[ods

(Jatkoa) _

Tiedatko, mith olen koko ajan
pretellvt?” kesyi Latva, kun uusi,
jabkainer matkalaukkuni oft pakat-

y tavteen hiénoja tavaroitani ja kat-
‘tin uuita komeuttani peilista.

“ithmettelet varmaan, miten ‘koyha

uakarintytar. joka tuskin enneb on

ahnyt tuhatmarkkasta, osaa ‘tilai- |
uudent ‘quilen_ panna. Saat “pyorin
wr. Mmallakaan eleelli osoitiaa, ett naen
hinéssa. jotain hyvaksyttavaad. Han

yaa.
satekhappaleet,: jotka minuakin miel-
ritiyat. Meni on sama maku."
‘Yauskaa kuwla!
io: sinunmakusimukaisuutta . olet
saillut vanhenimissakin sisarissini.”
“Hiiteen stsatesi!. . Eid ‘mainitsé
inulle heista! ~KieHan. sent”
Herrani ja Mieheni harppasi kii-
sti taakseni, Tietysti. mmainitsisin
nelle usein sisaristant, OH hyva
wila, ettd se Kiusasi nant’. Sellai-
ja dhimmaisté pitdd kiusata, mika
della kiusaksi kay.

Ratselimme arvostellen toisiamme
ilista. Taytyyhin nykyaan-tuntea
jomiehens& tuntomerkit, Mista

424, milloin saa ylésradioon laket-

a kuvlutuksen: “Aviomiies kadon-
t turitematomalla tavalia, synty-
tiokakuun 9 prnd 1895/pituus 180
:paino 86 kg, -siltndt-— ‘roskeat,
kka — tumma,. sudra, ohimuilta
Imaa, nena -—-aaltoileva, siefaimet
tiynnd karvoja, lewka — Halki-
men, ammatti — agronomti, Asta-
nh omeng — Akerét-lajia, “Haju
Elubi nig 2."

"Sinulla on toinen ‘silina harmaa,
nen keltainen. Se-on efnemaifen
itomerkki, jos saisit joskus paaha-
labted karkkuun”, sanoi Latva._

a a

isté jutusta. ‘Kuitenkin, hanen
tyisi tin tehda; vaikka-se olikin
a vaikeata, sila-ios hin ei sit ker-
i, Ain joskus tulevaisuudessa se
lestaan nostaisi painsd niinkuin
tkhkykaarme,
Inni keskeytti vaimonsa ajatuk-
“nano, rtakas, kuinka -pahasti
t Joukkaantunut —- en voi antaa

lleni anteekai .ett& olet tallaisessa .

InOsea.”
Vinifredin huulet ‘vaintyivat kat-
an ohymyyn ja nyyhkytyskin
kati tulla. “Olisihan se palion
lemmin voinut kayda, OlHsin voi-
fulttag selkini, Kuitenkin, kos-
olin nuori ia luuni olivat yahvat,
kka en olisi sit hampaistani luul-
_é€f mitdiin muuta tapahtunat
n— etl 2 toiiéh meni. Emiie-
lsentuan viela dliéet hantd val-
(a vastaanottamaabikaah — olim-
ig? F
Meili on paljon aikaa —-ja on-
(medla Anelma’, Onni lohdutteli
mogan., ~
Niin, Anélima, kuinka han on?
laisin niin hanta wihda.”
Hin nukkuu*-autogsa. Minun
ivy hiinelle loyt8d- toitien hoite-

kha, sitll Aidilleei ‘oli ban Jilan
inn vk yan,”

“iin. tainun ej Olisi -pruinyt sinne

wna, S1ndi Winifred. “Dfinun
lpitinyt sinulle rohkeasti kertoa
miki svdintdoi kaiverteti ja 86
kuin mato lpi vudsién — aivan
Reine hdipaivistamtirne saakka.
Ima Holm miinille faytti etti o-
Clot varassy salatessani siti,
ikana se unkin sellainen asia etta
‘Set harvoin sit Hameen sanovat.
dutkuu,

