| Jatk. _ — Kiitos, hyva Jumala! Kris- tina sanoi puoliaaneen, ennen kuin pysahtyi vetamaan henkea Maja oli puolipimea. Kesti hetken -ennenkuin han naki mitaan. Sit- ten han kirkaisi pelosta. Majassa seisoi mies. — Alkaa pelastyk6! Aani oli sointuva, tumma ja rauhallinen. Kristiina huokasi sy- vaan helpotuksesta, vaikka hanen sydamensa hakkasi viela rajusti. — Anteeksi, etta tunkeuduin tanne omin luvin ... Olin kavelemassa rannalla, istahdin ja nukahdin ... ja herasin myrskyn puhkeamiseen. Se oli karmea . heraaminen. — Alkaa silti kadottako luot- tamustanne unelmiin, mies sanoi vakavasti. — Tarvitsemme kaikki unelmia voidaksemme paeta niihin, kun arkinen elama ym- parillamme kay liian ankaraksi. Han meni ikkunan luo. Ulkoa lankevassa kajossa saattoi Kris- tiina nahda, etta mies oli har- vinaisen kookas. Hanella oli tumman ruskea, tuuhea tukka ja suora nena. Han oli hoikka, mutta janteva. | Kristiinaa vilutti, vaikka han oli kastunut tuskin lainkaan, ja paikallaan oleminen sai hanet var- isemaan. Lisaksi hanta kiusasi se, ettei keksinyt mitaan sopivaa sanottavaa. Yleensa han oli hyvin sanvalamis, osasi kasitella erilaisia tilaneita ja suoriutua niista voittajana, mutta talla ker- taa nerokkuus tuntui jattaneen hanet! | — Te olette kylassa kesavieraana, eika totta? kysyi tuntematon hymvyillen. — Niin olen, my6nsi Kristiina, mutta samalla varoittavat kellot alkoivat soida hanen padassaan: ala paljasta itsedsi. Ala puhu likaa tuntemattoman kanssa! -— Teidan on vilu. Ottakaa tak- kini yllenne! Kuitavan silmanrapayksen ajan miehen kasi lepasi Kristiinan ol- kapaalla. Kristiinan sydan 16i niin etta hanesta tuntui kuin se olisi pauhannut kuin kirkonkello. Kristiina ei suinkaan ollut tot- tumaton miehiseen ihailuun. Ammatissaan, lentoemantana, han tapasi tuhkatiheaan imar- televia miehia, jotka pyysivat hanta huvimatkoile tai juhlimaan. Heista han kylla selvisi tahdik- kaasti, mutta taalla kaukaisessa kylassa ja pienessa kalamajassa hén hammentyi kuin pahan- paivainen koulutytts. -—— Luulenpa, etta sytytamme valon. Minulla on tulitikkuja taskussani ja uskon, etta lydamme kynttilan jostain. Ilta - pimenee kohta. Kerran vietimme taalla rapukesteja ... Keitimme ne majan edustalla suuressa mus- tassa padassa ja nautimme taalla sisalla Oljylampun ja kuutamon valossa. — Miten romanttista! Maja on teidan? — On... Mutta valilla olen ol- lut vuosia poissa taalta ... Siksi tama on pahasti padssyt ransis- Tiistal toukokuun 11 pva 1976 tymdan ... On tosi hauskaa, ettd juuri te satuitte tanne tulla tup- sahtamaan. Nain teidan juokse- van ja toivoin, etta tulisitte sisaan. Mies oli puhuessaan etsinyt kynttilan ja sytyttanyt sen. Josta- kin lensi valkosiipinen perhonen leikkia kohti, ja hetkessa sen sivet paloivat. — Perhoselle tull oli kohtalokas, Kristiina sanoi jar- kyttyneena. — QOletteko te koskaan tun- tenut kohtalokasta tulta? mies kysyi. He istuivat tukevalla vanhalla rahilla kynttila valissaan ja tun- sivat selvasti, miten outo taika al- koi kietoa heita. -—— En, Kristtina vastasi hiljaa. — En mina ole sellaiseen us- konutkaan, — Oletteko tallakin hetkella yhta epauskoinen? —- En tieda ... Luulen. Olet- teko te? — Luultavasti... Pelkkia vir- vatulia vain. Mutta en olekaan koskaan tavannut ketaan teidan- kaltaistanne! Kristina tuijotti miesta maagi- sen, hurmaavan, polttavan hehkun kiehuessa sisallaan. Mies veti hanet syliinsa. Kynttila kaatui ja sammui. Suudelmaan hukkui koko muu maailma. Lopulta Kristiina jarkintyi ja nousi seisomaan. — Taidatte