mus

nai ja paubansa ja haistelemaan sen
ig sett lisiksi, haistelemaan toverien-
“kin Jemiit — niin eikds se olisi nau-
‘gto, joka ei jJoututsi hapegiin hi.
tty ‘dessin kirkkohistorian ve-
ty spenkkien ja prkkitynnyrien rin-
‘ealla. Noin ajattelin. Aika kebittyy

“ina korkealle. WVanhaksi on. jia-
rset pyhien isien kiduiusmuodot, Th-
wisen pifmaus on otaanut. askeleen
rehityksen tielli. Hoh... hoo ...!

® fautakettinki wimisi ja helisi. Jy-
pea. alkoi kuulua.- Ovi avautui ja

sitva pilkisti sisalle-
ei jona meidat putkaan  sullottiin,

‘\Wiebid tyGntyi ovesta-ulos, ja sitd
snkaa kun heita:- ulos paasi, joutui-
at he rautothin. Niin- jouduin ming-
va Minut-kytkettun kasiraudoilla
M inni pitkiin ja paksuun kettinkiin,
me eka oll niin vahva, ettd se olisi kes-
‘ost nykdista vaikka rakennuksen
kM00T1.

Meidat marssttettiin in pitkain j Bs. pake
, ca kettingin kupeella oikeussailin ja
cellii meidit. pistettiin rautaiseen
hikkiin’ nurkkaan. Saatuamme sels-

ttus ja meita kutsuttim yksi- kerral-
-han-tuomatin .eteen kuulemaan. tuo-
i mionsa. Kun .nunun-vueardn: tui,

panut ihinizen, Minwa syytettiin ei
vihempaa kuin ensiluokan murhasta.
Asiasta ¢i paljoa keskusteltu,: tuo-
 zati kysyi vain minuka, ettd-josko
e wuonustan itseny syyiliseksi: Ming
Mm piolestani ilmoltin epailevani, . ettei
. Mnélla: ollut Karkki- mnuivit paassa
: vakeillaan, koska.noin hulluja: kyse-
a bee, aika timinen, “Pots vietaessi mi-
, tulle kuiskasi muuan iakds parroittu-
. mt mies, ett mintin-vastaukeeni tuo-
tale ei ollut minule eduksi. Olisi
ninulle muka patjen edullisempi, jos
asin vahemmidno nokkayiisas. ~ -

jouduin koppiin, miwtta ei niin ah-
 Eaéen, kuin se jossa vilmeyota vie-
Mi. Koopi oli isompi kuin edellinen
Bslelid sain olla yksin. Marysvillen
pitisilaitos nayiti kohtelevan minva
vlan vieraanvaraisesti, kgska luo-
vite minile yhden kokonaisen ‘huo-
en din kijreellisend lakkoatkana.
Kopissa en. Saanut olla Kkauan yk-

ol, kun minutle tuli seuraa. Ei koh-
tlotavereita, vangittuja lakkolaisia,
“ian thinun kanssani alkoi seurustel-
i kaupungin kerkeimmat viranomai-

| &Laina piirin ayyttajasta peliisipaal-
~ [kn astt. Minua alettiin tutkia,
‘tysel, tiedustella.- -Varsinkin lau-
~ OtalyGn viettiminen nytt? olevan
‘ranomaisien sydimella. - Niin; ét-
ti nissi alin viettanyt lauantai- ilta-
| nee ‘oukolla. Mina puolestani i]-.
“tit, ettd se on minun asiani ja et-

“the saavat tla toimeen.jhman siti .

CAmatti,
 Juttua minun ‘yoni -viettamisesta -
Ekui koko jitapaivan. mayahaan yo-
SOW asti, jt kun yhdet kyseltjat- va-
vat, niin muuttui-miehia vereksii-
Heit niylti-oleyan ~meininki: feu-
‘tontniohis pithihisella . piinauksel-
Reming SUSPtlai. -oMins- puolestant.
vit spy: miksiki: minun: prtaisi

iu <n yon viettaminen heille il-
“Ota
t*tonans ‘auantaiyon-yiettiimiven:
“Ryselijdt eiviit tulleet daullua hurs-
Coumaksi, enki -mingdkiin. priissyt:
“rile heidin -meimingeistadn.-.Syy-
i ‘jouka tuomarilta -oikendessa“kuu-
L0h murha; ‘jateko kuulustelu tie-
ah Johtui tama -sjytteen -takia.
‘okomaa hassutusta en- alussa-otta-
“tt vaka valta- kannalta,-ja kun pii-

"ig jhmiset ajan mukana.: Sivistys Ko-

Ei .sama pai--

guita seisomisemme atkana oli aurin. -
| t+ kerinnyt pyorahtaa maan alitse,

i hethen aikaa hakiss&i, saanui oi- .

m-nin sain kuna etta ming olin -tap- -

uual tyttéystava.

i padsta muualle hathduttamaan su-
‘rugan, alkaa elaininsa uudelleen. 3

ia kun sithen.- ha ‘tuilut Sfla- |

| siiytin hiintd pain kuokkaa elta het-

ken dimisteli,
/ me yhteen 5

iia.

tot poliisikamarista -.

