aL:

Dy toe eI
. = * - . . of
Po ey A

To Page ag pele eel rere iene ovine

a +" = aE .

a ae

i ie
= “ay

. aoe
ee Ve,

rer
ss

7 ee

ee
oo oe

". os ee -

isp.

oh | wll Tate
a a

: ae wage lois
nt iia Pa lal nh
—_——rr

_
.
1 7.

iris

ry 4
*
no +
ace
as

_ =
os

Soy
ee a ee

ee

we,

wool
pee pee

~
woe

. fi
7 Ib ‘-

ae | i
. 1 .

_ v
wpos ee
=". #F

. I. ike

LT ae Ler

ihe

F
; +
- fia
ri .
=

cee "4
on

a oer
Tee A dees Tye va
Lip w th Le

we [ge ee

#
a en =
a! a

7 il “a a
a ht oe

a
- ape .* 7

Wo -

take eet

pt
a
ees

oe
wt

er
ry,

a
Se Oe a ae
oa Oe a ae

F
rn ans
en; Sh
na ae

au
so
7 . con
k=

: i
ae a, «

*
E
are PPPS ea a

eT J

=a FL rH. 7"
eo [=m

oe

a. fr.

“qe erst
fui: oT ae Se

s cam ymat at Ty '
= a it | Te be
ane
a Ls 7 et
. ip :
. t

t
we
t
a
ie
.
ro ora |
o ot
i
Thiet
Na
1“
er !
mr!
I ‘-
ia!
aka 3
i tea "i
7
Fae
i! 1

_LAUANTAINA, MAALISEUU® 4 PAIVANA-

Taémd kevat anutut olevan rikas naisten pukumatteista, evitvisesti : puseroista ja houlureista, jotka:
tulevat taas muotiin ja joilla voi vanhaakin pukua ftavdentéd ja uudistaa man munta. Vila waktave- .
nd joitakin niistd, esini. tha alinmiatnen muistutiaa isodidin aikuista, okkatsta, tummen. pustron tar >

mekon Ranssa pidettdvdd kaulusta.

———

nellinen hinen kanssaan?” han jat-
koi. Puistin jilleen paiitan. —

“Tahtoisitko erota hiinesta?” ban
kysyi yhtkkia.

Nyodkkasin. |

Mutta mrkst
Kauko?”

“Siksi, ctti nyt uskallan nayttaa
sinulle, ett pidan sinusta. Marjatta.
Timi vuosi on ollut sietiimitin. Tus-
kin olen uskaltanut vilkaistakaan st-
nuun pelosta, ettli sind huomaisit mi-
mun rakastavan sinua. Eihin mui-
nitlla ollut cikeutta rakastaa naimisis-
sa oleyaa naista. Monta kertaa olen
aikonut lihted tilt pakkkakunnalta,
mutta en ole kuitenkaan voinut koko-
naan. luopua: sinua -keskevista ajatuk-
sistani, Nyt en kadu siti, etti olen
jadayt taane. Sid nyt minulla on
ehki hieman, hieman toivea siita,
etti sind pidit minusta.”

olet noin ilomen,

Kitersin Kutent hinen Eaukaansa ja

hanen rintaansa vasten paimautunee-
na itkin viimeksi Kulunettten vuosten
surut ja pettymykset. Tuntui, nitn-
kuin portit olisivat avautuneet uu-
teen, Kirkkaampaan ja thanampazan
maailmaan kuin se, missii aikaisem-~
min ofin elinyt.

Paitimme, etth pyyvtiisin aviceroa,
ja heti aviaerovueden padtyttyd me-
msimme nainisiin, Mutta meilin
tiytyi ilmaista totuus lapsesta isalle
ja antaa Kirstin huolehtia siita, mi-
ki kuului hanelle, sili Kauko ei ha-
lunnut sen asian katkeroittavan eli-
miaiant.

