merikankirjeet kertovat siirtolaisten u unelmista le arjesta: | Minnesotan, USA, yliopiston siirtolaishistorian tutkimuskes- kus on hankkinut = mik- rofilmikopiot ainakin yli 40,000 ‘‘amerikan kirjeesta’’ eli kirjeis- ta, jotka suomalaiset siirtolaiset ovat kirjoittaneet Yhdysvalloista vanhaan maahan vuosien 1880- 1960 valilla. Kirjeiden kopiot on saatu Turun yliopiston yleisen historian arkistolta ja niita voi lukea kuka tahansa, joka on kiinnostunut amerikan suomalaisten historiasta. Ne on keratty Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etela- Pohjanmaalta. Amerikan kirjeet ovat etenkin arvokkaita niille, jotka ovat kiin- nostuneita siirtolaisuudesta silla kirjeet syventavat inhimillisen ulottuvaisuuden, lihan, veren ja tuntéen ymmartamisen, elotto- miin tosiasioihin ja numeroihin, jotka kasittelevat suomalaista exodusta Yhdysvaltoihin. On helppo sanoa, etta yli 300,000 suomalaista jatti kotinsa vuosien 1860-1960 valilla tehdakseen elamansa paremmaksi uudessa, vieraassa maassa. Mutta mita tiedamme heidan todellisesta matkastaan? Mita tiedamme siir- tolaisten kestamista ‘vaikeuksis- ta? Mika aiheutti heidan lahton- sa? Mita he etsivat? Mita he ajattelivat uudesta maasta ja sen instituutioista? Miten he voit- tivat koti-ikavansa? Kirjeet kertovat toiveista ja odottamattomista esteista Amerikan kirjeet antavat mahdollisuuden paasta sisalle naihin kysymyksiin. Itse asiassa, koko siirtolaisuuden aikakausi heijastuu niissa. Monet kirjoit- tajat esimerkiksi ovat toveikkaita ja optimistisia Amerikan suh- teen. Nuoret siirtolaiset kirjoit- tivat usein korkeista palkoista ja ty6nsaantimahdollisuuksista. Eras mies Kalevasta, Mich., kertoi ystavalleen vuonna 1902:**Se on totuus! Rahaa on paljon helpompi ansaita taalla kuin Suomessa. Ketaan ei kutsuta herraksi ja viiden jalkeen on vapaa tekemaan mita haluaa.”’ Sama mies pyysi ystavaansa tulemaan Yhdysvaltoihin maan- viljelijaksi. Huomauttaen etta Kaleva on lahella Michigan- jarvea han selitti: ‘‘Alue on kayt- tokelpoista hedelmaviljelylle. Et ole koskaan nahnyt niin suuria omenoita kuin ne jotka kasvavat taalla.”? Ja ikaankuin lopullisena vaikuttimena ystavalleen han sanoi: **Vaikka hinnat ovat nous- seet 20 prosenttia viime vuoden aikana, voit silti saada 80-100 eekkeria maata $2,000-$3,000. Chicagossa, jonne matka maksaa $5.00, voit myyda mita tahansa.”’ Hanen optimistinsa luultavasti edusti monia siirtolaisten toiveita Amerikkaan tulosta ja taloudelli- sen menestyksen alkamisesta. Mutta vaikka siirtolaiset yrittivat yllapitaa taloudellista jalansijaa, yha synkemmat tunteet ilmaan- tuivat heidan kirjeisiinsa. En- simmainen oli tyOnsaanti, toinen oli pitaa se ja menestya. Liian monet ennalta arvaamattomat esteet olivat tiella. Eras esteista oli taloudellinen nousu ja lasku, mika yhdistyi siirtolaisten mielissa poliittisten puolueiden menestymiseen ja kaatumiseen. Joskus muutoksen maan hallinossa luultiin enteileva taloudellista menestysta. Lakot, sota ja suurpalo koettelevat siirtolaisia Siikaiseen lahetetyssa kir- jeessa vuonna 1908 sanottiin juuri pidetyista vaaleista: ‘*... ja nyt nuo kultaiset republikaaniajat ovat jalleen taalla neljan vuoden ajan.’’ vastakohtana talle de- mokraatteja pidettiin huonojen aikojen lahetteinaé. Karvialle’ lahetetyssa kirjeessa huomautet- tlin pessimistisesti vuonna 1912 Wilsonin valinnan jalkeen: ‘‘Ollisi hauska olla siella ainakin edes muutaman kesain ajan, koska demokraattinen puolue on nyt voittaja.’’ Yhta hammiastyttavia olivat lakot, jotka usein rydstivat suir- tolaisilta heidan elantonsa. Siir- tolaiskirjeessa Mesabi Rangelta vuonna 1907 sanottiin: ‘‘Te kir- joititte, etta Kalle haluaa tulla ta- han maahan. Lahettaisin hanelle varmasti lipun mutta ei kay painsa nyt; ehka joudun itsekin lahtemaan taalla jos tama lakko kestaa kauan ... Jos me voi- tamme lakon, lahetan Kallelle li- pun heti paikalla.’’ Jos demokraatit ja lakot olivat pahoja, sodat olivat apukeino. Muuan tytto kirjoitti Quinceysta, Mass., veljelleen ensimmaisen maailmansodan jalkeen vuonna 1919: “Tyé on hyva ja palkat ovat korkeat ($12.00 viikossa). Mutta tilanne on pahenemaan pain, joten ala toivo tuloa tanne.’’ muistolle Han kuoli maaliskuun 8 paiva 1975, South Porcupine. Ont. Hiljeni askel elossa ehtoon, uuvuit kun sairaus voimasi vei. Olit isd ja grandpa parhain, kauniit muistosi meille jai. Kaipauksella muistelevat Meimi, Harvey ja Elaine Bkannitninin ct Ont. — ‘Tlistai maaliskuun 8 p. 1977 Eras mies kirjoitti Aberdeenis- Wash., veljelleen ensim- maisen maailmansodan jalkeen, etta “‘sodan aikana oli aika han- kalaa. Ruokaa oli vaikea saada, vaikkakaan tilaneen ei ollut niin paha kuin Suomessa. Monet suomalaiset kutsuttiin palveluun myos, mutta minun ei tarvinnut menna.”’ . . Cloquetin, Min., asukas Kertoi kahdesta suuronnettomuudesta, jotka jarkyttivat hanta kevaalla 1918: influenssa ja valtava met- sapalo, joka levisi kaupunkiin ja ymparoivalle alueelle. ‘‘Influenssa on tappanut 50,00 ihmista Yhdysvalloissa. Minakin oli sairaalassa kaksi viikkoa. Se tuhosi miehia ja naisia heidan parhaassa iassaan. Kymmenen kuoli paivassé silloin kun mina olin sairaalassa.”’ Mutta paljon laheisimpia oltvat hanelle ysta- vien menetys ja paljon aiheut- tama omaisuustuho. ‘‘Me menetimme kaiken, paitsi vaat- teita paaltamme. Talollemme koitunut vahinko oli $950.00. Useita satoja ihmisia kuoli. Me saimme pikku mokin, jossa on pieni poyta ja kolme tuolia ja muutamia vaatteita. Joten emme gar ae jaatyneet talven aikana.’’ Ideologinen taistelu jakaa suomalaisia Myoskin ideologiset taistelut, jotka jakoivat amerikan suomalaiset kahtia, heijastuvat kirjeissa. Muuan nainen vastasi Massachuttesista perheelleen, kun nama olivat kysyneet amerikansuomal sanomalehdista 1920: ‘Te | sanomalehdista ... lahettaa yhden. No, en tieda minkalaisen lahettaisin. Taalla on monia suomalaisia sanomalehtia (idas- sa), mutta suurin osa niista on sosialistisia — paitsi New Yorkin Uutiset, joka kannattaa kes- kiluokan maailmankatsomusta. Joten en tieda, minka lahettaisin Kirjoittakaa intakSiateeh haluaisitte.”’ Euralaispojan kohtalo — monen siirtolaisen kohtalo Kun monet yksityiskirjeet sisaltavat pienoiskoossa olevan aikakausikertomuksen sSiir- tolaisuudesta, niin muuan kir- jesarja nayttaa kertovan sen mita katkerimmalla tavalla. Eras perhe Euralta, Suomesta, saasti poikansa lahettamat kirjeet ta- man laajoilta matkoilta taloudel- lisen turvan etsimisessa 1880- 1890. Han oli ensiksi muuttanut perhemaatilalta 1880-luvun alussa Poriin, jossa han tyds- kenteli lyhyen aikaa. Sielta ha-. nen etsikkonsa. johti hane Pie- tariin, Kuopioon ja Moskovaan. Lopulta maaliskuussa 1891 han saattoi lahettaa ‘’Terveisia Amerikast’’! ‘‘Han kirjoitti Minneapoliista onnellisena: “Olen voinut aika hyvin; palkat ovat nousseet nyt niin,etta saan nyt $2. 