iljEz2
UTi-
ny-
hat-
+11 -
il-
tLhi-
1a s-
Men

EIT

tter

Dimsan elpaiusta

Tutkiessani Liskin kirjoltuskiipaitimn
tuloksia aloin muistella, minkdlaisiin eri
kilpailuihin olen ottanut osaa pithan
elimani varrella. |

Niin pienest# kuin muistan, jo pal-
jasjatkatsina, juosta kipastiin kilpaa et-
th maki kumisi. #i haitanaut, vaikka
joskus nahan kimpajeet Jaivatkin kiviiv
ja kantoihin. Aikahan ne haavat pa
ransi. .

Sitten vihiin isompana, kun saatiin
suksentapaiset jalkajen alle, ‘kilpailtiin
siita, kuka-wskaltaa laskea jyrkimmat
ndet. Etsittiin kaikki suurimmat miet,
mit suinkin léydettiin. “Joskus joku
jai sellaiseen kallion rakoon, etta taytyi
joukolla ylés onkia. -

Taas kevaisin kun lumet sulivat eiki
suksetkaan enid ottantet luistaakseen,
alettiin koettaa, kuka uskaltaa hypitt
korkeammalta maahan. Kiivettiin lato-
jen tai navettain Katoille ja steK2 hy-
mattiin alas. fsot edelia ja pienet perds-
si. Ei taaskaan loytynyt min korkeaa

paikkag, misti ei olisi alas tultu.  Tie-—

tenkin alastulon ‘kanssa Kivi joskus hul-
tustikin. Jalat nyrjihtivat sijeiltaan,
vatsalthakset saivat ankaran tdravksen.
Ontuen ja kipeind. mentiin kotiin eiki
uskallettu. sanoa. missé oli oliu, sill
muutenhan sellainen leikki olisi kiellet-
ty. Kivut karsittiin nahkoissaan, pa-
rannettiin vnkon varsrelia ja tags seu-
riavana sunnuntaina sama letkki.

Nama olivat niit# lapsuuden kiilpai-
himuisteja.

Muistuu tass8 mieleen ensimmiisen
maailmansodan ajalta erilaisia kilpailu-
jit. |

Olin silloin Alonessen-nimisessa pel-
timyllykylissé Pennsylvaniassa. Tyoét
myllyssi lopetettiin muutamiks! viikorksi

kesin kuumalla ajatia. joutenolo alkoi-

kiyda pitkaksi. WYmpariston kutvat,
kolhuiset kankaai ja kaupungin halki-
‘intaava savinen joki ervadt paljoakaan
autaneet viihdytysti elimain. Jotain
ajavietetta taytyi etsid ja dimahan sita

=

nutat. Alutta ennen kaikkea woitsen sii-

ta, ett4 aloin silloin oppia nékemaan 1h-
misid, opin kuuntelemaan beidan puhet-
taan, Opin tajuamaan orkean dinensavyn

karkeain .sanojen takaa ja koetin jal-

keenpdin syventya heniin iloihinsa ja
surtihinsa, heldin kairsimykseensa ja
i a . - = 48
chnneensa, . Sls siihen asti olin pitanyt
skanssitovereitani vain sletamattomina

miselaiming, joiden raakoja edellyiyk-

sid el@mdn eri aloilia pelkasin: mutta se
todellisen ilon ja uudistuksen tayttama
aamu antoi minulle heratteen, joka jch-
lj minut elimiaiin ja kirjailisuuteen.

Vield nytkin, kun shnt&. aamusia on
Kkulunut yli vilsiteista yustta, nuen tyon-
loa —. tydldisen kumeaa, selittimatonta
tuskag. Sen tuskan vel tajuta ainoas-
(aan ijhminen, joka on tietyissd olosuh-
telssa = joutunut
riittimattémin voimin; ainoastaan th-
minen, joka mitian mahtamatta joutuu
Paivittiin tekemisiin vaikean ongelman

kanssa. Oneelman, jonka oikean ratkar- -

semisen varassa cu katkki —- tuhansten
lnmisten paljas olemassaote.

Tydnilo — tyéldisen tuska, siinii ristt-
riita. Thmiset ovat kuihtuneet liian kau-
an tylsan alistumisen, vasyneen odotul-
sen, harmaan lohduttomuuden, tunnot-
tomiluden ja jaisen vilinpitamattomyy-
den valtaamina. :

Roska tyliinen saa tdyden oikeuden
hawlttia tydnilostaz Koska veilmme nos-
taa ‘Mooseksen kirjujen kirouksen har-
tetitamme? ‘Kirguksen, jonka me ihmi-
set kateuden ja vihan tahraamina olem-
me luoneet itsemme ja lahbimmaistemme
kannettavaksi.

