- L
wee -
ete ere Tah a. . ma
“a es el - — a: bo aes

: Vora oo, ”

— ek ei i
ee " wet e - ‘ ah oat .

eto eR lan ee

ee le
net le Ts " . a ri

i

: ic

To ee oe a iT as
Mi alo a rE

kuttavan koomillisen nak6éinen, et-
ta Yrjank Yiletyimen ei voinut olla
ratkeamatta nauruun.

— Enta kasikirjoitus? muisti han
akkia kiyden vakavaksi.

Armas. Eemeh Salovirta ravisti
synkkana paataan.

— En tieda, tunnusti han apeasti.
_. Kuin unikuva muistelen, ett3
olisin kaynyt jossain valissa Kirja-
myllyssi. Mutta ei kai se totta ole.
Fiki minussa ole miesté edes kysy-
madn. Jos olen kiynytkin, olen tie
tysti munannut itseni perin pohjin.

Yrjani Yletyista rupesi jalleen
naurattamaan. —

-— Jos haluat, niin mini kyila tie-
dustan.

Se katse, joka Armas Eemeli Sa-
lovirran -Silmista suuntautui ha-
neen, lupasi palkinnoksi prinsessan
ja puoli valtakuntaa.

Vahdaista mydhemmin he istuivat
BrondaHa. Yrjana Yletyinen oli
loytanyt nurkistaan vanhan takkin-
sa Armas Eemeli Salovirralle, jo-
ten tama saattoi — tosin vahtimes-
tarin pitkaan katselemana — paias-
ta sisdan. He asettuivat poytaan, ja
¥Yrjana Yletyinen riensi puhelin-
koppiin.

Palatessaan han naki Armas Ee-
meli Salovirran istuvan kalpeana
kuin palttina. Simamunat melkein
nurin paassa tama tuijotti haneen
hanen istahtaessaan poytdan.

— Kaanna silmamunat oikein
pain! Yrjana ¥Yletyinen kKomensi.
— Taikka en puhu mitaan.

Kun -Armas Eemeli Salovirran
simamunat kKiertyivat takaisin ta-
valliseen asentoonsa, han ryhtyl
kertomaan.

Maisteri ‘Kuilu on kovasti kiin-
nostunut. Ensinna Armas Eemeli
salovirrasta. Siindpd erikoislaatui-
nen henkilo, maisteri Kuilu oli pu-
helimessa sanonut. Ei kukaan ole
milloinkaan ‘sellaisessa kukkura-
paahumalassa tullut tarjoamaan te-

-ostaan kustantajaille. Ei varsinkaan

esikoistaan. Viel4 seuraavana pii-
vana oH koko “kustannusliike le-
munnut viskilta ...

— Kuunteletke sind? keskeytti_

Yrjan& VYletyinen tiukasti. — No,
ja.sinaé olit oitis ilmoittanut Kui-

_lulle, ett, sinulla on kasikirjoitus,
‘mutta ei vahintaksan

i ailkomusta
jattaa sité kustannettavaksi. Sina

menet satamaan ja heita&t sen me-

reen, ‘On timi poika heittanyt
muutakin yli. laidan”, olit kehais-
sut. “Miksi te sitten tulitte tanne?”
oli Kuilu kysynyt. “Nayttamaan,
etta uskallan tulla”, olit sind sano-
nut. Se oli kovasti huvittanut Kui-
lua. Han oli kysynyt, kuka sina

‘olet. Sind olit sanonut, ettei sita

tarvitse tietda kenenkadn paitsi ka-
pon. Kuitenkin olit ilmoittanut ol-
leasi mdnstrattyna moniin laivor-
hin ja seillanneesi kaikki valtame-
ret, puhumattakaan sellaisista la-
t4kGistd kuin Itameresta . . .

Armas Eemeli Salovirrasta pads.

molahdys..

— Niin clit kuulemma kertonut,
*han ndillhi sanoilla, vakuutti Yr-
jana VYietyinen. — Myés olit kerto-
nut ollesi kersanttina brittilaisissa
sirtomaajoukoissa Eteld-Afrikassa
ja ratsastaneesi Kalaharin eramaas-
sa ..... kuinkas muutoin, Sitten sina
olit heittinyt kasikirjoituksen pa-
perikoriin ja sanonut, ettet viitsi
raahata sitd satamaan asti. . - il-

mankin siiti on sinulle jo ollut kyl-_

falta vaivaa. Ja lahtenyt niine hyvi-
hesi. Heilauttanut kattisi ja sano-
nut, etta hei vaan!