olla vain kesayon keijukainen, mies sanol. — Katoatte elamastani yhta unen- omaisesti kuin olette siihen il- mestynytkin. Sita en halua. Pitakaa takkini ja palauttakaa se joskus. Huomenna... Siita naen, oletteko te unta vai totta Saanko saattaa teita vahan mat- kaa? — Ette!haluanmennayksin... En halua etta viette viimeisenkin hivenen jarjestani, Kristiina sanoi hiljaa ja naurahti. Mutta miehen takin han vei mukanaan voidakseen tulla takaisin. Seuraavana paivana han koetti eritella tunteitaan ja tasaantua, mutta huomasi sen turhaksi. Han oli kuin kuumeessa. Han lauloi, otti tanssiaskeleita ... — Kristiina, jollakin tavoin minulla on sellainen tunne, etta et ole sama kuin eilen, sanoi rouva Berg, jota tyttaren mielenlaatu ihmetytti. Hanella itsellaan oli yolla ollut tuskia ja han oli maininnut niista Kristiinalle. — Aiti ... Olen onneton tahtesi, mutta muuten mina olen onnellinen. Et usko, miten onnel- linen voinkin olla! | — Onko se Pertti? — Ei. Pertista ei ole kysymys — Etko kerro vanhalle aidil- lesi? Kristiina hammentyi. Mita ha- nen olisi pitanyt sanoa. ‘“Tapasin miehen kalamajassa ja ihastuin. En tieda hanen nimeaan enka ammattiaan, mutta ne ovat koko- naan toisarvoisia asioita!’’ Ei, eihan aidille voinut sellaista Kertoa. — Saat kuulla aikanaan kaiken, Kristiina sanoi vain. — Uteliaisuus pitaa sinut pirteana ja elinvoimaisena. Luotathan sina omaan tyttareesi? — Tietenkin luotan. — Nyt ymmiéarran jotain siita, mita eilen kerroit ... Sinusta ja isasta. Tietenkin Kristiina riensi majalle sina iltana. Mies oli siellé jo odottamassa. Han istui kivella majan edessa, mutta tyton ilmes- tyttya puiden valista han nousi seisomaan ja riensi vastaan. He tiujoittivat toisiaan silmiin kuin etsien niista vastausta kysymyk- siin, joita sydan palavalla innolla jakeli. — Tuli tuomaan takkianne, Kristiina sanoi lopulta hengas- tyneena. — Vain takinko vuoksi? — En tieda. Kristiina vetaisi nolona katensa vapaiksi miehen otteesta. — Olen ajatellut sinua joka hetki, mies sanoi kiihkeasti. — Olen kadehtinut ihmisia, joiden luokse menit, kun jatit minut. Olen ollut mustasukkainen heille sinun lasnaolostasi, ajatuksistasi Kristiina painoi katensa miehen suulle estaakseen tata sanomasta enempaa. — Ala puhu, sanat vain tur- melevat kaiken, han kuiskasi. — Minakin olen ikavoinyt sinua. En tunne enaa itseani. Kun ajattelen viime yota, en todella ymmarra miksi annoin sinun suudella ... miksi tulin tanaan uydelleen ... Suudelma katkaisi Kristiinan puheen. Kun han lopulta paasi vapaaksi miehen syleilysta, han huoahti: — Minun pitaisi oikeastaan lahtea ... minun odotetaan. — Ei, keijukaiseni! Katso, mina tulin veneella tanne. Lahdemme soutelemaan. Pitkin paivaa olen kuvitellut miten istut veneen perassa ja mina soudan. Sina viiletat kattasi vedessa ja katsot minuun ... ——- Etko ole lainkaan ty6sken- nellyt? Kristiina kysyi ilkikurises- ti. — Minako? Hassua, miten va- han tiedamme toisistamme, vai- kka kayttaydymme kuin aina olisimme tunteneet toisemme ... Mutta myOhemminhan meilla on kylliksi tilaisuutta paneutua nothin toisarvoisiin asioihin. Nyt niiden sijasta sinulle sanonkin: katso tuota lampea! Nostan sinut veneeseeni ja soidan keskelle ajelehtimaan ja annamme aaltojen vieda meidat minne ikina he haluavat! — Lampi on pieni, emme me kauas paase. — Olet lujassa sylissa ...