a F r
5 1
“3 1. ; : oi
The -
. -. - oi
fant rie 4
= la. cate :
ce 2 rr
ey eae =
; -+4 an a
=" ve wg AR 7
a. a 7
. + ra ae " ar
oe%.. a 3
7 rh Le - oe
Be TS Lata.
ge a rT
: “ as "TL _*
mee a
: rea a
Let oer i
ge hte
ad Hl ‘* ~~ :,
rome r toe or
ap Mee OTS 8
ag. . we . ""
ee ‘4 tag = wert
. A “/ ' |
fy SatRy ote
Jt cat .
| dee '
hoe r

#. .* + ad,

™oh

By 1
i : A “4 .

. Soe
7 rs
i ry “
av re | . J
# * a” _ 1, a |
Hg tl tem
A 7 1 a _
ee bee 5B |
wt ; ™ aa

it.” ” i *

Ay

4

ig La

(Jatkoa)
RAAWN kerran lasten ja Paulan huo-
maamatta lahettyville olf ‘hupimyt
Esko. Hinen vanhempansa asuivat

haalilla suorittaen talonmiehben tebti- -

vit. Kauan poika kuunteli ihaillen sa-
dun kertojan herkkad imehtimistd, ha-
nen elavoittzessi ilmeillaan kerrontaan-
sa. Siindpad ihmeellinen olento, kun
wiitsii vieraiden lasten kanssa tehdé niin
paljon tyéta. Kun poika huomasi tul-
leensa nahdyksi astui han esiin, pyy-
tden anteeksi jos hiiritsi.

— Ei se mitadin, me lopetamme jo
harjoitukset ja kun lapset niin adrettio-
masti tykkaavat saduista niin olen ker-
ttonut heille muutamia Kertoja satuia-

— Sen kylla huomaan, thmeellisella
tavalla te olettekin voittanut heidat puo-
lellenne ja suureksi tuo joukke on kas-
vanutkin. Tekee ihan hyvad, kun lap-
sia ja yleensd nuoria saadaan vedetys&si
tyovaen joukkoihin. Meilld tulee ole-
Maan suuret toiminnan mahdollisuudet
kunhan te ensin. teette niin sanottua
pohjatyota, taj lapileikkausta, tai miksi
siti olkein nimittHis] ...

Pojan suu vetaytyy hymyyn Katsel-
lessaan lapsosia ja hentoa nuoria tyitoa,
niinkuin saman emon poikuetta. Aijti
tosin on lian nuor] soplakseen noin
suuren parven emoksi. |

— Nyt me sitten lahdemmekin ko-
tiin, ensin takit kunnolla paalie ja nap-
piin, kaulaliinat hyvin sidottuina. Pau-
Ja katsoo jokalsta erikseen ja luennoi
pieniile ystavilleen perin tarkeisti asi-
oista. |
—— ‘Kuinka neiti arkoo kotiin menna,
ei kai ainakaan kayden? ‘kiirehtii Esko
kysymiin, kun Paula on juuri aiketssa
lahted.

— Katuvaunulla kuljen aina, koska
silla paasen lahelle asuntoatu,

— Enk® saisi vieda telita antollani,
samalla voisimme poiketa johonkin ra-
vintolaan juttelemaan hetkeksi, koska
ei ole vielA taman mydhaisempi.

— Siitd on teille vain vaivaa. Mut-
ta nahdessaan pettyneen ilmeen pojan
kasvoilla ‘han saman tien jatkaa: Mut-
ta samahan se on minun puolestani, <il-
lainhan sidstan nekin pennit,

Veitikka letkkij Paulan suupielessa
Jausuttuaan nuo vilmeiset sanat, Kuin-
ka kaunlisti han hymyilee, ehtii poika
todeta, kun hin harppoo yiikertaan ha-
kemaan pdallysvaateitaan.

He ajoivat hiljaisia katuja puhellen
yhtd ja toista ja pysahtyivat eraan suu-
ren Tavintolan eteer.

