SS synnin Ingaa repivan, fs _ 3 Wathen? : hysymys oli todellinen salama kirkkaalia taivaalta, ja sattul mys. Morsiushuntu Ingan Kadest#. putosi iattialle Hiamnen. tavallisesttkin kal- t kasvonsa kavivat vabankaltai- cksi, Huulet héppiilivat sanoja.ho- | Kjen, danta el kummipkaan kuulu- aut, “Olen hukassa, olen hukassa”, hupsivat aivot, Haped nakyi siis jo pidllepdin, vaikka juuci tkaan peili ali ndinvastaista uskotellut. “Bi sinun tarvitse sita sanoa. Rr- kos nakyy naamastast.” Kiitan dani tnului kuin semun seasta. ‘‘Sem- moistako ylpeytest olikin? Sellaista- ko kehuttu kunnollisuutesi? Aitiani otet sormellast osoittanut, minua ha- nen syntinsa tahden solvannut. tse. slet samantainen. Ei, parempi ditini oli kuin sind. Hin kantoi reheilisesti hineansé. Sina. tahdot katkea hape- kunniallisen miehen nimen varjoon.” Niinkuin se, jonka kaikki suunni- telmat ovat romahtaneet ruhjoen o- maan padhan, jolla ei ole enda mitadn foivoa ja jonka ainoana nautintoua on miyttia Hkkwpoille- tieten tahtoen saaneensa ivet kallocnsa, niin In- rankin ylpea uhma nosti paatain- “Mattiko sinulle sen kertoi?”’ “Matti?.... Mattikko?” Riitta ankkasi. | “'Kaunis lupauksen pitiminen!t Us- kon toki miehen volvan pilaa suun- sa kiinnit Hyvat Juokse sina nyt ympari kylaa. ja kuuluta muita tie- dat!" Inga kumartui. ottamaan pu- doaneen marsiushunnun maasta. Riittaa ei. sentaan noin vain petet- ty, vaikka Ingan kysymys hiukan hammastyttikin. WVahankalpea naa- ma ét ollut purhtaan tunnon merkkj. “En luota sinuun. Ole varma, etta ennenkuin Matti pujotiaa toisen sor- muksen sormeesi, kysyn haneita, pu- huitko nyt totta. Mind en kuullut asiga AMatilta, vaan kyHin ammilta. Matti voi sulattaa pucleliasi yhta ja loista, mutta en wusko, ettd hin tallai- sen pillerin nielee.” , “Kysy vain ja pyyda hanelta an- leeksi, ettd luotlamukseni hanen sa- naansa hetkeksi horjui! Ammien puheista valitan viisi!” Riitta ei virkkanut mitdan. €: tot.sesti ymmiartanyt mitdan, “Mina en ymmirraé, imiten Matt vol sulattaa.. PO “En minikdin, siksi on paras, et- td Menet pyytamdan hinelta itseltaan selityksen. Toivottavasti han myds korkkaa suusi.” | “Minun suussani on korkki. “Varo tsedsi, jos sisdinen paine potkaisec Sen pois! Joutsen voi silloin mustua korpiksi.’ Riltta kaantyi ja katost. Inga kiersi hunnun palloksi ja heit- tisen Riitan jalkeen, “Ite olet korppi!” Han meni kamariinsa. sahtt lukkeon, Katkki, kaikki oli hukassa. Oj, id hapeiin suurnuita, mika vydryisi hinen ylitsensi! Matti ei ota hin- la, kun saa kwulla asiain oikean Jai- dan, Ei kukaan mies ottaisi, ei oah- Jusmaisinkaan. Ejika hin voi sanea ‘Ita Matin omaksikaan, kuten_ oli 4- lussa suunnitellut, sila poika ali pal- Yonut hinté kuin pyhinvysta, vaikka hin olf parhaansa koeltanut saadak- seen hinet lankeamaan, Han Ovi Tap- Hahahaa! ‘+. Jumala nyt auttaisi hanté petli- maan Sulhastaan = Hyvissa mielin 4n talvaassg nauraa mnahdessain Huiluksi tass# tulisi. Satkin sii- kahdetiya Riitan sanoja! tanyt heittadé ovesta ulos. fanyt vaitiaa valheeks}, Olisi pitz- nyt... olisi pitany; .. Olisi pitanyt stttenkin menna Helmisen neuvoman enkelintekijin luo. Olisi pitanyt... olisi pitanyt. - “Paholainen, piru, miks‘et auta? Sinun tydtdsi tima kaikki on. Auta sina!” Eei. Eisekian auta! Kaikki ovat jattaneet hiinet oman onnensa nejaan. Hahaha! Hiped siiti tulisi, suuri hipea, hnomenna vield suurempi kuin tangan, Ja tulkeon! Tultkoonkin sitten jo tangan! Karsiniysts hapedi odotta- munenkin on. Kuohukoon kyla, pu- hukoon pitsj#. Itse Inga hapednsa paljastaa. Inga tempaisi oven auki ja .jucksi Savolaiséen, “Missi on Matti?” huuasi han pi- halle tultuaan. | “Myltyssa on sulhasesi”, vastasivat tyiot tuvasta. Inga juoksi myllylle, “Mika on hatina?” kysyi Alatti. Han teroiiteli myilynkivea aikansa kuluksi. | “Adina tulin sanomaan, ettei haista tule mitdin, ei Kerrassaan mitdin”, laahatti Inga lysahtaen tukehtumai- sillaan jauhatusvuoroa odattavien jy- vasdkkien paalle, “*Miksikas ettei?’ Inga parahti. Haristavat silmat nikivat, miten talttaa puristavan ka- den rystyt vaalenivat. Qlisi pi- Olisi pt- “Ala iy! ... tai tapa yksin tein!” Matti heitti taltan ja nutjan fat- tiatle, meni Ingan lao. “En lyo enka tape! Sin rauhoittua!” “En mina raunoitu. Ja kyila sina tapat minut, kun kuulet, miten olen Koeta nyt en- -pettanyt sinua.” “Ei sit@ niin yarmasti-voi sanoa."' *“Vapat varmasti, sila mina en yh- tdan sinua rakasta. En otisi ikina 4i- nulle tullut, jos en Juullut voivam katkea hapeadni kunniallisen nimesi varjoon. Nyt sen kuvht.” : Matti oli kalpea kuin kalkittu, mutta rauhailinen kuin myllynkivi lattialla jalkainsa juuressa. “Siinaké kaikki?” Inga cdotti lyontia, odotli solvauk- sia, ayvttelyita. Tutta kun hyren hil- iaisuus vatlitsi myliyssa, ainoastaan veden Jnrina rinnisti kuulai, raott Inga sormiaan ja katseli niiden lo- mitse Mattia. Tima istul jyvasakin pialli kuten hankin, pada kdsten va- rassa heilutellen yldruumistaan, AI[i- ti hin mahtot ajateila? Vihatselta hin ei nayttinyl, hyvin surulhseita Valin. “Anna minulle rahaa, Matti? Sii- na Jabden kauas pois. Jos tanne jiiin, hyppain kaivoon. En jaksa kantaa hapeaani.” “Mfinneka menisit?” e; kasistd kohonnut. “Mihin tahansa, tuntemattomien ihmisten luo, Matti, rakas Matti, au- ta minua! Olet ainoa, joka voit mi- nua autlaa. Anna minulle matka- raha, olen aina siunaava sinua!” In- wa siirty] than Matin viereen. “Minusta on parasta jattda matka ja valmistautua huomenna vihiile.” Matti istui yha paa kasien varassa. Inga tuuppasi Mattia. Olike ban Matin pas todella niin paksupdinen, ette) ym- LAUANTAINA, MARRASKUUN 6 PAIVANA mirtinyt Ingan tilaa. “Mahdotonta! Sink saisit vain hapeaa minusta. Minun taytyy lih- lea rahatta, jos et katso voivasi aut- faa minuwa.” : | “Luuilisin sinun kuitenkin olevan paremman olla meilli kuin outajen ihmisten parissa.” Wha olivat Ma- tin kasyot piilossa, - “Tar-tarkoitatko, att... ett si- na kaikesta huolimatta otat. minut?” “Sitahan mina olen koettanut sulle tassd koko ajan selvitiia.”' “Mutta mina... olen, . niin. Tuo- ta...’ Sinahan. saisit kunnon tytté- jakin valikka kuinka monta.” “Kaipa mind saisin.” “Miksi sitter’ haluat picdttad. mi- mute?’ “Kyllahan sinun pitiist se tietaa.” Inga tuvopasi Mattia uudestaan kylkeen. Varmasti hin, poikaparka, ol: tullut sekapdiseksi tasta iskusta. Qhsi han muuten kiroillut. Nyt is- {ul ja puhul pehmoisia. Ingan taytyi viel& kerran selvittaa. “Matti, sind et ymmdarra. En voi menna kKanssasi naimisiin, Mini saan lapsen... Helmiselle.” Nyt se oh sanottu. Jo Kohosi Matin paa. Kun Inga nakrt nuo surullisesti hymyilevat kas- vol, ymmdarsi. hin heti, ettei Mattia Vinmdrryksen puute vaivannut. “Kaipa sinunkin korvyiisi karntau- tui juliu, miten Helminen kevaalla putost Pajupuroon, vilustut fa sai ankaran kuumeen? No niin, Mind hanta purossa uittelin, kun satuin 1a- heiseen Jatoon silloin, kun hin ef Iu- Vannut ottaa sinua, vaikka .., Tuota mit tama juttu pitkista puhetsta pa- ranee... Olihan hyva, etta pubuit asiasta Mind luulin, ettet ennen vih- kimista siita mit&an virkkaisi.” Inga Jaahatti. “Matti. . Matti... millainen mies sina alec!” Batti tarltui hymyilen Ingan kiteen ‘“Heikkoa raukka, jonka jalamtieli- syyskin on vain keno, mitén saisi ra- kastamansa naisen pysymadn = luo- naan.” & Iikua, nyyhkytysta, kyynelia, su- rullisia kasvoja. Sellaista oli yiljalti Sorjon kuulujen haissé, Morsian.itki kuin keviinen rdystas aturingonpais- feessa. Ammit nyyhkyitival osan- ottensa ja omat nivistonsa. Tyttarien silmat olivat vesikiehteessa.