25 Piiivassa, mika on n. 72 Suomen markkaa ... Liitan oheen myés viis si kuvaa itsestini. Yksi on perboelied ja muut ovat kysyitte | Vaino Niskanen Hilja Rajala Elma ja Emil Salonen Hilja Junnila Sanni Halme Vir. ja Mrs. Krook Dagmar ja Sam Rajala Maija ja Uno Wuorinen Laura Lempiala Annikki Orava Viamie Tuominen Wili Lampinen Saimija Kalle Heinamaki Selma ja Ernest Maki Tauno Laakso . Helmija Armas Kaipainen Yrj6 Palomaki Suoma ja Kassu Luoma Lily Jussila Hilda Huhtanen Aune ja Rita Saarela Alma ja Emil Haavisto Liljan ja Lauri Kolari Elvi ja Arthur Duncan Jenni Kangas Sofia Ponti Helen ja Henry Lampsa Irja ja Aatu Koivula ‘Mimmi ja Ivar Partanen Elma ja Henry Anttila — Helga ja Taisto Ruoho Veikko Johnson Toini ja Vilho Johnson Hilma ja Onni Toivonen Martta ja Kalle Kujanpaa Hilkka Jokinen } Annija Sulo Aijé ~ * Matti Palokoski Emmi ja Paavo Blom Jenny ja Verner Beck Lauri Jarvi Ellen Koivisto sukulaisilleni, joiden nimet olen luetellut kirjeessé. Kirjoittakaa pian. Toivon, etta kaikki sujuu teilla hyvin.’’ Jalkeentulleissa kirjeissa han. kertoi tyostaan ja sosiaalisesta elamasta ja aikomuksestaan naida suomalainen siirtolaistytto Emelie Wilhelmina. Sitten oli kuuden viikon katko kirjeiden lahetyksessa. Seuraava ja vil- meinen kirje perheelle oli kir- joitettu erilaisella, naisellisella kasialalla. Se alkoi: ‘‘Rakas anoppi! Minun taytyy kertoa teille talla tavalla, etta Herra on nahnyt sopivaksi ottaa pois maan paalta rakkaan aviomieheni ja teidan poikanne ... Han sairastui toukokuussa tuberkuloosiin. Kuuden kuukauden ajan hin oli Sairaana ja taman kuun 19 paiva klo 6.30 illalla han poistui hiljaa ikuiseen uneen. Hanet haudattiin seuraavana keskiviikkona. Kuten han kirjoitti teille viime talvena, han aikoi menna naimi- siin. Me menimme naimisiin huhtikuussa 30 paiva 1892. Viik- koa mydhemmin han sairastui ja oli pois toista kaksi viikkoa. Sit- ten hain meni toihin vahaksi aikaa. Sen jalkeen han ei enaa pystynyt tekemaan toita kuuteen kuukauteen. Mina hoidin. hanta niin hyvin = kuin taisin. Kaikki ladkarit ja laakk ae ae myéhaan. Olin ollut naimisissa ceet tulivat liian , ' Florida USA talvitervehd lys - Floridasta Sheila ja Donald Viren Sigrid Pohjonen Lake Worth, Fla. vain kuusi ja puoli kuukautta. Nyt olen 18. yuotta vanha ja jo leski.”’ Siten eraan nuoren Slirtolaisen murheet poistuivat. Hanen tyonhakumatkansa olivat vieneet hanet kauas pois ahdasmielisesta elamasta pienella maatilalla Satakunnassa kuolemaan vie- raassa_ teollisuuskaupungissa 5,000 mailin paass4. Hanen perheensa suri hanta vanhassa maassa ja hanen 38-vuotias les- kensa oli vastakkain surullisen, epavarman tulevaisuuden kanssa uudessa maassa. | Tamanlaatuinen tarina kerrottiin Amerikan kirjeissa. Koko val- tava siirtolaisuuskokemus nahtyna itsensa siirtolaisten sil- min sukeltaa esiin tasta kirjeen- -vaihdosta heidan toiveensa, a riemunhetkensa j ja murheensa. _