— THAIS saa‘'aina hyvaa kahvia ja
erinomaista piirakkaa. Onko neiti kay-
nyt tailla ennen?

— En ole, en tunne tata kaupunkia
tarkemmin, koska olen vain hetken ol-
lut tassa miaassa

— Niin tosiaan muistanhan sen kun
Jauloitte lasten joulujuhlassa niin kau-
niisti. Laulu olj tuttu minullekin, ni-
mitidin se ensimmiinen. Kuinka s¢
olikaan? Kun maas’ on harki ja Jar-

aii Tuntui aivan kuin olisin
ollut kotikylin koulun joulujuhlassa, ja
lasten joukossa laulanut.

Eiko se olekin ihmeetlistd, kun jokin
Jaulu tai Inettu kertomus joskus loihta
menneisyyden ihmekuvia vuosien takaa
mieleen.

—- Oletteko tekin joskus ollut Suo-
messa, luulin teiti Canadan syntyiseksi.

— Suamesta mina olen, samoin kuin
tekin, alin viisitoista vuotias kun tulin

diidin ‘kanssa tanne isin luokse. Karn-

sakoulun kavi lipi Suomessa ja samoin
sitten taalla. Kylla on aineet paassa
kaikki, kun ne on sinne Kahdella kie-
Jell& pantatty. Eskon ilkamoiva Katse
osuu Paulan vakavampaan.

— Hetken he juovat kahvia vaitiol-
jen. Pojan katse etsii tyton katsetta ja
juuri ‘kun hin on sen tavoittamaisiilaan
niin arkojen gasellin siimien katse pai-
nui alas poytian tarkastamaan jotain
mititénta ehka fusikan vartta tai lii-
nan kuvioita.

Sivu 4

Lavantaina, heindkuun 2 paivans, 1955

— Jos lahdettiisiin, esittaa tytté, kun

he ovat juoneet kabvinsa,
— Niin tosiaan, aikakin on jo myé-
hiinen ja tyopiivd odottaa meita mo-

Jempia. Mutta eras asia viela — saan- .

ko hakea sinut ulos jonakin iltana, sil-
loin kun sinulla ei ofe mitnalle menca.
Anteeksi ett4 sinuttelen tuntuisi hel-
pommalta keskustella jos ‘kutsuisimme
toisiamme nimeltiin.

Jalkimdiseen suostun heti. Mini
olen Paula ja sing .°. . mika sinua n1-
mesi olikaan?

— Esko ... Fuobon kateen! Potka
ojettaa rerippaasti katensa ja tarttun ty-
ton hentooh kiteen puristaen sita Ja

‘tags katse yrittad vangia katseita sind

kuitenkaan onnistumatta.

He ajavat hiljeneviz katuja Paulan
asunnolie, ——- Tallak6 sind asutkin
Hellmannin Hilman suojeluksessa? Han
on dike hauska ja avulias ibminen,

niin kuin Ati kaikilke. Vahinko eitei —

sellaisela naiselia ale omaa lasta.. Mita
sind muuten pidat hanestar

— Mindké, tottahan mind hanesta
pidin. Hin on niinkuin aiti minuilekin.
Olen kaikesta hyvin kiitollinen hanelle,
mihin olisinkaan joutunut dlman han-
ta. Kun tulee tanne Canddaan eka
ole ketdin tutiavia tekee sydimelle hy-
vada, kun joku hyva thminen ottaa suo-
jelukseensa . . . Ei ‘kyllA minun nyt
pitéa menna sishin Ala vaivaudu, ‘kyla
ming tistd menen yksinkin, sanoi Pau-
ta huomatessaan iiskon aikowan lahtea
hanta ovelle saatiamaan

Paula ojensi hyvistiks: kitensa, jo-
hon Esko tarttur.

— iHyvaa yots; Mutta kuinka se
oli, koska saan tulla sinua ulos hake-
maan. VUnohdit vastata siihen kysy-
mykseen, kun sitd isken kysyin sinulta.

