1939
—————S

gineen valta, sita alhaisempi olento.,
HMutta 14ma mittausiaites ei -kelpaa
nyt esilia olevazn asiaan. Sekalai-
nen on naet seurakunta nim herrois-

sa kuin tyimiehissi. .

~ Toinen miittapuu, jota myos nakee
kaytettivan, on elamin tarkoituspe-

Ta — tissa tapauksessa vain ajfal-.

licen elamin, silla tulevaisessa’ eld-

massa e] enaa mydnneta olevan mi--

iain erotusta herran ja tyo6miehen
yalilla. Mika on herrasmiehen el-
min paamaall ja tarkoitus? Virka-
ero tavdella elakkeella.
“snichen? Vaivaishoito, — Mutta on-
han se sama asia, valkka nimessii
on eroa: kumpikin pyrkii elimain
yhteiskunnan ‘niskoilla. . Ei siis saa-
da piltevad vastausta taltakaan mit-
tapuuita, |

Turhaan olen etsinyt lopullista

vastausta ndilla teilla, mutta huo-

thattava an, etta kenties tirkein: na

kékohta onkin viela. tarkemmin kos.

kettelematta.,

Koska tutkimuksenj -supistuu ai-
noasiaan maanpaallisen elamin ai-
kaan, on sielu vahémmast? arvosta
kuin vaatteet. Ei sielu ja ruumis,
vaan vaatteet ja ruumis maailman.
silmissd muodostavat niin herran
kuin tyGmiehen. Hyvat vaatteet ja
heikko ruumis, s@ on useimmassa
tapauksessa herra: huonot vaatteet
ja vankka roumis, mikiis se on muu
kuin tyémies? ... Ei kuitenkaan ai-

na, silla poikkeuksia loytyy molem-

Inin puolin. Herralla on monasti
riumis terve ja voimakas’ ja tyo-
michella ‘voi ‘pyhiipaivana olla hyvit
vaatteet. Asia ef stis nytkdiin ole
nin yksinkertainen . kuin ensi ‘kat-
sannolla..hrulisi: On viel otettava

huomoon. ryumiin ja. Vaatetuksen |

keskindinen suhde. .

Kaikki tiickin® tienmevat: nite ar

mottomilla kidutuskeinoilla .herras-—
kansa kiristé keskiryumiinsa hoi-

kaksi eli, niinkuin sanotaan, “varta-
lonsa_solakaksi”’. Tietysti ‘tarkoitan
etupadssa -herrasnaisia, niin naimat-

tomia kuin’ naimisissa olevia, jotka «
heraavats —

viimemainitut’ - osottavat
aidinrakkauttansa sila, ett jo ajois-
‘4 totuttavat syntymattoman sikiénsa

karsimaan vaatteen valtaa. Eiki ta-

ma ule suinkaan ainoa. Mita ponnis-
tuksia vaatineekaan heikolta nais-
niskalta muodinmukaisten kukka-
fai sammalmitdsten taidokas kanta-
minen paalaellaan. Eika sill4 hyvi.

se paino koituu perheen’ kukkaroon-
kin. koituu ylen- kipeasti? Ja miu-—

tenkin saa herrasmies tarpeeksi ast
luntea vaatetuksen ylivaltaa. ' Kei-
kari ajaa jatkoihinsa kengit kuin pis-
mm sarvet. Han onkin narti,
lataan. Mutta mikis saattaa vakai-
sen arvonmiehen patieriaan pidhiin-
Sa liitosvalin: nokista’ tehtaan savu-
lorvea —- niin sanotun “tyhjanjat-
kon” -— taikka kunnioitetiavan her-
ra senaattorin | juuri jubtallisimmis
in kummana,
kalavene kumollaan iidsed > Eikas-

2 timd ole: vaattehen vaitaa? —_

Jhineké Sitte, jos ‘jalat ovat taynna
patteja ya ruumis lydttymissa kuin
Palimmalla markkinakonilla.

Mutta tyémiehella orjallismmissa-

kaan Oloissa el ruumis ole vaatieen
“ria. Jos kenki ahdistaa, niin var-
“yaa empimatta | tunkeutuu ulos va-

Vaate tuntun olevan. tilt. Bats’
fakin on tavallisesti_ Sen verran Te

Eig, ett ‘ilmanvaihto kay | mahdolli-

‘seksi. Rinmmis:-siis kobtelee vaatet~

| 4 mitt suorimmala ytenkatseela.

Enta tya-—

slihen,
“erotus’

_ talaitostammic.

