st Pe oe “4 De eee, ' . hn ee ee a a coe 7 B . : aan Pere le nt obybESES GS one! Se ee ee eg Vig UTES Ht : Bh oe a a? GRRPeR me pare) aid ots aot. -hemerre eee Ace NES eeegey ine: \. eee eee eee Sy AW aoe Sati TE it ne 7 ite one » MB Rae ae Cre eee 7: 448 aT “ah wee dda Hm met: [ppae poets Se | Pot yas Po: ae aa bee ; ie mein - amet Soy +3 x 7 oe i ee ee Sar ieee iF tS {+ i dealt ee, i RMU Reeadeye cg] Ufo) ook BoM pt, bE Ss Bs erateseregreyy ib lhe bic ca. oe AGREE Gebagtes. gids 2Po | Pes AeEre Regt Pepa et Be EAMG fed Fg tras Che Ane ee | eee aay ON GiEy oblate ly i 1 Aes Wate: ee rcs i oe sue TE yt 5 art | % ae er oy > Rd: 0 ed en :' ae Ripe jr. oe rr a. PEP ORE i ele cya beet i. . Le iE af, t a ‘| >. . ae: ia He a i Pepe cg ig'2 fot a) SP Le ae: HE: f ‘he ae Bela Bis eee il es Be SR ol ay voce Sebel! Me Sen Tas bap ON ad ABCC et ie nt : ' Th, glee 3! th a 7 ie oa “4 4 I ta ae i : pear aeyl te ae | | ae ee ahs et ee a met. ha te He rectal 7 eC :) Ree oral bast ere es aes Vl etbste rey Me ae Perry oe he - : a OTE aa 4 auth : ' ; 1) RS Eee ee ee 4, Ree eae: 7 rc hy eae ae IN ieee fo TRB as Ba 2 | aT eo . 1 re Weenies ip: ae feitau rt : 7) Set Cp aes oe |” fae cr iF ee "a ii tele | Sees abt al dodged cee ee ee [| «oo he rte: beeterap itl! peo 2a . TP aa aot pea Dey oa oat a .. EAN : faree ee ee (nT te an. a HER Bi, C77 eee bere ptt ys ae ie i: A Oy Es “Tif a a Wide ks 7 ‘|: a atiaas Bitte - 7 i’ 2 nie id Say: wld - 7 Rae Gara 4: 11 See SUSE so iti CET PERE Ap re: Fe ate a: yes fee ways \ fT Seer St ares 25? a ee on } a Fae ett sat ci 41 .t - 1 a oe ok See ee cE i oR ok Et ne ad eget fos: rior " ot]: Sr i a ee “bet es ated of. - afte i i. . Te PES, ; E pee if SPREE ay : » ! rs i tates} rT L Ag ip gebreee oft fea tre eases Wee aR OPED a sh pe ate ar "a : ae re ot Bee PPE Ay 0 eke: ad Bap pee! meas. |. ee oF t rey eet ss 3! ea be ,' ta ; : » ot a abe, he ; . 1 > et Sam ae oph Ty “Totnes | i) dor aE hel Jib! oo . ASE Bele en ae oe or ee | 4 - 1 me aed = . . 1: hers Sema P : Pe ei Bai ari rere rth: I, I vs _ _ ‘TA ae ok . eed: a oe cee ME te ela Gp aE, _ ete to . ic eis wires rE: eo oe BY. fad pe gieet Lr? a eee on he 3 : er ch ii Py LEE 7 rt Seite AE GE ‘oe OiEE bee b PEE ign aD jee i Se mo ; . ee 7 ' oe ' ot ES ~ oo ert tae i Pe ee . te .! 2 ta hte? os, a ines? : to a fre o, Ba macs aa 1 eh at a i] vi bya 1 . bre ae : eee in eri F a | a -"s. 7 - Sa i F ror - Pd gt tia | ne Oe ee on the 7 Sener are : ae ee ers ee ae er va ee, oe Org cts. - pcb gh s - oo fl Hrattl . cei soa 1. Era lig © “fa o& ech 2 eee | page : ; aye bt. _! * ce a i: “| r - Pog" k- ' fT web hs + at : he! by a ee to a . : i! eo egy bag fe : ite " i - . Lois ! . ‘ELS A Pa > i. 4 ‘ _ i bP or ft : ty ‘a ‘ . bias 4 . 