— Ai, unohdinke mind sen. En tie-
da, kun minula on kaksi jitaa viikossa
yildsotettua jos jattaisimme sen
asian toistaiseksi Nahdaan taas haa-
hla kun tulen harjoituksiin Tytto yrit-
tdi vetaa kittinsd pois pojan kadesta,
mutta itse pintaisesti toinen puristaa
sitd ja sanoo:

— Ainoastaan kaksi iltaa viikossa
sinulla on ylésotettuja, enté ne loput
viisl ‘Taas poika yrittad katsoa toisen
silmiin, mutta tytié painaa katseensa
ujona alas, vastaten varmalla #4nella.

— Haalilla sitten tayataan keskivnk-
koiltana, ja kiskaisee katensa irti toi-
sen Jujasta otteesta. Hyvaa yota Esko
ja kittos kKyydistd#. Juosten Paula jat-
tia pojan ja kiirehtii sisalle.

—— $iniké Paula. lwulin: sieita Liflin
tulevan, Kun kuulin outon aanen vahan
aikaa sitten,

— Minihain se vaan olen, Esko Vir-
ta kyyditsi minut kotim, oitsin tullut
katuvaunulla, mutta ban tarjoutui kyy-
ditsemaan,

~— Esko on hyva poika, monet tytiit
ovat koettaneet saada banta pauloihin-
sa. On joskus saatellut yhta ja toista,
mutta vakituista hanellA ej ole ollut
koskaan, Tolset sanovat hanté ttse-
rakkaaksi, mutta minun mielestini han
on oikein kunnon porka.

Hilma luo tutkivan silmayksen Pau-
Jaan kuitenkaan padsemuitta perille ty-
ton tunteista Eskoa kobtaan-.

Hucneessaan Paula ennen nukku-
Maan menoaan tekee jonkinlaista tut-
kitoa itsens’ kanssa. Oko oikein ha-
nen kylmakiskoisuutensa poikaa koh-
taan. Taisi olla parhaiten, kun ej an-
tanutkaan pojajle mitain tolvelta. Mut-
ta Paulan taytvi tunnustaa, etta Jou-
kon muisto viela sydamess2 niin lampi-
mndsti ailahteli. Ja’ tuskin ‘Eskolia sen
kummempaa ajatusta hanesta oh, kun
han saisi sevraa iltojensa ratoksi, vaik-

. tettavalla’”.

ka tuntuikin niinkuin binen kieltonsa

olisi potkaa loukanout.

No sitten se nakee, jos Esko viela
keskiviikkona hakee hanen seuraansa,
niin hdrei ole kuin sivumenevé, “yksi ja

toinen”, niinkuin Hilma d@sken sanoi.

Paulan mielesta paivat kuluivat ma-
telemalla. Mainittuna iltana ban meni
haalille harjoituksiin, mutta Eskosta ei
nikynyt jalkeikdain. Han tunsi itsensa
jollakin tavalla pettyneeksi. ‘Sina se
nihtiin, sem verran han pojalle merkitsi.
No olkoon, mitis ming... eihiin tuossa
ollut mithin menetettavaa Paula va-
kuutti itcelleen, ettd mitdan e: ollut ta-
pahtunut hinen elamissaan, olipahan
vain yksj potka Kerran kuskannut hanet
kotiin, siing kaikki

Tyopatkka tuntui olin tympdlsevalta,
etta ‘han eraand iltana sanoutui ttt.
Omistaja oli kovasti ihmeissdin kysel-
len mikd olj vikana, ja luvaten nostaa
palkkaa jos se auttaisi, Mutia Paula
sanci ettei palkka otlut syyna,. mutta
han halusj keettaa jotain toisenlaista
tyéta, ehka kotipalvetijana.

