ee a ee r peek Leds evar Boe - - ba oe : aL... ; en Wey fot * 7; si] r vf wh an 7 2h : . ae Pe 4 i : * : a7 " ae 4 + -_ . 1 a , . vl we . sep “a tony ibe oe “a, Pe ts 27: fant oa _ —-.t a 7 a : . oe I ; " ¥ ee ee : 1 . wr nt “4 . . rm .! — _ : are ens —- a ae F = 2 _ “ot AE 4 Mer Le Hy ae rs _ F . 1 oe oa 7 "1 ant . : . . ' ay - ce Fs ai I a1 Tar > i na [TE : . iF a ers a tak i rey 1 “iE! ae at St SE nF bo ed LER ra van ara ra - eee) oe =k : . - aiapet ES ‘yall —!) a a | he, ?. ie UPR ed " . mo ag . : . . “os i, . ae | rat "1 1 . J . Pay Babes ‘oe hey " oat an . 1. oe bE, ol - rat ' ‘= ' at . ’ ' no us oh ' . i 4 he a: et 34 ee ee . " 7 ok tan oA , " : : ix’. au “pal: : PT ye me aed be "3 ls At: — aT ae | . ! tk 4 .. tu Mal ; ot ow el ie yt a eet ile: , | . “1 ; rt. a . * - 1 ' % ad matt i. . : +. # a a Soon “A cas re “EA - i swat . ’ yi . L A te 5. a, NS soo 1 _ ae: 7! “ " ey ae 1 a oe ot a = ™ 7 : 4 ited — ae -_* 7c rt oe . “rs = Bete . PS " “a . oe Fe Mt Fg. ae | 1 i : . 4 4 d . ot _ 4. 4? ae Te “ sh 7" . * 5 a - 1 " - : a f 7 . ‘ a wa Hi ; Vv i ; 1: Lent asi ” ee | “a a . “Pin “ a 7° t Ee Wy a A or he +f soe bet be, 1 ; Me - ; me - r, oR te Ls aa ry nm ay “os . aoa a : aor oe Y =. at is . ! yo . . 't ea . #3 a 2 eee . i a rik 7 rr! ae ol) oe ia di po F . = 7 : . . ; ss ae ah + a _ 9 Ta ma . areas a . . in, id 7? h oa . ate x -= : . 4 =". hs ol 4 As - 1 LT r Wye ren ee ates ‘Me a ae Seat art : oo tho = a " - . an rete Ta " so 1 7 " Er ee en ieee 1. a Tee . eg : en wee To Costa. . a a rece et meg ee Te i | ge - oe eT BPP a ee aor poets panera hl 1 = . os . - . 1 _ i ‘ . Fr Le: | “ t wo ee ao Siu 10 a . es “Rerroin. | | “AH ban sanoiy Oliko han vi- hainen? Kerro minulte.”: | “Hin oli ystavallinen ja hyva, ‘ku- ten aina. Hin sanai, etta jos loydan cinut, muuttuu asia Snapin Ja minun valiseksi ja mieskohtaiseali. Kuulut mormounien uskonnon mukaan Sna- pile, etka tuota aslaa voida muuttaa. Vaikka hineg julistettaisiin lainsuo-. jattomaksikin, ei se iuullakseni sit- tenkaan nut Lesi, | “Snap et anna ruchon kasvaa kei- taaseen johtavalle tielle’, sanol Mes- eal. “Kun hin vain saa kuulla minun palannéen kotiin, halvwaa hin saada_ minut. Et tunne Ranta, fack. Pe]- kaan liihtea kotiin.” “Rakkaani, mitdin muutakaan | paikkaa ei meilli ale. Emme voi elaii intiagiien tapdan. ~Mutta, Jack, ajattele ininua kat- somassa lahtiidsi kotoa ja alituisest vahtimassa, tuleeko Snap. En voi kestia sitd. Olen tullut niin hei- koksi taman vuoden kuluessa.” “\Tescal, katso minuunt” Haren Hani varisi hdnen katseessaan tyttda silmiin. “Meidan on paatett&va Io- pullisesti kaikki asiat. Sano nyt aluk- si, rakastatko minua vield!” | “Kyllat” “Sano se!” | “Rakastan sinua, Jack.” “Sano haluavasi menna -kanssani naimisin!” _. Haluan ruveta vaimoksesi.” “No, kuuntele sitten. Aron poistua {ast canonista ja vied& sinut kotiin. Olet minun enki aio luovuttaa sinua kenellekdiin.” Hin puristi tyton lu- jasti rintaansa vasten kalpeim Lasvoin ja bhmaavin slmin. “En halua ta- vata Snapia. Koetan