a: 7 = Fido: .
ely eT ed Te ae

Tear
r

Bante!

per et

pit et

—,
mail
mat

Srl ae ot,

ee rites CMe ee ek nee Ane eed a ee —:
ae = A ok Oe Se = a or ee a eat = eee I - 1—
ee * er es SL ee ee Oe Pe Le ie AN es hal
at 1 ie Str iarge ee Spo le et a le Sn a ee ee a a tee
a a ee Bg sere aig ga are ce eet Pee te
. aon toe er rH T; c =

‘t

a
ee ee
u a - =e
Har hunt lei id latin :
Sete oe te ee EOE . *

ren _
a

Aramis Phen Tes Opa E ee: arte By NESE SR aris Sheer OL Eeeet Netecd

rea Bo ie
i ordained eur ope
; lar *

a —T1 7 aren SP Ps be 1 il "
proms . . -— Nhe Tatts wre Coen ' .
wots . reg . . wees
™ ses “. _ . .

ea]

~*~ ry

od “Tt

' ee
i eee

oe or ie

vas ae
eta

a rere
rep tela iS Be
Ft hal p
Penne leh re
. L 7 I os,

: Dee aisha! + eS, feels ree zis Aca :

es a ie eat ae

13a a aS
we opt .

: “ee . 7 =a i
‘ty fr srt =! ae

Panis ath ct "
Ls Sed ee Bg

c aan . a ery it hi
pkgs Go ERE rae

_—_ Siv30

’ olevan sinun lempitydtisi..

rT oe a
oot Fr .
aes ‘ ree '

gen toistakin puolta. Niin.

“Tiassa on sinulfe sopiva makuu- —

paikka, satoipa-sitten vetta tahi lunta
tahi paistoi,” sanoi hin. “Olen mel-
kein koko ikiini mdannut paljaalla
maalla, ja ditt maa muodostaa par-
haimman yuoteen. Kaivan

pan lanteillesi, Sitten asetamme ter-
vavaatteen niin ja huopapeitteen nin |
alustaksi. Tuo nyt tinne toiset-peit-
teet. Sinun jalkasi pitdd olla hieman
pidtisi korkeammalla, Nukut silloin
kuin myétimaassa, joka suojelee si-
nua tuulelfa. Kylma ei tule ahdis-
tamaan sinua milloinkaan, Mitian
muuta el sinun tarvitse tehda kuin
kaantdd kylkeisi sita mukaa kuin
tuulikin kddntyy. Veda peitteet kor-

villesi ja kietoudu tervavaatteen mut- -

kaan. Jos sataa vettd tahi Iunta, pei-
ti padsi ja: nuku, poikaseni, tnulen
huminaan.”

Levahdytidessaan vasynytta miwu- —

‘yhistaan vot Hare makuusijaltaan kat-

sella syvanteeseen, jonka Jaidalla ha-
yen vuoteensa oli. Naab sytytti nuc-
tion,: Pinte kuori perunoita hyvin
taitavasti, Mescal oli polviliaan ja
‘yastasi taikinaa paljain ruskein kasi-
varsin, Wolf makasi hinen jaloissaan
katsellen emadntiansd ja Musta Bolly
heilutteli padtaan. saadakseen kaikki
jyvat suuhunsa turvasta riippuvasta
jaykastd kangaspussista.

Naab huusi hanta syGmaan, ja kun
Hare alkoi pureskella kaakkuja, mu-
nia ja kuumia keksia hyvin rucka-
halnin, nydkdytteli Naab paataan.
“Kas, tuoilaista haluankin juuri kat-
sella”, sanoi hin hyviksyvasti. “Si-
nun on sydtava kovasti. Pinte ampuu
kylla hirvid tahi voithan ampua niita
itsekin, SyG kaikkien sydtdvaks: kel-
paavien metsieldinten lihaa. Muista
mitd Scarbreast sanoi. Ala vasytd
itsedsi. Siind-on koko salaisuus. Kun-
han vain syot ja levahdat, niin voi-
mistut vahitellen.”’

