SATRAUS saapuu kuin varas vould,
Ei ihminen kosaaan tied n mita tuleva
Liekkimme toimittajalle, ikvasta sal-
Faudesta saimme tiet#a Liekin kautia.
Toivonuksemme on, ett han pian voi
istua tutun tyopoytansa aureen tiysin
tervehtyneena, |

Allekirjoittanut joutui kanssa akki-
naisen satrauden kouriin toista kuuta
sitten. Kova viiltavd kipw vatsassa
alkoit melkein silmanrapayksessa. Kti-
reesti puhelimeen, mutta kun juuri sat-
tui clemaan jauantai-iita nun laakarig
ofj vaikea saada ulos kaupungista sai-
raan luokse. Kipu yltyi, tunsin itseni
re
teemme vaikkei siind olisi viel ovea ei-
ka ikkunaa. Jotenkin sen limmitamme.

Eli on istunut Jounin Hihelle ixku-
nanpieleen, Nyt tulee vieraita, han
kuiskaa, katsahdettuaan ikkunasta uloé.
Kirsti ja Onni ja lisuksi vield Annell.
FH on nouwssut hat#antyneena, tieta-
mitta miten ottaisi vieraat vastaan.
Jouni rientaa kuitenkin avuksi. Han
auttaa vieraita rilsumaan padllysvaat-
teensa ja kehoittaa istumaan.

‘Hain on rauhallinen ja valiton Keskus-
tellessaan jokaisen kanssa. Annelin han
objaa keinutuoliin, jonka diti on ants-
nut Ellille morsiuslahjaksi, Anneli kat-
selee ympdrilleen, tunnustelee heidan
Jounin kotoa tuotuja huonekalujaan ja
kehuskelee kuin ivaten niiden kesta-
vyytta.

Keinutuoli on yusi. Sen oli aiti as5-
ken ostanut ja oli Toivoliassa ensimmats-
ta kertaas kaytissa. Yipeana Elli nayt-
tid sitd ja ilmoittaa saaneensa sen mum-
molta morsiustahjaks:, —- Eiko siina ole
hyva levata.

Niin tama. Anneli tarkastelee tuolia,
keinuttaa itseaiin siinii ja sanoo: — On
kylli, varmaan tass# on hyva japsen
kanssa istua. :

Fi punastuu ja kdantyy pois, mutta
Jouni kehaisee, e1ta siksi diti sen kat an-
toikin, sila sellainenhan taytyy ensim-
miaiseks: olla talossa.

'Rirstikin sekaantuu asiaan. Anna-
han olla nyt, Anneli, ethdn sellaista tar-
vitse heti hommata ... Nekin tulevat
aikanaan.

Onni ottaa patkan puydin takana ja
sango, ettd hin on siella jo valmiina
kahvinjuontia varten.

Pian Eth onkin kattanut povdin ja
‘kaikki katseleyat ihmeissaan hanen al-
kaansaamnoksiaan. ‘Pojat kehuvat ha-
nen kaunista vourtaan, joka lis#ksi on
aistikkaasti jetkattu lautasetle. Kahvin
jalkeen jokainen rentoutuu hetkeksi.,
Ell Jaittaa paivaltisen tulelle ja siind
hommassa hin melkein unohtaa vieraat.
‘Han on tottunut palvelemaan eika seu-
rustalemaan.

Kirsti ehdottaa, etta he menisiv3t
katselemaan ules, kaymaan talon ulko-
suojissa, Jouni nousee ja lahtee niytta-
mean. Anneii ety selitaan, mutta

aa Hin ftupaa auttaa
nuorta emantad ruaan valmistamisessa.

Toisten mentya kysyy Onni Evita,
etta ethan vain pahastu kun tulimme.
En olisi halunnut Annetin tulevan. mut-
ta Kirsti Jaahasi hanet., Al3 valita sii.
Waikka tiedin ett@ se vairaa sinus.

