| r : a ifs! - iz od ‘i, . . : , we ok AT ide T. re lk genet es "eH a ce | 33 SES Ne “ Hh ae " re ie ee eh. ae ate i: ee ee jt 7 oY OR ECL eae tat oe eae Eee ee ae mae RE Poel We RT oe poet Wo ee Tae de ig ie eed ae aa oe -3 dete Qe as PT Ta a ee Ee, a ee gt aM OP med i rae “aa, =. . a _™, = Cr ae ir i CL er) F: ° = 1 a eh oe ee“ nt, pint lee bg MG RAS, NYUOTI Ja Verevii, sis Stisti p: hy on rehti kaytokseltign Miti - helt muuta Faaditaankaan . Jeonas on subkelakielinen i .: hin kuittaa pienet harming han nytkin nousee ja jaye Ton fit velemaan sisille: E¥AT' kosken pauhu kuuluz talon pihalle, talon, joka on seisonut wuosia toss Purot colizevat ja iiheisen MARJIATTA: mee . ._ . 4 “aie we : oo i ti :, + 7 he Mt s + —_— a on qi my ra: i ; 1 1: artic ee pinioahh Phe yt at - . . ae . -o8 "all eee ek he oe et ae = enda Kartanolla. -kuivamaan puutarha-aidalie ja istahtaa ion heskeliA on polku, jonka kahden puo- len on reheva ruispelto. Se on vwihredi kuin kaunis matto ilta-auringon viime sdtciden siihen sattuessa. Kosken ran- nalla kasvaa kaunis koivikke. tasainen ja stisti, kuten maukin ymparis- 10. Siitd sitten pujahtaakin: nakyviin it- .se koski, joka on villissa kuobussaan, ai- .van korvia huimaavassa pauhinassa nam “Kevatveden aikana, Sen ylapuoiella ole- on korkeimmillaan. Koski - OT. vapaa . jaistd talvetlakin, Vaikka sen volma-qn — Se on .sifoin vahiisempij, ei se-knitenkaan kos-~ -kaan suostu jain kahlehdittavakst. . On lauantai-ilta.. - “Kesken - rannalla - seisoo kaunis vaaiea tytté. Han on _Koskelan. Marja,. talon ainoa..periilinen ja elaja nykydan. - Koskelan Heikki on _ juuri pari viikkoa sitten katketty maan- — _poveen. Tytté on mennyt EHOnU/EN kestrel _olevalle kivelle ja seisoo sima kadet ylos ajenttettuna. . Vili riemu foptaa haincn kauniilla Kasvoillaan. Koski on. va- .paa,.snnk el ole §ahlerta. eteenpdin hurjana vaahtona riehuen. Voi, miten nuori: Marja takastaakaan .tuota . Miter. mieleliiiin. “veden temmehysia. hin heittdistkdin kahleerza ja lihtisi “virran mukana kauas pois. Mutta ei, hin on ikinsd ollut kuin kahleissa oleva “vanki. DPieneai orvoksi jaanyt didin ‘Kkuollessa toiseen lapsivuoteesecnsa, vie- den mennessaiin pikku velien. Hin on jainyt isin kanssa kahden. Leena, ta- ‘ten entintipiika. on hinet kasvattanat tydn. ii sivussa, valista kovakauraisesti ojentaen. _ [sa ‘Heikki kauinty! vihiin omituisek si vaimonsa kuoltua, Uskovaisena han kielsi tytt@reitdin kaikki lapsuusilot. ja Jeikit, usein huomauttaen, ettd kuinka foisin alisi, jos pieni veli eldist Marjan sijasta. Heikki oli rakastanut vaimoaan aivan hulluuteen asti ja taman kuole- man Hilkeen hin ei uskaltanut kiintya enaa ‘mihinkadn maalliseen. ‘Taion hiin sentian biti hyvin ja palvetijat olivat tyytyvaisid icdntidn. Mutta tana keviii- - ni oli Heikki-isiinta kauntynyt vuoteen omaksi ‘ja muutaman vitkon salrauden jalkeen kuollut. *. | Marja. oli 1 S:vuotias kaunis tytti, -anutta elimain kKahleet olivat -painanect hineen leimansa. Koskaan hin ei uskal- tanut vapaasti nauraa, eikd juosta oman mielensé mukaan. fos ei 1g Olisikaan nikemiissd, muistutti Leena hint#. To:- sin olivat palvelustytat. Heita kadehti -Wiarta sydamessiiin. Anna ja Fleletia olivat vapaita, he uskalsivat ~vapaasti ‘neni ules iltaisin nuorten hurvipaik- .{oihin, rupatelien toister nuorten, ren- kien ja tydmiesten kanssa.° ‘Helle et ku- -kaan muistuttanut heidin kayttaytymi- .sestaan, silé he olivat vapaita._ Marja kahlaa pois kivelté ja katsoo taivaalle. Sielta Evalue muuttolintujen sipten kahina. Ne ovat matkalla poh- . Joseen pesimapaikotieen. Siina ne len- . tavit ja jokaisella on kai oma toverinsa, Se orient. RTS kaan paisisi kahleistaan, ne ovat ‘kierta- neet hinet niin fujalle, tuntuu kuin han hikkuisi niiden painon a.la- “Siind istuu tytté kidet shelmassa, to- mettomina kerrankin. “Han ej koskaan . saanut olla laiskana, monet tyét oli Lee- na hinelle varannui. Jos joskus miehe- . Eiinkin meree,.niin ei ainakeaan ole ha- nen Leenan, syytd, jos on Jaiska ia . saamaton. * Leena: itse olisi ollut hatukas mene- .mifa Hleikki-isinnan kanssa naimisiin, mutta kun asiasta ei tollut mitdin, niin -kévi. ban Marjalle aina vain katkeram- makst, koettaen hakemalla laytaa hanes- sia ViIKo}a.. Nain olivat kuluneet vuodet, jotka eli- vat tehneet- nuoresta eclaminhaluisesta tytasta