Jyrkanteen laidalle ei ollut leitista
sataakaan askelta, ja kun Hare syé-
tyain meni sinne, oli aurinko jo pi-

. Jottanut alimman puoliskon punai-

sesta kiskostaan eramaan talvaan-
rannan alapuolelle. Han seurasi sen
laskeutumista katseillaan valon kul-

lanvirisen virran tummentuessa yha
he

Onhan
meilla toki nykyaikaiset astiat, mita
puhdistelemme. © Olemmehan kuin
portailla nowsemassa Kohti taydelli-
syytta, -vesihanoja semassa (on turha
uskotellakaan Hselleen, ett&4 me vai-
movaki -milloinkaan tiskista pdaasi-
simme) ja jattaneet jalkeemme sen
ajan mith estaitimme, uranuurtajat
saivat kokez. Mahdollisesti moni

vanhempi lukrja muistaakin koke-—

muksestaan, mind puolestam en ole
ndhnyt kuin vanhan maan museon
byllyilla noita isoeditiemme tyovali-
neita, hirmuisia puunuijia, hirkimia,
kapustaja, puupyttyja, kivikuppeja,
puisia taikinakaukaloita, suuria kuin
nykyajan herrojen ammeet, miehen
kokoisia kirnmuja, vaitavia maimipa-
taja, ym, ym. Jaa-a. Ajatelkaamme
sellaisten ruckavilineiden puhdistus-
ia ja ihailkaamme kevyita ja kaytan-
nollisia emaljisia ja alumiinisia tyo-
yvilineitamme ja koettakaamme pa-
kottaa paremmat minamme clemaan
kiitollisia, etta olemme taman aika-
kauden emiintii,

Niin, muista —— oi muista sina lais-
kiintunul parempi minani tuoia his-
forian takaista atkaa: ja.ala mukise-
matta ‘tylijentai tiskipdytad sille ke-
raintyneestd: tiskirdykkiist# ja hy-
myile yaan rakastettavasti Aatamil-—
fe, kun ojennat ‘hanelle puhdasta:-kup-
pia; jotta: han: loulottelisi-tiskaamises: -
EVA.

see pasted or
aie he
hl mas er

ane wR

mee

takin
pehmeaan nevulasmattoon pienen kuo-

a
EL

r vo ee . chy
ge ine Eee te ee
ay Br "

prey at ach et ay hey age vr

Lee
» ie

a _LAUANTAINA

HEINARUUN 24 PAIVANA-- seaitmewsioeattere yin

a
———— — . = =

tummemmaksi. Ajattelematta oikeas-

taan mitdin, katseli hin vain katsele-
‘mistaan, kunnes han naki viimeisen
‘yalon -heijastuksen sammuvan Coco-
ninan Jumisilla rinteiila. Eriimaa .pl-
meni pimenemistaan, keidas katosi
kokonaan nohjattomaan puTppuran-
viriseen kuilaun, jtukuunotfamatta
erst heikkoa tahtimdista valoa.
Lampaiden maakina herdtti hanet
ja han palasi leiriin. Tuli palot kirk-
kaasti. Wolf makasi aivan Mescahn
teltan edustalla, Pintea ei nakynyt
ollenkaan ja Naab oli dietoutunut
huopapeitteihinsa. Ryvémittyaan yuo-
teelleen ojensi Hare pakottavat ja-
senensé suoriksi, maaten hiljaa kuin
hin ei enda ikind haluaisi litkkua.
Vaikka hin olikin vasynyt, karkoit-
tivat kumminkin lammasten maakina,
Mustan Bollyn thi'un kimed kilind
ja jonkun passin kellon heikomopi he-
ling unen hetkeksi hanen silmistaan.
Seetrien oksissa humisevan tuulen
sHestaminen muutti tiukujen kilinan
suhisevaksi soitoksi, ja han kuunteti
sitd, kunnes nukkui. |
Kun hin herasi, olivat hanen peit-
teensi hieman kuurassa ja maa oli,
niin kauas kuin hin vaan voi nahda,
aivan valkoinen. Kun hin tydénsi
peitteet yitdin, tunmkentui hanen ne-

niinsda tuo sama mustien salviapen-.