‘ SHIA ‘paljon karpisid.

kamppailemaan omin’

|

tsassg sgkissa on Joku, ioka kexsii aihel-

Suomalaisessa narixkakaupassa ati
myytavana lasten leluja, muun muassa
ms. “hyrig’. Nill alettiin peti ia
vihan paasta oli kaikilla oscettuna hyr-
rat. Akwiset miehft olivat kontallaan
lathiatia Kilpaifleen sith, kenen byrrd

arié RYH siinit
Villattiin Ja rasvattin. Jakainen pani
pellin pilenen rahasumman ja voittaja
sak “potin’. Pelt oli niin innostavaa,
ettel tahtonut ruoalle joutaa,

Kilpailujen sanotaan menevan vVeriin.
Niinpi poikatalolla puolislevolla oltaes-
sa taas joku kekst uuden kilpattun.

casi kun ofi-kuumimmillaan. oli si-
Sind penkeilli
loikgessa jonkin nendn paalle sattui is-
tumaan kirpasen. Siitakis uusi kilpai-
lun aihe. Jokaizen oli pantava rahae
‘wbkkinottiin’’. ,Yalittiin palkiatotue-
mari. Jokaizen oli asetuttava selalleen
ja maagitava mitgan pubumatta hilbjaa,
sila muutenhan karpiinen olisi lentinyt
pois. Ensimmaéinen, jonka seninpaalte
karpdnen istin, julistettiin voitiajaksi,

Peliin innostuitiin niin, ett# alettiin
salasestr etsig syéttla neninpadhan kir-
pasitte, Taisipa siind. joku kaydi mev-
Kankin takana salza hakemassa karpas-
fen “favoritea”.

Nama nyt ovat tietysti sellaisia alan-
kulun urheiluja, paremman puutteessa
etsittyja Kilpailuja.

Onhan ‘site tletysti elimwan varrella
atettu osaa parempiinkin kilpailuihin,
naytelma- ja runenlausuntakilpailui-
hin ja sitten tainan Liekin ensimmaiseen
ja viimeksisuoritettuan kirjoituskilpai-
huun.

Kilpakirioitukset olen lukenut koko
larkkuan ja taytyy sanoa. etta kilpailu
onnistui loistavasti. Osanottejia oli pal-
jon ja kirjoitukset olivat korkeaa tasoa.
Kyninheluttajia (Liekillg: on siis pal-
jon, jos vain rnittad hyvaa ktrjoittaml-
sen tahtoa. _

Ryhtyessini tutkimaan palkinnonsaa-
jien luetteloa, panin kahdet silmdalasit
nddllekkiin nenani Katole nahdakseni
paremmin: QOltn suorastaan .hammnias-
tynyt, kun en léytinyt yhtakdan kaksi-
lahkeizen — jota micheksi kutsutaan ——
nimed luettelossa, Arvelin erehtyneeni,
Gtin toiset Jasit pois. Ei apua, tulos
olisama, Oh! Mika toukkaus mtehia
kobiaan! 3 |

Ajattelin, etta olemmeko me toclella-
kin niin kehnoja, tai olisiko se arp pelt
allut niin armoten meit® nvespunista
kohtaan, mene ja tieda. Nyt tativisi
naureskelce meidan heikkoudallenime.

Jos vielii joskus toimeenpan:naan kir-
joituskilpailu, niin esiian, ett@ me mies-
waki luokiteltaisiin P-luokkaan. Se tar-
koittaa Pulettiluskkaan.. Olen tullut
farmarina huomaaimnaan, etta yuiletti ei
koskaan mini niin suurta munaa kum
vanhempt kana, cipa sittenkaan, vaikka
vitsan kanssa ylly?taisi, ettd kun vain
pyllistat, niin varmasti putcaa yhta suu-
riomumna kuin mammaltakin: Ei tule
kauppaa, oppla ja aikaa siihen tarvi-
fan. oo .

Ej taaskaan perusteta. Havinuyt
mies on yhti hyva kuin voittanutkin. Ei-
han kilpailussa koskaan kaikki voita.
Parempi “luki” ensi kerraila. |

HAUTALAN JARKI.

Viisas Phutten

Horsensin tienoilla- Ita-JyHanniszsa
Tanskussa asti nruuan mies muutamia
Luukausia sitten koiran toiselta mie-
helti, joka asui parinkymmenen kilo
metrin passa,

Koiran oftua ostajan hallussa muu-
tamia puivia se. katasi.. Ostaja soittt
entiselle omistajalle ja tiedusteli, olike

navel Tayloy-iarvella

Rei olf in ment fa teas ollgan tal.
vessa. Ayimd on fuk huh. nena sivan
menee kippargun kun menee ulos. Alut-
tii on niin sydanti Eimimithivill sanda
muistella Resiath myuaistes.

