kaikki, | Kuulin ett valkoiset hakivat isani vankileirilté ja tappoivat Pispalassa pistimilla. Veljeni ammuttiin rekeen kun han meni hevosella. Toinen veljeni joutui vangiksi Tammisaareen. Sisko- ni joutui vangiksi Hennalaan. Minulla ei ollut tietoa siita elavatk6 he. Minulle sanottiin etta olivat uhanneet minutkin tappaa. Mina menetin kotini. Sinne en sen jalkeen jalallanikaan astunut. Mummolta, jonka hoi- dossa kanamme olivat, vietiin nekin ison talon navettaan, kahdeksan kanaa ja kukko, En saanut edes yhtaan kanan- munaa., Hameenkyréssa_raivattiin parhaat ty6vden ihmiset pois. Ty6n tekee yksinomaan koiras, joka usein menee arkkitehtoni- sessa innossaan niin pitkalle, etta rakentaa enemman pesia kuin tarvitaankaan. Pesa on munanmuotoinen, ja siinad on savupiipun kaltainen’ -oviaukko, teekannun nokkaa muistuttava. Pesa riippuu aarim- maisena oksan paéassé kuin pussi keinuen vapasti veden ylla- jopa 10 metrin korkeudella pinnasta. Se on erittain kekseliaas- ti ja taidokkaasti punottu. Raaka-aineen siihen tiainen saa padasiassa poppeleiden, raitojen ja pajujen villavista urvuis- ta, Pussitiainen tunnetaan kastanjanruskeasta selastaan ja vaale- anharmaan pdan leveista tummista poskilaikuista. Kuten muutkin tiaislajit se on pleni ja vikkela hyonteissyoja. Mutta toisin kuin muut pussitiainen elaa mieluummin veden lahei- syydessa kuin tiheissa metsissa. Niinpa se oleskelee enimmak- seen jokien, jarvien ja lampien rantamilla. Se asustaa Etela- ja Ita-Euroopassa seka siita itaan aina Siperian keskiosiin ja Kii- naan asti. Viime aikoin se on tunkeutunut kauemmas pohjoi- seen, onpa sita tavattu Skandinaviassakin. Merkillisinta tassa linnussa on sen pesanrakennustapa. Isdni kuuluu tyétatekevaan kansaan, oli vahan opiskellut kotona kirjoista. Han kuului kunnanhallitukseen ja oli kun- nan henkikirjoittaja. Aitini oli kova tydihminen, kavi autta- massa jos kerkisi, laittoi pita- jassa haita, hautajaisia ja luku- sia, Meilla oli myés puhelin- keskus, mutta se otetttin meilta pois. Isani oli punakaartissa joh- tomiehia, piti puheenkin vappu- juhlassa 1917, Hanta vihattiin Hameenkyroéssa. Siihen aikaan haluttiin ottaa henki pois ty6- tatekevalta kansalta, vaikka ei olisi muuta tehnyt kuin ojaa kaivanut. Luokkasodan aikana olin 1 2-vuotias. Lahdin didin kans- sa pakoon kun rintama puhkesi Ikaalisissa. Aiti antoi naapuriin hoidettavaksi lehman siksi ai- Tervetuloa Englantiin — onnelliseen maahan! Ndette edessdnne onnellisen liikerniehen: Han halveksii rahojaan ja lahjoittaa ne raamattujen hankkimiseksi Kamputseaan seké intialaisten kobrien suojelemiseen. Sadli ettette nde onnellisia kaitvosmiechia! Horistakad korvianne niin huulette kuinka he laulavat maan alla kymrin kielella, Se on kaunis laulu! # Ki, ei tuo ole pyha Fransiscus Assisilainen vaan tloinen englantilainen poliisi. Ja tuossapa on onnellisia neekereitd. Ethan toki, et ole laitonta olla neekeri. Ainakaan toistaiseksi. Nyt saavumme hékkelikylaan, | se on sddstetty matkailundhtavyydeksi. Edessadnne on onnellinen hokkeliasukas. Terve terve, radsyldinen! No