Totuus oli kova isku isille, Ensin

hin tahtoi ajaa Kirstin pois kotoa.
niutta sitten han tuli ajatelleeksi siti,

ett pakoittaisi hinet naimisiin Teu-

yo-raukan kanssga heti, kun avicero
olisi selva. ~ ‘

* Kirsti vastusteli ja kieltiytyi. o mé-
nemista: naimisiin, Mutta vihitellen
hin alkoi Rasittid, etta hiinen didin-

.. ‘yelvollisuuksiinsa kuului barkkia

Ku ma meni eraatari oppi_

— Se ot sillo muina aikka mailma,

ku ma meni kraatari oppi, mit ‘st
mestaril Malakias Péksylimil of ni
jumalattomast kanoi, ol 99 kana ja
yks nii mahrottoma suur ja Koppias
kuko. | -

wTuuto men kaik nil mahrottoma
hyvi, niinko tyan puolest. M2 tein
knapi-alussi, {kas se ol sthe aikka,
Kute vidi oHu niit luisst fabrikm kna-

pei), kuumensi priisrautta tuvan totes:

ja ku mentti pitajal tyaho, kaveli ma
mestarin peras ja olkapaal. kyynar-
pity ja siin nokas sit se prasrauta.

Ja sal pitijal of muutonki mii lysti,
ku sai melkkiast joka ateria vortaki.

Mut pyhaks mentt: ain kotti ja
sillo of yks perhana. AMestar men ain
kirkko muijas kans ja mia sai jaar
vahtama nit 99 kana ja sta suurt
kuko, ete ketu olis saan mit syoryks.

Se oli surkkia aika ja ma funterast
viha mullt konsti, miltavan olis pias-
ny siit kanatte vahtamisest. Lopul-
tas yks kaunis sunnunthuamelita mul
tuliki viiha klooki ajatus miile.

Mi oti aika kappala vahva nuota
ja sitosi kuko isostvarpast aittan
kiine ja funterasi, @t kylmar kana
ge

an Leg

a
En tieda, avatko he onnellisia.avio-

liitessaan.. Nykvisin kuulen niin har-
voin heistd. “En toive heille mitaan
pahaa, sill4 katkki kathkeruutent on
kadonnut. Se on saanut viistya huu-
TMaavan onnentunteen tieltd. Minaun
kiy vain sisliksi Rirstia, joka ei
keskaan valittinyt ottaa omaa_-las-

taan. syliinsi, Nyt vasta, Kun -itse

olen saanut kokea siti onnéa, kKAsi-

tan; miten palion hiin menetti kiel-:

essen oman apeens. ae
te LOPPU |. a ss

rahini.
niinpal, et luuh sialu ulos nabastan

(Turun puolen murttel praakas
-- Juhanpotka.)

siin ova ku kukoki,. eika ketu uskal -
tuk joukko:
telema vidnmaisse torppa, ku sial ol
niinkovi kuvankaunis. flikka.

Ite ma iaksi vaha kat-

Sil aikka ol mestar tullu kirkost Ja
men ensimaiseks kanojas kattoma. Ja
eik ollukki nii surkkia paikka, et ketu
oliva kumminki tullu metast ja syany
jokainuap kanan ja vial kukonki, ete
olla muut jalis, ku isovarvas ja se nuo-
ran kappala.

Ku md tulin kotti of koton kamala
Kyl ma silo sat pitki ja poiki

lentava. Lopuitas mestar tallis mu
yhte vanha tervatynndri, Idi paian
kiine, heit tynnari keskelt# peltta ja
hus: kual ny lurjus sin ndlkka,

Ma olt stal tynndris tavattomas
ahristukses, luvi kaikki mitd mi Sve-
beiiuksen katkesmuksest utkko OSa5t.
mut ef mikki mun asiatan paranta-
mu.

Loputtas ma huomasi tynnari siul
piiine lave, mist ol enne terva ulos
padstetty. Mul ol plakkarisan se

puukko, ku ma niit knapi-alussi oli

varkany, ja ei ny mitt® muut kon
napertama sta lappi suuremmaks, Hy-
vise mult Iuanistiki ja lopultas ma sai
jo katen siit lAvest ulos.

ieee . I

silo ma kuuli jottant pidnt kra-

pina tynnirt viires ja kurkistan kat-.

to: ja eik se pahakurk oliukki itse

emasusi ku ol tullu nuuskima ja
ku tuns tuare liha haju, meinas minust >
_ Saar hyvinki portsuuni. Kivele siin

tynnani ympars, haistele ja haistele.

