-Deffiinien tulo Sdrkdnniemen delfiinien lento uuteen kotimaahansa viivdstyy parilla viikolla. Alkuperdisen suunnitelman mukaan delfiinit piti kuljettaa Suomeen maaliskuun puolivalissa. Pari kuukautta kestdneet kiredt pakkaset estivat kuitenkin delfinaarion esijannitetyn terdsbeto- niriippukaton lampé- ja vesieristyksen asentamisen, Eldinten vahingoittumisen tai kylmettymiser rist vat tutustumaan miyés suomalai- siin hoitajiinsa. Harmaavalaita ei Meksikon kalastusministeri6n mukaan uhkaa nailla ndkymin sukupuuttoon kuoleminen. Ministerién laskelmien mukaan viimeisen kahden kuukauden aikana harmaavalai- den suosimilla lisdantymisalueilla Meksikon rannikolla on syntynyt 280 poikasta. Tama on 50 yksilé4 enemmin kuin viime vuonna samana aikana. Taman vuoden aikana alueella on tilastoitu kaikkiaan 1340 valasta. Harmaavalaat uivat joka talvi kylmiltdé vesilta Meksikon rannikolle lisdantymaan. Meksiko suojelee lisiintymisalueita erityistoimin joulu-maaliskuun aikana. Kirj. K.A. Levi Vaikka he pitivat kiretta, joka askeleella han yritti palyilla ymparilleen ja herkistaa kuulo- aan, eika han ikina olisi uskonut, etta Suomenkin luontoon kuului ndin paljon salaperdista aanta ja liikahtelua. Pienetja hiemansuu- remmat elajat siella liikuskelivat kevatkesdn kiireissaan, mutta jo- kaista rasahdusta Meeri sapsah- ti: jokohon tuo oli heidan varjos- tamansa luvattomasti rakastunut pari? Lauri sensijaan johti ‘osas- toaan’ ndenndaisesti taysin rau- hallisena. Tuskin han kiinnitti lainkaan huomiota luonnon aa- niin, He tulivat kahden polun ris- teykseen. Jarven poukama oli aivan lahella. — Tahan me jéamme. Mi- kali olemme oikeilla jaljill4 he tulevat kohta tata polkua ja menevat tuonne, Lauri osoitti kadellaan ran- taan, missa oli harmaa hirsista ja laudasta rakennettu mokki. — Tuo on meidan kesa- m6kki-venevajamme, Se on ol- lut Peltosella ja meilla yhteinen, Lauri selitti. Emme _ tarvitse omaa, nain maalaisia kun o- lemme. Kesalla4 teemme padasi- assa téita, ja me saamme kul- tenkin asua joka ainoan paivan maalla., —- Sita maalaisten elima onkin ihanaa, sanoi Meeri, |a- hinna vain sanoakseen jotakin itsenaista. —- Suo siella, vetela taalla Mutta me menemme tuonne, tuon pensaikon taakse, niin ndemme varmasti hyvin jonkin matkaa polun suuntaan ja rantaan oikein hyvin. Vene- vaja oli noin kahdenkymmenen metrin paassa heista. Pensaan takana he joutuivat olemaan puolittain pitkallaan ja lahella toisiaan. Kiinni toisissaan., Kummallista. Tassa he nyt olivat. Nain lahella toisiaan. Tassaé Meeri naki suuren maa- ran elaman ihmeellisyytta. Ha- nen sydamens& pamppaili, mutta vahinko, ettei han voinut aavistaa minkd verran se pamp- lailimistakin syysta. Tilanne oll siind maarin jannittava, ettei ihaillun miehen laheisyys vai- kuttanut paljonkaan muutoin kuin turvallisuuden tunteena, Joskus Meeri oli kylla ajatellut, millaista mahtaisi olla nain 1|a- hella miesta ja tallaiseksi han sen suurin ptirtein oli kuvitel- lutkin: miehesta uhkui lampdoa ja turvallisuutta ja hanen |ahel- laan oli hyva olla. — Enko mina sita sanonut, puuskahti Lauri samassa. Han- kin tarisi. Sen naki hyvin lahelta kat- soessa. Heidan varjostamansa pari tuli juuri sita polkua, mita Lauri oli aavistellut. Asiallisen nakdéisesti he ka- velivat. Kapealla polulla ei voinut kavella rinnakkain, siks1 mies kulki edella. Mutta taman tasti he tarttuivat toisiaan ka- desta. Vajan edustalla he py- sahtyivat ja mies