LAUANTAIN A, JOULUKUUN 18 PATVANS

Kohtalokas Sormus

—“iKirj, LEM PT F

ENA REIKBRILA oli tunnettu yl-
_peydestain, Hinen tahtonsa Ti-

fi tulla aina tdytetyksi, maksot. mitq
maksoi, Ei hiin siti. paljonkaan pe-
rustanut. tit. hanen. muehensd karsi
ka hin siitdkan valittiinyt, TMi ih ha-
nen vanhin tyttdrensi Laila sai kur-
sia hanen kunnianhimoisuutensa taih-

den, stila kunniakasta se tietenkin oli

Lenan mielesta saada wavvks] niin
rikas ja “sivistynyt” mies.kuin Ville
Ahola. Ja nuorimmalle  tyitirelle
Mailalle oli myéskin jo mies katseltu-

_ ha, mutta Maila ei ollutkaan niin tai-.

vutettavissa kuin han funlt,

sk a

Oli lauantai- ‘ha. ‘Paikkakuniaila
oli suomalaisten haali, jonne nytkin
kylan nuoret kiirubtivat tanssintah-.
dissa pyérahtelemaan. Arvi Kuusela’
oli hakenut Mailan kotaaan uudella
limusiiniligan. Ei silndi auttanut Le-
nan vihaiset silmien muljauiukset mi-
taan. :

Tanssittuaan hyvin aikaa tahtoi
Maila paistd jdahdytielemadn, Niin-
han memkin pukuhuoneen. avoimen
itkunan eteen yilvoittelemaan, josta
myds ¥VOi seurata tanssijoita.. Han
huomas] Arvin tulevan ulko-ovea koh-
den, josta oli juuri sisitin tullut kau-
nis tytt6, joka oli puettu ilmavoimien.
univormuun, Arvi tanssitti tyttod
kerran, kahdesti, ehkd kolmastikin.
Tyidllé e] nahtavasti ollut t€8u14 mui-
fa tuttuja tai —- ehka ban oli Arvin

Jaan iski mustasukkaisyuden piikki.
Vaan kun tulj kotiin MéhtGaika, Arvi
saapui Mailaa noutamaan ja sotilas-.
tytti oli tipotiessiiin.

Mailan kotiportille saavuttua alkoi —

Arvi etsid taskuistaan jotakin ja ban
etsi etsimmistid paastyainkin, vaan
turhaan. Se oli kadonnut! Akkili
Maila muisti sotilastytGn ja hinet
valtasi taas mustasukkaisuus, Maila
luuli Arvin vain hanta narraavan.
kun ef loytanyt ets:maanza, joten han
tiuskasi:

“Mit dking etsitkin, niin wie se
hinelle vain, sitten kun Iéydat’, Ja
hin jucksi perddasi vilkaisematia
sisdlle huoneeseensay Avi ja! apri-
kotmaan, kuka se “hin” mahtor olla.

Kovyasti katui Maiia tyhmyyttaan,
kun hin seuraavalla vitkolla pads!
tHetamiin, ettd se sotilastvite, jota
hin luuii Arvin mielitietyksi, olikia
Arvin sisko Bertta, joka oli juuri yh-
tynyt ilmavoimiin ja saapul tanne

ohikulkiessaan vain veljelleen puku-

aan nayttamaan,
Malla teki paadtéksensi: hanen tu-

ai}.

la el cuinkaan Arvi hanen kaltaises-
taan tyhmeliinisti enaa valittanyt.
Kovasti olj diti ja isa vastaan, vaan
mikis auttoi. YWksin jaivat yvanhuk-

fq
NN ern ad

naustani jatkui, tietysl SIsUni Dalstll.
enka lopulia olisi enaa fanonut én
vaikka hirtehinen olist out.

| Kyselijdt suuttuivat. Eris nousi
kimppuuni ja anto! tillin munuile
pilin taulua, multa guna samala ji-

Sitten me hyokkasim-
‘4 kayi-ntin, etta han jou-
tui seinilie kuin kello. Pitelin hint
Silloin minua joku paukautti
takaapiin padhani etta miailma ntus-
ten] silmissiini ja sither paiitty? muis-

Mina pyoérryin .