sasten ja katajain haju kuin eilenkin.
Hinen steramensa olivat taynni jon-

kunlaista pihkaa, ja kun han avasi
suunsa hengittaikseen, koski keuh-

koihin niin kipedsti kuin niihin olisi

veitselld pistetty. Siiti johtuva aja-

tus koski yhid kipedsti. Keuhko-
kuume, jota han jo kauan aikaa olikin
pelannyt! Han vaipui takaisin puuta
vasten huomionsa jarkyttamand.
Mutta han teintul pian, sila tuon
vanhan hathtumatteman katkeruuden
uudistuessa, jonka han oli hetkeksi
unhottanut naissh wuusissa oloissa,
muistikin han iuopuneensa kaikista
toiveista. Han el voinut kumminkaan
omaksua heti entistd alistuvaisuut-
taan. Hin vihasi tietoa, eitd timan

-kuilujen uurtaman eramaan koske-

mattomuus ja sen hanen mieitinsa
lumoava henki olivat herattineet hi-
nen elamanhalunsa. Hanenhin oli
snta = =kumminkin
kerran. Lyhyen taistelun filkeen rau-
hoittui hin kumminkin pian entisel-
leen. Han tyénsi katensi flaneili-
paitansa alle tunnustellakseen keuh-

kojensa kipedtaé kohtaa. Mutta hati

e1 loytiinytkaan sitd nyt kairjestd, jos-
Sa se ennen aina oli ollut, vaan ha-
nest# tuntui, etta koko rinta oli yhtd
kipei. Lybyet hengihdykset eivit
koskeneet, vaan syvaan hengittimi-
Hen, joka aincastaan tyydytti hanti,
taytti hanen rintansa tuhansilla pis-
tavilla neuloilla, Syvalli rinnassa oli

joku tyhja paikka, jaka poltti,

Kun han oli vetinyt kengit jal-
kaansa ja takin ylleen ja peseytynyt
lahteeltd alkavassa ojassa, dlivat hi-
nen katensd niin kohmeessa, ettei hin

voinut pitia kampaa eika harjaa ki-.

dessdan. Hin ilmestyi senyuoksi nuo-

tion ddreen hyvin kylmissdan, kam-.

paamattomana, vdristen vilusta, mut-
ta kumminkin iloisena. Hin ei: ha-
lunnut kertoa Naabille mitiiin: Yos
hanen oli: kuohava tandin, huomenna

tahi seuraavan-viikon kuluessa, halusi

hin: kuolke-seetrin:juurelle, Hain oj: .

vont ‘valitells. . vaivajaan tuolle Thle~

ae Bec fs Sa . . 1 . '
Bits a8 Re sh ssi. vy ues ih adts 2

“belle.

“VY haalla
tervehti Naab. Hanen iloisuutensa
oli yhta vaikuttava kuin hanen lois-

luevuttava vield.

. “ay oa us
ae af we . ss
“a TL ROLE : a.

} 7?

