Pentti Haanpéa
Jatk.

“QOnnittelen, naapuri’’, sa-
noi Kaarlo Falk. “Miehessa tay-
tyy todellakin olla viehatysvoti-
maa silloin, kun han saa tuollai-
sia summia noin vain.”

Mutta nuori Koyhkana ei
vastannut. Tapauksen satumai-
suus naytti huumanneen hanet.
Rikkaudentunto taytti hanet
polttavalla levottomuudella.
Hn ilmaisi aikeensa |ahted heti
johonkin, pois Kulmusta.

Ukko Koyhkana nauroi
imelaa, tylséa naurua.

“Vai antaa se sellaisen
vauhdin! Mitapa siina! Maail-
malle mieltymaan, sanotaan.
Laden saattamaan....”’

Han nousi hataillen, kuten
laht6 olisi hyvin kiireellinen,
tuossa tuokiossa tapahtuva ja
Matti Kéyhkanaé nousi myés-
kin ilostuneena., Voisi viela sat-
tua mita tahansa jos viipyisi. Oli
hauska paastd nyt liikkeelle. Han
kokoili nopeasti vahat tavaran-
sa, joista useimmat olivat lah-
joja suurelta setimiehelta. Kaa-
leppi K6yhkana katseli hanen
puuhiaan, ja akkia hanen kas-
vonsa synkkenivat.

“Onkohan _ sinussakaan
mitaan oikeaa Kéyhkanaia... Ei
sinusta ollut taalla4 mitadan
apua..”

Matti Koéyhkanan silmat
olivat suuret ja sdikahtyneet,

“Oikeastaan mina annoin
nuo rahat sinulle vain 4rsyt-
taaikseni heita tuolla”’, jatkoi
vanhus, “‘kaivellakséni heidéan
maksaansa. Sita paitsi...”’

_ Nuori Koyhkana pysahtyi,
Han oli sen nakdinen kuin sy-
vast4 unesta heratetty, Oikeas-
taan han oli tata aavistanutkin:
tama olisi liian suurenmoista.
Mutta silti han vihastui:kaiken-
laista lapsettelua ja oikuttelua
sita pitaa olla! Han alkoi kaivaa
rahoja esiin, mutta ukko Kéyh-
kana huitaisi kadellaan:

‘“Antaa olla! Antaa menna!
Ei minulla ole kuitenkaan muita
kuin sina...”

‘““Mutta jos kaduttaa...”

Pane rahat piiloon! karjaisi

Kaivaten ilmoitamme

(0. S. Siipol a)

| kuoli Sudburyn General sai-
| raalassa, sunnuntaina lokak. |
| 30 pna. 1977, ollen kuolles-
| saan 72 vuoden ikainen.
Lihinné kaipaamaan
| jaivat poikansa Alfred, Sar- |
| nia, Ont.,Aarne, Listowel, |
tyttarensa Mrs. Clifford(An- |
| ja) Emblin, Hearst, Ont., ja |
| kymmenen lastenlasta seka
 sisar, Mrs. Elma Hinkula,
| Raahessa Suomessa.
) Hautauspalvelu  suori- |
| tettiin Lougheed hautaustoi- |
| miston kautta, keskiviikkona |
| marrask. 2 pna 1977 Park
| Lawn Sudbury, Ont., hauta- |
| usmaahan. |

ukko Koyhkana vihaisella 4a-
nella, ja toinen totteli. Mutta
tama kohtaus oli kuitenkin vie-
nyt hanen hyvanmielensa, vieh-
kean rikkaudentunnon. Han sa-
noi jaykat hyvastit hienolle ser-
kulle ja taman sulhaselle. Sitten
he kavelivaét lapi puutarhan
portille pain, hankuramainen
vanhus ja levedharteinen nuori
mies nyytteineen.

“Mita sina arvelet?”’

Hanna-neiti katsoi sulha-
seensa.

