syntymiilleni Olet. aarre, ‘Lathe kauils yhtyy sinuun — muisteloon.. Jos muistos jattdis, joudun harhaan, ei korvaa sua mikddn muu. Ruohomatto pihamaassa, penkki alla koivupuun, soi laulu herkkd onnellinen loisteessa syksyn kuun, Aina muistan syksyn tullen ajan armaan, entisen. . Kdtken kuvat puhtahimmat, synnyinmaata siunaten, Vaikk’ kauan aikaa on jo siitd, tuokioita vieriten. Kauneinkaan ei iat riitd. Jai vain helmi muistojen. —~ Ulla * Raske tarinot KaAvaisimme Aimon_ kanssa entisilla kotiperukoilla idassa asuttuamme taalla lannella vuo- den verran. Matkustimme il- mareittia, joten matka sujui nopeasti ja vaivattomast. Kuukausi ystavien parissa siella Sudburyssa vierahti kuin vilaus kerrotaessa kuulumisia puolin ja toisin. Sain mina slina sivussa vahan moitteitakin kun ei ole tul- lut useimmin kirjoitettua Liek- kiin. Mutta otan nuhteista opik- seni ja koetan parantaa tapani. Luulen, etta jotkut tut- tavamme olivat melkein uteliaita nakemaan meidat, koska olimme olleet aika pahassa autokolaris- sa, viime helmikuulla, ja kaikki eivat olleet oikein ‘‘kuusalla’”’ etta miten pahoin olimme louk- kantuneet. Kylla se koko paha kolaus olikin. Minakinjo melkein kavin taivaanportilla, mutta et ‘sentaan viela ollut matkan paa. Nyt olemme aivan yhta terveet kuin ennenkin, jopa jotkut ys- tavistamme sanoivat, etta minulle oikein sopii “Brush Cut”’ hiusleikkaus, minulta nahkaas leikattiin tukka pois paasta, etta oli helpompi tehda koruompelua ympari paan. Oli kuitenkin onnt onnettomuudessa, ettei jaanyt mitaan pysyvia vikoja, ja jar- kikultakin sailyi ennallaan. Sudburyssa kaydessani kavin seurakerhon tilaisuuksissa_ter- vehtimassa entisia tuttujani, ja olinpa heidan kanssaan kahdella reissullakin. Fairbanksilla ja laivamatkalla Parry Soundissa. Hauskaa oli molemmilla retkilla, aivan kuten ennenkin. Lauloimme niin etta bussi kaikui, eika sita ajurikaan, natti nuorimies, tuntunut paheksu- van, koska pari kertaa nikkasi silmaa hyvaksyvasti. Tykkasi varmaan nuotista, silla ei han ainakaan sanoja ymmartanyt. Mina kovasti tykkaéan olostani taalla lanella. Mutta, usein muis- tan haikeudella noita yhteisia matkoja, joista jal niin monet mieluisat muistot ja joiden pariin voi aina mielessaan palata, vaik- ka matka valilla olisi kuinka pit- ka. Nyt olemme jalleen kotona ja elama jatkuu entista tasaista latuaan. Aimo kay kalassa ja mina puuhaan kukkieni ja kas- _ vitarhani parissa. Ja lapsenlapset + oval’ onnellisia Kun mummu ja 12 Ihmisilla on paljon ja monen- laisia lemmikkielamia. Kotethin otetaan elaimia lasten toveriksija hauskuudeksi. Usein onnis- tutaankin opettamaan siten lap- sia kohtelemaan ja hoivaamaan lempeydella elavia olentoja. Mutta monasti nakee lasten kohtelevan niita hyvinkin raa’as- ti, ette: lemmikki nimitys enaa ole paikallaan. Nain tassa joku vuosi sitten miten eras poika, ialtaan 5- 6-vuotias, heitteli pienta musta- valkoisen kirjavaa koiranpentua motellin kiviseinaa vasten. Pojasta oli hauskaa kun koira kil- jahti joka kerta kun sen pieni ruumis