2 ER ; ary i ee “tf fs ta r ee Te fe 1 i, eee ee Gg ;. RAS - Dibehe _: ae | oe + Bivu VERA PANOVA: Lena So wt OT 7 7 _ LAUANTAINA LOKAKUUN 4 PAIVANA PEAT ara maple CEE A AAT LES ET ._ —_ Vera Panova on Elmar Grinin ohella toinen niista neuvostokirjailijoisia, jotka saivat taman vueden Stalin-palkinnon, NeuvostoHiton korkeimman kun- Nianogoituksen parhaimmasta romaanista. Veran palkittu teos on nimeltaan “Matkatoverukset”, ja se kuvaa sairaalajunan henkildston eldmad ja vai- heita dskeisessi sodassa, josta otamme seuraavan katkelman: TT” OKO ajan~sairaalajunassa Opis- keltiin. Juha Dmitrijeyna ohjasi kursseja ‘kirurgisten ~instrumenttien kaytdssd ja vaikealaatuisessa sidon- nassa, Hoitajattaret kuuntelivat 135- ‘kirien luentoja. Sisar Faina opis- keli kuukauden ajan sairaalassa, jo- ka olf erikoistunut fysioterapiaan. Sisar Smirnova kavi sairasvoimiste- jukurssin. Firma, lahetettiin keittGkurssifte ja kun hin palasi taidassaan edistyneena, ha- nesta tehtiin kokki —- edellinen et* ollut miellyitanyt , haavoittuneita. Lena piti puhtaista, taitavasti val- mistetuista harjoitusvalineista ja han oppi nopeasti Smirnovalta tydnsa yk- sinkertaiset perlaatteet. Hin onnis- tui myés muita paremmin sairaala- tyossa, koska hdn siviiliss& urheilu- valmentajana oli hyvin peri#4 ib- misruumiin salaisuksista ja mahdol- jisuuksista, joita Smirnova ei tunte- nut. a “Opgorodnikova on tullut paljon va- Kavammaksi’, Juha Dmitrijeyna-sa- nol ae Lena hymyili itsekseen — hin oli aivan samaniainén kuin oli aina ol- Jut. | : Kukaan ei osannut kisitella haa- voittuneita niinkuin han, ja jos heil- le duli joku erikoisen vaikealiontei- nen.tapaus, he antoivat hanet Lenan huostaan, hin pitt miehen rauhallise- Rit. : . “Miteg sina saat heidat ntin mu- kautumaan?” hoitajattaret kyselivat hanelt. yO “En tieda", Lena vastasi. Hanella oli tapana jutella haavoft- tuneelle saadakseen hiinet unohta- maan tuskansa, kyseli kuka han oli, mista tuli, mita koulua olf kaynyt, ja muillainen perhe hinella of. On- han lukemattomia asioita, miti voi toiselta Kyselld. Jos he huusivat, han siveli heidin pidtian,; suuteli ja lohdutti heita. Kun he oikuttelivat, han ei arsyitanyt heiti, vaan yritti tehdd heidan toiveittensa mukaan ja Jaski leikkid, kunnes sai heiddtkin nauramaan .. . Hinet korotettiin alikersantiksi, ja han ompeli olkalappunsa yhta hilpe-. an tyytyvaisena kuin oli kerran kiin- nittinyt puseroonsa urheilumerkkin- “Vol, Lenotshka, sind tulet van- haksi!* sanoi Hhava lja surullisena. Lena kurkisti pieneen paletinniuo- toiseen peiliinsa “-— niin, hiinen sil- mi¢nsa yinpariila nakyi ryppyja — mistihin ne olivat’ tulleet? Ja han oli kalpea, se johtui siti, ett hi- nea ei ollxet rbittavisti raitista ilmaa eika liikuntaa., Lapsuudestaan asti hiinella oli ollut tapana voimistella aamuisin, Mitipa tuosta, kaikkt olisi pian ehitgse, han pausisi jailleen Subkoile- maaan, ohjaamaan fapsia, voittamaan palkintoja kilpailuissa ja