katsoi ympa- ‘rilleen ja sitten tytt6a. Meeri kuuli Laurin kiihtyneen hengi- tyksen korvansajuuressa. Lauri otti Meeria kadesta ja purist sitéa. Saman aikaisesti han kat- seli venevajan suuntaan. Meeri- kin katseli vain sinne. Katso nyt tarkasti, han kuuli Laurin sano- van kithtyneend. — Katson, katson — — Mies syleili tytto6a voimak- kaasti ja suuteli hanta suulle. Se kesti pitkaan., Lauri puri hampaitaan ja ki- rosi hiljaa. Hetken han naytti olevan silla paalla, etta nyt er auttanut muu kuin rynnata ylés ja erottaa heidat toisistaan. Mutta Meeri veti vaistomaisesti hanet alas. Mies piti edelleen hanta ka- desta ja puristi sita rystyset val- koisina. Vai niin, Lauri sanoi hiljaa, tuijjottaen eteensa maa- han, Se nainen saa minun puo- lestani menna minne haluaa ja elaa samoin.... Pari siirtyi venevajaan. Siel- la he kolistelivat jonkin aikaa veneen kanssa. Sitten oli hil- jaista. Lauri hengitti jalleen kii- vaammin. Han sanoi muuta- man kiivastumisesta ja hermos- tumisesta kielivin katkonaisen sanan, Meeri tarkkaili hanen kasvojaan, eika han voinut olla ihmettelematta, miksi mies toi- sen miehen puolesta saattoi suuttua tuolla tavalla, Ylimalkaan, jos ryhtyi ajat- telemaan, koko varjostaminen ja pensaan takana kyttiminen e1 ollut muuta kuin hyvin lapsel- lista, naurettavaa puuhaa. - Ja he, taydessa isassa olevat —— — Kylla tama minusta on sentaan hieman outoa, Meeri sanoi haparoiden. Meidan on noustava esiin taalta —— Kumpikaan ei kohottautu- nut ylés, Meeri painautui Lau- rin kylkeen kiinni ja silitti muu- taman kerran miehen pdata ka- dellaan; se oli tarkoitettu rau- hoitukseksi. Lauri kdansi katseensa Meerin kasvoja kohden ja mydés han silitti kadell4an Meerin paata. Mies oli jo paljon rau- hottuneemman nakdinen, Var- masti han oli alkanut itsekin se cenaenanail ‘ta. Ehké han in vahitellen aie oivaltda ettei tallainen leikki ollut Pihamaan tulevan isannan arvon mukaista. Han tarttui molemmin kasin Meeria vydta- tolta. Kasien ote oli hallitseva. — Tiedatk6, etta olet kaunis nainen, oikein miellyttavan na- kdinen? Mies sanoi Meerille sanat, joita ei koskaan ennen oltu sa- nottu hanelle, ei ainakaan tuolla tavoin. Kohta han varisi miehen syleilyssa. — Me olemme yhdessa nyt, annamme noiden kahdenkin nahda sen, Lauri kuiskasi Mee- rin korvaan. Miehiset kasivar- ret olivat voimakkaat ja niiden puristus teki toisen voimatto- maksi. Meeri tunsi, etta tekisipa mies mita tahansa, han ei pys- tyisi vastustamaan. Samassa han tunsi kuumat huulet omillaan. Joskus han oli ajatellut, ettei han selviytyisi suudelmasta, jos Joku yrittaisi sellaista. Mutta tama oli yllatys: suuteleminen €1 vaatinut nak6jdan erityista opiskelua. Kenties tekniikassa oli toivomisen varaa, mutta jo tama oli kyllin huumaava Mee- rille, joka kypsasta iastaan huo- limatta oli rakkausasioissa tay- sin kokematon. H4n oli Laurin kasissa taysin tahdottomana olentona. Kun Lauri nousi ylés nousi Meerikin. He lahtivat kavelemaan kohti venevalkamaa kulkien la- hella toisiaan. Meerin kasvot olivat viela kuumat askeisesta yllatyksesta, eika han tiennyt miten suhtau- tua koko tilanteeseen. Joka ta- pauksessa heidan, kahden ihmi- sen, valilla oli tapahtunut jota- kin. Meeri tiesi kuitenkin it- sessdan, etta se mita oli tapah- tunut oli tapahtunut ainakin kymmenen vuotta normaalia my6ohemmin. Ehka liian myo- haan? Mitka olivat miehen tar- koitukset? Venevajan portailla he py- sahtyivat ja Meeri henkaisi