“[hmettelen, ett: ‘ostit - puri sine °

: Ehkapa suku-_

. moitteettomasti,

—

LAUANTAINA, MAALISKUUN 13 PAIVANA

V etorouva

Meille kelpasi naucu molemmille,
Eun selitin Latvalle pitaneeni hanes-
Sa samaniaisen tuntomerkkikatzas-
tuksen,

‘Latvan naurn on niellyttivaa ja
tarttuvaa: Fla silt luule, etti ru-
pean sité ihailemagn, Kitit kanssa!
Mutta tuntui: tylsdlr? aina morkata

miesta, kun hidnessd on miellyttivia-.

kin pudlia . Ttsélleen en aio pienim-

on tarpecksi Itsérakds minun tarvit-
séMatta siti lisid Hetsoa. Hin eli
esimerkiksi nyt-siind varmassa ‘tiskos-
sa, etta vukon parin peristd olisip
‘hdneea yli korvien rakastunut,

Odota, veljeni, mutta eli-pitkdsty!

Eilen katselimme kaupunkia Bui-
jolta Vaindlan-niemeen saakka yoni
kaikkea, mité nditten valillg on. 1-
lalla sanoimme hyvastit kalakukko-
jen kaupungilie ja }ahdimme koette-
lemaan Kallaveden nusia maantiesil-
toja. Kuopio ei cle kaupunki, ionka
voi ilman muuta jattdd. Tuskin
olimme saapunest uudelie maantielie,
kun jokin rauta sanoi auton alla:
‘pom", ja pydrat lakkasivat pyéri-
masta, Latva ‘kirosi kuoppaista tie-
fi, Miitta minusta tie ofi viatoh ja
Latva itsé ‘syyllinen. Kuka hinen
KAski djaa kuudenkyimmenen kilo-
metrin ‘nopéeddella, kun ‘varoitustati-
ldssa Juki: Ajakad Hil jaa!

plikakd vika? Sita ei Latva saa-
nut selvijle, vatkka tutki vaunua alta,
padlta ja sivulta, ‘Mootteri kivi
mutta pyordt eivat
hialjhtaneet, Esko-August kircili
idmpimasti ja hartaasti-
pulta, aikotko hin sanan voimalla
panna pydrat pyorimaan, Minun
kiskettiin pitsa suuni kiinni, kun en
asiasta-mithan.ymmartainyt. Miyon-
Sin aulisti, ettd sanavoiman kaytio
autoremontissa meni yli ymmarryk-
seni, mutta jos han pystyisi sila kayt-
timain hyvaksemime, istuisin vau-
nussa, Diinvastaisessa tapauksessa
menisin mieleliani léhitalosta soitta-
maan johonkin autokorjaamoon. Eh-
dotukseni hyvaksyttiin. Tunnin ku-
Tuttua tulimme kuorma-auton veta-
mind takaisin kaupunkiin.,

Korjaamossa kivi ilmi, etta kruu-
nupyorin akselt on pimahtanut poik-
ki, Vika oli vanha ja periytyi joitain
Latyan aikaisemmalta matkalta, jol-
loin oli tullut koeteltua puhelinpyl-
vidn kestivyytt#. —Kruunupyoran
evika oli niin hieno, kuin krvunupai-
den viat yleensa ovat. Paakaupun-
gista saakka taytyi kutsua utisi osa
sirkyneen tilalle, Se tuli tanaiin ilta-
junassa, joten autokorjaamossa ol-
laan nyt yotoissa.

Hyvaa yota!
Kuirsif drvida Latvea,
agronomin rauva.

Ohom!
E -

Paltamo, kesdkuun 19 pina 1932.

Rakes Eeva!

Ruten ylléolevasta naet, olemme
edistyneet Qulujiirven rannaile, sin-
ne, missa hautausmaa vyoryy Harveen
ja irvistelevat piakatlot muistutta-
vat meiile elamin katoavaisuutta.

Wiksikikd olemme tulleet tanne?
“Eun Muhammed ¢1 mennyt vuoren
luo, tuli WUT] Sfuhammedin Tua” '
eanoo ish-Miettinen. Kun Latvan al-
noa sisar Sterie ei tullut hithinimec,
tulimmte me hinen Juckseen.