Ensikerran Mai- |

hyva tilaruus.
“tumassa,

Set, alnakin joksikin aikaa, “sill oli
| AMaila sentitin livannut tas viel
takaisin. «

———_—rF —— .
—

Vinhasti ditt j juna eteenpiin, tiiyn-.

ng matkustajia,. _etupadssii sotitaita.
Brain sotilaan vieressi “istui harmaa-
‘ pukuinen mies, jota Mailan alti ehki
vielakin toivoi tolseksi vivykseen,
Mailaile mieheksi. Timi mies, Tais-
to Harju. tarkkaili sanomalehted le.
vottemana, silli hiinen: taskussaan oli
varastettu sormus, Hinen ‘oli ollut
se hyvin helppo tehdi, silla olihan
Arvi hinen vhuonetoverinsa  sielli
kaupungissa ollessaan. Taiste oli-ol-

“dut" “kahoigsa”, niinkuin han aing itse

tapasi sanoa, silloin kun hin Mailalle
tarkoitetun sormuksen varasti. Hi-
nen kerta kaikkiaan pisti vibaksi, kun
hin ej paiésyt Mailan suosioon, vaik-
ka Majian 4iti hanelle maailman par-
haat sokerileiviit. leipoi alna kun -tiest
hinen tulevan heilla kiymdin jg hi-
nen, tytirtidn thatlemaan.

- Juna pysahtyi. Taisto jatti Junan
ja senjalkeen aseman:  Ohiasi as-
keieensa kohti sucmalaista “poorti-
Raussia”. Nith, hain oli allut taaila
ennen nuorena. Nuori han nytkin oli
mielestdan;
&ymmenen. Taalla han’ alkaisi: eld:
minsd uudestaan, unhoittaisi kaiken

‘eletyn ja pahan.. Hanpii - rupeaisi-
Tunnais! vahad met- .

jappariks} ja
Sad...
ea

Hiljaista olj.téhan aikaan Jalavan
ruckatalossa. - Ej.ollut apulaiskokilia
pahjonkaan tehtavai,
kokki tuumasikin, ett saapi nyt Lai-
da vahan lomaa, ehka pari tuntia.
‘Laila, apukokki, olikia siita ‘ hyvil-
latin, silla hin oli jo jonkun ‘aikaa
ajatellut kayda valokuvassa tyttaren-
sf Ellenin kansza ja nyt sithen oll
Kun han oli pukeu-
tuli Harju sisdlle ketttion
puolelta tiedustamaan pdakokilta, ei-
kG han <attuis] tuntemaan ketaan, jo-
ka haluaisi Hihted kdmpalle kokiksi.
Laila halusi heti lahtea, silld ohhan
juurt koulu loppunut ja Ellen voisi
myos tulla mukaan, |

Hieman vitkasteltuaan anioi pui-
kokki eron hinelle ja vukon paasta
oltiin valmlit lahtemaan kampale.
jonne oli matkaa 50 mail. Matka
sujui hyvin- ja Ellen piti kayin haus-.
kana, kun paasi aidin kansta kesaksi
juonnanhelmaan.

Jo heti ensinakemaltd of]. Harjun

tujelesta Laila hyvin tutun aakoimen.,
~Kuultuaan biinen sekd nykyisen etia

tytténimensd, muisti hin Heikkilas-
cj nihneensd Lailan vikkikuvan. Stis
Mailan sisko! |

Viiket vierivat. Harjun ja Lailan
tuttavuus muuttul ystavyydekst, FPu-
huttiin jo aman kodin rakentamjses-
ta, sill -saisthan Laila helposti.eron
entisesta michestdin, joka oli jo al-
luc teil ticthmattimilla seiltseman
pitkdd vuotta ja mutienkia, obbhan

Ville ollut hangile niin kauhean raa-
ka. Harju kyla maksatsi kaikki -ku-

lut. Laila. suestui ja. Harju antoi-ha-

nelle jo sormuksea.

Yiikko oli kuiunut edellisestd, kun

: Mailakin saapui- kampiille. Han 9)i
viimeinkin léytanyt -siskonsa. olin- .
_paikan, kun oli jo:-useasta patkasta

ebtinyt.kysya. - Harvoin oli sisko ha-

pelle Kitoittanut.