karttaa hanta ja toivoakseni voinkin. Mutta, Ales- cal, olen sinwn nyt. Onnesi ja ehka elamasikin ovat vallassani. Eroitus On fuuri sund. Ymmarrétko?” Hopesharja tuli heidan luo satuta- vyo niin kirealla, ett Haren oli pon- nistettava kaikki voimansa léylien- tiessiiin siti. Nuahtdvisti oli Pau- haavan joen jaakson rucho lian vot- - makasti erimaan oritlle. *Kuulehan, Hopeaharja. miten alot vied meidiit pois Walti, jos syét ja - juot nein paljan?” Hare irraitti satu- Jan sen selusta ja sitol sen hekaan pumpulipuumetsikkoon.” Wolf tol laukaten leirtin Kkantaen yipednd ka- mina “Afescat, voimmeka menna Colo- radon poikki ja léyt#a tien Coconinan yh?” “Kyla, aivan varmasti. Palveli- Jani et erehtynyt milloinkaan ‘maari- tellessiiiin matkamme suuntaa. Tiet3 ei siellad Ky lla ole, nuitta navajot ovat menneet virran pokki tina vuenna SULISSd al, ‘Ja kiivenneet kukkulalle erdsta cano- ia pithin.~ Kun Hare ja° Mescal istuutuivat svomain, olivat varjot -tummenneet kallioiden juurilla ja jyrkinteitten reunojen ruusunpunainen viri oli kyl- mennyt ja vaalennut. Wott makasi aivan tytén jalkajen’ juuressa ja ker- yasi suupaloja, Sitten istuivat he vie- rekkain hdmirdssa vaitiollen ja kuun- nellen veden kohinaa. Pitkin aikaa Palmuniehtikirjasto Paimunlehtikirjasta off Colambar kaupungin suurimpana adrteena, kun- nes tu tarveli sen muutamia vuosia siiten taydelleen. Vahinko oli kor- ‘vaamaton, sills ssi Kirjastossa ali a1 kh & FF 164 ruth jat eivit viel otleet chtineet eelvittad. saamme ratkaista’ .Sen. yelakin «CARE GREY Vela sen -jatkeen ‘kuin Mescal oli poistunut majaansa makasi Hare val- veillaan hanen ovensa edustalla noja- ten pddtaan satulaan ja ‘kuunnellen virtaavan .joen hiljaista kohinaa, ku- meaa pauhua | ja uneentuuditiavaa laiskumista. Paikka muistutti -Kel- dasta, mutta tami oli monta -kertaa paremmin piilossa -vuorien valissa. Aluutamia tahtia tmkki tummansini-— sella. taivaalla ja eras vilkkui kuin majakan tuli muutaman korkean kuk- kulan huipulta, Joskus oli Haren mie- testa laaksa yhta hiljainen kuin erg- maan vokin, mutta sitten oli han kuu- levinaan lunivydryjen jyrinaa ja so- tajoukkojen marssimista, pesivat Mescalin yksindisyyden diinet puhumaan hanelle, Hin oh kuwle- vineen iloista naurua ja hiljaista su- rullisia itkua, suloisia lavluja, kuis-- kauksia ja muminaa. Hanen viimet- set selvdt ajatuksensa kiintyivat Pau- haavan: joen kehinaan ja tosiasiaan, _ ett han olf tuilut viemaiin Mescatin pois (asta yksinaisyydesta. Han karkoitei unen silmist@an aa-_ nA ruvetessa -Sarastamaan, ja kun harmaa. sumu. oli haihtunut kukku- loilta, valkeni paiva sen verran, ettl he véivat alottaa matkansa. Mescal kostutti uskollisen palvelijansa hau- taa kyynelillaan, “Han rakastl tata canonia”’, sanoi hin lempedsti. Hare nosti hanet ‘Hopgaharjan : selkdin. Sitten | Hin kavelihevosen: rifiiialla Wolfin “laukatessa --edella. - jatkui pumpulipuiden vilitse. Herta ympardi joka.puolella viheridt ruo- - homiattaat ja tahtienmuotoiset suuret liljat. Jokea e: viela nakynyt, mutta