paiskautul seinaa vasten. Pysahdyin paikalle ja kysyin pojalta: Miksi noin teet? Etks6 luule, etta sille tekee kipeaa? Luulisitko olevan hauskaa jos mina rupeaisin sinua heittele- maan samalla tavalla seinaa vas- tan? Selloin poika otti jalat al- leen. Pelkasi varmaan, etta mina sen hanelle teen. Siita huomasin, etta han hyvin tiesi mita teki. Mutta yhta raakoja ovat aikuiset. Heittelevat kissoja ja koiria teiden vierilin maaseudulla tuumaillen, etta menkoot far- mille tai kuolkoot nalkaan. Tama on nahty niin monena syksyna taalla meidankin perukalla. Meilla oli joku vuosi sitten au- tosta heitetty pentu, jonka naapurin emanta meille toi. Sita tuli hyva kissa ja se oli meilla viisi vuotta. Mutta. kun menimme kampille ja otimme sen mukaan niin varmaankin sen kettu nap- pasi kun se juoksi metsaan ora- van perassa. No, nythan meilla on tama Maxi, jonka toimme sielta lannel- ta. Yksi ja toinen onkin kysellyt, etta — kuinka se ‘‘lanen lokari’”’ alkaa viihtya taalla idassa? Olen kertonut, etta Maxi on yksi niista onnettomista kissoista, joka oli kevaalla viety lasten iloksi kam- palle ja jatetty oman onnensa no- jaan talvehtimaan. Kun sen en- sikerran nain ihmettelin, etta onpa kummallisen nakdinen kis- Sa, ISO paa ja pieni ruumis eika hantaa kuin pieni tupsu, kuter janiksella. Aloimme sita ruokki- maan ja naytti ettei se tule tay- teen ollenkaan. Maxi ei ollut tottunut koirtin ja ensimmiaisena iltana, kun paastin sen ulos taalla kotona niin naapu- rin koira oli ajanut sen koivuun. Olimme poissa kotoa ja tulimme takaisin myohaan illalla. Huute- lin Maxia ja kuulin hiljaista aan- ta, mutta en heti paassyt selville mista se kuului kun oli kokolailla pimeaa. Aikani katseltuani tas- kulampun kanssa, huomasin koivunlatvassa tumman mohka- leen. Ei ollut viela lehtia puussa, joten se erottui, ja niinhan se oli Maxi. Kaksikymmenta jalkaa pitkat tikapuut asetin puuta vasten je mieheni piteli niista kiinni. Sina sita sitten alkoi sanasota. Koivu oli latvasta niin hentoinen, etta kun kiipesin niin se alkoi arvel- luttavasti heilua. Minun oli nous- tava viimeisella askelmalle, etta yletyin sen takajalkaan kiinni. Se raukka oli jaanyt kainaloistaan oksan haaraan eika paassyt eteen-eika taaksepain. Mieheni ulvoi puunjuurella, etta-tule heti alas ja jata se katti sinne. Jos latva katkeaa niin sina olet raatona alhaalla ja hautauskulut - tulevat paljon kallimmaksi kuin mita yhden katin arvo on. Huusin takaisin ettaé en tule ennekuin sen saan alas. En jata sita sinne kitumaan. Tullaan sit- ten yhdessa alas, jos latva kat- kee, mutta Maxia en jata vaikka kuinka kavisi. Kiskoin sita taka- jaloista niin, etta sen oli pakko auttaa itsedan takaperin ja niin sen onnistui puokata pois oksan haarasta. Otin sen olalleni ja sii- na ei piteli lujasti kiinni. Olim- me kaikki kolme onnellisia kun padsimme sisalle lampimaan ja annoin sille lamminta maitoa. Se ei ollut tottunut puissa kiipei- lyyn, eika osannut tulla itse alas. Viela sen piti menna toisenkin kerran koiria pakoon puuhun ja silla