Vas=—

alushousuillaan ja

TPA. taida -enaii muistaa koko
| punta”, ‘Anna sanoi vierelliiin

| astelevalle nuorelle miehetle.

“Varmasti muistan’’, nies ehtti
vakuuttamaan:  “Seiscimme  tuon
puun juurella, ja mind kaiversin ni-
mikirjaimemme sen kylkeen. Sitten

piirsin’ suuren sydimen kuvan nii-
den yniparille, Muistan sen niin sel-

vdsti kuin eilisen paivin!”

“Nin! Okmme juuri tutustuneet

toisiimme ja rakastuneet heti ensi:
silmayksella. Ja kun ihminen on ra-
kastunut, tekee hin vaikka - minkd:
 daisia hulhutuksia”, Anna jatkoi nan-
raen. “Ja nyt, kuuden viikon kulut-_

tua, meidat vihitdin! —EHemme loyda
puuta, vaan kuljemme sen obi, niin

etter” saakaan muuttaa ‘nimikirjai-

mhiani, el meistii tule onneliisia. Mi-
nun: sukunimenikan ei enaad kuuden

viikon kuluttua ole sama kuin sil- .

loin .

Jos ioku olisi sanonut Annaa tal-
kauskoisekst, olisi Anna nauranut ha-
nelle ja vaittinyt sellaiset puheet tur-
hiksi, Mutta kaikesta huolimatta

Emmekébin nyt vihdoin ala olla
peril, s :

luontoisten . herrojen ‘a herruasha,
juisten tyOmiésten. Sits — ympati
k#ydaan, yhteen tullaan.
mista laksimme. Se “oikea
ninittdin siind seikassa, etta herralla
ruumis on vaatteen orja, tyomichella
vaate ruumiin. palvelija. Eli: her-
ralia-on ruumis vaatetta-varten, tyé-
michella vaate ruumista yarten..

-“Mutta’ yhta Slkadémme unhottako::
“keppiii vaille Lerra —"“Ja karsaa-
Hetra ei ole yalmis il-.

vaille sika”..
man kivelykeppia, joka myds on ul-
koasusta puhuessa mainittava. Nois-
ta kiveripdista ja notkeista, ryhmy-

- sauvoista ja sileista luupdisist& ‘aina -
tuohon  elinkeinovapautta. vastaan-

ojennettuun perintoporvann . hopea-
nuppiseen ast] —- niistd Yoisi saada

kokoelman, joka verrattomalla sel-.

vyydella kuvaisi nykyista ybteiskun-

kokoelmassa edustaisi raskain kal-
kista -— kerjuusauva . . . Mutta eh-

‘kai on parasta, ettet tarpeettomasti

oteta esille koko kivelykeppid.

Bh eae ebro hate
oe
aie
ees Se ee

ao
onus ber
PLP, S4iF aa

E
a

-Annin onni

sila tama _erotusperuste pr

Tulimme |

* on kuin onkin vaatterssa,

Soon, ri ‘juomalasia - kidessdan. |

Ja tyémiesta sina

LAVANTAINA JOULUKUUN 2 PAIVANA

han oli pistiinyt kacilzukkuunse te

Tdvin linkkuveitsen siltd varalta, et-

ta Pekka = sattuisi unohtamaan
omansa kotiin.

' Mutta kun he | telivat aukealte,

jolla koivu oli kasvanut ja. jonka

runkeor he tasan vuosi sitten olivat
nimikirjaimensa ja sydamen kuvan
kaivertaneet, eivit he enadd ‘puuta
nabneetkaiin. Se oli kadonnut, Vain
matala kanto osoitti sen ka:vupai-
kan. | | |

‘“Meidin koivumme on kaadettu!”

Anna huusi kauhistuneena. “Se on
Kaadettu aivan dskettdin.

Sen na-
Kee tuasta kannosta.” |

“Anna, alahin ota sit& noin va-
kavastt! - Olet saanut vain tyhjin

Lo i ee

Kirjaimilia on tekemisti avioliittom-
“me. ja: tulevan olinemme Kanssar” “-

“Nin, niin,

FR owes

tietysti se on vain

-Muttz Anna el voinut kuitenkaan
vapautua ajatuksesta, ett& Kolvun
katoaminen oli kum yihaalta tullut
varoitus.. He Jahtivat jatkdmaan
matkaansa, mutta nyt Annan aske-
leet olivat raskaat. -Metsd oli synk-
ka, tuhannet vaarat tuntuivat stella
heit# vaijyvan.-

Hetken atkaa kaveltyadan he tuii-
vat maantielle. Vahan kauempana he
nikivat pienen talon ja talon piballa
tukkikuorman. 3

“Oh!” Anna huokast..
syitaa!” 3 mS

“Istuudu taban pithanurmikolle’,

Pekka Kehotth. “Menen. katsomaan,

olisika valossa mitaan juotavaksi kel-
paavaa.”