Oli” erds sunnuntaizamu. Touhusin
niinktin osin ollut tulisiila RLM. sill
halusin padstd jarvelle ja samalia saa-
da yvahdn marisja, ennenkuin kesii lop-
puist. Ejhan sind kavan venytelty #ikd
vanuteltu kuin istuin ajurin rinnalla ja

Min siti moentiin, ett hippulat vinkui-
vat.

Ensin ajettiin erdiin tuttayan farmil-
le, jossa hetkisen pubeltiin. Etli-emiéinti
ia isdnt# myGskin lahtivat mukaan. Ei
ottanut kavan kuin oliiin mairan pais.
Ba,

Sitten alkoi marjojen poimiminen. Ai-
kamme ponnittuaumme tuumasinme, et-
fa kyTs kahvikultakin maistuisi, Pian
ol: raiskywd tuli ja kahvi valmistui.
.Kaytin talld ajalla titaisuutta hy vikseni,
sieppasin uimiapukuni kenenkiiin huo-
mamatta scka valokuvauskaneeni, jotka
olin ottaunut mukaani ja painuin rantaa
kohti, Mieleni oli kevyt, kun vihdoinkin
paisin veteen. Padstyini rantaan sei-
Sahdiuin ia katselin kesin kaunentia.
Linnut visertelivat puiden oksilla ikidn
kuin senoakseen: “Oi, kuinka thana ke-
sa onkaan!” Jarven jaineect loiskivat
Fantaa yasien valkoisena vashtona.

Sling seiseessani vasta huamasin, etts
oli alkanut tuulla ja koko viiledsti. Pet-
iymys valtasi nueleni, sila kaikken ke.
saa olin haaveillut paasevani jarvelle ja
kein veteen, mutta en uskalianut men-
nakiin: Pahus. kun pisti vihaksi, Afutta
pian stita lepyin kun Elli-ystavani seisoi
atvan takanant ja pdivittell heidin ja
ajatelleen, ett olin joutunut hukkaan.
Annoin hanelle valokuvauskoneen ja

seiscin nilkkojani mydten vedessa. Elh

napsautti minusta kuvan ja tulihan sii-
na oletuks: useampiakin kuvia.

Tua ajaila olivat miehet jo juoneet
kahvinsa, mutta olihan sita vieli meille-

kin j4amaan. Kahvia juodessamme huo-

masinime, etla aurinkekin tekee jo las-
kuaan, oli siis kotiinldhtGéaika.

Lyhyen ajan ehdimme olla Iuonnon
helmassa, mutta clihan se virkistivaa
saada alla pois fokapaivdisesta elamasta,

LANNEN FLIKKA.

 Hlonelle hnelelle kaau-.
netiy suematamen fees

EF. iL. Sulanpaan teos “Nuorena nuk-
kunut’, Jota saapu joulun edella kustan-
nuslikkKeemme  kirjakauppaan amyyta-
vast. ilmestvi v. 1932. Sen jalkeen se
on kRinnetty Kaikkiaan 16 eri tizlelle,
kuten seuraaveassa ilmenee:

V. 932 ruotsiksi, morjalsi, saksaksi
ja tanskaksi. | |

V. 1935 englannixs, (Englannissa).
englanniksi { Vhdysyulloissa}.

V. 1934 italiaksi,. hebreaksi, hollan-
niksi.

V. 1935 islanniksi, viroksi.

VY. £937 latviaksi, tsekiksi.

V. 1938 unkariksi, kroatiaksi.

V. 1940 japaniksi, ranskatsi.

Y, 1943 tista teaksesta otetthin yh-
deksis painos. Tiedossamme el ole, on-
ko siita sen jalkeen otettu muita painck-

314.

‘koita palannut sine.

— On kuin onkin, vastasi myyji.
Mutta volte puhua keiran itsensd kans-
sg. Odottakashan tuckio, olkaa hyva.

Koira kapusi puhelimen @dreen, ja 05-
taja sanoi:

—- Sinake se olet, Plutten. Nyt saat
luvan tulla kotiin.

Plutten ymmdrsi, mita uusi isanta
sanoi, j2 ennen ftaa se juoksi takaisin
ostajansa. faloon.

_ tiassa.

- Tam ei ele tarkeitettu

heikkohermoisille

huten otsixusia jo heerataan, vurai-
tame ankurasti, eth heikkohermoisten
ja sellaisten, jovka eivit viljele kirai-
lemista —- tapahtrupu se sitten Kaw-
tilla suemen kialehiimme. tal milli
munlla kielelli trhansa. ei pidti vit
juitua iukea. Ewme ole julkaissut titi
Wlenkaan kirajlenusta edistiiiksenime.
VIN lemme tehuive sen sin miclessi,
ett taimion divin Liekissii ‘olist luke-
mista myvGskin jollekin karskille michel-
le —— Ja myaskin naisedle.

