ee ms 66 Sune A . . ai: 1 I we peta eon Teen v. a eh a mu ir as oe gee L= . = . ee ee re rays oy Or at =-—f: . eras a" Pari a eras a TY ae era ies Pa a ad ae a RL nana TSP oa evs doar "e fo ra - J pit ie - =" ie pote z UF Tagan a =F ties Fede ya? Se aaeete ar a eg SY oe lel : wae sie Se ait Sen ae eee S . . ar ul oie aed lis len RR ge i. = ee tm stot Bao, ba Sone =r = _— ee a. F 1 i c Z- rin. A. Ie 5d - 7! aT i a bee ha ee Pr aE af. Aisa * ipl Bes . ea ' ii. apg es = = on yale tent eS ee ee a wan. Tue = at Ls ee SE et a gl Se Be epee ere paaee ee ie Cee x. 7 I ‘ryote La ; oa = — T vet : Pt a" 0 Ff. Pe =e. - = =. an a eke pe eae oe Bec a Te Se nie a eo wal. Le ; {Jatkoa 4:ta sivulta) Taisuus padsta hyvidén kouluvo.” Ja Dannie lisds: stthen: “Joi ja diti menevat myds. didin [aakdriin tutkittavaksi.” | Istahdin, pidellen Marya lahella- ni. En tiennyt mit& sanca, “Menin aikaisin nukkumaan ja itkin itseni uuvukstin. Olin siitd onnelJinen, etta isi ja iti menevat, silld uskon etta diti p#asee tuon heikkoutensa yli. Han on juuri nyt elamansa heikossa vaih- teessa. Kun aika kuluu ja han saa lepoa ja hoitoa, olen varma etta han yahvistuu. | Mutta... ett Nick menee ja vie Maryn. “En voinut siti ajatella. Kaikki elamani ifot haviaa jos he minut jattivat! | | Isa vie Aamulla, kun lahdin tydhoni, tabti Dannie minun kanssa yhta mathaa navettaan. Ja pihassa hin sanoi mi- . nulle: “Loukkasit Nickia aika lailla, Ni-- na, sWoin uudenvuoden iitana P—ssa. Etka yksin hantd, vaan minua myés.” “Milen?” : “Marcia loysi tansseista eraan katt- punkilaisen herr a smiestuttavansa. Han ei katsonutkaan Philippiin sen jalkeen. Ja sitten sind tulit, Kaikki ihailivat sinua siita, etta olit rohien- nut merelle Charlien pienessa aluk- sesca, sellaiseen myrskyyn. Sanot- tiin, etti pelkosi ej est2nyt sinua te- kemasta hyvaa, silloin kun apuasi tar- vittiin, Olin ylpei sinusta. Ja sita- _ paitsi, alin saanut = Nickilta pitkan saarnan aikaisemmin, niin etta jo huo- masin, ettd itsessdni on hapeamista eika sinussa, vaikka oletkin palvelt- ja. ja Marcian kayttaintyminen sai sen minulle yhi selvemmaksi.” “Mihin sing tahtgat?” kysym. “No — siihen, ettd otit itsellesi Marcian hylkaaman heilan. Etka su- na-kaikki, Kukaan ei olisi hyullut, et- ta buolit Philipista kaiken sen ih keen..." a . Ce fl a . . " of oe ". 7 . . . . 1 8 . . Ce ee "" ne oe de nace tenn “Sh Miss Cobina Wrieki, New Yorkin. ja Floridan sevramaaimassa = tun- netin hewnotar, jomka erds taitedi- joista ja Rirjatlijoista macdostetiy éomites on . “inominnet” Beachin kouncrmmaksi iytokss. Pika Ninan Pate “Dannie, mind tarvitsin rahaa ettd paasin hotelliin. Tulin tanssipatkal- je tapaamaan Nickii, Han ei ollut | sielli, mutta Philip tarjosi apuaan. Siiné kaikk.” “Mutta olithan kako yon’ tai nun- kavan kun tanssit kesti, hdnen kans- saan.” | -_ “En ollut. Hin saattoi minut ho- telliini, siind kaikki.” Dannie katsoi minuun kylmiassa aamuilmassa. Hianen katse kirkas- {ul. “Philip ef tuilut takaisin ennen- kuin tanssien lopussa. Han antoi sen ymmirryksen meille, etta olt .olhit sinun kanssasi... Mutta, Nina, on- han hin. saatellut sinua talla vilkot- la?” “Dannie, sind et ymmirra naisia”, sanoin raskaasti ja kadnnyin mene- maan. Huusin hanelle olkani yi kittoksent. Oli hyva, ett& han ol} kertonut minulle tuon, Ittalla taas tulin Philipin rinnalla alas Hardingilta. Joukko tyttoia ja ‘poikia pysahtyi puhelemaan meille myllyn viereen. Naurettiin ja puhel- iin yht& ja toista, Sitten tytoista yksi kysyi: “No, Nina, joko pian fanssitaan hantar” Se oli pilkkaa, tuo kysymys. Nain sen koko joukon kasvoista, Naurahdin ja sanoin, ett koko- laiila pian, Philip katsahti minuun hymyillen ja sanoi: “Helmikuun en- Simmainen paiva.’ joukko riemastui ja alkoi onnitelfa. Purin buultani hillitakseni kamalan tunteen sisassani, Tuo tunne voi saa- da minut sanomaan Hiankin paljon. Tahdoin olla tyyni. Keskeytin hei- dat naurahbtamalla: “Teetie erehdyksen, hyvat ystavat. Mini vielin hadini eran toisen kans- sa, erain jota rakastan, Vietan haani Nickin kanssar’ Ratcelin heidan allistyneita katsei- ‘taan, mutta Philippiin en vilkaissut- kaan. Tunsin, etta aloin vapista. Tun- sin volmani virtaavan pois jasenista- ni. Afutta seisoin suarana ia hymyi- lin. | | Ja kun vitmeisetkin yoimani tunsin menevan, tarttul joku minua kasivar- teen, vet] minut Whelle itsediin, Ja Nickin 24ni sanoi: “Nin, nyt tama Nina-tytto ott ja kertoi teille salaisuutemme! No, etteké onnittele meith?” Afista han of] tullut?) Oli mista oli, Mutta aarettomin kiitollinen olin hiinen laheisyydestdan. Jatimme sitten hiramastyneen jou- kon, Rantapolulle paistyamme tyts- kabdin itkemaiin. “Voitko antaa anteeksi minulle. ick? nyvhkytin. “Tahdoin nola- ta Philipin. Olen odottanut tilsisaut- ta. Tuon joukon pilkkaus sai minut sen nyt tekemadn’”, Nyyhkytin kur- jasti. Nick laski kasivartensa ympdarilleni ja sanoi hiljaa: ‘“Rakastatko hanta viel?’ * Minua purstatt. ” “En — of en!” huadahdin, © Jatkoimme —sitten kavelydmme, Jonkun ajan kulattua. Nick sana? taas hiljaa: “fospa 5e olisi totta, mits sanoit tuolle joukolle”” Tunsin sydimeni pysahtyvin, ¢ sit- ten alkaen rajusti sykkimaan, Var- jot ymparillamme muuttuivat salape- raisen = viehattaviksi_ tuntui Kuiskailevan kevaiin kvkista. Meren synkka pauhina muuttui rak- | kanden Rasneek sa. "De | (Jatkoa) Parin kuimkauden kuluttua menim- me naimisiin. Muutin taloon, missa Tenvo asui vanian ditinsd kanssa. Isini hyvaksyi avioluton. aina pitinyt paljon Teuvosta, joka oli osoitiautunut kunnolliseksi ja hyvak- sl pojaksi. Teuvon ja minun avialiittoani voi tuskin kutsua onnelliseksi. Oli pitka, pitka ‘rivi harmaita, ikavid arkipai- vid, jotka seurasivat tomen tolstaan. Ei mikaan leviitanyt kultaista hoh- detta jokapdivaisyyteen. Vaikka kuinka yritin, en voinut rakastaa Teuvoa. Karsimme molemmat epa- onnistuneesta aviollitostamme. Kevaallé, jolicin olimme olleet nai- misissa melkein vueden, isé pyysl meité muuttamaan kuukauden ajaksi hanen taloonsa ja auttamaan hanta kevattGissd. Sen teimmekin: _ Kaikki oli kotona samanjaista kuin. minun Hhtiessini sieita vuosi sitten. Pikkusisket olivat Diukan kasvaneet. Seitsemantoistavuctiaasta sisarestanl oli jo kebkeytynyt nuori nainen. Hin | maileva, vaikka isd teki narhaanea kitkeakseen hanen paastadn kaikki buljuttelut. ; Ympiristdssd oli tapahtunut muu- toksia. Patkkakunnalle oli tallut uusi puutarhurt, joka autto? isaa rappeu- tuneen keitti0puutarkamme kunnos- tamisessa. Kun ensi kerran nain ha- net, tuntui kuin oltsin saanut sahko- | iskun. Samoin olin tuntenut silloin, Pistin kateni Nickin omaan ja sa- noi: “Se on totta, Nick!” Paivakirjakultani, olen nyt niin on- nellinen, Nick kylla - kiusottelee mina kun olemme kahden, ettd olen kosinui hantd eika hin minua, kuten tavallisesti mies tekee, Mutta kun han saa minut tuskaisesti punastele- maan, ottaa han minut syliinsa ja va- kuuttaa niin