auringon noustessal

tava miehuutensakin.. Kun Hare
seurasi hanen katensa viittausta, nak
hin auringon, sumuisen sintsen au-
tereen lipi kajastavan vaaleanpunai-
sen pallon, nousevan itaisten vuorten
:ullalta hohtavien huippujen takaa.
“Mescal sanot hanelle ujosti: “Hy-
yaa huomenta!” Pinte hymyili leve-
dsti murahtaen iuttavallisesti: ‘‘Ter-
ye mieheen!”’, ja vahti, joka oli jo
syényt aamiaisensa ollen aikeissa
poistua, liikutteli huuliaan ystAvalli-
sesti ddnettomaksi tervehdykseksi.
“Kunlitko aresusien ulvontaa yol-
14?" kysyi August. “Etké? Kum-
mallista, sill# sellaista eldmada en ole
kuullut milloinkaan ennen, Nnta on
varmasti tuhat tialld tasangolla. Toi-
yoisin voivani viipya taalla muutamia
paivid ampuakseni niita muutamra
kanssasi, Nyt saat todelia harjoitella
luodikolla-ampumista, mutta et saa
unhottaa pistooliasikaan. Opettele
visymitta tuota sinulle néyttimaani
temppua. Pintellakin on karbiini, ja
hin koettaa kylli ampua noita pe-
toja, mutta eihin sellaista intiaania
ole olemassakaan, joka osaa ampua. -
“Pyssyni on niin tulimmaisen huo-
no”, murisi Pinte, joka naihtavasti
ymmarst énglanninkielti melko hy-
vin. Naab nauroi, ja Haren syddessa
puhui ° hin lampaistaan. Laumassa
oli nyt kelmetuhatta paata. Ne oh-
vat melkein kaikki nayajo-rotuisia,
pienté, kestavid elaimid, jotka voivat
syodi kaikkea muuta paitst kaktuk-
sia, ja tarvitsivat vain vahan vetta.
Tama lauma ol lisdytynyt pienesta
alusta muutamissa vuosissa nykyiseen
lukumadraansa. QOllen melkein va-
paat alemmilla laitumilla raivoavista
taudeista ja rutosta olivat lampaat
lisiytyneet melkein puolella joka
vuosi. Huclimatta pedoista  luuli
Naab voivansa lista laumansa nmu-
tamissa vuosissa moninkertaiseksi ja
rikastua ainoastaan lammasten’ hoi-
dolla. -Talveksi. ajoi han ne keitaa-
seen, mutta muina vuodenaikoina pai-
mennettiin njita tiala korkealia yli- —
tasangolla, jonne eivat nautaeKiimet
voi kiiveta. “Tallikin ylatasangoila

on ruohoa sadalletuhannelie lampaal-°
le. Lumi sulaa kevialld maaliskuussa, -

mutta joskus sataa- vield-lunta- tou-
Kokuun lopullakin ja pakkasdita on
viel kesin alussakin, mutta heind-

kuun sateet muuttavat taman. yia- .

tasangon olkeaksi paratiisiksi”’, sanoi
han. | Ce
“Otahan pyssysi”, lisisi han, “niin
lahdemme koettamaan, mihin se kel-
pas. x}
Kantaessaan pitkaa pyssyéiin Eal-

nalossaan unhotti Jack olevyansa sai-
ras mies. Kun he saapuivat ampuma-.

matkan p&ahan laumasta, laimensi
lammasten haju tuntuvasti tuota
mustien salviapensasten: ja katajain -

tuoksua. Lampait. oli kaikkialla ma-:

talain seetripuiden juurilla..:Ne. jyr-
sivat ruohoa kurotetuin turvin, ja -
kaikkialta kuului kiyrisarvisten j jaa-

rdin pienten tiukujen kiln. j jas suuri- .

danisté miakinai... - .-.
ust ovat hajallaan nyt”, sanoi Ate |

- ““Mescal ajelee- niiti: eteenpain
ina

=r, Ip p ty de eos gous 4 oe
= ae

mee 1 tees .
Pen ee Pee a. a
aa ie
. - ok

-salyia- ja katajapensasten

“maita: kuin seetrit, mis 7

ta. 41a- ammu.

or 4

a1,"
_ Se ae

— pe
— =n

. rr. on
-

vtumia: Maro: tuota-kot |
ge: el pida oudpista et
: ema oli muudan. Lon
. suuri-paimenkoira, jolla oli kai jin,
man: villia verta Suomissaan,. bi

undista-

kun olin metsistdmissa hirvig Coe.
nina-vuoristossa, laksi se ies Fm
kaan ja me luulimme hiiden

neen sen. Mutta se palasikin takaicn |

tuoden Eolme pentua m,

kaksi valkoista ja yhden Mustain. -
Luullakseni tappoi se itse tuon tiv:

= ‘a 7 _ . .
. . mee
. "a

Uiisists. Se §

tan ja hylkasi nuo toiset- Toinen OE 7
pentu kuoli ja Mescal kasvattj toisen: a
‘Nimitimme sen Wolfiksi. Se rakasta

Mescalia ja Jampaita, mutta vihg § . Wi
susia, Kum sen on tuvettaya aja ae 7
maan, sitoo ‘Mescal tiv’un sen kau af
jaan, ja lampaat tuntevat tuon tiny, Ae
ddnen. Lunilakseni on parasta, eg 9
han sitoo punaisen nauhan sen kay. (i

jaan silta. varalta, ettet luule sit® sp.
dekst'ja aminw. sita.”