¥rjand Yletyisen vaietessa Ar-
mas Bemeli Salovirta mulkoili hi-
neen aanetta, suu auki.

— Sinneko se jai... paperiko-
riin? han kysyi viimein. — Se kirja-

Yrjana Yiletyinen nauroi voiton-

Kalle Kopsalan
muistolle

Saapui svksy, sulle viime levon toi!
Hiljaa kalmistossa tundt Aumine.
Vatkolumi kukkokwumun peittdd,
tien kiw nite kauniin varjon heittdd.

=.

Sada pun kevdt, mruuttolinnut palace,
kesdn Aukat kubkasensg ave.
Sind nukut sielld ranhen untae
RuRkit kukad tai sataa funia.

Muistes’ el@d —— vuodet vaihtun,
SHUN suru sydamistd fathtun, ?
. |

' ‘Kavi tuoni ja katkaisi sinun eldmisi
langan, Toiyottu oli-tuo kylma vieras,
el se tullut varkain Kuten monen mat-
kaajan Iwokse. Olit kauan jo huono-
Volntinen. ja odotit lepoa ja rauhaa.

Olit hauska ja hyva naapuri. Monet,
monet iat istuimme yhdessa. Vaikka
olit sairas, oli sinulla huumorintajua ja
monet hauskat kaskut ja jutut kerroit.
Aina iloisena i1 tyytyvdisend otit. vas-
taan vastoinkaymiset, joita elimi osak-
sesi antai. Olrt rehellinen luonteeltasi,
Sanoit suoraan ajatuksest silloin kun
tarvittiin ja monta neuvoa annoit nuo-
remmille.

Tuntuu oudolia kun ajattelemme, et-
ta olet poissa joukostamime, Tima niel-

‘din yanhojen suomalaisten joukko aina

pienenee ja unohtuu kai lopuksi koko
tam2z suomen kielemmekin, nuoremmat
kun sekaantuvat toisun kansallisuuk-
slin. Joittenkin vuosikymmenien kulut-
tua end harva muistaa meiti Suomen
suomalaisia. ‘Taman vieraan maan mul-
taan meidat katketiin ja se antaa meil-
le vasyneille viimetsen lepopaikan. Vaa-
timaton pieni merkki kalmistossa on
osoittamassa paikkaa, missa me Suomes-
sa, kaukana syntyneet nukumme viime
untamme.,
Kevyet mullat haudallesi!

a MARJATTA.

riemuisesti.

— Kj tietystikaan! Kaikkea sind
luuletkin! Esiintymisesi jo sinansa
oH tehnyt Kuilun uteliaaksi, ja lah-
dettyasi han oli onkinut kasikirjoi-
tuksen paperikorista ja lukenut sen.
Arvellen, etiet sittenkaan ollut sa-
nonut viimeist2 sanaa, han vain
odottaa kayntiasi, jotta teette kus-
tannussopimuksen. Joitakin pikku
korjauksia kasikirjottukseesi tarvi-

taan.. Eraassa tarimassasl peuhaa

muiden petojen joukossa elukka ni-

melts kentauri. Kun sellaista imet-.

tavaista ei tumneta, on Kuilu kor-
jannut sen paviaaniksi.

— Se onkin matelija, huomauttt
Armas Eemeli Salovirta. —-.Ayvin
harvinainen .. .

a

Sen yueden joulumarkkiioiden
parhaita menekkiteoksia oli Armas
Hemeli Salovirran kirja ‘Fenix-lin-
tu’, joksi sen nimi oi Kirjamyllyssa
erdan kertomuksen mukaan muu-
tettu. Sith myytiin kolme painos-
ta, ja sen oli varustanut alkulau-
seella itse Kirjamyllyn toimitus-
johtaja, maisteri Reino Kuuilu.

Tekijansa ‘Fenix-lintu’ kantoi sii-
villZan maineen Kukkuloille. Ha-

‘nesta tuli ajankohdan sensatio, jo

jokaisen vahinkin arvostaan kiin-
nipitivin arvostelijan kunnia-asia
oli lausua mielipiteensa, oliko teki-
14 kaynyt Afrikassa vai el. Tekija
puolestaan vei aikakausiehtien toi-
mittajat epatoivoon ja oli hukuttaa
heidat afrikkalaisilla kertomuksil-
iaan,; jotka olivat vain ‘Fenix-lin-
nun’ sulkasatoa.