se tByttl metstkOn kumealla kohinal-- laan. Metsd harveni kumminkin vi- hitellen, kovaks: kallioksi, kivilohkareet hi- Gastuttivat. kulkua ja akkia; Kun Hopeaharja astui aukeamalle pum- pulipuiden varjosta; naki Hare laak- san alapaan epatasaisine yuoristoon johtayine aukkoineen. “Katsohan taaksest’, sanoi Mes-— cal, --- | Hare ngki veden syoksyvan jyr- kanteelta kahtena valkoisena . pu- touksena, jotka yvhtyivat alempana kohisevakst koskeksi, kereelta jatkoi vesi hurjasti matkaan- $4 SYVASSE womassaan syoksyen vih- doin laakson paass@ siniseen kuiluun, josia se maan alitse luikerteli Colo- | Tadnon, | Pitkan aikaa vieli ser ialkeenkin, kun -laakso oli jo kaukana heidin takanaan ja ylapvolella, tuoksui tuuli kukilta ja virran kohina kuului sel- visti, mutta lopulta ne kumminkin haihtuivat Jahekkain olevien vuorten seindmien valisessd tiiviissi ilmassa. Valo pimeni, kivet kolisivat kuin ku- measti kiltsevat tiw'ut ja matkaili- jain ddnet kaikuivat kumeasti kallio- seinista. Hopeaharja jatkoi alaslas- keutumistaan keveusti ja joskus niin nopeasti, ett Haren oli pistettiva pleneksi juoksuksikin pysylikseen mukana, Pian levepi kuilu tasan- sok}. jonka keskitse virtasi punainer: Colorado mustassa uomassaan kohis- ten Ja vaahdoten, milloinkaan tyyn- tymitta ja levihtamatta. Hare ndki elaisyyksid, joista hin alkoi ymmir- tua canonin idrettémin laajuuden, ja hiin tunsi olevansa kuin eksyk- Sissi nailla suurilla penkereilla, jotka vahitelien kohosivat kaukaa siintavia ¥ LAUANTAINA, TAMMIKUUN, 8 PAIVANA ” Erdmaan Sitten ru- 7 nimesi. ' Fugosta., Matka . tien hiekkapohja muuttui. Penger pen-. 7 Kaikukallioita kebti. Koko seutu naytti olevan vain paljasta monen-- Varista katliota, joka hehku i ate gon paisteessa- , “Jack, tama on mescal”’, sanot tyt- -t6 viitaten muutamiin pitkiin kasvel-. hin, Fe | Kaikkialla aurinkoisilla rinteilla oli -solakoita kaktuksia, jotka kasvaes- saan levittelivat kierteisid lehtidin ja muodostivat.. latvoihinsa. keltaisia kukkaviuhkoja. Kukkivat.. rungot heiluivat tuulessa ja mustat mehiiai- set surisivatl niiden. ymparilla. i. ‘Erdmaan kukan’,. josta olet saanut Kuinka kaunis se onkaan’” Hare taittoi muutaman kuihtuneen rungon, mutta hanen’ oh ahdettivi nopeasti pakoon vihaista mehilzispar- vea, joka jiksi pérraamadn. ontosta Parl suurempa2a itsepaista oli hanen karkoitettava hatullaan. “Sinun ef olisi pitanyt havittaa nii- den kotia”’. , sanot Mescal nauraen. “Taitan vieli toisenkin. varren, el- let lakkaa nauramasta”’, vastasi Hare. Kuljettuaan tasangon muodosta- nan rinteen juurelle ja saavuttuaan solan paahin laskeutuivat he niin ko-. vaa kalliota alemmalle tasangolle, et- telvat. Hopeaharjan teraskenkdiset kaviot -uurtaneet suhen naarmua- kaan. Vihdoin saapuivat he joen py6- reahkolle hiekkatérmiille. - “Hieman liian | jyrkka vain’, SAnol Hare ‘pudistaen paatiain.