kuk-
a ko.
yUtirs
ksista :

ittuja

=llisig
alsta.
kadn-
illoin

‘yk si- .

nituin
elvat-
rl, i
' ehti-
a Tads
n Vir-

arsin~

4 tune’

_ysta-
ma ja
nita,

ksissa -
cautta 7

gjoisia .
B yalan
A vs kansalliseepos, jonka runojen -kerSi-
d isessa runoniaulajilta padasiissa. Vie-
Aan Karjalasta ja niuualtakin Karja- -
Basta, EHas ‘Lonnrot suoritti suurtyén
dolla on han on piirtanyt nimens4 1ah-
B emitiomasti
B jattilaisten luetteloon.

4NA vuonna helmik. 28 pnd tulee

kulunceksi 121 ‘vuotta siitd, kun

d Elias Lénnrot Kkirjoittt Kalevatan en-
toilla - f eirmmadtsen painoksen, ns. “Vanhan Ka-
a ley alan"
a omaksuttu yleiseksi Suomen kansan

esipuheen. Tama paiva on

dulttuucin ja sivistyksen juhlapaivaksi
_- erikoizesti Elias Lonnrotin ja runon-

f jaulajain juhlapaivaksi. “
t “kalevala —— taikka - Vanhoja Karja-
: fan Runoja Suomen kansan muinosista

kuten sanottiin “Vanhan Kale.
* rimistvulla, on wertojansa hake-

suomalaisten kulttuuri-

“Kalevala”, joka on kdannetty useille

I iielille, kuuluu maailman kirjallisuuden
ZS arteisiin ja taydella syyll4 sita on
I crrattu sellaisiin kansaneepoksiin kuin
S kreikkalaisen Homeron - ‘kertomarunoi-
a hin
aq ‘Eddaan” ja ‘saksalaiseen ““Niebehun-
Agen Jauluun,.” Mutta ‘“‘Kalevala” eroaa
a naisti edellamainituista. teoksista eri-

‘lias ja Odysseia”,. islantila:seen

vs. i Loisesti sina, etta se eit. vitla tangkin

. aset-
idelti-
‘givis-
useln
eytya
i, Mu
hkapa
ypuksi
i. Mo
a, Kue
sta.

toisi-

» niin
O1set-

mieli
turhia
olen
maan-
teilen,
takko-
rapaa-
letaan
itaisia
‘Vinne
t mal-
mkan-
dessa
iytta-
i: ker-
itoile-.

in on

otic -

}arsi-

t -heti.

1 asl.
* mile- .

iloista
amt 22-
tin It-
tullut
Se éi
hanen
tikki'=
iij/uun
Jauta
Kiva

enaan.-

irvien
ioittaa
Tyonsa.
lyhyt
my as
pa jos
mesa-
yleisia
ys sil-
cin: -~

levaal

‘tausta

| kunnigitamimne
f-muistoa. ei yain Kalevalan runojen ko-
J koopanijana. mutta myGskin —— kuten
j tri Vaind Kaukonen on osoittanut — vii-
jtieisena runonlauwlajana, luovana rundi-
diana.
: ja ja kirjoittanut nita muistiin, mutta
gban mydskin § sovitteli ja valitsi monis-
gia toisinnoista parhaimmat,
anita puuttuvilia ja unhoon joutuneilta
a akeistolla,
| momattavimmat rumoniaulajat.

miner. @ Paivind kansan keskuudessa ja ettd se
Zon altoa kansanrunoutta.
4 unojen laulajat edt ole “hovilaulajia”
Avaan kansanihmisia,
Aiaulujaan raskaan.. ty6nsa. lomassa. j2 -
haita lavlaiia ‘oli tihansia ja etti nita
A lauluja muistetaan ja lauletaan vield-

A kin.

. Kalevalan

jotka lauloivat

“Vanhan Kalevalan” . iImest ymisen

jalkeen  jatkol Liénnrot edelleen rund
jen kerdilyd ja julkaisi 1949-uuden ‘huo-
mattayast: laajemmran laitoksen. “Van-
gbassa Kalevalassa” oli 32. runoa. fa miis-
f si 12,078 sdettd, uudessa 50 runoa ja.
22,795 sdetta.