kertaa kuusenlatvaan. Oli kuitenkin illalla niin kova tuulija pimea, etta en voinut mitaan. Oli jatettava sen sinne aamuun saak- ka. Siina vasta urakka oli kun sen kuusesta hain. Olin jo vahalla suuttua ja mutisin, etta pitaako sita sitten aina menna ihan lat- vaan saadda, ja viela kuusen. Varustin itseni tuulipuserolla jossa oli huppu, kun oli paailla raivattava tieta. Siina oll kuuset ja mannyt ovat pihkaisia niin voitte kuvitella, etta Maxija mina olimme pihkassa ylta paal- ta. Mina selviydyin kun otin vaat- teet padltani, mutta Maxi. Mie- heni kanssa rasvasin sen ensin ja sitten Jamminta vetta pyyk- kiammeeseen ja moneen kertaan piti shampoon kanssa pesta en- nenkuin tuli puhdasta. Maxi on viela pitkakarvaista rotua. Hy- va puoli on siina, etta se tyk- ka& pesemisesta. Se istuu ve- dessa vaikka kuinka kauan ja kuntelee kun sita oikein harjalla ‘Gynssaan’’. Se en puhu mitaéan eika kayta kynsiaan. Kylla mina jo silloin sanoin, etta on meita kaikenlaisia hulluja kun melkein 3000 mailin paasta itselleen vastuksia raahaa. Ja meilla kun oli taalla kotona kis- soja ennestaankin Maxille pita tehda leikkauskin, etta pysyi ko- tona ja se maksoi ja viela oli annettava kaksi neulaa penikka- tautia ja vesikauhua vastaan. Liek6é tama sitten sita elainrak- a ‘minosta” urakkaa. Kevaalla i roisista niinkuin nimittain, etta tasta kesasta ei ole muuta kuin muistot jaljella? Ja nekin omasta puoles- tani ovat hyvin arvottomia. Vaik- ka onkin ollut niin kaunista lop- pukesaa, etta ei ole ollut vuo- sikausiin niin luonnossa on silti syksy. Kesavieraani ovat kaikki lahteneet kohti etelad. Paaskyset lahtivat kohta kun saivat nuorenpansa sithen kuntoon, etta niiden silivet kantoivatja etta voivat tehda tuon pitkan matkan. Monikymmeninen oli se joukko mika kokoontui noiden sahkolankojen paalle. Kylla siina oli laulua ja viserrysta. Tuntui kuin olisivat kokontuneet kiitta- maan kesaasunnoista ja sano- maan hyvastia. Ei ole punarinta robiniakaan nakynyt pitkaan ai- kaan ja niin ovat havinneet muutkin muuttolinnut. Nyt onkin sitten lintujen puolesta hiljainen aika silla tal- ven ruokavieraat ilmaantuvat vasta sitten kun rupeaa lumihiutaleet lenteleen. olla talitinttien ruokavalio ensi talvena laihanlainen kun _por- saankyljykset ovat kohonneet huippuhintaan, eika hinnan las- kusta ole tietoakaan. Ehkapa hata keinon keksii. Onpahan auringonkukat menes- tyneet hyvin, etta saa _ niille lisaruokaa. Muistetaanpa panna taasen talven_ tullen ‘lintujen ruokahomma kuntoon. Korotti- han hallitus muutamalla pennilla syytinkia, etta saa silla ostaa pik- kuystaville sapuskaa. Emmeko- han anna myoskin muiden lintu- jen kuten pyyn ja monen muun elaa, silla niita polosia ei ole monioita naissa metsissa ja toiseksi, joku hotale ampuu viela innossaan farmarin sonnimullin pyyna. Niinhan sattui jokuvuosi sitten Sudburyn perukoilla, etta pyyn “‘hunttari”’ lehman. Nyt voi tulla useampia sellaisia “erehdyksia’’ kun liha on niin kallista. On yksi ainakin jolle ei tule erehdystaé, sillA han ei menemetsaan