Olen oppinut taas miehe:sani wu-
den, kaunun iuonteenpiirron. Han

_ mullistus.
- On. muuttunut- intohimaiscksi ‘kala-

Kysyin lo- |

0224 noudattaa vanhinten sacdoksii,
ésim. “vaikeneminen on kultaa’’.

Ajaitelepa, ett hin olisi sanonut
Jokelalle ja minuile tekevinsi had-
inatkan Petsumoon? Mika paanyai-
va hanelli nyt olisikaan selittdessaan,
mikst emme  sinne menneetkaan.
“yt hin on sen nikdinen, kuin olisi
alunperin aikonut Oulujirven ahve-
nia onkimaan.

Olemme olleet viisi piiiva herras-

Vaki Sepposen vieraina ja nahtavasti_

aiomme olcamme pitkietaa. Esko-
Augustissa on tapahtunut juonnon-
‘Intchimoinen -automies

mieheksi, jonka tarkeitukiena on hi-
vittsa Oulujirven kalat sukupuut-
toon. Lankonsa, toimittaja Seppo-
seh Ranssa hin puljaa arvellé Vuoro-
kaustkaupalla.

Miehestini ei ole ollut minulle
kiusaa, mutta siti enemmin hinen
sisarestaan, Givoi, sentain.

Signehin oli Juokkatoverisi, ellen
vaarin muista, Siihen aikaan han oli
kai mukiinmeneva kapistus? .Mais-
teri Sepposen rouvana on hdnestd
naisunut rubtinatar,
hajkeavan omaa mahtayuuttaan.
Naini viitend paivind on hin selitti-
nyt selittamista padstyiinkin sita
kunniaa ja armoa, joka on langennut

osakseni paistessint Esko Latvan
vainidksi. Yhta usein olen saanut

kuulla ihmettelyjad, mika thme sai Es-
kon ottamaan juuri minut, mitatto-
min, kéyhin tytén, kun hanella oli
tilaisuus valita vaimo maan parhaim-
miston tyttireisti, Kun olisin edes
ollut lumeava kaunotar, olisi asia ol-
lut -ymmdrrettavissa, mutta -minun
nikgisiani tyttGja istuu joka oksalia.

Erikotesti on Signe myttynyt, kun
hdnelle ef ole veljeén naimisesta en-
remmin mitain ilmottettu. Esipu-
heiita vain Hihetettiin kutsu Harhin.
Tiétysti_oli lukkarinrouva jutun ta-
kana. Hachin oli jahdannut Eskoa
ja olisi kai jo aikaisemminkin oniis-
tunut, elleivat Signe ja mamma olisi
ehkaisseet selaisia hullutuksia. Van-
hetessaan oli Jukkarinrouva vilsastu-
nut. Hin salasi koko naimispuuhan
Sipnelti, ettei tami saisi panna sol-
miaan peliin, Esko-raukka oli lopul-
takin joutunut satimeen, josta hanti
oli koko suvun voimalla varjeltu.

Kun nyt tyhmyys oli kuitenkin ta-
pafituriut, on Signe teroittanut minud
vaalimaah Latva-suvun pyhia tapoja
ja tavaroita, ‘Tuntikaupaila olen
sazanut kuulla minulle yhdentekevista
esineista, ja asioista, niin etta olen
sydimestini aikanut vihata nlita,

Itseaan, miestinsé ja seitsenvuo-
tiasta poikaansa ei Signe ole myds-
kidn unohtanut siina sivussa kehua.
Olen tuilut siihen kasitykseen, etiei
Suomi-filmin tarvitse muuta kuin 1a-
hett#a kameramies a2nifilmaamaan
herrasvaki Sepposta, niin silla on hai-
tussaan ensiluokkainen opetustilmi
onnetfisesta kodista.

Ymmirrat, milta minusta tuntou.
Toiselta puclen olen Kovast! ruven-
nut ihailemaan itsedni. Tapa nayt-
ta tartiuvan., Ihaiten kdrsivalli-
syvttani. Olen niellyt Xaikki signen
opetukset ja moitteet ddnettémasti.
Se on sisdinen sdayvutus, josta voin
y ppeila.

20 pina.