Ralevalan
Elias

ws Wad
Lonnrotin

1 lettaessaumme
Ty ce 4

Lonnrot ei vain Kerdillyt runo-

taydensi

-Kkuten tekivat entisajan
Loun-

|. onkin ¢ ollut valtava vaikutus Suomen

kansaliigeen kulttwurtin,
kun “Kalevalan” 100-vuotispaivaksi

f ilmestyi. Neuvestoliitessa O. V. Kuusi-

sn tolmittama ‘teos “Kalevalan runeut-
la’, saattelvat -jotkut -ajatella, etti

sn tarkoituksena oli syrjayttad Lonro-:

tin Katevels. Siihen Kuusinen ej kut-
fenkaan pyrkinyt, sila jo teoksensa
esipuheessa hin sanoo:

“Katevala on Liénnrotin toimit-
tamassa muodossa ‘karjalais-suo-
Malasen kansaneepokseen lopulli-
hen ja téydellinen laltos, jota sel-
lalsenaan ef mikiidin muu ‘Kaleva-
lan runojen kokoelma vo; korvata
ja vielé vahemmin syrjayttai.”

kysymykseen, miksi op olemassa
Hin paljon “yksindisia sydamia”,

‘tukahdutettuja tunteita”, ja “tyy-
dyttamittémia toiveita’. Tietysti
on nin, etta ihmisen henkinen ra-
Kenne ja ihmisyhteisén elim’ on
lian monivaiheista, jotta jokaiselle
tarjoutuisi mahdollisuus sisdisesti
laysin ehjaan ja rikkaaseen ¢lé-
Main. Mutta ehkApa on oma mer-
xityksensa. myés ulkonaisilla olo-
Suhteilia ja sila henkiselia ilma-

purilld, jonica vaikutuksen alaisina

ne elamme. | .

moéisen: Lonnrot otaksui

Elias Lénnrot luonnehti °

oloista elamista ja toimesta, (Hin ha-
jusi sina kertoa kaiken, mita hanen ki-
sityksensd mukaan runoniaulajien esit-
tamissa runeissa on siilynyt tiedokst

‘kaukatsten atkojen. clamisti, tavoista
ja vaiheista. “Kalevalan’ muodostu-

misten sellaiseksi kuin se on, on ‘siten
ratkaisevasti vaikuttanut  Lienrotin
tuntema runoaineisto, bianen . kasitvk-
sensa Suomen varhaishistoriasta ja ha-

ta a jalta.

Elias Linnrotin mielessd oli aluksi
Kuvitelma kahden eri kansan — suoma-
laisten ja lappalaisten —- rauhan ja so-
danomasista suhteista. “Kalevalan
kansalla’. ‘han tarkeitti suomajaisia,
mutta mydhemmin bin tulkitsi mydskin
“Pohjolan” asukkaat suomalaisheimok-
st kuten “Guden Kalevalan” esipuhees-
ta iimenee. Lénnrot sanoo siini:.

‘“Uskottavinta on sus Pohiolas-
sakin jonkun suomalaisiahkokun-
‘han asuneen, jolla Kalevalasta ai-
koinansa maksettiin veroa, kun-
nes. Vainémiinen, Ilmarinen ja
Lemminkdinen tekivdt lepun ve- —
. ronalaisuudelle. Juuri slind onkin |
Kalevalan runojen keskindimen yh-
teys, ettd ne kertovat kuinka Ka-
levala vibitellen vaurastui. Pohjo-
lan vertaiscksi ja viimeun pads! VOl-
tole.” .

Kalevalan Lansan paamiehen Vainii-
SuUUTtineen
kristinusken saayuttamasta aenéstyk-

‘sesti: ja jabteneen pois Kansansa kes-

kuudesta, eanustaen. lahttessdan viela
sellaisten aikojen tulevan, jolloin hinta

7 taas tarvittaistin.

toriaa ja missa maarin wain tarua, Ver-
tauksellista:- kuviltelua, saatetaan olla ja
ollaan eri mielta. Nyky aikaisompi tutki-
mus on sith miettd, ett# “Kalevalan”

tarkeimmilla episedeilla on
madrin historiallista pohjaa, mutta ettet
nite -Ruitenkaan voida pitaa tmissaan

beEtt 88

‘Kalevalan””
_ kirjaksi esivanhempaimme muinaisista

an,

‘alevalan pdivan jo. dosta

pauksien ‘kuvauksena. Nima. ‘seikat et- |
vat bultenkaan missin mdarin: tee pie-

nenméksi -‘Nalevalan™ merkitysta, |
Parhbaita Heneekin patkajlaan mairit-

dely, ett, ‘“Kalevala” on kuvakielti,

verlauskuvien ‘Sarja, jonka avulla kan-
sa on tuonut.esille toiveensa ja pelkon-
sa. Se on vertausxuvallista runoutta.
‘Kalevalan” runo-ssa tuedaan’ esille
esi-isiemme pyrkimys paasti varak-