siina mielessa, etta metsan riistaa ampumaan, Ja se on i — Syytinkilainen kautta. Kuinka moni elain saa tallaista kohtelua? Maxin pitaa saada nukkua meidan valissa ja sen kuonon pitaa koskettaa pos- keani. Jos vedan peitteen paani yli niin ainakin sen pitaa hakea kateni. Emme kadu, etta toimme sen tanne. Se on siisti ja kaunis nyt kun se on lihavaja puhdas. Se on tosi lemmikkielain ainakin meil- lé. Emme sit’ niin jumaloi, etta se ruoka- tai tiskipoydalla kavelisi niinkuin olen nahnyt jos- sain. Lattialla on niiden ruoka- astiat ja niiden patkka minun mielestani. Ystavani, jos otat itsellesi tai lapsillesi jonkin lemmik- kielaimen niin muista, etta niilla on tunto ja ymmartavat hyvan ja huonon kohtelun. Lemmik- kielaimia kasittelevaa kirjal- lisuutta on paljon saatavissa. Elamista on hauskuutta ja seuraa jos osaa niita oikein opettaa ja kasitella. Lemmikkielainten puolesta | — Kati Taitaa ampui farmarin- paonnistu kalareisu. Naita kalauutisia’s samoin k kalareisujakin on jatkunut koko pitkan kesan. Tata kirjoittaes- sani on jo syykuu puolivalissa eika niin sortittomasti ole viela koskaan kaynyt kun kavi eilisella kalareisulla: Talla kertaa jatin emantavaen kotiin ja menimme - naapurin kanssa kahden koettamaan on- neamme. Mutta seuraus oli, etta ‘*skonkki’’ tulija heti reilusti. Jos se sanonta mita ennen kaytettiin sellaisista kalamiehista, jotka ilman saalista kotiin tulivat, pitaa paikkansa, niin jotain olisi pitanyt menna pataan meilta. Sen enempaa ei passoo sanoo. Ei meille olisi niin huonosti kaynyt ellei olisi sattunut onnet- tomuutta. Olimme — juuri saapuneet jarvelle ja teimme valmisteluja uistinkalastusta var- ten kun kuului aikamoinen -pamaus ja peramoottori hyrisi tyhjaa eika vene liikkunut min- nekaan. Pian arvasimme mita oli fapahtunnt; moottori oli lyonyt kallioon ja “‘pinna’’ poikki Nos- timme moottorin veneeseen ja kun irroitimme potkurin niin huomasimme, sen sarkyneen niin pahasti, etta oli turha sita yrittaa panna takaisin mootto- rin. Sina hetken tuumailimme mita tehda. Paatimme yk- simielisesti, etta soudamme takaisin ja unohdamme koko kalahomman. Jokimatka on noin puolisen mailia, vahan enem- mankin. Soutaa kyhnytimme vuorotelle, pysahdyimme kerran ja yritimme vahan onkiakin ja ryypimme kahvimme. Kala el siina paikassa puraissut ja niin jatkoimme soutelua, ja nain sit- ten paattyi kalareisu. Sain kuitenkin samana paivana tasta lahikaupasta uuden potku- rin moottoriin ja nyt se on taasen ajokunnossa. Heti kun esim- mainen kaunis aamut valkenee niin uusi hyOkkays jarvelle. es Ristimaki Hetkia Vihaan yksindisyyttd ja jJoskus rakastan sité. Pelkadn hiljaisia hetkia ja joskus tarvitsen niitd. Kartan ajatuksia enkd voi olla ajattelematta | hetkedkddn. En jaksa eladd ja elimd on minua varten, se sykkii minussa. Tulen surulliseksi muistoista ja olen iloinen ettd- minulla on tulevaisuus. Enka tiedd kuinka viettdisin iltani — koska ikdvani on niin sanaton, ettd se vie ilon minusta — ja kuitenkin antaa toivon | ettd viet joskus tapaamme. + — Merja