‘Muutaman minuutin. kulutiua hin

palasi-takaisin suuri maitokannu ja
Heidin
sind istuessaan ja maitoa juodessaan
ilmesty? pihalle nuwori, ruskeakasvoi-
nen poika.

nen Jakissaan suuren neliapilaan. ..
“Nayttaa tulleen vaisyinys kesken’
matkaa” » Ban sanoi. |
“Nin | on”, Pekka vastasi. “Olem-

me kivelleet pitkin matkaa.” -

. Poika pisti kadet syvalle housu-
jensa ‘taskuun. Sitten’ han katseli
arvostellen tukkikuormaa;. Nahti-
vast] se el hanen “mielestin ollut
liian suuri hevosen vedettavaksi, ‘kos-
kapa han -sanoi: |

“Tulkaa kyyitin. Matka kiy kyl-

pol as
a |

or att A
oo peter
eee itt eee

1

‘nautuen sulhasensa kylkeen.

"eteenpain.

“Minua Wie

Han katsahti ystavalli--
‘sesti matkaajiin. Pekka huomasi.ba-

Siva 7.

lakin hitaasti, ja istuimet ovat kovat,

mutta voihan se kuitenkin olla mu-
kavampaa kuin kiveleminen.”

Anna. ja Pekka ottivat ilolla vase
‘taan pojan ehdotuksen. - - 4

“Neiti voi istua minun vieressini
heindsakilla”, poika jatkoi,
saa istua .tukkien paalla. Ja kyla
hai herra vastamiiss’a tnlee tyinti-
main: kuormaa minun kanssani, Pal-
le olisi siitd varmasti kitollinen.”

“Sopii erinomaisesti”, Pekka ‘vas-
tasi. Hiin auttoi Annaa nowsemaan
karryille ja hyppasi sitten itsekin tuk-
Kikasan ‘ paalle.

Tha oli kaunis, ja nakdéalat- -vaih-
telivat alituisesti, mutta vihdein An-
a kuitenkin visyi miden katselemi-

seen, Hin alkoi yhii useammin vil-

villa Pekkaan, kunnes hin nousi ja
ryémi timén luo. —
“Litku varovaisesti! ” Pekka huu-

‘si hanelle. ‘Varo, ettet nyrjdyti nilk.
. kojasit” + ; ;

“Tiassa sinun vieressiisi on paljon

hauskempi istua”’; Anna sanci pai-
“Tun
tuv kuin én pitkiin, pitkiin aikoihin
olisi saanut istua vieressisi!”
_ Tukkikuorma -mennd  nytkytti
Anna ja Pekka istuivat
vierekkiin, kisi kidessd, ja katse-
livat hiekkaista maantieta.

Vihdoin Pekka. havahtui siihen,
eita poika oli hypannyt alas kuor-
man paalita. Hin vilkaisi eteensa ja
huomasi, ettd he olivat saapuneet.
melkoisen ahteen alle. Hin hypaihts
nopeasti: kuormalta.

Kun kuorma oli saatu ahteen pial |
le ja Pekka oli jalleen kiivennyt tuk-

kikasalle, -huudabti Anna:
“Pekka... katso...” |
‘Pekka katsahti tukkiin, jota, An-

na hanelle ilosta. sateilevin silmin

osoiiti. Sen kyljessa oli sydiimen ku-
va ja nimikirjaimet — A, H. ja P. T.

_.Meidan puumme, Pekka!” “An-
‘na-huudahti jalleen. ‘“‘Loysimme sen
kuitenkin. Oi; Pekka, onni on meille
kaikesta huolimatta

ka!
Lalla muuttaa H T:ksi!”

Poika oli katsellut sanaakaan, Sa-
nomatta ~ heidin puubiaan. Anna
huomasi hanen ihmetteleviin katseen-
sa. - a

“J éysimme puun, jonka runkoon
kerran kaiversimme nimikrjaimem-
me”, han koetti punastellen selittaa.
“Sita on kuluaut jo vuOosi, R kun

‘Kuva erdasta englantilaisesta ‘houlusta, josta, kuten monista ‘muista, ‘opetie jat oval sotatilanteen
takia Joutuncet’ mucshie teltavun, mathe * Jossa vanhinima + opplaat johtavat opishetua.