uskoitavasti etta hin on minua rakastanut jo kauan! Sanoin rouva Hardingille; etta en vor Jatkaa palvelijan tydétani, kaska menen naimisiin aivan pian. Rouva parka, -hin juuli etta menen Philipin kanssa ja sanoi: “Toiven onnea sinulle, Nina,” Mutta hin sanoi sen suruilisesti. “Rilltos, rouva Harding”, sanoin. “Fiedan, ettd tulemme onnelliseksi koko elamimme ajaksi, Nick ja mind — ja Pikku Mary.” Rouva katsoi himmistyneen4 mi- nuun. sitten hin pyrskihti iloiseen nauruun ja veti minut syleilyynsa. “Nina kulta, en sittenkdin petty- nyt sinussa”, sano hin, pene tein viela yhden teon. hetin sen » biinelte. Mukaan pistin kir- elapun, jossa sanoin: “Philip, toivon €tta et enaa milloinkaan menettele kuten olet viime aikoina menetellyt. Jos niin teet, olet kurja. ~ Tystoverisi tekevat sinut kurjaksi, sili he hal- _ veEstvat matelijaa_” Nyt siis sulien sinut, paivakirjant, kunnes kaikki timd riemu ja touhu on ohitse ja olemme liytaneet itsellem- me kauntin, pienen kodin, Nick, mind ja pikku Mary, Suljen silmiini ja naen siskoni Maryn hymyilevat kat- seet, naen Henryn vakavan iimeen muuttumeen iloiseksi, ta himmeim- panda, ‘Kauempana, naen vanhinman veljemkin hymyilevin. Aitikin on - byt niin iloinen, (LOPPU.) Hin off Iman rakkautta kun ensi kerran néin Jukan, Veri 7 miten haimillaui-« olin: | | Kirsti-aisko teki’ Kaikkensa herit. tidikseén Kaukon, puutarburin, mia lenkiinnon, Sén huomasin jo ens 7. lahisella, Han palveli Kaukog -yhti- mittaa, alituisesti;-ojenteli hénelle yz. teja eika hetkeksikdan siirtinyt kat. settaan hanesti.” Mutta Kauko pio lestaan i osoittanut minkaanlaista, miclenkiintea: Kirstia kohtaan. Tytit | elvat nabtavasti. laisinkaan kiinnosta- neet hanti. Koko -sielullaan hin olj antautunut puutarhatéihinsa. Tunsin, kuinka mielenkiintoni tin. - ta kohtaan yha ja yha kasvoi. Kon Kirsti huomasi, etti” Kauko siti § heriivan mielenkiinnon oireita mi. - tua kohtaan, hanen mustasukkaisu- dellaan ei ollut rajoja. Hin teki kai- ken. mink’ voi, tehdakseen elamia minulle niin sietiméattémaksi kuin mahdoHista. Aterioiila,. jotka stimme Keittidssi, hin huomautti vabinvilii Jukan ja minun rakkaustarinastani. Kaikissa mahdollisissa ja mahdotio- missa tilaisuuksissa han koetti ossit- taa, ett mind naimisissa ofevana olin poissa pelista ja etta minulla oli tus- kin edes clemassaolon oikeuttakaan, Suhtauduin asiaan rauhallisesti. Itse asiassahan han oli givan oikeassa, Olinhan naimisissa, eikd minulla ollut oikeutta tuntea mink&dolaista mic lenkiintea muita miehiz kobtaan. . Muita joskus kay niin, etta me ih- mislapset emme: ole -omien ituntiet- temme herroja, vaan meista tuiee viistimattimiin ja mahtavan tun- teen, rakkauden, orjia, Olin rakastu- nut Kaukoon. : Sita. ¢i voiriut ereb- tya. Nyt vasta.aloin kasittaa avie- liitttoni onnettormmiuden koko lsajur- den, Kisitin, ettd:- se oli tuhoamaisil- Jaan koko minun elamani ja tappa- maisillaan kauneimmat tunteet, mia ihminen voi tuntea. En ollut rakas- tunut Teuvoon. En olfut koskaan fr kastanut hanta. Sen olin sanonutkin hanelle. Mutta luvatessani menna [2k - Fr ara, Wankin “Deheilumiesten kon: salliseen nifytielyyn New Yorkissd 8 tuoduista kesytetyista— saukotsits 4 joka ali valmis osoifiamzan yb uypttd Renelle Ayodusd, multe te : tyisesti weit Amy MacKillopiilty _ Fara an i a-onit fears.. 1939 ——= risitn | nat FW Ota VO. kirsi hin Ba Hartly turhia, nn om cin Da JicpStl saan | SPAsa ; cpata T 125 as twlla f Kon ¢ Alv i Fe ey VRE