“"Nyt kuulut minulle, enka koskaan, koskaan padsta sinua, mies sanoi kaheasti. Jatk. Hienoa kuin hamahakin verkko Luonnon verkonkutojat antavat ensimerkkeja tekniikalle. Koln — Arachne, hamahakki on kreikkalaisessa tarustossa eraan lydialaisnaisen nimi — han kutoi Ateenan kilpailuissa taidokkaan kudonnaisen, jossa kuvattiin jumalten lemmenseik- kailuja. Eras jumalattarista suut- tui ja muunsi vaimon hamahakik- si. Hamahakit ovat nykyisinkin mielenkiinnon kohteena. Kolnin elaintarhan johtaja on erikois- tunut yhteen lajiin 30 000 hamahakkilajin joukossa. Ne ovat ns. sosiaalisia hamahakkeja. Jo pari vuosikymmenta tama pro- fessori on tutustunut hamahak- kien mielenkiintoiseen maail- maan. Han nakee ‘‘sosiaalisissa hamahakeissa’’ elamanmuodon, joka on jo ylapuolella kaikkien muiden. Prof. Kullmann sanoo, etta suurenmoinen konstruk- tiokyky, joka hamahakilla on synnynndinen on myos nykyisin suuntaan osoittavana tekniikassa. Miuinchenin olympiastadionin katto on saanut monta hyvaa ‘““‘neuvoa”’ hamahakkiperheilta. Prof. Kullmann toimii valtiolli- sen tutkimuslaitoksen apurahan turvin, silla tyéhon _ tarvittiin muun muassa puolisen miljoonaa markkaa maksava elektronimik- roskooppi. Sen avulla saadaan yksityiskohdittain selville milla tavoin hamahakki luonnossa rakentelee nuo niin joustavat ja kestavat hienon hienot verkkon- sa. Ensimmainen tulos oli jo se,etta verkon ‘‘akseleissa’’ on mukana aina toinenkin ‘‘kaherret- ty’’ lanka, joka sallii venymisen jopa kymmen- tai kaksikymmen- kertaiseksi. Tastaé energian vas- taanottokyvysta voidaan viela kehittaa paljon ihmistenkin tek- niikkaan, ajatellaanpa vain auto- jen turvavoita. taiseksi ihmista etevampi. konstruoimaan erilaisia verkko- jaan. Professori Kullmann on vakuuttunut, etta hanen pit- kasadriset ystavansa voivat to- della antaa viela paljonkin tek- nisia neuvoja insinooreille. Eten- kin tekstiilien alalla. Rakennus- teknikka yrittaa myos kayttaa hyvakseen hamaéhakin konsteja terakseksi muutettuina. RAVITSEMUSTA Taysjy valeipa ja koulutyo Ravintotutkijat vaativat vi- tamiinilisia Freiburt — Professori E. Blum, Freiburgin yliopiston ravitsemus- tutkija, on vakuuttunut siita, etta useiden koululaisten oppimis- kyky paranisi huomattavasti, jos heidan ravintonsa sisaltaisi riit- tavasti B-vitamiinia. B-vitamiinin puutetta tavataan lasten ohella my6os paljon aikuisissa. Usein se nayttaa johtuvan ihmisten halusta nauttia valkoista leipaa ja leivon- naisia seka makeisia. Kokojyvaleipaa ei syéda yhta halukkaasti. Seuraukset ovat sel- vat: tyokyky alenee, keskittymis- kyky samoin, paansarky vaivaa ja muutenkin on vasdahtanyt olo. Henkinen laiskuus ja mahan toiminnan sekavuus ovat selvasti yhteydessa samaan. Maailman- terveysjarjesto WHO on toden- nut, etta usein tosin saavutetaan minimimaara eli 1,2 milligrammaa B-vitamiinia paivassa. Yksittdis- tapauksissa se ei kuitenkaan on- nistu. Lansi-Euroopassa on to- dettu B-vitamiinin puutoksen yha vain lisaantyvan ja pahenevan, kun taas Ita-Euroopassa nauti- taan enemman kokojyvaleipaa. Professori Blum kehoittaa myds etenkin iakkaita henkildita naut- timaan B-vitamiinipillereita val- koisen leivan lisaksi. Vain siten. uhkaavat puutostilat saadaan vahenemaan niin lapsissa kuin vanhuksissakin. - eb Hauskaa ja iloista syntymapaivaa ~ toivotamme Sinulle a > S&S Victo ri a, oat tayttaessasi 70 vuotta! Kaikkea hyvaa ja hauskaa elaman jatkoa toivovat Vancouverin ystavasi: Selina Salmi Hellen Jarvis Aino Melcoth Kay Falk Tyyne Wiitala ja Adiel Olga Hauska Elli Saari Taava Maunus Matilda ja Emil Halminen Aino Lepisto Minnie ja Kaarlo Vainio Aino ja Sergei Niemi Eino Ahola Elma ja Kalle Juhola Lempi Bilman Vancouver, B.C. tois-