 kaampaan ja onnellisempaan elamaan,

nen otaksumansa silt#, miki runoissa .
| $aattor olla suomalaisten kristinuskoon.
kaantymista varhatsemmalta niuinaisel- |

jossakin |

Taman pyrkeny? ksen- johtavina sanka-

eon oa

nen, Pohjolan.valtiaan Louhen taistel- -

lessa orjuuden’ ja pimeyden puolesta.
Sampo-runo, ~“‘Kalevalan” . johtava
rune, Oso'ttaa kuvaannollisest), kuinka
kansan toiveiden poljalla eli ajates, et-
td kerran voitaisiin tuottaa riittavisti
kaikkia kansan tarpeitu, kKunhan voite-
taan ne, jotka tahtovat rikkaudet yksin

omistaa ja KeHareihinsa kithed. “Sam- .

mossa’ mydskin estintyy luottamus tek-
niikan kebitlymiseen, sila olihan
“Sanipo”
Se kuvataan ihmisten onnen avatmeksi.

Kalevan uroot kivivat mydskin sotia,
taistelivat Pohjolan valtaa vastaan,
Eoska se tahto: riistaa Kalevan Kanzal-
ta sen mahdollisuudet nousta parem-
paan ja kukoistavampaan elamiin. Sii-
tii huolimatta “Kalevala” ei ole ylistys
sodalle vaan rauhantyolle. Sotia kay-
dain vam kansan vapauttamiseksi or-

AL EE RUISSALO:

SUUTeENn seépan suursaavutus. _

juudesta ja pimeydestit j
Sammon pelastamisekal,, jotta ihtmisilte
koittaisi “ huotista vapaa,” onnellinen: ja

‘Taubhantayteinen . elamii..

KRaikki nimad seikat, vhdessi puh-
faan kansamme muinaisen kulttuurin
esittimisen kanssa, ovatkin vaikuttaneet
sithen,; ella varsinainen kansa, tyota-
tekevat ihmiset, ovat omaksuneet “Ka-
jJevalan” omakseen ja varanksetta an-
tavat Lonnrotilie Kunntan suuren kan-

sallisen kulttuuriperinnén pelastamises-

ta. hividmiist’ unhottuksen yihdn.
‘Nip siis tandkin paiviini Suomen

kansa voi yhiyd nithin valoisiln toivei-

s1in, Mita nykyaikwisen teknikan “Sam-

po” Sol kansan tarpeita palvelemaan

asetettuna tarjota, jotka kuvakielelly
iuodaan eile Kalevalan runoissa sa-

+ : .
Tro iL 2!

“Faun hithdin, latcanr taitoin,
oksat karsin, tier asostin,
Svitdpa avi Be mencui,

ura must uPkenevi,
fadjemmille fauiajeiile,
runsahawmille rynotile,
HMGFISOSSG NONSEVaSSA,
Aansassa_ kasvavassa.”

se on tle rauhanomazeen elamiiiin,
yossa nykypdivien tekniikan ja tietecn
rakentama “Sampo” jauhaa yltikyllii-
syytta ja onrellisuutta kaikille ihmi-
sille, 3

Kuka han mahtoi olla: >

RAN Leena-muori — kwkapa ci

olisi muoria tuntenut — oli ioinen

ja ketteralukkeinen, thuolimatta 75. ika-
vuodestaan. ‘Nii, jokainen hanet tunsi.
Muoti asui yksin pienéssa mokissaan,
oli asunut jo kKauan. Miehensi Eljas
oli kuollyt jo silloin, kun he asuivat
Tiuran torpassa ja sen tatke@én Leena
Oolb paassyt mokkilaiseksi. Leena elitti
itseddn pdivatoilla. ja hieromisella, jot-
ta tuli hyvin toimeen. Tiuran mari oli
tervetullut joka patkkaan, silla hanen
jlloinen Juonionsa vVett puciecnsa. Han
oli nuortenkin suosiossa, koska oli -hyva

Runosté "T aistelu Sammosta

Sitloin vanha Vdinamainen
Ja tunsi toet tattset,
‘Sonan virkkat, noin nitmtest:
“Soua seppo finiarinen,
Soua Heta Lenmin&dinen,
Soutakatte kaikki kansea,
Jotta. juoksisi: venonen,
Pursi cesté ennettaist!”