Lopultas ‘ma fykkasi katen ulos- ja 7

nappasi sure hinnds kiine.
Se peljiistys nii mahrottomast, e se

‘ hanti, tnut koko susi ite ja. Eihte me-:
Ded tyr hunnis. kovemi-ku katk:..

_

°é

Taknama. -
ku faari tallasivi. talikynttylasse valk.

ken parhamip kilppa-ajo hevone.

* Kyl maJsillo ttul¥ ‘Kuclema- ofeyg’-.":
joksiki Hi. -niut’,.. piri -vaa. vahvags
kiine, ku Kerra ‘Oli Himrniise fritkyyti )
saanu..

Jottan kahréksa- vanhia. -THati
virsta menttt. tata erinomast kyytti,

Sillo se tynnar halkes, mi helpoti us
hannast ja.ma Tuul et susi men ain“
~-Japaniin- saakka, niin ‘peljastyny al _
seekt. - oo 8
Kyl ol: mullaki surkkia ato, Paita |

sirkiva ja mailma: men vastonpai yin-

pars. . Siin ol juur. Jiki -yks vanha |

mylly. ja: Sin-mi meni parvel vaha hui.
lama. E1ka- oll. Suurtaka ‘aikka, eL-

nenku nukkusi.

En mi itekki oikken tiar, kuikauva
mahro sial ma2at, ku herds! nii tavatto-

‘ma kolina. :
| Sika-Késsi, se vanha ‘roffari. o alti | E
parin kamraatin kans Raission kirkos -

varkkasis ja tuliva sin: mylly rabojas
M4 kurkista silit ylhatt

kia ja jokattel tehti- eri-kasa rahoi,

Siin ol oiken tuhanssi- markoi. Kyl |
‘ne poja oliva sina yon jossa mualaki

puhristust tehny.

kurkista ja ‘kuykista ain enema,

ja putto. lopultas j juur. kynttylan pial,

Siit tul vaha kova muting. Aija buu--

siva hengest erest ku juuliva, et ite
sialuytholine, 1s0- -Fetu olis heija nis-
kas lentény.. Meniva ulos: lavest niin-

pal ku. paasiva- Ja kiittiva: ‘ku paasiva :. -§

hengis. menema.

Sillo: ma kokesi.kaik raha péksyn
plakkareissi ja sta. -ol niin pal, et vil
pairan povenk: tayry sullo.

Sit. md tulink: -veha mahtavaks, vo

enka enda menny. mihinkkis kraatari
oppi, mut ko rupesi. it mestariks.

. = : ae .

“Luonnonkansain suumis-
_ tamisvaisto |

Luonnonkansojen $.u 0. nistamis- p

vaistosta antaa’ J, H. King kokemuk-
siensa perusteelia: beddiinien keskii-

déssa Libyan etamaassa kiinmostavia wo
tietoja. Hin kertoo tavarineensa aina :

joitakin ‘ yksityisiti- beduiineja, joill

{Ami vaisto oli kehittynyt tavattomal ©
Sellaiset’ ihmiset kyken- - ;

korkealle..
vit’ ilmoiftamaan suunnan jollekin
kaukana olevalle Jeiripaikalle, jolla
eivat olleet kdyneet “wuosikausia, ba
rumaisella tarkkuudella. He pystyi-
vit toteamaan: ettei kompassin neula
ollut tarkalleeri pohjoista kot, viela-
lapi paljon _pienermman pohjantak-
denkin poikkeaman. pohjoisesta stn
nasta. Kaikkein tiydellisempans
tami vaisto ilmmenee aukealla: ihmis-

asuntojen laheisyydessa : sé sen sjaai
pettaa. Nikéaistilia ef tahain ilmioo --
ole kuitenkaan. lainkaan merkitysta,

silld. suuntaaisti: - toimii -yhta “byw 7

youl kuin paivallikin. Varsit
omituista | on; vette tama = suum

ta-aisti voi. “joskus ‘olla muutamla

Syyt t&

tunteja tiysin havinneend.

han ovat nahtavastikin: Iuonteettaan

meteoralogisia, -} ja timin otaksumal

pohjalta Hibtien lienee myc= saatavie’ -
$a selitys koko suunnistamisvaistellt

joka on tahin saakka keulurut selvit
tamattomiin. didthin.’

ERS Sal int

pos

St

er Le