rakasta- maan Danjaa, rakastamaan Danjaa! Hanelia et ollut tullut yheaan kir- peti, SOla padityisi pian, saksalaisia kuri- tettin nyt vieraalla maaperalli, Puo- keittioapulainen, — lassa, juna oli menossa vieraalle maal- le noutamaan haavoittuneita. Sen- kin kirotut saksalaiset, miksi he ei- vit kiirehtineet antautumaan? Hy- vi on, tulkoot lyidyiksi kerta ker- ran perasta, késka olivat sarkeneet hanen elamiinsa. Erading pdivind han melkein alkot uskoa, etth Danja oli kuollut. Afik- sit Senvuoksi, ett& ilma oli sumui- nen ja painestava, sade virtasl ruu- tuja pitkin neljgtta paivgad, ja heiddia tiytyi sytyttaa valot keskella pii- vaa. Kaikki olivat alakuloisia, ja silloin Nadja sai akkié kirjeen, joka kertoi, ett’ hanen sulhasensa olt kaa- tuout -—— juun kun tytén piti lahtea tapaamaan hanta, han ali saanut ko- Mennyksen ja oli kuollut ylittaessaan eraan ptenen virran, joka ei ollut edes merkittynad kartalla. Hanen to- verinsa kirjoittivat Nadjalle ja ker- torvat. Kun Lena koeiti lohduttaa tyttéd,.ajatus iski baneen yhtakkia kuin salama — enti jos Danjakin offi kaatunut? ... Mutta se oli vain hetken heikkous. Kuolema ei voinut koskaan voittaa heiti. Loppu tulist pian ja he tapaisivat jalleen. Lena alkoi yha useammin kaisoa peljiin, ja erdand palvand han huomasi, etth han todellakin oli me- nettimissd kauneutensa — kaksi- kymmentaviisi vuotiaana! Hin suuttul, han joutui ramvoihinsa, kaik- ki hiinessd huusi: En tahdo,.en tah- do! , “Se johtuu siita, etta minun on e- fettava ilman onnea”’, Hin ajatteli. “Enka vain ela ihnan onnea, mina tu- kahdutan mielessini jokaisen onnen halunkin, poljen sita joka paiva, tyOnnan sen aina syvemmalle ja sy- vemmiille mieleeni . .. En vot jat- kaa niin. Toverit, kiiruhtakaa, kil ruhtakaa! Rientakiia tekemdin lop- pu faststeisia, ennenkuin mind koko- | naan kuthdun onneni puutteessa! —_O eee ulos sillalle pannakseen kirjeen pos- tiin ja saadakseen raitista ikmaa. Han kirjoitti yha osoitteelle, jonka hanen mi¢hensa oli antanut hanelle sodan akaessa. Asema ol tuhottu, rakennukset oli- vat tlman kattoa ja ikkunoita, kuin luurangot. Kaitkki naytti harmaal- ta ja ottomalta; ej oltut svksy. ei talvi, epamicllyttava tihkusade tivt- ti ilman ja jalkojen alla olj mirkda, tahmeata taikinaa.. . | | Lena harppoi efeenpiiin kiidet tas- kuissa ja huppy tyonnettyna niskaan, Sotilasjuna oll ajanut asemalle, ja solilaat tyontyiyat yaunuista asema- sHlalle. “Yuletko mukaan, pikkui- nen?” leyeiiharteinen, Punaposkinen soulas huusi Lenalle obtkulkiessaan. Tama hymytli hanelle, ja pofan val- koizet haimnpaat valahiivay kun hana vastasi hymyyn kitruhtacssaan py- sahtymatta ohitse ... “Danjal” Lena keksj hanei sotilaspukujen kirehtivasta virrasta, eka ban kuul- lut —- han, Lena oli prtkan matkan paassa, mutta han olf tuntenut Dan- jan. Miten? Hin ei ollut koskaan nahnyt