Tuo suuri koira ei oilut paikoi. -
laan hetkedkdan, vaan laukkail ket.

terdsti ja valppaasti sinne anne, Sey &

Feun

velvollisuuksiin kuului pit lau §

koossa, pysahdyttai karkurit ja ayag 7

mainiosti. Sen tydssi oli tulta ja

katraaseen,

Cr ee 1 |

jotakin-sellaista, joka lannisti kaiken

- wastustuksen. Kun se tydskentelt lu §
man -toisella laidalla, pujahti mula gm
suuri lamrnas toiselta laidalta-tihek- ay
kédn.  Silloin kutsui Mescal ja Wolf
lgukkasi «hanen luokseen -kobottse
ylpedst? pait#an ja vapisten innost 3
yalmistautuessaan. tayttamadn emin- 3

tinsd miiirayksi#. Sana ja villas i:
pliskalla riittivat koiralle ohieiksi, j3 foam
pian oli tuo vastahakoinen lamms Ie:
léydetty ja palautettu maakien & Be

kaisin lauwmaan.

“Se pitdd ne nyt helpost kurissa ae
‘sanoi Naab, “mutta sitten kuin i
ritsat syntyvdt, on laumaa hyvit Ba
vaikea pitdd koossa. Sudet vaijyval

pensaikossa-ja syovat suulunsa kak

ki. maleksijat, Lampaiden suurin ¥ 7
hollinen on. kumminkin vanis lnt- Se
maa. -karhu. Tavallisesti on se hyva |

qa yuan

_ ko

se emilampaat ja syo utareet 8

ne takaisin, ja se tunsi tehtivins Rae

-toimintaa. Se ei thaukkunut mille. 7
kaan. Kun se kierteli laumaa, jos Sm
oli vain pienia navajo-lampaita, « Ie
iden niita poikkeamasta syrjaan kid. Fie
Jetyile alueelle ja ajaen niiti takaisin ae
kaantyivat suuremmat 9
vastahakoisesti ja vanhat tivkukeu.
laiset. -passit asettuivat vastarintaan a
Ruin ;
puskeakseen Wolfia, Mutta kun Wolf Ge
saapui niiden luokse, laksivit ne ku &

minkin aina pakoon, silla-Wolffsi ol §

Sa. huolimatta musta ruumlsta. Yin ”

‘kuluessa voi se tappaa nel jakinkyo-
ment# Jammasta. Pitite oli huom i

-_ -

nut: muutaman jaljet tuolla yun &
tossa, ja sanoi luulevansa ‘eae |

‘ raavan -laumaa. Poiketaan nyt me ;
.sdain tuon tiheikon paasté, sills Pt
et. poikkea milloinkaan syrjaan
- keamiita, nahdaksemme,

ak

si ampua muutamia arosusia.

‘August neuvol
yarovaisesti, hiipimaan puulta P

“Katso-tarkasti, Jack- Naea i
kaksi. Katsele Hikkuvia esineita.
-Koetakaan etsiii patkoillaan © seis
Silld et-voi huomata sita kut
ennenkuin -se. liikkuu. . Ne ovat

No, bryva!. Niin, nen sen &
Se on Juan.

_-Odota. “Ne juoksevat ensin t
: sitten takaisit . nyt ino

i sak ;

Jackia kulkeo :

sit0]as ae

Voit *

' pua:siften: varmemmin.-NO atsll S,

‘ks kiven: vieressa! Tah

it _ Bae

Lie Wey ‘Jatkus)”

ryt at ' hey .
co iat

1 . - a8 wl .
te er ue a
eS et ee bell iy ane =
rT, oe " ihe rn 4 et
~ = 0: 33
ray thes = al sh

Jonkun -ajan.. kuluttwa--Pinten— ja-ammu-sopenst } aan ¢
1 NabMesst:eceld halemasea-by yviti-lai: :

Fe 6,

7

_™

em!

faces eeerdaee Be oe Be