th ja lauiog a Ven itivar. Nsinkg Kevan attele. Iti. Purs. Mutta OinNut ‘Hem- an mi. i oe 2 za hie - * * jolon . rk: id Vist ~ Joku § a ran. L viih--§ “dessa, -§ Ce oo yuan a pap. siskoa lukon 5 arkas- lin al- tenkin “n Nie la Ya. naimi- amma Luvien Be Ofa }2 inikin, _ a : an ja fl silmi, uteli Mam- Ff mut. rskya- “Untne- ea Sue ihete- levai- derus: & joka- § nue F ; sita oa &§ yinua- ff sistea Ef ihdol- & +} han kuunteli keskusteluammekin. fises fin kun halusin rakastettuant sano- can S¥¥T, miksi han ei kinnittanyt mipuun huomiotaan heti meille- tul- tyaan. Hin vastasi: Mina olen leivin acca juokseva kiertolainen ja sina ikkaan talon tytto. Jos olisin lemmen- F ialkiisend sinua katsellut, niin et, olisi minua kamariisi vienyt. Tietenkin tein yastavaitteiti amatsoonilaisten naisten rakkauden perusteelia. Roomatlaiset so- tilaat kun ryéstivdt amatsoonimiesten vaimot ja tyttiret, niin he rakastuivat rvostajiinsi, elvatka balunneet pala- ta miestensd ja armaittensa luokse. Ti- mi on todiste suloisesta, ihmeellisesti Euntymyksesta, rakkaudesta. Seurgavana aamuna pappa maksnt Kaarloile palkan ja sanoi: Ej. tahan ta- loon oteta vavyksi maanklertajaa. Kaar- 4g kysyi: Onka maankiert&jia ollut tar- jolla. Pappa rajahtr, etta sima naytat- slevan. Kaatle, ilkamoiva katse sil- miss ihmetteli, ett@ onko minun vilt- timdtti tultava taioon vavyksi kun > nain tyttarenne? | Pappa oli tukehtua vibhassaan, hau- tuskellen minua keivottomaksi lapsek- » si, Meni murjottamaan«kamariinsa, Mind valjastin oman thevoseni ja kyyditsin - “‘maankiertajan”’ asemalle. Aicin heti ldhtea mukaan, mutta sovim- me, etta mind lahden my6hemmin. Nin .. . 1sh3i lahti eteldin, Tut tinne kartanoon tyGhon, rakennusmie- heksi ja ‘kaluston kunnossapitajaksi, Mind tulin jdlestipain, padsin mydskin kartanoon keittajaksi. Mrenimme nai- misiin ja sitten kartanomherra antai meille taman maankappateen, johan yh- feisveimin rakensimme kotimme. Tallainen on minun elamantarinani”, lopetti1 Tyyne-emanta ‘kertomuksensa. “Ja oletko katuaut, kun menit tyo- miehen kanssa naimisiin?’ ‘kysyi esi- koinen, : “Nin... mella on ollut taytelainen elama. Olemme ymmiirtineet toisiam- me je sehan se on pidasia. Elamd ei ole ollut vlellisen. runsasta, mutta toimeen of tultu. Isisi on kaynyt sdainnoilisesti Kartanossa tyGssd, saaden palkkaa fnemp1 kuin monet muut tyoldiset. Ei- ka «6 vastoinkdymisidkdin ole ollut. OQlenme timan ltanakkeemme omista- ita, joka on enempt kuin monen tyolai- sen csalle sattuu.” “Oletka kirjoittanut kotiisi?” poika kyseli edelleen. “Qien, Aiti on kaynyt taalli meitaé fapaatiassakin ja olisi meidat vienyt kotiinkin, mutta emme tietenkaan lih- teneet. Sanoimme, etta jos pappa tulee hakemiaan nim sitten lahdemme. Tina kesind papan pitiisi tulla, mamma kir- joitti, sovintoa tekemdin tyttdrensa se- ka vevynsaé kanssa. Odotamme hdnen tuleristaan . |.” KAIHON