armeijan puvussa ja korva- lapuilla varustetussa lakissa. Hanen kasvonsa olivat synkentyneet, tulleet. karkeammiksi, hanen kayntinsa oli _ kuin satojen muiden, mutta kuiten- kin hiin oli tuntenut hanet heti Eun hinen silminsa sattuivat haneen. “Danja, Danja. . -” Hin nauroi hiljaa onnesta. Mies tuli hiinen luokseen, ban ofensi ma- lemmat kitensa . . . Mies otti ne o- miinsa, pusersi. Lenasta tuntui no- lolta suudella hant# sund thmrsten keskella . . . Oko mahdollista, etta hin oli vieraantunut Danjasta? Hin otti hdamen painsi kasiensi valiin ja suuteli hinta. | ‘Sing halla?” rhies sanai. “iin”, Bin sanol hiijaa katsellen sateilevisti, hellasti hanta stimiin-. “Sind elat.” . “Mina elan”, han vastasi. ni on aimo annos hyvad onnea, kun ajattelee Keikkia tiukkoja patkkoja missd olen dllut . . . Kersantti”, ja han nayiti olkalappunsa. “Mita sti- tH ajattelet .. .” “Tyo on minun junani’, Lena sa- THOT. “Minko? Ja me olemme menossa Warsovaan. Menemme ottamaan sen haltuumme. Miten on sinun Iaitasi? Olet laihtunut ...”— “Danja, en halua puhua. Haluan vain katsélla sinua ja kuunnelia kun pubut ... Katso minua. Mrksi et kirjoittanut?” # “Enké kirjoittanut?’’ hin sanoi. “Olenhan kirjotttanut. Kirjeet etvat meisesti koskaan tulleet perilje.” Han vaikeni, katsoen hineen hiukan yaivaantuneena. “AjateHa efta -ta- pasimme ‘nain, Lenotshka . . .” . “Sind elat!”? hin sanoi sivellen fi- nen kasvajaan, Han yaistyi hiukan. “Ala, Lenotshka . . .” oli tehnyt hanet sokeakst. “Mind nauran, tieddtkG miksi? Mina en. .-.'Rakkahin, katso, kaik- ki ovat menneet, joko sinun on men- tava?” _ “Rylla, heti?, hin mutisi ja alkoi Kuikea junaa kobti Lena vierelldin. “Vahinko, ette] ole aikaa saada kuu- maa vettd. Olemme saaneet kamii- nan, mutta on helpompi saada siti asemiila. . .” “Olen juuri pannut sinulle kirjeen posiin”, Lena sanot, silmat hanen kasvotssaan. “Olisi ollut parempi kun olisin antanut sen sinufle itse. saatko sina minun kirjeeni?” “En”, han sanoi. “Tarkoitan, tie- tystl saan. Juuri nyt en tieda edes miki on osoltteeni . . .” He setsolvat vaunun vieressi. Kaksi upseeria seisoi yaunun ovetla tupakoiden ja katsellen heiti. ‘Rakastan sinua!” Lena sanoi a4- necen syledlen hanté ja kohoten suu- dellakseen hanta. “Lena!” han sanoi. “En halua pettaa sinua.” Han otti tyttéa kyy- narpilsli ja pusersi niith puolustuu- tuakseen. ‘Anna anteeksi, Kavi sillii tavoin, ymmiirrithiin . . 2” Lena tuijott) hints. Ei yoinut yinMilrtiit mila hin tarkoitt® Mit han tarkoitti pettimiselld? ita hainen oli annetlava anteeksi? “Nlin vain kivi’, hin jatkoi ma- talalia didnella. “Se kai oli kohtalo - +. Vahdissi mijariiitty .. 