- Miehet olivat pahalla paall4. Totinen oli sulhasenkin naama, Ainoa, joka Jak- soi kohota kaiken ajatlisen ylapuo- lelle, oli Elvi, Han loist: lyytyval- syydesta. Sellaisia pitoruckia ei ol- lut ennen tissd kyliss# kukaan syd- nyt. Kokkia kiittelivat kirkonkylan herrasvaetkin. “Thanpa oliaan murheellisia kuin byvissi hautajaisissa. Mild Inga ve- tistelee? = Luulisi olevan pakkonaimi- sen kyseessad”, sipisivat vieraat kor- Vasla korvaan. Rotonaan morsian sentaan hillitsi tiinléensa sen verran, etts lanssi, ta- tisena losin kuin ranstakka, mutta tanssi kumminkin, Jutta kun sllalla iihdetliin sulhasen koiiin juhlia jat- kamaan, sulkeutui morsian itkien ka- mariin cika tullut edes vieraille, nayt- tiiytymaiin. Monet vieraat saivat ihtcd pois nakematta morsianta. Sul- hanen. istui suurimman osan ajasta morsiamen vierella. Anoppi pistay- tyi siRoin talléin nuorikkojen luona houkutellakseen mintWansa syomaan tai juomaan. Turha toiva! ‘Inga vain ki, Matti Jahetti ditinsa pois. Appiukke kuiki rauhallisena vierai- den joukossa, kaski pitda hauskaa ja valittad viisi miniast2, jota ei edes Sivu § © lasioven Kipi voitu nayttia. Arvaa sen, etta juorut olivat kirja- via, mtka korvasta korvaan kulkivat. Kuuluisia oh haisté toivottu. Kuu- luisat niisti tulikin. Poistuvat vie- raat katsoivat saaneensa praofetoimi- sen lahijan naissa haissé, Eika kukaan heistd kathenytkiian kynttilaansd va- kan alle, jokainen ennusti, mutta ku- kaan ei ennustanui onnea nuorelle pa- Tile, | Savolaisista tuntui, kuin raskas ki- vi olisi harteilta vierahtanyt, kun vii- meinen vieras sulki oven jalkeensa. FE} tarvinnut enda nayttaa iloista naa- maa, kun sydan kKerran oli suruinen. Kolmantena paivind hiitten jai- een Inga sairastui. Pelkast# itkus- ta. Kukaan ei ottanut asiaa vaka- vastt, kun Matti sitta maimtsi, “Jtkis] vihemmdn”, sanoi isania, . jonka hyvatuull e1 moista parkumi- . sen paljoutta ymmartanyt. Vasta kun Ingan valitus kuuhii lapi seman h#iritens apen ettoneen, silloin vasta paatettiin minia vied’: iaakdrille. Mutta Inga ei suostunut Jahtemian-" kdin kunnan J44kdrn luo, Viipuriin | han tahtoi, Matti tahtoi samaa kuin Inga, “Ka”, sanoi Hinttu, “kun kerran ajlat akkasi pilin mukaan tanssia, niin hyppele minun puolestani! Muzts- ta, poikani, vain, etta akkavaita on murheenmerkk:!”’ Inga vietiin Viipuriin. Rolme viik- koa viilpyi han matkaiia. Umpisuoll oh pitinyt leikata, toi. Ja kaikki sen uskotvat. ki ja porasi, kun suolet markanivat! Kunima oli, ettei kesken juhlia leik- kuupoydalle joutunut. Rijtta yksin el sanonut sanaqg sSin- ne, ei tanne. OL: nitnkuin e: Ingaa elkd umpisuolta olisi oliut koko maa- ilmassa. Ralvenneena ja faihana Inga tal Viipurista, Kamariinsa han sulkeu- tui. Sinne anoppi kantoi hianelle ruoan kuin tyvallekin vieraalle. ‘Aidin passattavaksiko tami mei- jan poika akkansa toi”, murahteli 1- santa. . Emiinta riensi heti sovittamaan, “Ald sind, isa, sila tavalla! Ejihan raukka vieli sairauden jalkeen jaksa liikkua.