Armas Eemeli Salovirta elt “Fe-

nix-linnullaan’ ja sen pesahdyhe-

nilla keviaseen kuin lordi. Kevail-
Ii iimestyi uusi teos nimelta “Ta-
rujen Afrikka’, Sen menekki kas-

‘Vahan kissastakin

Kun naihin pakinothin kirjoitetaan
vhta ja toista, niin mina kirjoitan nyt
kissoista.

Viime viuonna minulla oli aivan, Val-

_koinen kissa, aivan kuin lumi ja ‘Bini-

silmdinen, Kasvatin sen aivan pienestd.
Se oli iso ja komea ja pidin sita kuin Jas-
ta. Mutta kun tuli kevat, joutui se ul-
kona ollessaan auton alle. Pikku tytot
sen léysiviit ja toivat minulle, tiesivat,
etti se kuului meille. Paitin silloin, et-
td en enempaa kissaa ota.

Sutta mita bullua! Joku paiva tas-
si syksylli poika tuli kotiin aika moi-
nen rumilus kainalossaan ja sano, etta
iidtHe pitaa tuoda ajanviete. Panin
kyla kampoihin, mutta meille se jal.
Se on niin ruma, sili on kahta vari
naamassakin, jaettu atvan puoleksi, toi-
nen puolt on musta ja toinen vaalean
ruskea. Sen selissa on mustalla puo-
lella vaaleanruskeita tapha. Ja mika
viela kummempi, se on mykki, Olette-
ko koskaan kuulleet, ettet Kissa osais}
sanoa edes ‘miau’, mutta thma ef osaa
aantad. Jotain ratindad se paastaa, jos
sitd kiusaa. Kuulo silld on hyva ja sen
mielirugka on juusto. Saa nahda, mika
sen loppu on. |

Vahan huvittavampaakin: “Kylla
maapallo on sittenkin pyorea’’, sano
Roukkarin Verne, kun varpallaan pal-
lokarttaa pyéritti,

CG. P.

Meri

Kary. PSOAITI
cid
AUN Fatsen nierfa tyynte,
minkad sannalia qsunton an
s7tim siietin vista syista
ipHes Py wer on.

Sun pintas useastt
vilsists ryappyad,

ja fainee? raiveisasti
rantean AyOk yaa,

Kain fastu leinchitta
purteni pieni on,

sen KwNOnME voival peitdd,
win ofen aunton.

“ei; Resta moyllerrystas
suure? farvetRaan,
masiot vahvat taittiurgn
kuin tulitikut vaen.

Opi monen, manen hazta,
sa ver: fevatan,

ef ifnisvoimal ante,

bun se myrskypddlld on.

voi hitaasti yhdeksaankymmeneen
kappaleeseen, mutta pysahtyi sli-
hen kuin naulaan-

Syksyyn saakka tekij& majaili
Helsingin kalleimmissa hotelleissa
kuin raharuhtinas. Hotelleista han
siirtyi ilman valivaihetta Meilah-
teen asettuen asumaan etelaan viet-
tavalle kalliclle, joka oli niin tasai-
sesti viettava, etta sadevesi paast
silta esteettomasti valumaan. Lois-
tokaliio! kehui Armas Eemeli Salo-
virta..

Milloin ei pilvelllyt, han loikoili
syysiltoina pitkdan valveilla tahyil-
len taivaalle ja muistellen ratsas-
tuksiaan Kalaharin eramaassa, olo-
aan kansivahtina valtameren pur-
jehtijoissa ja meteorlittien lentoa
tahtikirkkaina oina, jolloin hanelle
oli valjennut monia arvoituksellisia
asioita.

pen syksyn jalkeen et huinesta
enaa ole mitaan kuultu.

- Lauantaina, fammiluun 5 ‘paivana, 1952

usein ne tehdiiinkin

Usein unohdetuista

Katsellessani CSJ:n 40-vuotisjublas-
sa yleisiad, tuli mieleeni monentaisia
muistoja, miellyttavid, hauskoja muis-
taja, sekd mydskin hankaluudet ™ vas-
toinkadymiset isommissa ja pienemmniissa
toimissa, joista kaikista on kuitenkin
selvitty. ‘Fassa tahdon kuitenkin muis-

tella sellatsia toimia ja toimihenkildi- -

ti, jotka ovat valttimattimia: olemassa
Jérjestotoiminnassamne,, mutta jotka

Ge.rs of

om by

hin, mith olisivatkaan ‘tamanune,
eller steHia tacjoiltaisi Kahvikultaa virkis-
tyKkseksemmme? hun katselin jublaytei-
sGa, ol: siell4 monen monta kahvikokki-
amme. Olisi se vain suurenlainen pan-
nu kahvia, jonka he ovat keittineet.
kuinkahan pitkii rivi heitd olisikaan, fos
heidit asetettaisiin Tarmolan kentille
juhlamarssiin — kahvinkeitt#jamme
hamasta idiisti aina. hamaan linteen
saakka. Olisi se juhlallinen joukkue.

