ykkOnen — Enemman kuin puolet koko Lansi-Saksan alueesta on viikon- loppuina kaupunkilaisten kay- ‘toSsa vapaa-ajan viettoon. Yli seitsemankymmenta suuraluetta on tarkoitettu virkistykseen ja pi- dempiaikaiseen oleskeluun. Li- saa paikkoja on luvassa luontoa lahelle pyrkiville suurkaupunkti- laisille Pohjanmeren ja Alppien valisella alueella. Vapaa-ajan kongressissa Garmisch-Parten- kirchenissa korostettiin kysyn- nan tutkimisen tarpeellisuutta, koska suunnittelu ja tilojen osoit- taminen ei saisi tapahtua asiano- maisten selan takana. Viikon- loppu- ja lomaturismia omassa maassa ei ole vielakaan tarpeek- si tutkittu. Ei tiedeta mihin kan- salaiset mieluiten pitkina viikon- loppuinaan suuntaavat. Selvaa on kuitenkin, etta kaikkein suosi- tuin urheilumuoto on uinti. Asiantuntijain mukaan joka- miehen leikki- ja virkistyspai- kat olisi vastaisuudessa jarjestet- tava toisin kuin urheilukeskuk- set ja huippu-urheilijain leirit. Pakkoa ei saisi esiintya ollen- kaan. Malliksi ehdotetaan nyt ‘‘Kunto-puistoja’’, jollaisia Sak- san urheiluliitto jo on perus- tanutkin ‘“‘urheilusta vahemman kiinnostuneille’’. Liikunnanpuu- tetta poteva suurkaupunkilainen tarvitsee paikkoja, joissa voi litk- kua, muttei ole pakko. Naissa saisi lisaksi olla tilaa seuruste- lulle ja mielikuvitukselle. Urhei- luliton puistoissa on yleensa 3 kilometrin kuntopolku aukiol- neen ja niilla sijaitsevine yksin- kertaisine telineineen. Lisana on jokamiehen pelikenttia ja ‘‘kun- totupa’’, jossa voidaan liikuntaa harrastaa sateella ja tuulella. Ra- vintola ja pesuhuoneet kuuluvat myos asiaan. Naita on usein yh- eae distelty uimaloihin tai jarjestetty rannoille, joissa uintimahdolli- suus on taattu. Bonnin hallitus aikoo tukea naita pyrkimyksia. Kaupunkilai- sille on tahdellista saada sopivia ulkoilulaitteita myos J[ahella asuntoja ja kaupunkeja. Vapaa- ajan poliittinen toimintaohjelma, joka yltaa vuoteen 1985 on te- keilla valtion ja osavaltioiden yh- teistyona. W.n. Kaunit kukat lapsuus toverini age muistolle Matti Huhtala Gibson‘s B.C. yl cS ae o~ Ma fF = i,m FE S ad cr See cast * Kauneimmat kukkaset pitkaaikaisen tuttavamme ja farmari toverimme BERTHA AHOLAN muistolle Olga ja Jussi Wiljamaa Connaught, Ontario Se astui voimaan 1920 parlamentin hyvaksymana. New Brunswick ja Prince Ed- ward Island eivat olleet viela ot- taneet naisten Adnioikeusasiaa oikein vakavalta kannalta vaikka siellakin konservatiivit olivat jo 1893 ehdottaneet tasavertasen aanioikeuden my6ntamisesta naisille. Prince. Edward Islan- nin lainlaatijat katsoivat sen kui- tenkin olevan aiheettoman kun naiset itse eivat olleet sita eh- dotusta tehneet. Kylla molemmissa maakunnis- sa oli ollut pieni ryhmé naisia jotka olivat pitaneet pienta aan- ta asian puolesta jo vuosikym- menia mutta suurin osa ei. pe- rustanut koko asiasta mitaan. mr. William Pugsley oli Otta- wassa Olessaan useaan kartaan ottanut asian esille, ja kun se siella meni lapi ja naiset saivat aanioikeuden liitovaltion vaaleis- sa, niin jokainen kaistti, ettei sita voida kovin kauan kieltaa maakunnan vaaleissakaan, vaik- ka hallituksissa olikin miehia jot- ka tekivat kaikkensa sen esta- miseksi. Mr. J.P. Byrne ehdotti New Brunswickin lainlaatijoille maa- liskuun 21 paivana 1919, etta olisi aika antaa siellakin naisille danioikeus ja se tulikin vilkkaan keskustelun alaseksi vaikka ku- kaan el erikoisesti sita vastusta- nutkaan, vaan useammiat puhui- vat naisten sodan hyvaksi teke- masta tyosta ja niinpa William Pugsien, josta oli tullut maakun- nan kuvernoori oli ylpea antaes- saan laille kuninkaallisen vahvis- tuksen huhtikuun 17 paivana 1919. Tama laki ei kuitenkaan anta- nut naisille oikeutta asettua vaa- leissa ehdokkaksi ja otti Viisi- toista vuotta ennenkuin se heille myoOnnettiin. He olivat sita en- nen (1921) kylla saaneet oikeu- den aanestaa kunnan vaaleissa ja tulla valittua koululautakuntaan ja veron maksajien vaimot ja ty- taret saivat samat oikeudet. 