“Oireet ovat selvat’’, sanoi
Kaarlo Falk paataan pudistaen.
“Tuollainen anteliaisuus _ sil-
madanpistéavan sdastaévaisessa
miehessa ja monet muut seikat
viittaavat vasymykseen, van-
huudenheikkouteen, niin, van-
huudentylsistymiseen. Minun
olisi oikeastaan pidettava hanta
silmalla. Onneksi tuo nuorukai-
nen nyt nayttaa lahtevan. Han
olisi voinut puhdistaa aijan yhta
hyvin kuin joku kaunis nainen,
mutta han tyytyi verraten va-
haan ja lahti pakoon...”

“Niin,isdukko on paljon
muuttunut”’, sanoi Hanna-neiti
huokaisten. “Olet oikeassa.
Taytyy pitaa hanta silmalla.”

Helteiset paivat jatkuivat,
ja Kaaleppi Koyhkanan huvilas-
sa vallitsi helle myéskin ihmis-
mielissaé. Vihkimismenot oli
suoritettu kaikessa_hiljaisuudes-
sa, ja senkin seikan vuoksi Han-
na-neiti vuodatti jonkin kyyne-
len. Olisi ollut niin hauska
nayttaa ja ndyttaytyd, mutta
asiaa ei voinut auttaa, silla@ uk-
ko Koyhkané kavi yha kummal-
lisemmaksi: juroa ja synkedta
vaitioloa tahi kiusallisia puheli-
aisuuden puuskia. Koko hanen
sielunelamansa naytti menneen
omituiseksi ja sekavaksi, kie-
murtelevaksi. Han oli vihjaillut,
etta kaikki Kéyhkandéilté hais-
kahtavat on kutsuttava haihin,

nakemdan mihin koreuteen etu-:

nokka on ehtinyt. Epadilematta
oli syyta pelata,etta han saisi
aikaan jos jonkinlaisia havais-
tyksia. Sen vuoksi oli haajuhlis-
ta luovuttava.

Mutta yksi seikka oli hyva,
tuo inhottava sukulaisnuorukai-
nen, jonka kanssa ukko Kéyh-
kana naytti johtuvan mihin hy-

vansa, oli ainakin toistaiseksi.

kadonnut, mennyt tiehensa aar-
teineen,kaksinekymmeninevii-
sinetuhansineen, joka epaile-
matta olikin hanelle kyllin suuri
rikkaus ja onni.

Hanna-rouva oli hiljaisesti
toivonut, ettd vihkimispaivan il-
tana kaikki muuttuisi hyvaksi

jalleen. Ukko Koyhkanda saisi.

jalleen takaisin entisen luonton-
sa ja luonnollisen isénrakkau-
tensa, hanen terve jarkensa pa-
laisi. Han oli nakevindan isansa
entisen leppoisan ilmeen ja yk-
sinkertaisen veitikkamaisen hy-
myn, kuulevinaan naurahtele-
vat sanat: “No, te olette tais-
telleet asianne voittoon ja saa-
neet toinen toisenne, ja nyt saat-

te my6skin isd Kaalepin siu-
nauksen...”’

Mutta ei mitaan sellaista!
Painvastoin, ukko Kaalepin ai-
voissa tuntui alkavan kehraytya
entista pahempia keri. Han al-
koi puhua testamentistaan, joka
muka on jo tehtykin tahi aina-
kin tekeilla. |

Nuorelle sukulaismiehel-
leen han maaraa siina kunni-
oitettavan summan, silla han on
lahjakas ihminen, joka on vieva
K6éyhkandiden nimea elamaan,
kun taas tytar voi jaada vahille,
koska han on jo osansa saanut:
suurin kustannuksin kasvatettu
ja nyt onnellisesti huollettu hy-
viin naimisiin.

Mutta taman huvilan, jos-
sa onnettomuus on hanta koh-
dannut, jossa synkeys viipyykin,
niin etta se on sopimaton yksi-
tyisen perheen asunnoksi, ta-
man huvilan ynnaé muuta ynna
muuta han lahjoittaa kunnalle
yleishyédyllisiin tarkoitukstin
kaytettavaksi.