— ki se mitadn. Elli naurahtaa. Jos
hea huviltaa tulla tanne, niin minun
puclestans saavat kyla tuila.

Ulkona tarttua Kirsti Jaunin kisivar-
teen. koska on niin Hukasia, kuten hin
Han painautuu aivan kiinni
Wa puhuessaan katsou Jounia

Sano.
Jawnin

Sairautta ja parantumista

pois taalt€ matoisesta maailmasta mat-
kaavaksi Vikeni tunsi itsensa avutto-
maksi laikaria odotellessa. ‘Viimein jo-
ku lahti Tahimpain kylian, jos stelta
saisi akarin lattemaan. Heti bhanen
lahténsd jiikeen kaupungista tull 2a4-
kari, ‘Tutkittuaan heti madrasi Jeikat-
tayaksi, sila aikaa ei ollut hukattavissa.
Sita todistaa se, etth varhaisena sun-
nuntai-aamuna ei tehda leikkausta
muutoin kuin adrimmaisessa tapaukses-
sa. Pari pistoa kasivarteen, joka teki
oloni siedettavammiaksi sairaalaan lir-
{Ga Varten.

Juuri kun olimme lahdéssa ajei sal-
rasvaunukin pihaan, viimein tuli apu
kahdeltakin takolta.

Sairaalassa olostani muutama sana.
Ensipiivat olivat vaikeimpia, vatsaanl
ej rasitettu ruoalla ensi paivina. Ravin-
to kulki kdsivatren kautta. -Aymmen-
kunta pulloa tuota jaloa nestetta juok-
sutettiin suoniini, ‘Viimeisille neulowle
ei endd tahtonut Iléytya paikkaa ollen-
kaan, kun kasivarteni olivat ajetuksis-
sa kuin polkyt. Pahoinvoinnin lievit-
timiseksi oksennus iuoksi letkua pitkin
sinkyni vieress% olevaan kojeeseen. Tu-
lin huomaamaan, etta laaketiede on

Mmennyt eteenjan harppa-askelin- Tun-

tuu, ettad ketjusta puuttuu enaa yksi
lenkki — ihbmisen kuolemattomuus,

Muutama sana my6s vierafdutunnes-
ta. Ensitksikim tissi sairaalassa oli ai-
noastaan yksi tunti varattu vieraskayn-
teja varten. Tinkimattomasi.: hoitajat
pitivat tast&é ajasia Kiinni. Eraana
vind huoneeseenit tull pappi. in beti
hantié tuntenut, joten omituinen tunt-
jottava katseensa sai heikon minani jal-
lakin tavalla pois tasapainostaan. Ol-
sin pelastynyt pahanpaiviisesti, miuita
mieheni juurf sattui olemaan luonani.
Riko sairaan luokse sopisi tulla kun-
ralliten senkin alan palvelija, e#kd tuol-
laista “pelatinta’, joka saa sairaan
mielen pois tolaltaan. “fuutama ysta-
vallinen sana saa pakjon enemman vas-
takatkua, kuin tuollaiset jumalan hal-
tuun torvoturkset, siille joila ei ole ha-
lua uskoa, eika luottamusta yliluonnalli-
seen henkimaailmaan.

HHuonetoverini Iuokse tuoli erdani il-
tana vieraita suomalaisia. Kun huoma-
sivat etta olen suamalainen, niin nainen
ryhtyi puheisiin kanssani. ‘/Huomasin
etta hin oli jonkun uskonvillityksen wh-
ti. Paaioksella han saarnasi, etta enka
mind, kun niin akkia kaannyin kipedk-
si, ala ajattelemaan, ettii se on jumalan
rangaistus ja ryhdy valmistumaan tule-
vaan eldmaan kiantymalld uskoor. Saq-
noin en ‘koskaan yield ajatelleeni sitd
asiaa. Tunsin itseni henkisesti voimak-
Kaammaksi kuin tuo nainen, koska voin
hiilita itseni ryhtymatta vaittelyyn ha-
nen kanssaan.