- nua putoukset elvat ‘miellyta minua oHenkaan.” Joesta ei voitu nahda muuta kuin -muutamia satoja metreji. Juuri hei- din kohdallaan ok virta kova, mutta ei vaahtoava. Alempana, missi ca- noni mutkistui, koveni sen pauba majesteetilliseksi jyrinaksi, ja piis- tydiin§ sitelsti - leveiisti- kadnteesta, kapeni se nopeasti korkealle kohoa- viksi punertaviksi aalloiksi. Hieman heidan alapuoleilaan oli pienempi koski, jossa vesi syéksyi heidinpuoli- maista rantaa vasten suurin pydrtein ja uhkaavin aaltoin. | “Luullakseni on meidan kummin- a ¥ i pa bt + = + kin parasta yritta4’’, sanot Hare, eri- maan kuumien kivien, hiekan ja laa-— Van muistuessa hanen mieleensi. “Jos vain Hopeaharja on hyva ui- mari, €1 ylimeno ole vaarallinen”, vastasl Mescal.. “Voimme laskeutua jokeen hieman tuolta ylempaa ja uida sen poikki virran avulla.” _ “Hopeaharja..rakastaa vettd. Se ui joen poikki helposti.. Mutta se Ral vol kulietiaa meitaé molempia j@ on mahdotonta tehd&. kahta matkaa, Minunkin on uitava.” Publaamatta sen enempi sanoja ja aikaa tehtaévdin, jonka jokainen sil- mays ja ajatus muuttivat vain pelot- tavammaksi, talutti Hare Hopeahar- jan rannalle veden raiaan. Hin rii- Sul takkinsa sitoen sen satulan taak- se, Mutta vyonsa, pistoolinsa ja ken-. kansa ripusti hin satulan nuppiin, “Entaé Wolf? Unhotin sen koko-. naan,” “Sula ei ole mitiiin hata, Se. ui kyla hevosen rinnala.” —“Netké tuota niemeketta? No hyva! Sinne on meidan koetettaya. paasta.” “Warmasti voimme nousta. maihin sen vlapuolellakin.” “Olen tyytyvainen, jos: vain. paa- semme sinnekin. Ohjaa hevonen sita Tithe wipe oe “Mescal, glen aina halunnut nahda “Mescal, | | katolla. + kohti, Koeta varoa, ettel se kastu. Ja, Mescal, tassa on pyssyni, - Fidg sitd tasapainossa satulan nupilla. Kas - niin. No nyt, Hopeaharja ja Wolf!” “Uy vinosti vastavirtaan!”’ huusj “\Mescal Harelle tamin hypitess4 _jo- “Varo, ettel virta pana sinua ' keen. sivutsemme! ’ ? . Parilla askeleella pamua. Hopea- harja jo satulaa myGten ja sitten se _ sydksahti. korskahtaen syvemmiaile upottaen Mescalin lanteita .mydten. Ojentaen turpansa. veden pinnaile ja harjan ja hanndn oltessa nakyviss4- ul 5e voimakkaasti virran potkii. Haresta. tuntul vest Juuri tarpeeksi_ kyimatta virkistyakseen pitkin ja -kuuman matkan jdlkeen, mutta sen laatu tuntu hiinesta oudolta. Sutun- ‘naten kulkunsa vinosti vastaviriaan, kuten hevonenkin, ui ban pitkin, ta- ‘saisin vedoin noin neljannesosan matkasta, mutta saavuttuaan kierti- vien pydrteiden keskelle tunsi - hin visyvansd. Vesi oli paksua ja ras- kasta ja $e painoi hiénen rintaansa ja veti jalat mukaansa. Han pyérj ympari pyorteissaé, kuten Hopeanar- iakin. Atnoastaan ponnistelemaila yoimiaan darimmilleen paast han niis- “til erieen. Kun muudan aalto iois-— kahutti vetta hanen- suuhwnsa, tun-— tui siind Inekkaa, ja sillom han vm- marsi, mitg tue omituinen tunne merkitsi. Vedessa oli hiekkaa saracin kuin erdmaassakin: Tialld cancnien syvyydessakaan ei hin paassyt siiti erilleen. Kun virta koveni, alkoi han tuntea, etta en tuskin jaksci le- vittaa kasivarsiaankaan tarpeeksi le- ‘veille. Muutettuaan uwintitapasisa . huomasi hin, etter han siten voinut -pysytella Hopeaharjan