— Keahden viikon perista sitten olet-
te wapaa, ei ennen sitd&. Se oli omis-
tajan sana, jota oli Kuuiltava.
 ‘Kahden vitkon valiajoin tuli didilta
kirjeitd.’Ne totvat jonkinlaisen tuulah-
duksen ‘kotimaasta, mutta ensi kijreen
merasta ei tullut minkadnlaista ‘mainin-
taa jJoukosta,. Poika oli kadonnut ja-
lettémiin ja Bitikiin ei halunnut repia
auki arpeutuvia haaveja, mainitsemalla
jotam Joukosta. :

Viime kirjeessiin aiti oli Eirjoitta-
nut ‘kayneensa ldakdrissa, “koska lab-
165] jdlkeen olen tunienut jonkin laista
vaivaa, ja Hiakari madrasi taydellista
lepoa sydamelle. Nyt meilld on pal-
jvelija, tise en tee juuri-mitdan, olen
vaan levdannyt. hme ja kumma miten
visynecksi tunnmen- alina itseni vaik-
ka on lepoa levahtamisen padllekin.
Koskaan ennen en ole tuntenut itseani
tallaiseksi. Kun isisi tulisi pian ko-
tiin, Han on viela tydémailla, tiediin siel-
la ‘jotain olevan perm hullusti. Kun
han jowlun aikana oli ‘kotona, oli han
niin kovin synkkamielinen ja tapanin-
paivana Mahti jo takaisin. En ole kir-
jolitanut hanelle mrtian sairaudestani,
huolestuu vain ja tulee kotiin kesken
tytajan. Uskon etta# hanen hartioil-
laan on nyt ‘kaikki ty5, kun ei ole luo-
tettavaa apulaista.”

Joukoa Kai Ait; tarkoitti silld “luo-
Aiti Taukka, varmaankin
han tunsi itsensa ‘‘yksinaisekst ja tur-

vattomaks:, Kun sairaus kohtaa, niin

siloin pieninkin myotituanon osoitus
ja lohdutus on suuresta merkityksesta.

Ts oli aina oflut kyhma ja kova ditié
Eohtaan, muistuttaen alinomaa, etti
mies on vaimon paz. IJitseensa sulkeu-
tumeena oli atti alistunut ja vaieten

hoitanut kotia ja perhetta maliikelpoi-

sella tavalla, mutta tuntui ‘kuin olisi
syvi kylma kullu muedostunut puoli-
soiden vilille. Koskaan ej Paula oflut
nabnyt iloista ilmetta didin kasvoilla,
isan kotiin tultua pitkdn poissa olon
jalkeen. Han mwistaa erin tapauk-
sen. Koulyajoiligan. Hin olf riitaan-
tunut erdin tyton kanssa kotimatkalla
ja ‘kiukuissaan oli se tytié sanonut:
“Sinuila on kevytmielinen isd, kaikki
tietavat, etta kahdesta lapsesta iin
maailmalla maksaa.” Kun hin oli
koettanut puolistaa isidnsd oli tytto
huutanut, etta kaikki sen tietiivit jotta
isasi kulkee huorissa.

Itkien juoksi han kotiin ja kertoi
Aidilie mita oli kuullut. Sijihen diti oli
itsekseen, huomaamatta hinenkin sen
ymmartavan, sanonut: Voi jumalani,
joko slits koko kyla puhuu. Laskien

kilpaa,

koska han Jnuli, etti potka oli hanet 3

kdtens4 hanen olkapilleen oli aj ;.
tanut lohduttaa banta sanoen, eta &:
oli tuhma tytté kun sellaisa bn
Mutta siitd asti jai Paulan
micleen isad kobtaan epiluottay, -
itu, joka vuosi vuodelta kasvoi iha,
mieiseen jannitys pisteeseen asty |

‘Kevat oli jo melkein kesika _
tunut, olttinhan jo toukokuussa_ Duh
tojen. puut olivat jo puolitehdess ;
nuori nunmikko peitti talven alia of
pautuneen’ maan. Kevyin askelin 1
keva nuorj tytté huomaa timin 4,4,
mielikin on virkistynyt keyjin j a

Aa |S

| rs

Payla oli taas menossa voimisyid
harjottuksiin, Hin tyGntyi meh.
tayteen ahdettuun katuvaunuun ja j,
funta katsellessaan han kuulj ‘tite
zanen kuisuvan hanta nimelti.

Katsoessaan sinne mists Aan +
hin tunst Eskon #idin.