Kysyin
ihdemme kotiin. Sain kuulla, ettel
se tule kysymykseen vield pitkaan ai-
kaan. Hin olf tuuminut siskonsa ja
lankansa kanssa, ett lahdettaisiin
vhdessa ihailemaan juhannusyon au-
rinkea Aavazakealle, -— Niin, siskon
‘a Janzon kanséa ali tuwmittu, é1 mu-

uN,
MFutta mind paitin naytt&a heti,

Sith ja “pelaten cdottanut, -
_ kai nuoret aviovaimot saavat olla

Pelkain hdnen -

Sivu 3

a a

eta myéskin minun kanssani or

“taumittava’ asieita. jotka koskévat
nunua. Latva sag nyt kerta Kaik-

Kiaan oppia, ellen ole miksin “sivu-

seikka hanen élamissaiin.

ATini, en lahde Aavasaksalle,

Juuri kun olin tehnyt tamiin jalon
paatokseni, sattul toinen tapaus, joka
vahvisti sen perutttamattomaksi,

“Minkitahden ei miehesi ole yvh-
taan yotd lounasi?” kysyi Signe.
“Run mind olin nuori rouva, ei mie-

hen] moneen Kuukatleen laskenut
Mina silmainsa alig.” - - .

Tuo oli asiatlinén kvsymys, ja olin
Harvoin

niin omassa vapaudessaan kuin mind.
Mi ielestani olisi Latva saanut selostaa
vetonsa sisatelleen tai olla ‘sitten tuo-

“Matta minta tinne.

Punastuin pahan tapani mukaan
enka tiennyt cikein, mista kohdasta
aloittaisin, Silloin tuli ‘teriva jlme
Signen siimiin,
noust hinen huulilleen,

“Vat niin! Vai silld kannatla asiat
ovatkin! Johan minun olisi pitinyt
hoksata kaikesta salaperaisyydesti
ja kitreesta.” .

En ensin tajupnut hanen tarkoitus-
taan. Vasta hetkista myohemmin
rupesivat hoksottimeni toiminiaar.
Onneksi Signe oH eHtinyt purtahtaa
keittidGn, kun asia valkeni minulle,
silia en yhtdan takaa, mita olisin ha-
nelle sanonut. Minua suututti, niin,
ett varmasti olisin tehnyt fotain so-
pimatonta. Nyt hyokkasin kamatii-
ni ja pdatin lihtea kotiin kaikessa
hiljaisuudessa. Minulla on juuri sen
verran rahaa, ett saan junalipun lu-
nastetuksi Jokelaan. WKukaan ei e-
paile aikeitani, kun jitan matkalauk-
kumi ja pilillysvaatteeni tanne, Onni
minulle, etta on kesi.

Lopetan tahao ta lahden.

Kirsii,

21 pind.

Olen Pieksdmaelia. Pakoni onnis-
tui hyvin, Muita hirved n@ka mi-
nulla on ja rahaa ei penniakiian, Ai,
ai, miten lujatahtoien mies Gandhi
on, kun jaksaa vapaaehtoisesti olla
syOmattd vilkkemddria! Olen ‘keet-
tanut narrata vatsaani vedellad, mutta
se on ruvennut sanélemaan jyrisevii
‘vaisalauseita’’ vesikuuria yastaan,

At, tuolla poydiassi taitaa olla tut-
tu poika. Lahden heti kerjiamdan
hiinelta puuroannosta,

Tervek!

Oi, tutta oli. Sain puuroa ja sain
postimerkin. Rohkea rokan syi.
Mitahan Esko-August tuurhisi, jos
tietHisi rakkadn vaimonsg kerjiten
Suomea samoavan:

Kirtii,
7” - =
Jokela, kesdkuun 26 p, 1932.

Eeva, meine liebe Schwester!

Karkumatkani sai odomattoman
lopun, ‘Sita ja monia muita asioita
kdsittelee tama ensimmainen Karta-
nossa kirjoittamani kirje.

Kiitos kirjeestasi ynna Kauniista
tannerenkaasta, jonka ostin lahetta-
millasi dollareilia haalahjakseni'

Ja nyt sitten siihen kohtaan, mihin
viime kirjeessani jain!