Jos yaroituksestaaame huolimatta io
ku heikkohermoinen tai kirgilemisen vi-
hollinen lukee tiimiin. niin habvamme

fp ot

pesta Kitemme — olemme varoittanut!

Fras Liekin vsiiva tahce1ti meitle alla-
olevan leckkeleen, jonka han oli leikan-
Nut jostain Suomen telilest#. Kysvinys
on katkesta paiitten evHiin eniisen Kan-
sanhuollon virkamiahen kirjoittamesti
kirjasta, jossa hit kasittelse mm. muu-
fama huollan saamia kirjeita suurelt
yleisalta. Alaina oli letkkeleessa seu-
raavanlainen kirje: | .
“Mista -perkeleestd teille on niitt yii-
laja, ne tarvitaan omiksi vaatteiksi ja
mita sind olikaan siink kortissa, kaksi-
tuhatta keloa villoja, meilli oli. kaksi
lammasta talvella ja nyt on nelji, niists
teille perkeleilice pithisi olfa villoja. on
tami maailma saatanoiden vallassa voi
perkeleen perkelesn saatana, paras siellii
on nyt helvetin syotté kanssa huolia-
massa, on se kansan huoitaja, kivisi saa-
tana katsomassa minkdlaisissa vaattels-
sa (aali8 ollaan ja minkdlaisizsa keagis-
sd, tule perkele ja hae itse ndma vaat-
teet paallesi ja sitte tulet nitkeniilin
etho itse tarvitsisi sen vertaiset villat.
Mista ne pirut tetivat jatka eivit. kuin
SulSivat ftosen omaisuncden katkki hei-

vetin perkeleet. on sicll® otkein johtaja—

huollessa. dikeen ktunnan sybji sau-
tanan tulinen perkelesn perkele ja saix
sadtana tama muaailma palaa ja loppua
aivan kokonaan. Aiydtinsi laitetuan
korttia, millein mitakin, kum ei eniia ole
millekaan omilleen, isiinth alvan alasti.

_joutuu noijjen perkeleen kanssa, ootko

sind otkeella dlyllasikdan, 7.000 kilo
vHjota neljista lampaasia fa mind tar-
vitsen ne penikeoille pitettiviksi, jotka
ihan alastomina fa jos et usko nijn kay
katsomassa, ei ole vuotevaatteita etka
lakanoita elkd mitdiin se on Tienhuaran
emanta toka kirjoitti’,

iLitkan vaadittu

Jim ja Tom olivat kullankaivajia, H+
asnivat plenessa kampdssa possakin Neb
raskassa ja etsivat kultaa. Paljan he e¢-
vat loytanest., mutta tolvottemia he ¢.-
vat silti ollect.

Mutta eraang paivind Jim Ives: pie-
nen kultakimpaleen ju tapausta pitt tie-
tysti jublittaman. Tom otti suarittauak-
seeu tarpeelliset cstokzet ja lahti kihtm-
pain kaupunkiin. Se oH “vain” sadan
mailin paissa ja kesti hyvin aixan, en-
nenkuin han palasi. Kun hin viiniein tu-
li *kotiin’, toi hain tullessaan hienvia

. tavaroita — sdilykkeita, vishipulloja ja

kaiken kukkuraksi keittokirjan, silla
tivtyihim heidan toki osata valmistaa
ne herkut, jotta olivat hankkineet.

jim ja Tom kivivit heti tyohon kasil:-
si. Jim ei selaillut keittoaapistaan kau-
ankaan, kun hin vihastunecena paisiasi
kitjan nurkkaan.

“MIA sinulle nyt tuliz’’ kvsvi Tom
Lhineissaan. - .

“Trotlla kirjatla ei metkaldinen tee
mitdin. sili kaikki reseptit alkavat yh-
ti hullusti: ‘Otetaan puhdas katttla ...°”.

Maailman eriskummallisin naimisiin-
menotapa vallitsee Mandip kylassd In-
Sielli mies ostaa itselleen mar-
siamen ja maksaa hinesta painon mt-
kaan, pari shillinkié-paunailta.

LAUANTAINA, JOULUKUUNX 30 PAIVANA, 1950 SIVU 7

mr, aa gt UD es ay ee i
. . . 7 .

' .
oo .

Hi, 7S eae Leia a pa
i aera hee

=

ce ol
. .
.

ee | ere ae

o_o
ee

+

re ee

Heer

—%
Ss oa.
1

ee a ee -
ee ee

ee teh ee oe

1 * ~“e

we | ta
Se .

a

Loe Lea

iFrh

irs

a7

- ote ei
tee

a
. . .

er D eis