rinnalla, ja _senvuoksi rupesi hin uimaan entiseen tyyhin. Vahitellen patnuivat binen jalkansa yhi syvemmialle, vesi pu- risti yha kovemmin hanen ruumis- taan, eka kasist# tuntunut olevan- enda mitdiin hydtya. Silloin han Mmuisti August Naabin sanoneer, et- telvat navajot kulie ‘milloinkaan vir- ran poikki ‘silioin, kun se on tulvil- laan ja taynnd hiekkaa. Han Jopett! ponnistuksensa, ajelehti virran mu- kana Hopeaharjan viereen ja taztiui imittamaan satulan hibnaan. “Sa tartu siihen!” huusi Mescal. “Se voi loukata sinua kavioillaan. Tartu sen hantéan!” Hare irroitt! otteensa, ui hevosen taakse, tarttui sen hantide. ja piti lujasti Kiinni. Ori veti hanta helposti. Aallot loiskivat hiinen ylitseen ja ko- hisivat Mescalin lanteiden ympazilla. ¥Vuria koveni kovenemistaan painaen Hopeaharjan tuon niemekkeen 3ivu, joka asker jo oli lahentynyt hen- tymistain, Mescal nosti pyssyn kor- keammalle, asetti sen perdn satulan- nuppia vasten ja -piti siind pystyssd. Putouksen ‘pauhu tuntui héikkenevin Ja pian se hivisikin heidin sivuillaan kuohuvan veden.kohinaah ja loisku- miseen, Mescal kiantyi Hareen pain _kirkkain silmin ja nostaen kiatensa torveks? suulleen huusi: “Emme voi paastékdin tuolle nie- mekkeelle! Meidan on uitava viela taman putouksen poikki! Pysyitele- han kiinni!” Kovenevassa’ pauhussa tunsi Hare ‘VITTan vastustamattoman votviai. 7 | {Jatkuu} | ee OE — I a ee KUN etiopialaiset munkit vietti- vat Kristuksen ruumiin jublaa, tans- sivat he koko pdisiiisviikon Jerusa- lemissa olevan pyhan haudan kirkon —‘Sdestava musiikki kasittaa rummunparinga ja kolistamista erg4l- 14 soittovehkeella, jota nimitetain sistrumiksi, ja jota muinaiset egypti- lajset kayttivat temppelipalvelukses- sa seka sodassa.. : . ' ar aaa Ran oe oe ee PP 1933. _——SS SS ere ; TET PST . Jos “4 =n pst a ee | amt TP isl . a srt spe ee, — s vom . _. ee me f= , er ” ee ee Ler et oh he re. ee | . fae Pia hppa Me 4 a i Soe ge 2 ke . ee Be Pe ee | ne beers F " ann . ‘CHT Jr ee " . iat hare 4 a . ae Me nl et che ete ee. ee a ee, Cre Poet : . 18". 2 hs alt he an 7 Ce La . ie = — " ot c " 2 ri FenL 7 mee wt] ' ee Hebe =" i] it , iy cee le ao fat ‘= =, . my a 7 . ta : : : oe Poe ral not wet _ 137 = wre " Ler 4 ai-mt, “ALE Ce Sends |. Tan ee ee =o BT? ey pe “ Breer Se Oe re ‘ » ecco wa epg A a Tee “ __ . Bed brats iis ‘7 oon i bs i tpl eed rhe : pte. . uaa Pale re oor Cal urge heey ve jog-' ra — aw trun =n: k Se . ee . rats cara” ee a Sears = teh 1 ry t _ Set iB al nh rote, et er eT =o Naess Parl aL ee Pegg tl aati on es - | v— " one ot re ate 7 celine vee = J , joe ty 2 “nel ee 4 Jel “ a intel 5 Dg ap. a ere 1 _ ir =e a La 1 ar I ea 2 eae ed erie i; ia ee ee wr ce TL ta as "alee nn we Jat ery nae me bial's rT Tey . "ade a . . 77. ee ee . rout ee . 1. : . = Do ee a = - 4 rei a =a stay : re . rh . 1 = zk . _ . - = : . . tr ae te ee are Ge er eae eee et . j ee ee OES lem - eter +7: . . vba s ot beer aaa SE ores er =o . . a1 . i eae c 7 ak i ae Ea == Se SVL ry . q — ir | ir ee ee ed s it . . ' =, tn i