VARHAISNUORLUS haive Vilkunan nuorin veli, Veikko, tuli miehekksdsti yarvelta nippu kaloja pajun haarukassa. Veitkko oli reipas huorennuehen alku, oikea kalojen nar- raaja, vaikka olikin vasta kymmenvuo- has. Kaihon kaksi veljed, Kaarlo kuu- denicistavuotias ja Tenho kahdeksan- loista, olivat kartanon parconilla tyis- 4 sa. Veljessarjag oli siis nelja, lisaksi kaksi siskoa, Kirst kahdeksan- ja Kyl- ikki vasta kwusivuotias. Kaiho meni lapsuutensa uimarannal- le.. Hin kiipesi varhaispucruusvuosien- sa vuhtyisalle paikaile. Tahystyskal- lioite”, josta. oli laaja jz ihana niké- ala yli jarvimaiseman, jarven saarule, _Yantamille ja ulompana oleviin talo- rykelmiin. Talta “Tahystyskalliolta” Kaiho oli niin monen monta kertaa katsellut siin- tavan avaruuden syvia sined, laukkaa- Ch kiireellista elaman kutsuntaa ja poikue- joukkueen soudantaa. Kaiho oli kii- venny?t talvellakin kalliolle, varhaiske- vaana, kun hanget hohtivat, kun jarven kumiseva jdi “ampui” railoja yli jar- ven ja Eun kevattourujen autere varei- li voltokasta taisteluaan hankien ja jaa- kenttien yli. Kaiho muisteli miten nuorta sydanta . sykahdytti kesin tulo. Hauskaa oli tal- vella keikkamdessi, luistimilla kiiti- minen jarven peilikirkkaalla jaalla seki “lentaa” suksiila rinteet, pujotella Jaaksot ja kirmaista jumipeitteisella jar- ven jadili, etta lumi ryéppynd vastaan lat. Mutta kiintojisampaa oli limpimal- fi hiekkarannalla leikkiminen, vedessi pulikoiminen, onkiminen, veneella L-- puminen rantakaislikon kalanpyynti- paikoila, . Nori sydin fiemuitsi na&hdessian ensivihredn Jaikin kallion kupeella. Nihda kallion rinteen lumesta paljaa- na ja orastavien kukkasten “ylosnou- semuksen” oli huumaavaa ion hurmaa, Kevaiaurinko kun lammitti mustan muhevan mullan, joka povensa auials~ tuaan esi tyonsi tupatpaista uutta ku- koistavaa elamad, sai sydamen sykah- tamain ja ilon ylimmilleen ailahta- maan. Keyai, joka talviuniaan nukku- neitten puitten suoniin nostatti miden. elamannesteen, .mahlan, pukien puut, pensaat ja.nurnmen kesin vibredan ver- hoon, loihti loistavat kukkakentat, kypsat. rypaleet, tuulessa aaltoilevan vihrean viljan ja myOhemmin elomie- hen Kultaisen kuhitaan, ol? vuodenajan suurinta -juhlaa, riemuflista elaman uudistuvaa voittokutkua, joka sal niin nuoren kuin vanhankin sielun iloitse- maaan, ' Onkohan joka paikassa, tuolia etail- likin, jossa taivas ja maa yhtyvat, niin herttaisen kaunista kuin on timid kotiranta, lahdet, saaret, kukkiva pih- jaja, ‘tuoksuva tuom, valkorumkoinen koive, hopeainen haapa, didin kukka- tarha? Kukkuuko kaki, sukeiteleeko paasky ja hypahteleeké vastarakki jo- kaisen talon ympariila kuten meidan? niin muisitt Kaiho ajatelleensa varhais- nuaruusvuosiensa huolettomia paivia Mieleen palautui syksyinenkin sy- kihdyttava varioistoinen aika, Kaihon “Tahystyskalliolaan”™ istuessa. Sfuisti ruosteenvarisen rantalepikon, jossa tal- yen