‘*N ain on sen paperin alus-
sa’ Julisti Kaaleppi K6yhkana
juhlallisin, kékousihmisen 44-
nenpainoin, silmat dlytt6omina
kiiltaen. “Mina Kaaleppi
Koyhkana...”

‘“Mutta isa!’ Hanna-rouva
katsoi kauhuissaan haneen. “Ala
nyt rasita itsedsi tuollaisella.
Olet viime aikoina nayttanyt
niin vasyneelté. Sinun  olisi
mentava laakarin luo.”

‘Tosiaankin’’, sanoi Kaar-
lo Falk. “‘Varsinkaan vanhan
miehen ei pitaisi ly6da laimin
teerveyttaan.””

“Ki mitaan laakareita! tius-
kaisi Kaaleppi Koyhkana vi-
hoissaan. “Lakimiehiaé mina
tarvitsen. Jos jotakin, niin mi-
nun olisi neuvoteltava lakimie-
hen kanssa...”’

“Kaikessa  vaatimatto-
muudessa”’, keskeytti Kaarlo
Falk leikillisen kohteliaasti.
‘““Mindkin olen opiskellut laki-
tiedettaé. Ehka nain kotitarpeik-
Si...”

“El kay laatuun! Te olette
jaavi, vavymies ja muuta..”’

Han puhui taas paljon, ki-
nasteli, riiteli, intti, vaikka toi-
set vaikenivat tyystin. Han se-
litteli jalleen testamenttiaan.
Han vakuutti uudelleen, ettei
tytar saa mitaan, ettei han ole
‘minkéan tarpeessakaan, hieno
ihminen, joka on onnellisesti
huollettu hyviin naimisiin.

‘“Nain paperi alkaa’’, yrit-
ti han taas julistusaanella. “‘Mi-
na Kaaleppi Kéyhkana...”

Hanna-rouvan kasvot al-
koivat punoittaa.

“Ala hulluttele!” huudahti
han vihaisesti. ““Hapea! Itse
olet suunnitellut kasvatukseni.
Olisit yhtaé hyvin voinut tehda

minusta navettapiian. Ensin
hemmottelet minuaja sitten aiot
rangaista kéyhyydella...”

Han vaikeni Kaarlo Falkin
merkitsevaan silmaénluontiin:

ae ukko Kéyhkana nau-

oi _hiljaista, kaheata,
naurua.

“Olet ollut tottelematon
tytaér ja olet luullut, ettei Kaa-
leppi ajattele koskaan sinua pi-
temmalle. Mutta se on erehdys!
K6éyhkanatkin nousevat...”

Han kompuroi pystyyn ja
meni huoneeseensa.

Hanna-rouva istui paikoil-
laan, tuijotellen eteensa punoit-
tavin kasvoin.

‘““Mautta ajattele, jos han te-
kee sen: maardailee omaisuuten-
sa mihin sattuu...”

“Saat olla varma siita, etta
han sen tekeekin’’, sanoi Kaarlo
Falk levollisesti. ““Hupsuuksis-
saan ja akapaissaan, tehdak-
seenvaroillaan jotakin hyédyl-
lista, kuten han sanoi. Miten?
Antamalla niité tuolle kehitty-
matt6malle nuorukaiselle, joka
tuhlaa ne muutamassa vuodes-
sa ja joutuu rappiolle tahi par-
haassa tapauksessa tulee jouti-
laaksi vetelykseksi. Antamalla
niita yhteiskunnalle, jolle ne
ovat vain joutava muru eivatka
vaikuta sen asioihin sita eika
tata...”

“Mutta tuohan pitdisi es-
taa. Minahan olen hanen luon-
nollinen perillisensa,”’

“Niin olet, ja sinulle men-
neend Kaaleppi Koyhkanan o-
maisuus olisi mydéskin hydédyl-
lisin, hyvaatekevin ja tarkoituk-
senmukaisin, joita sanoja vilisi
hanen askeisissa puheissaan.
Voimmekin ryhtya sellaisiin toi-
menpiteisiin, etta nadin kavisi,
mutta annahan olla, etta tallai-
nen kylakunta, tama maailma
siitaé kuulee, niin sina, me
— silla mina joudun tietenkin
Saamaan syntipukin osan —
olemme rahanahneita, luonnot-
tomia lapsia, jotka kaivamme
mallinkin isin suusta viela ha-
nen eldessaan. Sellaisen ahneu-
denhuippu-kertomuksen kuulin
nimittain tuolla kylalla...”