Ja ‘sitten ne muukkaat pullat ja kaa-
Rut, jot nappirit emantimme ovat
Valmistaneet. Se kaakkutaikinan vat-
kaus ja taserruksien valmistus. Ah,
kuinka monta hikipisaraa onkasn nii-
den takia vuetanut ja kuinka monta
askelta miiden iahden on tistynyvt ottaa
ja olla varuillaan, etteivit ne palaisi
eikii “ropsxhtaisi’. Ja se ainciden pal-
jous, mika nithin on Kulutettu. Kuinka
“onista aineisiam-
me’, kuten sunotaan. Sith et suinkaan
sovi vaheksya. WKuinkahan pitkd jono
esimerkiksi sellaisia kuin ‘Timminsin
osuuskaupan Jeipomon trokeja tarvittai-
siineniith pullia ajamaan, jos ne kaikki
olistvat nyt tuossa nakyvissi? Ajatel-

-kaghan sitd emintiemme tydta. jonka

he ovat tehneet, etti olemme saaneet
ndautitia iltamissamme kahvin kanssa
maukasta suomalaista pullaz ja herkul-
lista kaakkua. Sopisi heille hurrata hei,
hei, hei!

Sitten se tiskaajien joukko, jolla on
niin tuhannen kiire esimerkiksi ndytel-
mien valiajoiHa, kun pitdd saada kupit
puhtaiksi seuraaville kahvivieraille.
Nappardsti he pesevat ja pyyhhkivat,
pesevat, pesevat ja pyyhkivat. Pitha
olisi se rivi, jos he kaikin olisivat Port
Arthurin Punaisessa Puistossa olevalla
radalla marssimassa. Se tyo, jonka pi-
ma naiset —- niin ja miehet myoskin —
ovat tehneet ja tekevdt, ei suinkaan ole
yaihanarvoinen vaan pdinvastoin, siita
kannattaa kahdestikin kiittua.

Ja se tarjoilijain tyé iltamissamme.
Eiko sutakin kannata mainitar Hy-
myilfen ja niin nopeasti kuin mahdollis-
ta he tuovat eteemme tuon virkistivan
kahvin ja kiidattavat kiytetyt kupit
pois ja katsovat, etta poydassa on kaik-
kea, mith kahyin mukaan kuuluu. Kuin-
kahan monta kertaa pitaisi kiertaa
South Porcupinen Viestin kentan juok-
surata, kun ottais:? lukuun naiden tarjoi-
lijain askeleet, joita he ovat, joutuneet
ltamissamme tekemaan ja edelleenkin
tekevat. Se on joutuisaa touhua, toi-
sinaan on kiire kuin viestinjuoksussa ja
Kkuuluupa toisinaan arvan kuin kehol-
tettaisiin, etta “Kiri, kari’!

Ja pilettien myyjamme, ovimiehem-
me, jarjestysmiehemme, lahjavoittolip-
pujen kauppiaamme, joka ei suinkaan
ole laiskan hommaa. Ja keriyslistojen
kanssa kulkijat. He ovat tehneet mai-
niota tyota jarjestomme hyvaksi, seka
monen mtuun tarkeain asian hyviksi. En-
tisaikoina oli markkinailtamissa vasara-
miehet, eli huntokauppamiehet, nyt on
Bingo-komiteat ja mydéskin ilmoitusten
miaalaajat, jotka ensin suunnittelevat
limoituksen sisallon ja sitten maalaavat

co eee

Sivu 7.

Fiala ee ee ee ll ee = 7: : 7 4 L
La! Lay oe aes — =— "rion ee ee a ert] = ey rea’. we . “ 7 Ch 5
a “a . . _=F . ee | oe es i oe rr a oe oe ee ee | rm we —

Be 2 A CO det I

Sad ins mr ee a

1, 72 -Pe o
eS a a

Seer eerie eer. nt

. reas
ted OP ee

WE a

ra

3 ETE