Kovin oli Matla thmeissiiin Kuul-

tuaan siskonsa ajkovan. menos -Aal-
misiin hanelle aiotun muehen banssa.

valkka’ olikin. ja velian--:

iis - tapaati.
Ninpa ' pad- —

Siva 7

Mutia hyva nainkin, ethan Harju nyt
enda Banta labentelisi.

akrh o88

reen vévdille. eitel se yaan TR eevkkive
“sum Aukkuisi. Alaila tarkasteli. zor:
musta ja huomasi sen sisilld Ander-
sonih nimen,.
kotikaupunkinag jalokivikauppa.
Kyllipa Harju pitti Laitan suuressa
arvossa, kun si¢hi-asti noutaa’ hd-
neHe sormuksen vatkka (Hata: him-
mitss& kaupungissa on yhtd suuri sor-
musvValikoiuma, ajatteli Maila-

Harju off hyvin himmiastyneen nil-
koinen, kun Laila erding iltana kysyi,
miksj han sielt® astt on tilannut sor-
muksen, vatkka nits olisi oflut 1i-.
hempandkin,

“Tilasin sielti sen vuoksi kun sietla

. kuulun olevan paremmat sormukset”,

canoj Harju viimein robkeasti, ja sil-

dd hyva, Laila uskoi.

‘Kaun pyykki oli silitetty, Iaittoi
Maila siskonta vaatteet hinen “ko-
Vanpuun” peilikaappinsa laatikkoon

ja slirdi banen katéensd osui sormus-

katelo. Kauttis se olf -Mailan mielestii.
Hin katseli: sith -ympdriins#, sinista
samettia jokapuolella, mutta mith —
pohjalia olevassa panerises oli nume-

t 6. 15 +~-42" ja niin omituisen
tutuniuntoista kasiglag, Vuan ej hin
jaksanut vmuistaa kuka noin nume-
rot tekee. Ne olivat jo ntin himme-
itkin, ettei siskonsa ollue nfité “hno-
mannnut, eikd han siitd puhaisi —
ei ainakaan ‘vield. Nimi nunierot
siis tarkoittavat, ettd sormus on os-
teitu -kes#kuun 15 paivana 1942 ja

siHoin ei ainakaan Harjun ole tarvin-
“nut-sita postin Rautta:-tHata; keska, -

hin itse asui silloin Andersenia vas-
-Ja. jos Harju olisikin: ollut
siihen aikaan ulkena kaupungista,

nn ket varten. han olis: sen tilan-

nut? Ei. surnkaan hanta varten,
vaikka hin kavikin siihen aikaan heti-
Hi usein.

Asla rupest kiimnostamaan Ma/‘laa
yha enemmian. Han pidtti lhted
kaupunkiin, sila hin tunsi dlevansa
Harjulle taalld hyvin vastenmieli-
nen, jo sith lAhtien kun hin tile
kampalle tuli.

Kun MMaila saapui kaupunklin, tli
jalavan emantii hanet taryoilnjaksi.

Maila piatli heti kirjoittaa Anderso- |

nille, vaikka se Titn typeralla tuntui-
kin. Muttta olihan han Andersonille
niin witu, olihan han Arvinkin kans-
sa kiynyt Andersanin vanbuksia pu-
huttelemazsa.

Viikkoa mydhemmin tut vastaus,
joka selvitti Mailalle monta kysy-
mysta, Nyt Maila kasitti, mita Arvi
ei silloin eriiana ilfana léytanyt. Ar-
vi, hanen Aryinsa! Nyt.Arvi haota
ymmdrtaisi, kun han vaan satsi ti-
latsuuden zeiitthi, Sornnus — se hi-
nen tiylyisi saada Laijlalta pois. Lat-
lala ei aliut mitd#an a'keutia pitha
hinelle alottua sormiusta ...

eT pee

Lailalle oli kirje postin mukana.
Se gli siskolta nd&Gjazn. Aun hin

sen avasi, tuk) sielta esiin. myés An-
. dereonin

selvityskirie. Laila luki
kirjeen henkeidin pidiittaen. Sits ha-
nelle oli valehdeliu] Waan silti tuli-
si loppu. ja heti! Hyvii luoja, etta
aikanaan -tuli tama kirje, ennenkuin
olist ollut lian myohaista’
Muutaman pdivan kuluttua, tuli
Hari kampalle, Laila. veti hdnen
simainsa eleen saamansa kirjeet.. ja
asig oli selva. Harju tunnustikin ot-.
taneensa kaverinsa sOrmuksen, kuno
oli-‘nlin Kaijoissa, eika sittea viltsi-
nyt asiaa. selvitella”, han puatusteli..

Paljon oli Lena Heikkili muuttu-

“iin, sehan oJ Aayien .

Lt " . . ; . . .
ARE LEER Ie CRS Sa EN a TR

. - ] a
egprinereaete a Goes

; 1 gy otk
4 to | a 1 =) ‘ a
CO ee WE ae i ee u.
ne .

“2 8
. . far
8

4

. , .
1
1! .

#
roa
Face out

— «
|: Se
a . tl
o's .

. ' . . :
vy nr re
OP el to ole | = -
Otel ap oie ee Ste ee

=

= ee ak
7 oo

Font

a7

i —_— iP
nF
lke . =

—_s
le .

a =
mer.

— ie

. » foe ee
== a tad i