tultua jdn6 ja riekko myrskya pa- koili ja Kaihon asettamat ansat vdistl. Muisti syyskultaisen koivun ja, hopeat- sen haavanlehtien liplattelun herkim- VALITAMME RAHAA SUOMEEN MAKSAMME PAFVAN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin summa 5.000 Smk. $17.50 ynni lahetyskulut $1.15. FJokainen seuraava 1.000 markkaa $3.50. ® Rshalihetyksenne tolmitetaan vastaanottajalle 10—I4 piivin sisalla. Jo- kalselle lihettajalie Hihetetiin vastaancttajan allekirjoitiama inutttL VAPAUS TRAVEL AGENCY P.O. BOX 69 SUDBURY, ONTARIO MARK TWAIN: ark ooo Kappale Aatamin paivakirjasta | Ke& tulin tandao takaisin isin pabjoi- seen tekemiltini métsistysretkel- ta, joka oli kestinyt useita kuukausia, naytt] Eeva minulle uutta pienta oler- toa. Han oli liytinyt sen pensaista, hin kerto] minulle ja punastuj. ikaan- kuin tihin lytadn olis; sisaltynyt .jo- takin hyvin salaperaisti, 3 Han nimittad uutta pienta olentoa Kainiksi. Merkillinen- asia, ‘josta’ en padse viisaammaksi, vaikka-‘minulla on Sakgen suury elainmaailman. tuntemus. SI on todella joitakin piirteiti, jot- ka saavat sen muistuttamaan ‘minua, niin etti sucraan sanoen-voisi -luulla etta olenmmme sukua. Joka tapauksessa Feva vaittad, etta asia on niin, mutta minun mielestani se on vain pétypuhet- ta. Yksin ero koossa osoittaa, ettd olen cikeassa kun sanon, ettd todennikii- sesti kysymyksessa on kala. Mutta kun heitin sen veteen, se painui heti poh- jaan ja Eeva hyppast nopeast] perdssi ja vety sen taileen kuiville. Eeva ei walita ollenkaan sith, miki se on, sila han rakastaa sith midrat- tdmasti eikd anna minun tehdid uutta yritysta heittiikseni sen veteen. Hin on selvastikin kadoitanvt tarkensd ja ymmarryksensd, sen ‘huomaa pian mo- nella tavalla. Valista hin kulkee ym- pari koko yin ja kantaa sylissin pik- ku olentoa joka kirkuu ja varmasti mielwuummin haluaisi yeteen. Ei se olekaan mikaan kala, sen olen nyt todennut ehdottoman yarmasti. Kun se ei saa jotakin mita se haluaa, se padstaa oikein pirullisen huudon, mutta kun antaa sen sille, se on tyy- tyvainen ja makag ja jokeltelee itsek- seen, Useimmiten se makaa selallaan kaikki neija jalkaansa ilmassa. Toisiila elaimila en ole koskaan nahnyt sel- laista. | Kun sanoin Eevalle, etth olento olf probleema, hin piti sanaa hyvin hte- nona, mutta €i ymmartinyt mita se merkitsi. Ej se ole hyanteinen eika probleema, han sano, Probleema tulee yht& mystillisem- maksi. Nyt se.ei enaa makaa hiijaa paikallaan, vaan ryémii ympéari kaikilla neijalla jalallaan. Ruumiinrakenteel- taan se muistuttaa melita, mutta sen eri ruumiinosien pituus osoittaa, etta se kuuluu toiseen jaiiin, Lybyet etuja- lat ja pitkat takajalat voivat merkita, ett se polveutuu kenguruperheesta. Se mahtoi olla hyvin nuori olio jon- ka ‘Feva léysi pensaasta, silla senjal- keen se on huomattavastt kasvanut. Nyt se on varmaan kaksi kertaa niin suuri kuin silloin, ja