“Hyi! Onko hanen annet-
tava sitten rauhassa noudattaa
mielett6mia paahanpiintymi-
aan?”

“Parasta ja sievinta tieten-
kin olisi, jos saisi har
tamaan omaisuutensa sinulle jo
eldessaan. Muuten kavisi valt-
tamatt6maksi virallisesti todis-
taa hanen vanhuudenheikkou-
tensa ja toimittaa hanet holho-
uksen alaiseksi, kaikkein mie-
luimmin toimittaa hanet viivyt-
telematta johonkin hoitolaitok-
seen, silla muuten han voi kyl-
vad rahaomaisuutensa taivaan
tuuliin, mista on jo esimerkkeja.
Sita paitsi jalkisaaddksien pai-
vayksia voitaisiin vaarentaa ja
niin edelleen...””

“Voi, en olisi uskonut!
Han oli ennen niin hyva ja kilt-
ti.”

Kaarlo Falk kohautti olka-
paitdan.

“Vanhuus tuo ihmisessa
nakyviin pienia rappionihmeita.
Naillaé toimenpiteilla olisi stis
kiirekin. Hanen oman itsensa
vuoksikin olisi jotakin tehtava,
silla voi sattua, ettaé han jonakin
kauniina aamuna herda kun-
nanhoitolaisena, yhteiskunnan,
jolle han nyt aikoo lahjoitella

— kaunis piirre muuten, silla

han on kertonut eraditaé vahem-
man mieluisia muistelmia sen

joulumyyjaiset,
joulukuun 4 pna klo 12 ja il-

pahaa

Neuvostoelokuvia esitetian
perjantaisin klo 8 ip., Cana ada-
Neuvostoliitto Seuran huoneis-
tossa 202, 165 Bloor St.,
Churchin ja Bloorin kulmass
Nahkaa uusimmat neoiutoke:
vat!

MORES.

ee,
sunnuntaina

Toimen

tapdivakahvitarjoilu klo 1 ip.
Lahjoituksia myyntip6ytaéan ja
leivonnaisp6ytéan otetaan kii-
tollisuudella vastaan,

Suiburyn Seurakerhon
harjoitus- ja tered
rs rorhey cig pai jok at

ovat joka keuslceadec tolsena
maanantaina klo 1 ip. Poatio-
soite: CSJ:n Sudburyn .osa vy
P.O. Box 354, ‘Station “B"
eee vet P3E nb wide ?

tkinporten | Seiasiias haa-
lilla, 316 Bay St., joka kuukau-
den ensimmainen je’ kolmas
keskiviikko, alkaen iio 1.30 ip.

Kaiku-kuoron hafjoitukset
joka tiistai-ilta klo 7; Uudet ja
entiset laulajat tervetuloa!

CSJxn osaston kékoukset
joka kuukauden toihen ladantai
klo 1.30.

Ikinuorten . objelmatilai-
suus joulukuun 18 pniklo? —

Kasityé- ja leivosmyyjai-
set joulukuun 10 pna,

et luovut- .20

—~ Tami on neljds kerta, kun pyydan
saada takaisin sen viisikymppisen,
jonka lainasin viime kuussa.

— Kylla, mutta mindhén sain pyy-
té& kuusi kertaa ennenkuin lainasit
minuille sen,

hoidossaolostaan _lapsuudes-
saan. Silloin mekin epailematta
huomaisimme olevan _ liian
myodhiaista riidella perinndista.”’
“Voi hyva isd, miten sur-
keita asioita héamatkan sijasta”,
vaikerteli Hanna-rouva ja siveli
nuoren miehensa katta, kuin ta- —
ma olisi ollut suuresti lohdutuk-
sen tarpeessa.
Jatk,
ll