla taloja kaupun- gissa. Suurin osa taloista oli ra- kennettu varmasti jo viime vuo- sisadan puolella, mutta ne olivat hyvaa tekoa, leveasta laudasta ja tukevista hirsista tehtyja. Pi- hassa oli puita, vanhoja vaahte- roita ja lehmuksia seka iso kais- tale nurmikkoa ja senkin jalkeen jai viela suuri heikkainen alue, jossa oli hyva leikkia palloleikke- ja. Mutta kehitys kulki eteenpain joka alalla. Tehdas oli hyvassa maineessa sen vuoksi, etta se piti huolta tyOntekijOistaan esimer- killisella tavalla. Arkkitehtitoi- mistossa tyéskenneltiin kuumei- sesti ja aikanaan valmistuivat piirustukset. Se oli valtava ra- kennussuunnitelma, joka pala palalta toteutettiin. Niinpa pu- rettiin sekin talo, missa Marja- Leena ja Pekka asuivat. Lahes kaksi vuotta he asuivat eri ta- loissa, mutta uuden, nykyaikai- sen monikerroksisen kivitalon valmistuttua he jalleen muutti- vat samaan taloon. Autonkul- jettaja Puharin perhe sai kolmen huoneen ja keittion asunnon sil- la heilla oli viisi lasta, joista Pek- ka oli vanhin. Laitosmies Nat- tarin perheelle annettiin kaksi huonetta ja keittis. Ne olivat kuumeisia suunnitte- lun ja uudistuksen aikoja molem- missa perheissa. Huoneet olivat niin kauniita ja uudenaikaisia, et- tei niihin paljon vanhoja romuja Viitsinyt vieda. Vaha vahalta huoneita yritettiin uudestaan ka- lustaa ja saatiinkin ne lopulta melko somiksi ja mukaviksi. Nykyisin Puharit ja Nattarit th- mettelivat, miten he olivat aika- naan saaneet niin paljon rahaa nyhdetyksi irti, etta kummalla- kin perheella oli oma pieni kesa- mokki. Ne olivat saman jarven rannalla, melko lahella toisiaan ja erotettu. samasta kantatilasta. Ennen, kun lapset olivat pienia, olivat perheiden aidit heidan kanssaan viettaneet siella kaiket kesat ja uskollisesti perheenpaat joka paiva kulkivat junalla m6- keilleen. Olisihan autollakin paassyt yhta lahelle, mutta juna- kyyti tuli halvemmaksi ja saas- tettava oli siina missa voi. Nyt alkoivat lapset olla siina iassa, jolloin ei enaa vapaista ke- sista saanut nauttia. Niinpa mo- keilla kaytiinkin vain viikonlop- puina ja kesalomilla. Pekka oli kaynyt ammattikoulun sahko- osaston, mutta han oli hyva piir- tamaan ja mainosala veti hanta vastustamattomasti puoleensa. Niinpa han sitten menikin mainos- kursseille Helsinkiin ja sai mai- nospiirtajan paikan erdaassa tol- mistossa sielté palattuaan. Mar- ja-Leena kavi kauppakoulun ja padsi kenkatehtaan konttoriin. Oli luonnostaan lankeavaa, et- ta Puharin ja Nattarin lapset oli- vat usein yhdessa. He olivat yh- dessa kasvaneet pienesta pitaen ja olivat kuin sisaruksia. Pekka oli vaalea ja sinisimainen. Ha- nella oli urheilijanuorakaisen vartalo. Han oli hyvin innostu- nut tydstaan. Alituiseen hanen paassaan pyOri uusia aiheita ja suunnitelmia ja han kertoi Mar- ja-Leenalle paljon tyoskentelyta- voista ja kunnanhimoisista suun- nitelmistaan, jotka aikanaan tahtaisivat oman toimiston pe- rustamiseen. Ei Marja-Leena epaillyt, etteiko Pekka joskus paasisikin paamaaraansa, silla tama oli tarmokas ja ehdotto- masti lahjakas. Mutta ulkonai- selta olemukseltaan Pekka oli ai- van tavallinen. Hanessa ei ollut mitaan sellaista