2’ Han hymyili nolona.,, ALA ole minulle vihainen, Lenotshka, tallaista astoita sattuu vaikka emme itse tahtoisikaan . . . Soff se erot- ME LT YT MN STE Seer TT: SUPT CREA TEL! 10 Lge eas, “Ja sit- _ ta sen yltBan. “Tapasin naisen. Th taa tolsia ja Hitlad toiset vhteen Tietenkin sind saat pitii- kodi, iat . ‘ a "oo om, . . kaiken”’, han listsi nopeasti 'yPistden ~kiusaantuneena oisaansa. Minka ‘kaiken?_ Miksi hin pitiig _kodin? Ajatteliko ban eted bun ehky. kaatuisi? .. . Anna _anteeksi”, mies sanoi us. kaltamatta katsoa hini& silmiin. Nyt Lena alkoi ymmiactiii, ja an. Kia hanen hartiansa painuivat k4. Srialt. *, “Mies jatkoi kangerrallen puhet- taan. “Olen ajatellut usein — mil: pi- ti kaydd ndin. En tiedi. Ehk3 me léysimme toisemme Hian Gkkiii, liian nopeasti. Se oli kuin kuume. Ja kun jouduimme eroon, se tatosi. . ” “Minulta se ei ole kadonnut’. Leng sanoi huulet valjuina, Mies ef kuullut sanois, mutta hin arvasi niiden sisillon — ‘inen silmijs- tiiin, hainen painsd litkueisti. ‘Sina pystyt sdilyttamiiin sen...” Lena kidntyi ja jatti ginct. Han kavel pois pitkin, caskain vie- rain askelin, kidet tydnnettyind tas- kuihin. Hin tunsi olevansa .uupu- nut. Rakkaus, joka off antanut hi- nelle vornaa, Eauneutta ja iloa, oli nyt raskaana hanen piullaia kuin risii, kuin risti, jota hanen tulig, kan- taa siksi kunnes saisi .o!maa heit-— Jotakin Suomesta Olym piakisajen valmiste!y, — Suo- men valtion Helsingin faupungin ja urheilujarjestijen valiset neuyottelut, jaita on kesin kuluetsa kiyty vin 1952 olympiakisojen jizjestimiseksi Helsingissa, johtivat syvasuun § pind tulokseen, jolloin Helsinzin kaupun- gintalossa pidettiin “XV Olympia 1952 Helsinkt ny=nicisen yhdis tyksen perustava kokous, fossa olivat saapuyillg valtion, Hetsingin kau- pungin, Suomen Olymoialaisen ko- -mitean ja urheifuliittoien cdustajat. Kokouksessa valittiin vhdistyksen hallitus ja vahvistettiin Do intntasuun- nitelma. : “Domus Academican™, stiappilaiden asuintalon -vksi rakenous Helsingissa on saann ensimmidise: asukkaansd, Toinen nefjasta rakennuxsesta val- mistuu lokakuussa fa ‘ilelli olevat niin pian kuin taloudellinen puol jariestyy. Helsingissa on huutava asuntopula, joten Domi: Academt- can valmistuminen siti siukan hel- ‘ pottaa ylioppilaiden ko-dalta. Nar den talojen rakentamife 92 ylivas tynyt rakennusajnepulan tasia. Kun ylioppilaiden kerays kangun keskuu- dessa niiden taloten hyeissi on tuot- tanut sievotsen summan. oval myes tekniikan yvlioppilaat piattineet ra kentaa oman “Bomus Acadamicens - Uusi snomalainen oppcre. — Sivel- nut valmiiksi jo useita veasle |e a | _ FUT) a sep rps ali. i alleen oopperan “L fgsantelals eriaeisen ia ai- ase halania Timin Jarin-Kyostin ja iloisen kansannaytel sui. kaisemnmin on paljon esc tudiyttimoilla, on Amero sommitellut runOasUlses +t. ¥ — 1 EU ROOTASSA valnu debian Jule selluloosasta jauhoa, jouka aametdil savelluvan sokeritaustise fies alt, MACOU ARIE-saarl Tyynesst yal- tameressa on todellinen pingvanishe ri. Sielld ky noin 35.000 ping sind yuorokaudessa. Ing7