 Souti seppo Ilmarinen,
Souti iieta Lemminkdinen, .
Seuti kansa &atkentainen ;
’ Lytlyivdt melat tylyiset,
Hanzgat pinkki piblasaiset,
Vene konkainen vaptst;
Nenad Ayrski Aylkehend,
Perd boskena kohisi,
Fes: kicina Retotvisse,
Vaakto pailoissa pakent.

Kiluan kiskoivat urohkot,
Micke? vetkaten vetival,
Epi matka cistyhand, —
Ej pokene puinen purse
EestG purren purjehisen,
Tuon on Pohjolan veneten,

Siletn ugha -Vaindmoinen
Jo tunsi fukon hedeven,
Hatdpiivan padiig saavan,
Arvelee, ajattelevi,
Miten olla, kuin efea,
Ifse tuan sanoikss vir RRs:

4

Lauantaina, helmikaun 25 paivind. 1956

.

“Field ma tuan miutkan muistan,
Keksin kumintoa vdsdisen.”

Taevoittize tautothinsa,
Tunkike tuluksthinsa,
Ott: pitid pikFuruisen,
Tauioa faki vdhdtsen,
Ne mereken mestoavt
VF olkansa vasemman,

_~ Sanovi. sanella tuolla,
Lausuj tuolla lausehelia:
“Tuosta tulkoton farinen,
Salasaari Lasvakakon,
Johor juoste Pobjan purren,
Satakangan falkicila
Meren mytskyn hiertimessa, _
Lainehen rapaimessa!”’

Se sitta Rariksi Rasvoi,
Lothe lua'okst merefen,
ftadhan pitcnimin -puotin,
Poikkipuolin pokjoisehen.

Tulia puikki Pokjan purst,
Haiki aation hkakFoeut,
Jopa prifurvi Ranile,
Puutiui tuotokon hejasti;
Lenti poikki puinen pursi,
Safakaart Ratti,

AMastot murskaksi wmerefen,
Purjehet putoectivat,
Noiksy. tuuten vietduthsi,
Akavan_ayeltaviks.

kertomaan satuja -—— joskus tosiperdisii-
kin. | .
Oli kaunis syyskuinen sunnuntai, Su-
loinen rhhen tuoksu vastapuidun ‘vil-

’ jan jatjelté tuntui iknassa. Jarven ran-

nalla, koivujen ja tuomien ympdréimi-
na selsol (Léena-muorin pient punainen
méKKi, jossa muri nautt) sunnuntai-il-
tapdivan rauhaa. Edessdan piiydalli ol
Raamattu, jota han hartaastj luki di-
néen silmalasit nendaiadn.

“Nuerta vakea off kokoonlunut Jar-
ven rantaan kalliolle leikkimdan, kuten
nin monasti ennenkin, Laulu sielti Kan-

tautui Leena-muorinkin korviin:

Nytpd foistaa pdtud! sarjana,
rhe? kultartisiaa ubkuaspi,
Nettasille infee sulhonsa,
suos-ttunsa joka poika saape,

Tutios nyt sd wuort ysldve
ja ity Raussa leikkikimme,
NVuornus vainen kerran &utsuvi
niukahen sua tanssthimme,

Muori sulkee kirjansa ja alkaa mict-

| tla menneisyyttd, jolloin bankin oli nuo-

ri. . . Silloinhan mindikin Eljaksen

 kanssa leikin ja tanssin, kunnes mentiin
_markkinoille kihlojen ostoon ja sits

mukaa -Tiuran torppaan minuiksi. Ja
sithen paattyivat leikit ja tanssit —
altun vanhoja,

Nuoriso hajaantui sitten kukin ta-
holleen. Pari nuorta tyttoa poiktkesi ‘Lee-
nan moékkiin jutiusille, pyytaen Leenaa
kertomaan jotakin. Ja muori alkoikin
kertea: |

— Vastikaan ajaitelin aikaa, jolloin
olin nuori, johon sain aitheen asken kuu- —
lemastani laulusta. Niinpii siis kuun-
nelkaa:

Tiuran torpassa asuttiin savupirtissi.
Penkit. olivat seinan vierilla, pari ma-—

“kuulavitsaa ja sanky, risttkkojatkainen

poyta ja pitka “jakku”. poydian vieres- -
sd, slind koko kalusto.
Se oli tallainen kaunis syyskuun sun-

| nuntaipdiva kuten nytkin. Ukko ja am-

ma (karjalaisittain — miuualla vaari
ja muori) olivat menneet kirkkoon ja

Sivu 3
we Ge