“Berra

: suosiollinen!
Anna minulle veitsi! Nopeasti, Pek-,
-Minun taytyy saada heti’ pat-

ain Seana ere oa 7 Fite

Ree era

sh
3

. | er
a ae
ve . ee
.. ee Tiga
. +71 1 4 . ere
: “ 1 ": . eh, arta
. ee mip
Seige tear
Ee ee
ae rt
5 oe na ray
3 a ‘ a 3 " |
a aoe
. ie . a1 a Z
| , . = mira
So eer: fo
7: ie :
ct Bice
“oe ia
Pat ae ne
dt id Ae
7a ee Bites
Pe ye! sav :
oo = i a ul “i
eee! Ad
SESE Pe :
. wna pm fed:
ny r vat iE
i i ° oh nay
peo ee Paka
“= Ja . a ty
Ay fd 1 Peds
TL 2 me
! a 7 . uri _" Lee
jem feats,
. BSS, pec
By. ates
: i g ¥- fate or
oa y 4 : its : H
ceo ea
a ail . Pirie L
elie ce ; ai a
Pate Beenie
hp eae
he
ce i te
ue ra
ae iat
oe? Be
th . Elk :
te. Males
:. a - hs }
VES Eee
\. = . BE mal
Thy dae wit 1 LL:
me Be ey
: . a vn A]
SS fate
fr 4 etre
‘Ve " oo fis hoe
a . 1: ig
ki ay . peer
a Rites ‘3 cee
er pe aes
; is wd ul
at aie ett |
k rer, e
I vte eal
re . = fo
Ra te ere
ses | Be ee!
i ery
Reta] sat
Fess Bestia
Spee \
4 I 5 . : wee
1. t 7 “oe =
ot 7 Per
- _ io he el
ras . Letra
tik : " t=! ict
=. - are r,7
. oe oe ¥
. ' rr hit 1
3 . fh
<7 4 ft
+4 ane
EF Me “a
oi tks
LF - his
‘the F
ee
: “4
1 af
rd .
rl
: : a
r 7 Hr ee:
Hi BB te eee
: rT. te Sits
ps est
‘t Ee ates
ap t | . an
Flo se Thana
ArT te Bees at
iae Bos ty
L t ; . “an fk
het i A cig
Syste Bale
“ "hi EA eres
EhaH ie
. Fegchaes - Popa
cng * cf liner,
2 oe, “Eas
ni Me ae . de
ee ue ol",
nar ha , 7" 3}
scale a! “4 ::
Beeld ta
7 Pear “eae Be
ar ad na
he | oa Th
+ Parkes Bt a
; fae a Ly . .
Bt. ir iT ‘ners
heed Page
EAL Beare
3 te | or ini oa
a sain
. aT 7 “Fumade
at at te
a cut Bees
Ate i ' we on,
Pela : - od
- ox . a
| ef oi Ai
pai Bee
Maan, Raecetn
ae Foti
a a Tee
Hes Bees
- ieee i He eae
. tl AL _ ‘4 ae
. a r = r rm inet : ree
fie) Be coiats
rach, Rag
if i : tok
are ot ee
4 at : Te
. ae ae + ae
4 ¥ : & meee :
ae Tees
en, Bees
rae | slot
ah ee
i eae
fe! eee ee
t | qo a
t | ay
& . arta Res
oem . ice
oe
Co ee
PA Bae Ee
#3 A, . L ee er t
rt 3 I eae
ee BRC j
i ‘hy Th -
pie: Thee
ioe ahh
cae, -
qt eee
a 2

- Pe ee
5 s ‘= ~ wads
L
a
=

: tous
eres
Lae gt

wale}, Saal.

et ies, ‘e101
1- ete
ey eee eee
US far ge Te ;

nT ._

: . . . aay
a _. _
4 beh mo ~ oc Foe
_o ee . .
a Ate r* . te Late

paNR UNAS
FF , = |
a

5 my
rl ay haar
in,
Tr Ty
™ eel ee

et, oo
. 4

aap Ti
mow
Tie
iy
ast
5 Be ci

+74 Tr
H - r 4 " po. ees .
i nee ~ li * ae a ,
n +r hier Fe ce
by Tus: 7 . ,
ba

42
t
hie eT
ae Ly te i

ae ate = ed

acer er

-
arte

1
A
ra!

mae 1,

cy oe: ca 7 r
. a eae
make

he ae Cite et

+7
ae ce b

haf
mo