niin no, hdénen vastaustaan ei voi tulkata. Ja siind tulee iloisia hoululaisia. John, Susan ja Mike. He lukevat kokeistin. Ahertakaapas lapsukaiset, ahertakaa! John saa keskinkertaisen todistuksen Ja keskinkertaisen kodin, vaimon ja tyon. Susanilla tulee oleraan loistava todistus, mainio tyépaikka, mainio koti ja matinio mies. Mike keskeyttdd koulun. Ja siind on Englannin iloisia sotilaita, — lahdéssé onnellistuttaman irlantilaistia., | Olkaa hyvd, kasittakaé, kylla me ymmarramme irlantilaisia, olemmehan léhettadneet sinne joukkoja jo vuosisatojen ajan. Aluksi yritimme sivistdé heita ‘uskonnolla, nalalla ja miekalla, mutta he olivat huonoja oppimaan. rg Sitten yritimme koéyhyydella ja tyéttdmyydella. He pysyivat synkkind ja vattonaisina, — Niinpé yritimmekin nykydan sivistaa hetta pampuilla, kaasulla ja kumiluodeilla, nikkeliluodeilla, vankiloilla ja kidutuksilla. Yritimme koulia irlantilaisista yhtd onnellisia kuin itsekin olemme. Siksi pyydan teilta ymmartamysta. Ja jos teiddn valtionne joutuu sivistamdan toista kansaa tai omia asukkaitaan talld tavoin, niin kylia mekin sitten ymmérramme teita. suomentanut Hannu Niklander kaa. Kanat annettiin erdalle mummolle, joka ei lahtenyt pakoon. Isdni lahti Tampereelle. Me paasimme Siuroon, Oltiin mat- kalla viikon sukuloimassa ja palatiiin takpisin kouiiu, Kotimme oli sill4 aikaa ha- vaisty, kaikki rikottu. Oli va- rastettu leivat, perunat ja me- hut. Valkoiset pyssymiehet vei- vat ditini ja myds veljeni vai- mon, mutta han pdasi pois kun odotti lasta. Mina jain naapu- riin. Aitini ammuttiin satojen muiden joukossa. Makasin ‘kolme viikkoa ta- lon penkilld. Ei annettu mitaan peittoa, ei tyynya. Takkini oli yuoroin paan alla tyynyna, vuoroin peittona. Lehmamme oli heidién navetassaan, mutta minun oli maksettava maidosta Ohrana vei tyOmaalta Elokuun kolmantena paiva- na 1923 ilmestyi tydémaalle kaksi hieman nuhruista herras- miesta. He katselivat hetken ymparilleen, tulivat luokseni ja kysyivat etta olenko mina Vain6o Tattari. — Kylla olen. Mitaés on asiaa? Toinen miehista kaivoi tas- kustaan lapun jolla todistivat, etta he ovat Etsivin Keskus- poliisin (ohranan, kuten silloin nimitettiin) miehia. Heidan oli madara pidattaa minut. — Qlisi kaytéva teidan ko- tonanne, mutta ennen junan laht6a emme ehdi, joten men- naan tdalta suoraan tuohon Viipuriin menevéan junaan, jutteli toinen miehista. Tosiaan, he olivat kayneet meidaén kolmen kilometrin padssd olevalla kotimékillim- me, mutta kotona oli vain alun toisella kymmenella oleva tyttd, joka nahdessdan outoja miehia tulevan nappasi oven lukkoonja kipaisi karkuun. Mennessdan tytt6 huusi: Olen yksin kotona ja ketaan vierasta en saa laskea sisdlle. Ohranat eivat lahteneet perdsta juoksemaan vaan tuli- vat niine hyvineen takaisin. Vaihtaessani kalkkisia ty6- vaatteita vahan siistimpiin, tyomatkalla pidettdviin, mainit- sin ettaé nama kamppeet ovat vahan epasiisteja4 kaupungin matkaa varten, mutta kelvat- koot nyt. Pukeutumiseni ajan seisoi apurinainen ihmetellen ja hammdastyneena sivussa. Mi- nun akkilaht6ni