Luonanj kavi myis erittdin mieluisia
persoonia vierailulla, jotka toivat ter-
veeitisen tuulahduksen ulkomaailmasta.

‘Auutokset teille kaikille, samainkuin kai-

Kille, jotka ovat muistaneet minua lah-
gojen. ynnd vieraskayntien muodossa.
Viela kerran kittos,

VAPPU KLAAR A.

Liekin ajanvietetehtava
Vilme numerissa esitettven ajan-

Vietetehlivikin an

yanlainen:

rttkatsy seucaa-

™. AL Patapiika Asttakgappi
V. Pahe. Oslo 9 - Leposohya

Nand beksi nuarta on palkitiu pronssiristild Carnegien rahas-
ton foimesta, Robert Rankin, id-vuolias potka St, Cathart-
nesista, pelast: viime elokunussa valljnneen ankeran myrskyn
agikana erdin 79-vuolican nuorukaisen AukRumasta Rondcaiun

satamassa, Afarjorte McKenzie,

Oliphant, Ont., pelasti erain

fukRkumisvaarassa olfeen utmarin Huron jarvelld kesdi{d 1952.

TUOVI

PERT TUNEN:

TIENVHTASTA
VASEMPAAN

ITKA sotilasiuna seisol asemal-
la. Tienoon taytti meno ja me-

kastus. Omaiset, joita laituri oll
kirjavanaan, huutelivat tervehayk-
staan vaunuihin nousseille. Upsee-
rien komennushuudot kajahtelivat
mahdikkaina, kKaskevina.

— Isi, ist, katso tanne! kimitti kir-
kas iapsenaaéni,

— VYaunuthin, vaunuihin!

Vaijoukko lainehti, liikehti ja su-
fisi. Jossakin pyyhittiin kyynelei-
ta, tuolla itkettiin 4aneen,

— Ala nyt, diti, kietteli nuori, lap-

senkasvoinen sotilas katsellen ham-
menyneena, hapeisskan ympéril-
leen. Mita tuo muorikin tuossa it-
kua vaansi. Ethan tassdé nyt tamin
kumimempaa...

Naurunremakka alkoi jossakin
vaunun kalkassa ja levisi kuin 6ljy-
palo. Haitari rarnahti soimaan ja
jotkut laulaa loilottivat.

— Tuolia ‘he ovat, ait}! huadahti
Anja ja tahysteli eraaseen vau-
nui,

Veikkokin oli ‘huomannut kotoa
tulleet, vaantaysi vaunusta oviau-
kon lautojen valitse ja hypahti lai-
turiile, Pian olivat siina aiti ja An-
jakin. Risto ilmaantui myéskin
oviaukolle. Pojat nauroivat ja ias-
kivat leikkia.

— Vaunuihin, vaunuihin!

Anja pyrahti veljensd kaulaar ja
itkea trhuutti, Hanet valtasi kuvaa-
maton pelko veljen vuoks?, Velikin
inkuttui ja sisaren padn ylitse etsi
aldin katsetta.

— K'rjoita sitten heti, sanoi diti.
Muuta han ei voinut sanoa. Tuska
puristi rintaa ja salpasi sanat te)-
kiensa taakse.

. taistoon, taistoon miehet ul-
jahat, nyt vapaan Suomen uusi huo-
men loistaa jo yli koke Karjalan
maan!

Junan alkupaan kohdalia hy vas-
tel: luutnantti Arvala vaimogan ja
veti sitten yksitoistavuotiagn poi-
kansa rintaansa vasten.

Muistatko varmasti’

. Jas on osa se, etta kaadu
me...