sy- vaan ilmaa, joka oli taynna vasta puhjenneiden lehtien ja ruohon voimakasta, elamaa huokuvaa tuoksua. Se oll huumaavaa. He ty6ntyivat sisalle vajan toisessa pdassa olevasta ovi- aukosta. - Tama puoli kuuluu meille, selitti Lauri. Rakennuk- sessa nimittain oli sisdankaynti kummassakin pdassa; ne johti- vat kamareihin ja niista taas oli ovi yhteiseen venevajaan. Ra- kennus oli tosiaan hienosti suunniteltu: oli saatu aikaan kesamokki halvoin kustannuk- sin. Kamari oli myds hyvin yk- sinkertaisesti sisustettu. Seinil- la oli kellastunutta pahvia. Olemme vahan aikaa aivan hiljaa — pst psss, supisi Lauri. He eivat ehka ole kuul- leet tuloamme. Voimme kuulla seinan lapi joitakin aania. Aa- netkin voivat kertoa jotakin — passt. He sijoittuivat seinan lahel- le. Meeri oli Laurin vieressa taman pitdess4 kdasivarttaan hanen ymparillaan. Mies ei ollut enaéa yhta kiihtynyt kuin Askettdin. Hanen kasvoillaan geqemeernet , ihmeellinen: kova A ilme. : Tass yksindisyydessa se mel- a kein pelotti. | Seinan takaa kuului kuiska- uksia ja joitakin voimakkaam- minkin aanettyja sanoja, mutta ne eivat erottuneet kyllin sel- vasti. Toisinaan taas oli aivan hiljaista. Kuului my6s penkin narahduksia, mutta ndiden 4an- ten perusteella tuntui ainakin Meerin mielesta mahdottomal- a luoda minkdaanlaista kuvaa toisesta huoneesta. Meeri katsoi taas Lauria kasvoihin. Taman ilme ei ollut PeniEnnyh, han ol adaneeh Mutta han kiristi otettaan 1 Mee- rin vartalon ympari. Talla tavoin he seisoivat jonkin aikaa liki seinaa ktin- nittamatta huomiota ajan kulu- miseen, Sitten kolahti vajan ovi. Hetken paasta he nakivat ikku- nasta nuoren parin kavelevan takaisin tuttua polkua. Jo kau- kaa Saattoi panna merkille, etta nama ihmiset tunsivat kiinty- mysta toisiinsa. Lauri nousi ylos. Han hymyili hyvin vakinai- sesti. Miten voimakkaan vaiku- tuksen hdneen tekikaan se, etta joku nainen petti hanen poika- ystavaansa. Tosin se loukkasi Meerinkin oikeustajuntaa, mutta — — — Mita tuo on? Meerl oli kertakaikkiaan saikahtanyt. Laurilla‘oli kades- saan jokin pullo, jossa saattoi olla viinia. ~~ Mina panen tasta pienet coctailit meille kummallekin — — Ei, ei suinkaan! Meeri hataantyi, hanta kauhistutti jo moinen ajatuskin. Mutta Lauri otti nurkka- kaapista pienet lasit, joihin han kaatoi pullosta ruskehtavaa juomaa, yhta paljon kummalle- kin. Mies oli Meerin mielesta melkein pelottava. Han oli siina maarin pois icialtaan, etta Meeri ymmarsi tekevansa par- haan palveluksen salaa ihaile- malleen miehelle jos tottelisi hanta tamdn kerran, Sitapaitsi, tama oli jollakin oudolla, kiehtovalla tavalla jan- nittava. Eihan Meeri ollut ela- essdan kokenut muutakaan ta- man vertaista, Siksi han paatti olla mukana kaikessa, mita nyt seuraisi. — Me emme turhia jannita tina iltana! Lauri ojensi lasin Meerille. He kohottivat laseja. Mies vaikutti tottuneelta. Naisella ei ollut tottumusta lainkaan, mut- ta han osasi peittaa sen. Leh- dista han oli katsellut kuvia, jotka oli otettu hienoilta coctail- kutsuilta. Niissa oli usein lasit kohotettuina juuri talla tavoin kuin heilla nyt. Aina kun Meeri oli nahnyt tamankaltaisia kuvia, han oll paheksunut syvasti nuta, jotka ottavat mitaan alkohopipitoisia juomia. No, minusta ei aina- kaan enaa voi talla ialla tulla alkoholinkayttajaa, han lohdut- tautui. Mutta itse coctail el tuntunut hyvanmakuiselta, jos- kin se meni alas paljon helpom- min kuin Meeri oli olettanut. Jatk. I]