koski haneen tavallista kovemmin, silla joi- takin aikoja ennen olivat Kes- kuspoliisin miehet vanginneet hanen tyttarensé Alma Lande- nin salaiseen toimintaan osal- listumisesta. Nitin alkoi ensimmdinen tarkkaan varjeltu matkani kohti valtiollisen poliisin kuulustelu- sellia Viipuriin. Vessassa kaynnin aikana toinen mies seisoi vaunun ra- puilla ja toinen tarkkaili sisalla. Matkan aikana ei puhuttu mi- taan. Kerran kysyin, etta mita tassa nyt on takana, silla mi- nulla ei ole siité aavistustakaan. ‘Kylla kai se myOhemmin sel- vida’, vastattiin. Viipurin ase- malta ajoimme autolla Valtiol- lisen poliisin sdailytysselleille. Hiljakseen sataa _ tuhutteli. ‘Teilla on hyva onni kun sataa’, lohdutteli toinen saattavista et- sivista. mr Nelja viikkoa tiiviisti eris- tettya elamaa. Vain silloin tal- din kuulustelua ja epévarmuut- ta siitaé paasetk6 kotiin vai siirtavatk6 ‘“ldanille’. Eraan aamupdivan jalkeen ilmoitti kuulustelija, etta tanddn ilta- junassa paasen kotiin. No mika- . pa siina, mutta rahaa lipun os- toon ei minulla ollut. Ja niinpa kavi etta minut juhlallisesti saa- tettiin asemalle, annettiin lippu Siell4 oli vaikeaa tyétatekevilla vuonna 1918. Silja Linne Tampere 8 USA;n konetta tuhottiin Kahdeksan amerikkalaista. havittajakonetta tuhoitui pom- mirajahdyksess4 Munizin len- totukikohdassa lahella San Ju- anin kaupunkia Puerto Ricossa 12.1. Tukikohdan viranomais- ten mukaan 12 rajahdyksen sarja oli mahdollisesti tihuty6. Viranomaisten mukaan 1a- hella San Juanin kansainvalista lentokenttéa sijaitsevassa tuki- kohdassa oli yhteens4 12 ame- rikkalaista A-7 -havittajaa. Pommit rajahtivat vain muutamaa tuntia ennen kuin kansandanestys uudesta Puerto Ricon kansanedustuslaitokses- ta alkoi. Lentokoneiden tuhoajaksi ilmoittautui myéhemmin ‘Mac- hete Wielders’ (Veitsen heilut- tajat) -jarjest6, joka pyrkii Puer- to Ricon eroamiseen Yhdysval- loista. Karibianmerella sijaitse- va Puerto Rico on Yhdysval- toihin kuuluva itsehallinnolli- nen alue. Kukaan ei loukkaantunut rajahdyksissa. Aineelliset va- hingot arvioidaan 45 miljoo- naksi dollariksi., _ Pikku-Kalle valistaa pikkusis- koaan isasté ja didistd: ~- Ensin ne opettaa meidat kavelemaan. Sitten ne opettaa meidat puhumaan. Ja sitten ne tahtoo, etté me Istuttaisiin pai- koillamme ja oltaisiin hiljaa. kouraan. Junan lahtiessé jai - Saattaja télléttelemadan asema- laiturille. Kotiin tultuani kotivaki oli luonnollisesti hyvin tyytyvai- nen. Sauna pantiin jo aamulla aikaiseen lampidmaan. Aiti- muori pisti tuhkasta keitettyyn lipeaan kaikki mukana olleet vaatteet. Lian ja lysolin haju otettiin kerralla pois. Sita sort- tia olikin kertynyt, silld neljaan viikkoon ei paéastetty saunaan ja peseytya sain vain kerran, Seuraavana paivana sauno- misen ja siistimisen jalkeen menin ty6maalle. Lyhyen, hie- man jannittévan odotuksen jal- keen tuli mestari: ‘Jaha olette Saapunut’, Taniin ei enda ehdi, mutta aamuksi Iaittaa Lo- visa (se oli apurin nimi) laastit kuntoon ja padstaéan jatka- maan’, Tuhuttava sade oli tosiaan hyvan tuurin merkki. Vaind Tattari d