haihattelua kuin joissakin hanen ty6tovereissaan, joita Marja-Leenakin oli tavan- nut. Toiset kaverit pukeutuivat erikoisesti. He halusivat jo vaa- tetuksellaan osoittaa, mihin kas- tiin he kuuluivat. He olivat mie- lestaan taiteilijoita, joilla oli eri- laisia vapauksia kuin muilla th- misilla. Marja-Leena oli tyyty- vainen, ettet Pekka ollut sellai- nen. Rouva Laina Nattarilla oli si- sar, joka yhteiskunnallisessa as- teikossa oli kiivennyt hanta huo- mattavasti korkeammalle. Elsa Artion mies oli rakennusinsin6o- ri, huomattavassa asemassa kaupungissa.’ Joskus Marja- Leena oli ajatellut, etta jos al- ti olisi mennyt naimisiin raken- nusinsinOoérin kanssa, ei han var- mastikaan olisi samanlainen kuin Elisa-tati. Aikaisemmin, pienempana, ei Marja-Leena ymmartanyt, mika Elisa-tadissa oli sellaista, josta han ei pita- nyt, mutta vanhennuttuaan han kasitti, etta tati oli nousukas, joka ei osannut sopeutua ase- maansa oikealla tavalla. Alen- tuvasti han tosin yha piti yh- teytta ainoan sisarensa perhee- seen, mutta osoitti taysin sel- vasti ylemmyyttaan. Artioilla oli vain yksi tytar, Irene, puoli vuot- ta Marja-Leenaa vanhempi. Tati palvoi ainokaistaan ja se koitui vélillisesti Marja-Leena- kin hydédyksi. Irene ei koskaan pitanyt samoja vaatteita kauaa ja armollisesti tati kukuitti ne sisarensa perheeseen. Marja- Leenan olisi tietysti pitanyt olla hyvin kiitollinen, mutta han ei voinut sille mitaan, etta joskus suorastaan vihasi Irenen vaattei- ta. Tietysti oli suunnaton helpoi- tus, kun ei tarvinnut panna ra- haa Marja-Leenan vaatteisiin, mutta sittenkin. Jollakin tavalla Marja-Leenan luonto nousi kapi- *« a - rillakin, Ae ge -Eraana iltana talvella Pekka | naan. Niistéa harvoista, vaati- mattomista vaatteista, jotka suo- raan hanelle itselleen tehtiin, han oli paljon iloisempi ja tyy- tyvaisempl. a a Marja-Leena oli yhdeksantois- ta vuotias sina kesana. Jo vuo- den han oli ollut tyOpaikassaan. Kesalomalla han meni mokille kuten aina ennenkin. Mitapa si- ta minnekaéan muuallekaan ra- hoja tuhlaamaan. Edellisena ke- vaana oli lahistolle noussut suu- ri ja heino nykyaikainen huvila. Sen omisti muuan -kaupunkilai- nen liikemies, jolla oli kaksi las- ta, tytar ja poika. Eraalla ve- nematkallaan Marja-Leena tu- tustui Kirsti Kuusamaan, liike- miehen tyttareen. He olivat suunnilleen samanikaiset ja Kir- sti oli valtavasti seurankipea sil- la hetkella. Han houkutteli Mar- ja-Leenan huvilalle. Hieman ‘arastellen Marja-Leena astui sellaiseen ymparistoon. Kaikki oli niin tuiki erilaista kuin mui- hin han oli tottunut. Kirsti oli kuitenkin reilu tytt6 ja pian Mar- ja-Leena unohti arkuutensa. Marja-Leenan loman aikana he olivat joka paiva yhdessa. Tuli viikonloppu ja se toi tul- lessaan Kuusaman_ huvilalle Herkon, Kirstin veljen. Tama opiskeli teknillisen opiston arkki- tehtilinjalla. Pojan suklaanrus- keiden silmien kiintea Katse sai Marja-Leenan hamilleen. Sina lauantai-iltana Marja-Leena me- ni laheisen kylan lavalle tans- -seihin Kirstin ja Herkon kanssa. Herkolla ei ollut sina iltana sil- mia kenelJekaan muulle kuinMarj: mia kenellekaan muulle kuin Marja-Leenalle. Tytto