ellei se ole tyyty- viinen, se panee toimeen viel& suu- fremman meételin kuin aikaisemmin. On hyvin merkillista, etta tata Jajia eslintyy vain yksi ainoa kappale, mut- ta naytifa siltd etta niin on asianlai- ta. Olen etsinyt metsdssad kuukausi- maarin loytaikseni samanlaisen olion leikkitoveriksi. Silloin meiddn ensim- maisella kappaleellamme olisi varmaan ollut viihtyisampaad- ja sita olisi ollut helpompi pitaa aisoissa. | Fi se ole mikidn kengurwkgar, Ei, sili nyt se osaa nousta takajaloil- feen kun se tarttuu kiiimi Eevan sor- mista. Sitten se horjuu pari askelta eteenpain ja kaatuu taas. On aika sel- Vid, etta se on eras laji karhuja. Karbut ovat vaarallisia elaimia. Niin etth timd paiityy kai sithen etta mi- mallakin tuulella. Muisti puolukoista punertayat ahot, pihlajan tertut, moni- - viriset, kuihtuvat kukat. Syksy loiht maalauksellisen kaunista maisemaz. Riipaisevan hauskaa oli juoksennellessa lehdettomassa metsass&_ ansoja. teerilte acetellessa ja ensilumen maankamaran peitiazessa ... | _— ffatkun) 1 -_ we oso: U6 el 7 Lauantaina, ‘tokkokuun: 28 paiviind,: 1955 | = tel fn : 2 aga: -—— hoes Sauk on pantava taile elaimele kuone- koppa, ‘kun se juoksentelee ympari. Olen tutkinut sen suun, Toistaiseksi $¢ on aivap vaaraton, sill on vain yk- si hammmas. Senvuoksi se itkee ja kirkuu myds Gisin enemmin kuin ennen. Olisi kylld parasta paiista siitd eroon pian. ja kuitenkin mini menen joka aamu katsomaan, onko se saanut uuden ham- paan. Kun silld on suu taynnii hampai- ta, on korkea aika pdistad sith eroon. Muuten se kay lifan vaaralliseksi. Olen taas palannut takaisin pitkalt metsdstysretkelta. Alinulla ei ollut on- ‘nea, ja saalis jail vahilseksi. Mita Eeva on sitten ‘puuhannut sila ‘aikaa “kun olen ollut poissa? Lahtematta kauem- maksi kuin meidin omalle maapalstal- lemme tissi Eeva on liéytinyt uuden kappaleen. Onpas hanella tuurial Ming olisin voinut saapastella lipi metsien satoja vuosia-liytamaitd tath kalvattua toista kappaletta. Kun kysyin hineltl men se kein eli onnistunut, han pu- nastui jalleen ja hymyili salaperdisesti. ‘Mind olen nyt verrannut uutta olio- ta ensimmiaiseen eiké ole epailystikadn sliita, etth kysymyksessi on sama laji. Jono vei vofton Eras 23-vuctias muorl mies murtau- tui askettain yolla ruckatavaramyytma- lian ‘Nirnbergissa. Han oli jo ahtanut salkkuunsa 5,000 savuketta ja monia muita ihanuuksia, kun hanessa herds halu maistaa voimakkaasti alkoholipi- toisia juomia, joita oli rlittamiin kau- pan hyllyilla. Mutta nyt han ei osannutkaan lopet- taa ajoissa ja myymadlan henkilokunta loysi hanet syvassi unessa Seuragvana aamuna. Hin tulj tajuihinsa vasta il- tapaivalla —- potiisiasemalia. Taten saan surulla ilmoittaa, etta rokastamaol eimintorer! GUST MACKIE nukkul viimeiseen uncen Canmoren sairaalasss huhtikuun 26 p. 1555. Han § oli syntynyt Kauhavalla lokakuon 22 p. 218982, ollen tyobon