-~ Muistan, muistan. Kirjoitanz
kerron kaikesta. Jokaisesta y
tauksesta, jokaisesta voitosta. Ok
saava tietaa katken. Tulet nik
maan, kuinka me tuleville polvile
luomme widen, suuren Suom
Suur-suomen Elmari. Me elamm
inmeellista aikaa nyt, poikani. &
sind sita viela tajua, mutta my
hemmin olet kylla ymmartiva.

Ilmari katseli juhlaliisena iszar
sa. Kuinka han rakastikaan ja (bi
hikaan isé&. Kumnpa hanen kalta
sekseen voisi joskus tulia!

— VYaunuthin, vaunturhin:

— Viekaa terveisid kotiin, sand
Veikko ja kiipesi vaunuun. Est
kiskoi hantaé kasista.

. Pojat kansan urhokkaan ..

He olivat enimmakseen nuork
vasta koulutuksen saanutta jouk
koa. Fellavapidisid, raikaskasvoiss
maalaispoikia, voimakkaita nuolt
kaisia tehtaista, konepajoista, ka
kilta ammattialoilta. Oli koulu
penkilta palvelukseen jahteneit
joista viela pohjalta paistol koul+
poika. Jotkut remusivat, kerskv
vat tulevilia teoillaan, toiset olv#
hitjaa. Lahdén humina huumaes
Se sai hthkumaan, nauramaan
vailpumgan apaattiseen hitjaist
teen. Kunpa 1lahto 61 kestais
kauan, toivoivat monet. Aikupas
si kohottivat upseerit elakodnhur
toja isinmaalle, Huuto lev:-si.
hist6 huusi kurkku suorana, mute
ei tiennyt mille. Mita silla ol
ligkan, kunhan vain huusi, kos
muutkin niin tekivat.

marl,

Siella
oennettiin kukkia. Harmaaunlv™
ja sotilaitten joukossa.
muiset naiset haarasivat omals™
.. taisto alkakaa, saa sankare
ta wield nahda Suomenmaa.:
— Vaunuihin, vaunuibin-.
Vilmeisetkin sotilaat
harkavaunuihinsa Fovereittenss |

Mart
bille.
anma
sta te
Pyne,

Vet.
unut
lSlaar
tun.

n aan
A aSeOr
fan,
Aopilvi
k ade

Yuasi ky

“od. Joutala -— Nojatuoli

“UL Sa ey
Lasin oon
ae LLS
P| valita
haan Mat
tid Waikk
FITSTigr pi
Han lust
aill raka
Unhoitten

kasvoulin Nain kavdain lavitse
kaikki huoneet.  Kirsti. vetaa Annetin E.. Takavanppa — Vaatekaappi
kaden Jounin toiseen kainaloon ja hei- U. Hontuike — Keinutuoli
luttaa kidelldiin ikkunaan, mistg Eli A. 1. van Pistol -—~ Vinolipasto
juuri vilkaisee ulos. He nauravat ja ALP. Tydkoura — Ruokapovta
reuhaavat kuin vallattomat  lapset. Lilja K. Hyrty -—— Kirjahyily
Jouni ikainkuin herad heidin kesket- Juristi A. OG. Pétky — Kirjoitus-
jaan ja puristag kumpaakin vyotaisilt2. povta

Jatkuu

— Ethan viivy kauan, isd? KYSseli
Imari ja hinen silmansa loistivat
inallusta.

— En, en viivy, navrahti Juut-
nanttl Muutti sitten kasvoilleen
Vakavan ilmeen ja tek: kunniaa ohi
Pyyhaltavalle kapteenille.

— Is& lupasit kirjoittaa ainakin
kaksi kertaa viikossa, muistutti [-

tuntemattomien avustamana.
Ethan unohda minua, fu}
sanoi pitkd punatukkainen pom
jolla oli soittajan sormet. Han
visti hellasti tytt@aan hartioist@
— En, en, kuinka vou ajate!
kaan tuollaista, sanoi t9tto }a é
itkea.
Punatukkainen painoi suuns4

Sivu 10 Lauaniains, helmikyen 13 padivana, 1954