Paula keetti pujotella ihmisten oll
listh paasten viimein mrs. Virran ¥
Teen istumaan. Nainen kertoi, ettj
ko oli tullut eilen kotiin oltuaan pod
‘kaupungista kolme kuukautta, Sama;
tyGpaikkaan kuuluu taas menevin
kalsin. -‘Nainen luo tutkivan ‘ates
Paulaan, mutta minkaintainen jim ;
tytoon Easvoilla osoita, etta Eskon
luu kitnnostaisi hanti. |

'Harjoitukset sind iltana ollyat koi
Paula tahtoy tehda perusteellista 4yj
oppilastensa kanssa. ‘Viikon past ail
suuret ‘kevitjuhlat, jossa hinen harjoi
tamansa joukkueet ensi keran esiiphi
vit .. . Pianolla siestden hin oli
saanut jokaisen liikkeet valttinsa aida
Pikku poikien ja tyttdjen objelma tuli

a HES

olemaan jotain-erinomaista nahtivis. reno”
Taas ovat harjoitukset paattynest #40

lasten pyynndsta Paula kertoi piem@ibbyugss:
sadun huomaamatta, ett esiripun pier neil
muun oli ers kuuntelija kitkeytynyt

Pehmedlla danea ban alkoi kerle 7

Olipa kerran tyttS ja hianella oli bk
va koti, niin ainakin sivulliset lula
Se tytté pantiin kouluun, hin kivi off
sin pienta.koulua ja sitten hdnet pat
tiin suureén kouluun kaupunkiin. Ty
té edistyi hyvin ja vanhemmat, vars :
kin ist, toivoi tytésti paljon suumgg
sellaista joka kohottaisi isinkin might
metta, silld se isd oli hyvin ylpei a &
itserakas. Kerran sitten isa toi kotig@mekin
pojan ja-tytté ja poika tutustuivat ti ppabtui
siinsa ja he pitivdt toisistaan Jop im heidan
niin paljon, ett& padttivat mennd am * lavara
liittoon. Mutta kun he ilmoittivat appeyydit
keistaan isalle niin suuttui han ninggraalaa,
etta ajoi sen pojan pois kodistarg§sotona
uhaten vaikka tappaa hdnet, jos tulggpahtur
siti tyttéa katsomaan- | Sirk
Tytté suri ja odotti poikas, mut gieneel
kun poikaa ei kuulunut, piatti tytijjzen, si
lihted kauas vieraalle maalle. Ja sugjasia &
se tyttd sitten asettui asumaan sinh§ tava. I
mutta aina hin muisteli sita pozkaa ...§ pa has

Paula sulki silminsa mietti mites )\9 Raises
kaisj satuaan, lapset odottivat beg ilmoit:
keian pidittaen, viimein han jatkaa: "'- 5

—- Se tyttG oli ama niin surullinag Hoi

Boukk:

unohtanut, mutta poika siella kaukans . . ett
kotimaassa ajattelj aina sitd tyttGa PR te
viiméin ldbti sinne missa tytt6 oli, Uy Le
{Amitta etta léytidsi tytén sieltd, kom ot
han luuli tytén olevan kotonaan yipeey i
isinsd Iuona, ‘Suuri oli heidan harp m
miastyksensd, kun he tapasival Losey
kaukana viergalla maalla, <itteo i Kur
eivat enai koskaan eronneet, vaal faut
toivat pienen kedin kaumiin jarves ™™§
nalle ja asuivat sielld hyvin, hyvin oy
nellisina, Jaisin;
Paula lopettaa, eriis pieni tytto aul
hanen luokseen ja kiertaa pienet kale ob ky
set tytén kaulaan sanoen, kiitos 1% lem
se oli hyvin kaunis satu, .1han niinkw!
totta. Eikd sellaista voikin iban te
pahtua? ;
— Kylli kultaseni — kyla sellaisly
voi tapahtua, mutta emme ny! ajattel
siti, elhin! Paulan tulee vaikea als
ihan kyyneleet silmiin pyrkivat.