kykenemiton Eym- menen ruotta ja joutul olemaam s2i- fanlassa Mijhes nelja kuukautta, Lahinna hints kaipaamaan filvit ming, kanen valmonsa ja kuusl iasta, kaks) tytairtd, mrs. Epple Crowe ja mrs. Della Mackie, molemmat KRimberleyssa, B. &., nelji polkas, Hoge KRimberieyssa, ’ Be. C., Lenard ja Eugene Vancouverissa, B. C. ja William Canmoressa, Alta seka Stohdeksan lastenlasta ja 16 lastenlas- tenlesta: kaksi siskoa tazlla Canmadacsa, mrs. Helmi Prottin Sylvan Lakella Alia ja mrs. Tyyne Laitinen Salmon Armis- aa, B.C. ja pation muita eukulsisia ja tuttaria tissd maassa ja Saomessa. Vaimosi Mary. On koti niin tyhja. autlo, suru niin rask25 kantaa.. El kaulu sun samesi rekkanhin, sydin hiljaa itklen kalpas. Valmosl Mary. Tyynestl kirsit tuskien taakat, nukuit kun wupumius yolmasl yel. Kaunista unta.nukkuos 158, mulstesi koskaan woholtu el, Tyitaresi Eppie fa Dells. [sa nukkul. uupui hiliaa, sydan sairas loppuun loi. Leven suomme sulle, ish kKulta, stkoon unesi ratihainen. Polkast Lenard, William, Hugo ja Eugene. Eammiossa tuonen kyinin, sinhe sun laskimme povehen maan, Tuskan tunteet rintasamme tuottaa, kaihoten jaimme sua muistelemaan. Siskosi Tyyne ja Heli. KITTOS Maluganme lausua sydamelliset kii- tokset kantajille, sukulaisille, ystéville ja toverelle niista kaunlista kukeaslsta, joilla kortstitte vainajan hautakum- J mun. Myds kiitos kaikille, jotka avus- titte meité kaikenlalsilla lelvoksiila to monella muubla tavalla olitte tukenam- me raskagn surumme hetkelii. Katkkien omaisten puolesta, MARY MACKIE Box 122 Canmore, Alta. “ae Sivu' 3 1 ..j * . eae ; i rr 17 ‘ t ! 7 Set: aS it LL .” ay ". . . A! grt > _" a ue i "y t hee F gla % et Je | 1 eee i ‘ 1, nn i! ee ie: i7 Wa a wl . wry 7 Pe: a 1 7 at rts - ee L i ae | ai ye 4 7 y Fig opt ong = H : “i a ‘fe “400 OS fo | te 24 1 7 ae ies roe - i ta! See [ea = A wf Tne Teen th, -: oe 4 “| “ . a i ee mw fly he I Hy i ot a “- et ee San RES eS 1, el wa Pr i ‘t 5 1 Pk ee | ~ * a “yr J < F-. e 1 ™ gee -. ae i | Vals Se . ' a a + i 1-E+- . . “” i 7 aa + oo nt. ih ag eee TRE 1 ' - iy : a . ite a aM, ne ee ee { sa Be 7 et ees | at AG ae a re i “hs ’ ‘ a " a "a ¢. ta ae ly Ra ng i ale : et cade 4 a a ae ag iy : a Lae 2 a - : i PRM TP EE » ms im: wh . emai “ot ee eet (dis, ‘/ SOLE ve Si! et BACs PN 2: ' “ | iS cs et A ee int Mt Pipe ts: fi ; ry een Sea “i i te ae. = ann | . = - aay es arg J’: Ride a | : ' 13 i Te t F 7 oF | tan _ - . : a 1h et “=: ye’ pre. ue h Bes a ‘es a tas — . wee re Py: ae eee - Tk nba ij civ & ea of ? ye aes ats 7: : tt. . : t iy -F ? H ; rE. we Teo ee nar oo, 4 ™ oe it oie 1 . " . : an 5 * ahi Bg r _ ; rn ' 3 9s Ye, " + —a5 a 1 r : ip _ vs fa . ; 7 . 7 4a MF. : be - + r™ ¥! 7 4 1 ° 1 ae "+ oe Flag eee. oo uf . = a hg ae ie . aq. ae aah wl “ot ok 5s a es : iad oy aah : . -. a" I 'f 7 tL Up ee . . -E " r te = a ehh." # Aft. 2a . oa an ? \ - 1 a! . +4 ot te . !