1934 kun useat naisten jarjes- tot ja etenkin mrs. Nellie Mc- Clung Albertasta ja tri Augusta Stowe-Cullen Torontosta olivat kirjottaneet ja puhuneet siita kummallisesta asiasta, etta New Brunswickin naiset saivat aanes- _ Sitkedsti eteenpdin — e (J ATKOA) | taa miehia vaaleissa mutta eivat saaneet itse asettua ehdokkaik- si, niin maakunnan silloinen paa- ministeri Leonard Tilley kaikes- sa hiljaisuudessa ajoi lapi lain, joka antoi naisille nama oikeudet maaliskuun 9 paivana 1934. Prince Edward Island oli yksi maakunta jossa ei ollut minkaan- laista toimintaa daanioikeuden puolesta. Siella toimittiin enempi kieltolain puolesta, mutta kun toiset maakunnat olivat anta- neet naitsille aanioikeuden niin naisten liberaalinen klubin mrs Bargaret Rogers Stewartin joh- dolla alkoi tehda puhujamatkoja ja kehottaa naisia laatimaan esi- tysta lainlaatijakunnalle aanioi- keuden my6ntamiseksi. Ensim- mainen vaatimus esitettiin siita maaliskuun 16 paivana. Se ei kui- tenkaan saanut sen enempaa huomiota, mutta kun toinen esi- tys tehtiin kuukautta myohem- min niin paaministeri John Bell teki siita itse laki ehdotuksen, erikoisesti painostaen, etta se oli ajan vaatima asia antaa naisille aani-oikeus, koska heilla jo oli itse oikeus liittovaltion vaaleissa. Tama laki antoi samalla naisille oikeuden asettua vaaliehdok- kaaksi samoilla perusteilla kun miehetkin. Laki sai kuvernoorin allekirjoituksen toukokuun 3 pai- vana 1922. Newfoundland on Englannin vanhin siirtokunta Canadassa ja siella oli ollut jonkinlaista nais- ten toimintaa jo viime vuosisadan loppupuolella mutta vasta ensim- maisen maailmansodan jalkeen alkoivat useat naisten jarjestot toimia laajemmassa mitassa aani- oikeuden saamiseksi. Alussa vaadittiin vain oikeutta aanestaa kunnan vaaleissa, mutta pian paatettiin, ettei stihen tyydyta- kaan vaan halutaan yhtalainen tasavertanen aanioikeus kaikissa vaaleissa. Siella naisia innosti sekin, etta toisissa maakunnissa Canadassa oli naisilla jo aani- oikeus seka maakuntien vaaleis- sa ja my6skin littovaltion vaa- leissa. Englannissa ja Yhdysval- loissa naiset olivat saaneet myos- kin aanioikeuden. Maakunnan molemmat suurimmat sanoma- lehdet olivat kannattaneet asiaa ja nitssa julkaistiin monta ker- taa siita kaytyja keskusteluja sil- Kauneimmat punaruusut m & entisen ikkeenhoitajan (Thunder Bay, Ont.) & ja entisen kin) eenvaihtay an i asianaisen iit hatiathe Kuitollisuudelia, Vapaus Publishing Co. Ltd. Sudbury, Ontario e| PNainen : | rea earidisecn mime | loin jo kun maan parlamentissa kaytiin siita kiivasta sanasotaa. Toukokuussa 1920 tehtiin lain- laatijakunnalle ensimmainen ve- toomus johon oli hankittu 1700 allekirjotusta St. Johnista ja sen ymparistosta. Silloin oli New Foundlannissa liberaalinen halli- tus ja se hylkasi vetoomuksen aiheettomana. Seuraavana vuo- na tehtiin uusi ehdotus ja sii- hen oli silloin jo saatu 7,485 allekirjotusta. Niiden hankkimi- nen oli ollut suuri urakka pie- nen naistenryhman tekemaksi, silla maakunta oli harvaan asuttu ja meri oli monin paikoin ainoa kulkutie ja monesta kylasta saa- tiin vain muutama nimia pitkan matkan jalkeen. Tamakin