tunsi ole- vansa pyoralla paastaan Kukaan ei koskaan ollut osoittanut niin selvasti ihastustaan kuin Herk- ko. Kukaan ei ollut lausunut ha- nelle sellaisia pienia kohteliai- suuksia. Kirsti oli loytanyt saat- tajansa ja Herkko saattoi Marja- Leenan kotiin. Pitkaan he istuivat metsassa kesam6Okin ylapuolella. Ei Mar- ja-Leena osannut panna edes vastaan, kun Herkko suuteli han- Se oli hanen ensimmainen suudelmansa ja sai veret nouse- maan poskille ja sydamen rajus- ti hakkaamaan. Miten ihmeelli- nen Herkko olikaan! Niin tuiki erilainen kuin kaikki Marja-Lee- nan tahan asti tuntemat pojat. Han sai Marja-Leenan tunte- maan itsensa joksikin muuksi kuin tahan asti. Siitd se alkoi. He kulkivat yh- dessa kaupungissakin. Joskus tosin saattoi kKulua pitempiakin aikoja etteivat he tavanneet, mutta ei Marja-Leena sita sur- rut. Han tiesi, etta Herkolla oli lukunsa, jotka nielivat ajan. Hei- dan _seurustelunsa oli perheen ja “y ay tuli Nattarille. — Hei, onko sun iltasi varat- tu? kysyi han Marja-Leenalta. — Tytt6 ei ollut yli viikkoon nah- nyt Herkkoa ja han oli ikavis- saan. | — Eiole, vastasi han lyhyesti. — Lahde mun kanssani leffoi- hin, sanoi Pekka. — Ei kai se kaveri siita pahaa tykkaa Maé- han olen melkein kuin sun vel- jes. — Voin ma lahteakin, sanoi Marja-Leena. — Onks missaan mitaan kivaa. — Hallassa on nasta juttu. Sen tahden ma haluankin sen nahda. — Sun kanssas on kiva olla leffoissa, kun sa kasitat asiat. Pekka oli ostanut liput ja he maleksivat aulassa. Han osui katsomaan portaiden suuntaan ja huulet suipistuivat vihellyk- seen. Hitaasti han siirtyi Marja- Leenan eteen ja rupesi innok- kaasti juttelemaan estaakseen tyton huomion kiintymasta muu- alle. Vahan aikaa han siina on- nistuikin, mutta sitten Marja- Leena huomasi Herkon. Iloinen hymy nousi hanen kasvoilleen, mutta sitten se kuoli. Han huo- masi tyylikkaan tyon, joka oli Herkon kanssa. Samassa Herk- ko huomasi Marja-Leenan. Han katso1 hammastyneena Pekkaa ja tuli akaisen nakGiseksi. Ku- martaen hiukan jaykasti han ru- pesi keskustelemaan seuralai- sensa kanssa, mutta samalla ha- nen silmansa seurasivat Marja- Leenaa ja Pekkaa. Pekan mielesta Herkko oli it- se rakas juippi. Hanesta oli haus- kaa hieman arsyttaa toista ja han ’ kumartul lahelle Marja-Leenaa ja oli talle hyvin huomaavai- nen. Kun he menivat sisiille pu- jotti Pekka katensa Marja-Lee- nan kainaloon. Marja-Leena ei kylla siita elo- kuvasta paljon mitaan tiennyt. Suurimman osan ajasta han kat- seli Herkon paata, joka nakyi pa- ri penkkirivia alempana. Hanen sydantaan kivisti sanomatto- masti Herkolla oli aikaa jollekin muulle tytolle, mutta ei hanelle. Miten se koskikaan. Han oli ku- vitellut kaikkea tulevaisuuden varalle, mutta eihan Herkko tie- tysti hanesta tosissaan valittanyt, vaikka aina niin kauniisti puhui. Mahtoiko han tuollekin tytolle kertoa kaikenlaisia suloisia asioita. Kyyneleet nousivat Mar- ja-Leenan silmiin ja salavihkaa han pyyhkaisi ne pois. Elokuvatapaamisella oli kui- tenkin painvastainen vaikutus kuin Marja-Leena oli odottanut. Herkko soitti hanelle seuraava- na paivana tyohon ja pyysi illalla ulos. Mustasukkaisena han