No niin. Tuttu poika, jonka Piek-
samaella tapasin, matkusti Haapa-
mielle pain etki Elisenvaaraan. I-
kiint kaiken tulen muistamaan hinen
yhievdessdin kukkuraisen puurolau-
(user, |

Fetuin jalleen yksinadisena vaunun
nurkassa. Kansa ymparillani alkoi
haukatella, torkkua ja nukkua, mika-
li kykeni tekemdan sitd tungokseen
asti tiydessd vaunussa. Yhteinen
kansa, ndetkés, riensi Viipurin suu-
ritn maatalousnayttelyihin,

Minua ei nukuttanut. Elin hen-
gessani Jokelan asemale saapumista-
ni, joka tulist olemaan kuulutukse-
ni jalkeen paikkakunnan suurin sen-
saath,

Halveksiva hymy

. . . 1 . -

. a . " TF

. . . . . . 1* ™. . 7 . 17 7 . a

. . " "1 " . .

.t . . . - . ° .* , a ; =
Soe ee et ee ee Pe A a Lui, Be oe oe ed ; ae ae
= a oo: - " . a ee laa . a er ee er ores nm ro a Ss oo oy , r; : ler a * . ." = ae eee ea eel =. : re! ‘1 1 .. ee vs x ‘a =r 1 Fal al uae

” ; . . , —-. os . . ui

TP er eter eee eee be yee Le rans ern a aad rere Te ret ad _ - 70 mt a : .

we ya A Le ee ee,

t

27] DAs op
ey wo . mel Fs

er

a

2 ee an

fet,

PTGS ET

i ls le |

ST eT Og ae et

"., cae i
=. 1

FETA
rae

8 :

a eT age a ce pe Db
o
=

c
i

1 a
oe fe ee
‘ ra ee 7

a li ee et =
- ee ee "os

Le wa ea oo: =" # ete 1 ; .
: . =» sone . . . eo Ce i! "on a
. sorte - . "om s . a er eT ee ee i _ a ee eT ort . =
ea pe od a Se i ae ee, ee ee Te oe - wo cn ” h =. ae od oe a "oar ee ie “ye oe . oo 20 UF a _" 7 1
a Ee fet eR re oeaeaeie, Sp ae RS PB ee a Ta! we aE a .
Bu) MT ea Pe eee ee POPS tai en pe sR UT ci ee ae ae . ‘oo
a =. a . - ere Le ee ee whos al “of ints . . . .
| “1 . wa +. cnn . . . . . . . 1 . . . . . .

L Pik
Fm"
mn

=~ Ik
mere

. a = =
ee ae =. Loe
eee Pee cts = =
TT, Fae
- pm 4 ee bE Ls T,
_ -
oF, ;

fEL3

|
icine Vee ee ee
LP AL ie RC

ae opt
a |

ot ey |
hn dee
“4

te

H a =
ee a

pre

aa
ora f

ia Ete eric ' oo

ieeags

+

= v.45 cheat a ell
a3 “ae! sh | = .

= a ae it . 1 Pa PL . La
a! . + a - eee ie .
WERE EM eS

ee Seren

ro + =
as ohne ae |

t = *F cn A:

Or
Te eee
=-—"s "om

Baas eae ee

riper
Praa| Pa tae

senses ei

“HL

Sree i bate ee

- aan
L4 vi

‘coh "

ll

tL Ts re

SE

Ae egcdet

—T
a
Te oe al
wn . .
et ih .
tH on

aS
Se ws oa
a ee
7 ee . . . an es
es ry na
: 4 F

L
ay
nit ™
_r a
a
|
="L 4, a
of +z Aa
a ere, F,
raise: * -.
LL.
of aos
on Le .
agen ye.
Po —_
. 1 my
oa .
fa
4 ror
bk: u:
r * bie
oe a i
. _ .
oe .
I.
Ih. ha =
I ‘e _
i io i poe
ct 7 7

iL *
I:
ee
a

. Fs

weg 2
alt .
Ls 1

1
: " t
ved
dan *
“tail '
vn om .
“~

ie
i” oot .
;

- a “wa rs i. a
La i al wi
= oe a A ay