MERKITYKSELLINEN UNI [— Tama uneni on mita merki- tyksellisin ja senpa yvuoksi aion- kin kertoa sen teille pohtiak- semme yhdessa sen tarkoitusta, Oraakkelk il ahan. joilta voisin selvitysta uedustella, ei nyky- aan liene missdan enka itse osaa uneni tarkoitusta lukea anthro- pomorphic eli kivisen jumalan kivisista silmista kuten tama Kalevalainen kansa, jonka ja- sen olen, ennenmuinoin taidolla taisi. En liioin halua asiassa neuvoa nykyisilta kirkon fakui- reilta, silla he peittaisivat uneni merkityksen “‘taivaallisen ta- run” usvaiseen verhoon, No, kosk’en I6yda oraakke- lia uneni tarkoitusta setvimaan, pohdimmekin sité joukolla ja tietenkin paasemme siitéa jon- kinlaiseen tulokseen. Tassapa nyt sitten onkin uneni: Olin me- rimatkalla johonkin - ehka A- merikkaan, mutta laiva, jossa matkustin, hukkui, Pelastuin kuitenkin jo lahella olevalle saa- relle. Inmisia ei nakynyt saaren rannalla, vaan olihan sina na- kyvissa kiven jarkale, jonka merenpuoleiseen sivuun oli maalattu kiljaisu: “Jeesus sa- ves!” Hatkahdin, mutta sitten kasitin Hanen tarttuneen jalois- tansa saveen talla “pelastuksen saarella” ja niinpa paatinkin olla tarttumatta saveen niin, etten voisi siita irtautua, Tassa ta- russa on kyllakin se totuus, etta Han ja mind olemmekin eri ukkeleita! Hanet loihti esiin ka- tevat apostolit katevista hou- reistaan, mutta minut synnytti aivan elavd luonnollinen 4itin: todellisista materiaaleista eika mistdan unisesta tarusta. Ihmettelen vielakin tuota untani! Lienenk6 ollut puolival- veilla, vaikka uskoin nukkuva- ni, kun noita seikkoja ajattelin, Muistin kuulleeni Hanta kehut- tavan etevaksi taituriksi jo enti- sissA Kalevankankaan kirkois- sa, miksi olikin nyt taalla ta- kertuneena saveen’? Kauhuis- sani ihmettelin my6s sita, miten Hanet oli tanne muilutettu kuin myd6s sita, kuka oli viestin ki- veen maalannut! Sitten kygten- kin ymmi@arsin, etta maalarina oli ollut se, jonka tehtavana on taivaan tarun levittaminen. Ki- ristelin parempaa vaStausta ta- han ongelmaan unisilla aivoilla- ni, kun muistojeni kammioista syOksahti esiin taruisin§ taru, jonka olin jo monet kerrat kuul- lut poikasena - tarun, jossa Han loikkasi taivaaseen, vaikka oli- kin kuollut. Juolahtipa mielee- ni: olisipa tuo taru totta, en tietdisi, eivatka toisetkaan, mika olisi valheellista, mika to- dellista elamassa! Naita seikkoja pohtiessani vilahti mieleeni ajatus: ehka Hanen seuraajansa (apostolit, jotka ovat aina taruja sorvan- neet) juottivat vangin - eli hau- danvartijan viinin pOpper66n ja varastivat kuolleen piilottaen sen ehka juuri talle saarelle. Katsokaas, enhan voinut saarta unissani tuntea enka mdaritella sen maantieteellista sijaintia- kaan, mutta hoopoiltuani jal- keenpdin samalla saarella olen nahnyt noita viesteja kautta alueen. Tajuni silloin, kun na- kymaa katselin, oli puolittain oe ; i ¢ * + 5 ; : * * + iw ~ “ woof of “ *“ Se We cap * ae . ft * : ; pec Dilly Oe Ae iL NOPE HEALS ADEE REEDED cacti + JAVID COUSINS — ene | ; | l O tahmeassa juoksussa ja kuten on helppoa kasittaa, enjaksanut vastustaa paallesy6ksyvaa un- ta, vaan painuin horroksiin uudelleen; ja kuin thmeessa, siina tilassajatkoin untani, nain finaalin! Tuntui olevan selvidn, etta joku oli viestin kiveen maalan- nut. Mutta missé oli maalart? Nousin kiven paalle nahdakseni merkkeja maalareista tai muista ihmisista. Ihmeellista! Tuolla ndinkin hienon savupatsaan nousevan taivasta kohti osoit- taen aukkoa mista .ukkeli ol! taivaaseen tunkeutunut. Otak- suin tuon savun taruksi, jossa Han paloi poroksi, eika apos- tolien, entisten enempaa kuin nykyistenkaan, tarvinnut taru- ansa tosittaa. Ilostuin ajatuk- sestani ja lahdin tassuttelemaan ndkymaani kohti seuraten ka- peaa polkua. Polku johdatti minut sumuisen lehdon aukea- malle, sinne, missa meren ta- manpuoleiset pyhimykset asus- tavat - ne oikeat “Jehut™. Tunsin rakennuksen kirkok- si, silla olinhan nahnyt nita jo varhaisiassa Kalevalassa, josta olen kotoisin, Muttajuuri vahaa ennen paikalle saapumistani, vastaan asteli Lenin, itse Vla- dimir Tjich Uljanov. Han tie- dusteli, mihin suuntaan aioin kulkea tata “pelastuksen pol- kua’. Sanoin menevdni tuosta rakennuksesta apua hakemaan, silla olinhan haaksirikkoutunut seka eksynyt. Kuultuani aikeent lenin neuvoi minua olla mene- matta sielta apua onkimaan paitsi siind tapauksessa, etta haluaisin jaada sikamaisen holmodksi. Se vetoomus kylla vaikutti! Pohdin vain