sit- ten tiukkasi, kenen Kanssa tytto oli ollut. Marja-Leena ei juuri saanut suunvuoroa, vaikka ha- nella olisi ollut aivan yhta suuri oikeus kysella siita tytosta. Kun Marja-Leena vakuutti, etta he olivat Pekan kanssa lapsuuden- ystavia ja hyvia tovereita, uskoi Herkko lopulta. — Kennen kanssa sina alt? | kysyi han lopulta_hiljaa, Herkko oli suudellut hanta kuin mieleton. — Ash, se oli vain muuan perhetuttu. — Aidin mieliksi tay- ‘Tiistaina heinakuun 15 pna, 1975 a- Dy seleiie aina joskus alt : I . “ a be Ne Tuli kevat Herkolla oli taysi ty6 opinnoissaan ja he tapasi- vat suhteellisen harvoin. Mutta pojan kayt6s oli saanut Marja- Leenan kutomaan ruusuisia haa- veita. Salavihkaa han _ katseli morsiuspukujen mialleja. Han haluaisi unelmankevyen valkoi- — sen, pitkan morsiuspuvun, jossa olisi kaunis lyhyt huntu. Miten ihanaa olisikaan Herkon kasi- varteen nojaten kavella pitkin kirkon kaytavaa haamarssin SOi- dessa. Herkon oli pakko harjoittelun vuoksi menna kesaksi taas ra- kennustothin. Mutta iltaisin ha- nella oli nyt enemméan aikaa kuin kevaalla. Harva se ilta han haki Marja-Leenan autollaan, jonka isa Kuusamaa kevaalla oli ha- nelle ostanut. Mutta mita pidem- malle kesa kului sita kiihkeam- maksi Herkko muuttui. Hanen hyvailynsa saivat Marja-Leenan ' pelkaamaan Eivathan he olleet viela edes kihloissa, eivat edes puhuneet mitaan kihloihin me- nosta. Eraana iltana viikolla heilla oli riitaa. Herkko vaati etta Marja- Leena olisi hanen. Hehan rakas- tivat toisiaan, mita pahaa siina olisi. Mutta tytt6 ei antanut pe- riksi. Jostakin han sai voimaa vastustaa Herkkoa. Han tajusi, miten suloista olisi ollut levata oikein Herkon sylissa ja unoh- taa kaikki muu, mutta jokin ha- nen sisimmassaan soti sita vas- taan. Se olisi merkinnyt luopu- mista kaikista niisté periaatteis- ta, jotka han oli muodostanut itselleen. Han ei ollut kasvanut lasikaapissa. Oli ollut niin pal- jon esimerkkeja jo omankin pi- han piirissa, tytt6ja, jotka oli pe- tetty ja joiden kohtalo oli sur- kuteltava. Se leima, mika hei- hin ly6tiin, ei koskaan kulu- nut pois. Tietoisesti ei Marja- Leena ajatellut, etta Herkko pet- taisi hanet, mutta hanen oma sisimpansa sanoi, ett han tekisi vaarin jos myontyisi Herkon . vaatimukstin, Ennenkaikkea han _ tekisi vaarin itseaan kohtaan, koska ei senjalkeen voisi kun- noittaa itseaan. — Sina olet niin kirotun lap- sellinen, sanoi Herkko vihaise- na. — Ei yhdellakaan kaverilla | ole tuollaista friidua. Oletko sina edes oikea nainen, kun ei sinua saa lampenemaan. Marja-Leena pahastui syvasti. Kai han itse tiesi, etta han oll nainen. Hetki sitten han oli va- rissyt Herkon hanta suudellessa silla tavalla, etta tiesi olevan- sa kestokykynsa rajoilla, mutta nyt kaikki tuollainen katosi. Herkko naytti hanen silmissaan jollakin tavalla rumalta. Miksei han voinut odottaa tai miksei han tehnyt mitaan, mika olisi suo- nut heille mahdollisuuden sellai- seen elamaan, jota Herkko niin kiihkeasti kaipasi. Mutta Marja- Leena oli ylpea kuitenkin. Ei han ruvennut puhumaan kihlaukses- ta ja avioliitosta. Siinakin han oli perati vanhanaikainen. Kai se oli Herkon asia, eika hanen. (JATKUU)