vaati- mus hyljattiin. Maakunnassa suoritettiin uu- det vaalit ja vaikka naisilla ei ollutkaan aanioikeutta niin libe- raalihallituksen suhtautuminen heidan pyyntoihinsa oli yksi syy etta he havistivat vaaleissa. Kon- servatiivinen hallitus ja sen paa- ministeri Hon. Walter S. Mon- roe alkoi itse ajaa naisten aani- oikeus asiaa ja han saikin lakieh- dotuksen hyvaksyttya huhtikuun 13 paivana 1925. Se antoi nai- sille oikeuden aanestaa ja aset- tua ehdokkaaksi vaaleissa, mut- ta oli slina se ero, etta nais- ten taytyi olla 25 vuotta tayt- taneita saadakseen aanestaa kun miehilla se oikeus oli jo 21 vuo- tiaana. Tata lakia kuitenkin muu- tettiin sen jalkeen kun New Foundland yhtyi Canadaan maa- - liskuussa 1949, Maakunta oli luo- punut itsemaarays vallastaan 1934 kun koko maata kasittava pula-aika tek mahdottomaks! sen hallitukselle jatkaa toimin- taansa. Sen jalkeen sen asioita hoiti hallituksen komissioni joka ‘oli Englannin valtiosihteerin alai- nen Taloudellisen elaman jélleen parannuttua se kuitenkin halusi jalleen kuulua Canadan liittoval- tioon. Kahdeksannellatoista vuosisa- dalla oli Quebecissa ollut naisil- la aanioikeus monissa paikcissa ja jos kiinteisto oli heidan ni- missaan niin nainen ddnesti vaa- leissa. Laki maaritteli &anesta- jan “‘henkiloksi’’ (Person,) joka. tarkoitti naista yhta hyvin kun miestakin. Mutta 1834 lainlaati- jat tekivat uuden lain, joka kiel- si naisilta 4anioikeuden. Mutta kun ensimmiaiset naiset paasivat yliopistosta niin he alkoivat yh- dessa toisten edistysmielisten naisten kanssa vaatia naita oi- keuksia takaisin. Naisten Kris- tillinen Raittius-Seura perustet- tiin Montrealissa 1883-4 talvella ja se alkoi siella kuten muallakin Canadassa johtaa 4anioikeus kamppailua. Quebecissa se ke- hittyikin sitkkeammaksi kun muu- alla maassa. Kun naiset piasi- vat kouluihin ja ryhtyivat ty6- hon niin he huomasivat monissa asioissa jaavansa huonommalle puolelle etenkin juuri laillisten asioiden ollessa kysymyksessit. Siksi nama korkeampaa opetus- ta saaneet naiset halusivat saa- da aanensa kuuluviin myés yh- teiskunnallisten uudistusten ollessa kysymyksessa. (JATKUU) Ei siitta rikastu, etta tahkia noukki, eika suta koyhly, etta _vieraan ‘Tupkkil. — ~ Telako: Surulla ja Peinsratinelia itoacitnwaind, etta rakas puoliso, aiti ja isoaiti toa. Monola) nukkui ikiuneen Timminsin St. Maryn sairaalassa, touko- kuun 11 pna, 1975. Han oli syntynyt Suomessa, Isokyréssa heindkuun 30 pna, 1912. Lahinna kaipaamaan jaivat mina, hanen puolisonsa Otte, yksi poika Allan perheineen, Geraldton, Ont., kolme lastenlasta, nelja siskoa Suomessa, seka laaja sukulais-ja tut- tavapiiri Suomessa, Canadassa ja USA:ssa. Haudattiin Timminsin Memorial hautausmaahan touko- kuun 15 pna, suuren tuttavajoukon saattamana. Ruumiin- siunauksen suoritti pastori J. Paukkunen. Noyrdasti kannoit tuskien taakan, nukuit kun voimasi uupuivat pois. Kuljit sinne, missd on rauha, missa on tuskakin tuntematon, Otto ja Allan perheineen. KIITOS Sydamelliset kiitokset kaikille, jotka ottivat osaa suruumme. Kiitos Emil Hankilalle muistopuheesta, John ja Kirsti Rat- sepille lauluista. Kuitos kantajille. Kiitos emannille, jotka jarjestivat kahvitarjoilun vasnajan kotiin. Kiitos kukista, osanottokorteista, sahkeista ja muistojen kukista lehdissa. Kiitos monista lahjoituksista syépayhdistykselle, joilla kunnioititte vainajan muistoa. Sydamelliset kiitokset kaikille, jotka tavalla tai toisella autoitte meita talla surumme hetkella. | Tiistaina kesakuun 3 pn, 1975 Omaiset. Fimmins, Ontario