Lig pie Oe 1 is ‘va be Le all t # bate frat ra _ ow Ee ri . ‘." LJ a . od re te ts Pay ” hoe hoes = 4qr—" "hk T ata! fp mass mae FE" =" = 2 hie 7 i aL mat ees i 7" Ts se Pe rr a i r = x pr Fe os Pon” rn ETH: = = rh om aT i f * 7 = be, Pr fai 3 Ter bara = " 1B . a -h , “ F Cas - Fa 7 i: a" uw a Ab eee a ne ea Sure eles, dl} Ft foe Ree uF. reas L : erie oe ct =n . , am Pe Sa oH ae 7 et ae 8 a eh tL EO: aon . wa ; eae a eo _" . = ate 4 | : . oo . T . . . r - = ‘ a“ a ma coeds rea ange Pe eet re bel A need Ee ee ee ee A leobac sd ee 17 es A tro a. pe nae it alec Meee 4 re el, PL pear aa : ; ae “ys vt dee ' ie | : fF ade - ret el Urata dh betes ere . et | tote a = ” > = “=F. 1 o roe. |. * : ee | I I = ans a ees ee = rok al ” I . FF wae . 7 . . "ie : oe re=s = pea ‘, _—me . . _- ae ile eich Bt al Cg hat, beak pie Nare '. be = = os some le ee ee wate ee a | eile] + ne io it : pein . el ET iF; Ar a r rah r er : . moe oe 7 wee Ao ah ae" wal ne Far] Ly ee epee MLM Ase. rh r. mi ae - an z r = ar, ce oe ae riche iA revi ee Bez ee at Sonne phates Be 1 i - a 5 shin : 5 . ae . *, 1 . eae al te | fara t = ram bon | i= . aa i! ty ee A eee . Ll Ji ee IE 4 He i ! Sl LL": ih) 1. a; a ae . ke ea aoe oe ea “F, tom Pe PS 7 ei ila or ty r ‘he obey a - ee aft rash “ray trina r el ue, r ‘ad at 1. oo ti “Pr pag = PS eee Pe —_ nak | 7“ = ey i. 5 = og aed i ee "S,F" = | ae bel v 1 “=F ro Po ae r we as ™ F ao + - L ee : ae I “md 44th: fF eo we eee ae ee a i mea . . ee an : a r ra » Igel aT es n a We ut tte wer, = - i mod . ag ae | ; aC ir 7 1, al biol ixre | ve “= aot : bane rT je aie 3 4 ly umak it = aan mate a . = sata 7 -_= . t . . . i oe ea A ay Iwi etree wt ee a ee te ee Bee ech - 4 a * arr ait ees . at a . ” a. i F = i= . : _o-— . a = ai. wy: a Pe eee “47 : -_— Brea iy Shir ue Re who 1 L a vote : = L rs - wy . 1 7 aa v - De “ a ee pt . . _ an patie =k m” Eta et 1 i ey Ly i riety 2 -F Lal LL . . Ll . . . ee ie er r. if= “ Ae ee pi tel . ". =w il oe 1" iar Seat ed a “ ee ae - ae oo, oF aT ~ i el eet +h or Fas tah 2 Mae met ee = * oT a aa bal _ Seu eee ny oe ae, oh ee ie tyes ee ul ™- rate " . oo ee ae at , eva, 4 : ae ae ork oe og 7 ano tram . alll . . " wom te UMS OU ai oy mB tee er, er os, Pe ge i a Ll 1 1 ma mg . “4 "2 .* =". — re I ET Ss ea Lael ir ae See ay a ee ee eee, 1 "Fe ‘yen! '. 8 & “hal 1 . 1 ws = H 1 r bs? me. aoe es, perso A; we at reat 4-9 ORC aa Sea ab rata in feo rm al it cei2', bet =a bar ee a 1 rine ee wa? 1 cH ae. | if aa i a Te ws Fa a tate of cineg farting ea r a 7 : “ o a =, a4 * Fa =, See SS r “ = th’ ; r nf . oY len ao F oP ed ee oder, rie a a P 1 ZT E; rT wr ee et a oe col aT . . “mi L : rs | bay : — a ee a =, rel 7 4 1 _7 . . Wyte “oa ete ee ge ee eer wy a Sait pain fe pe: - a | ° a a ee r ; = Ms eae ., ot ” aie ee POS Aa Se Sy Pres 1p & oar mn. eo A oF ne et hs es 2 eM rer eta ro cee A ge te ane tA, “be . ecg bow ee eee ee ee - al Pa RRS rd ts = tw! a o68 ee fd . . ' 1! Omura i " LJ "a oh: " ir i _ - - Vy" a nae .? ye: ee 1 In, _ ee ‘ 1 cL. eo, SF, i _ +a > el Pe c ne a =F. a ee et A ‘a ; =' _ an ree , ae ms et 2 ‘tj fu pata Fe : =o ai. ee: Ly aes, re F i eli ste a : pS : i ad . 2B pitied: fae =k "oh ! TS “ri™ fee Se ees ie + Co errs . . . 4 : a re a men, 7 he . F . vr. a ae ' bhoeqiats 1 _ " 7 Pea ater ba ree H Ce ee ee 1: ae a : wl et ee pe vie le a Fr “ice [pl eT ae al or ko se wall ft 7a ab a wate Bat i: iy ee ie co eR AIRS RELL ae Ee SS ty ; = a ia 4 = ui 4 = ee ee hs abe aay ee ae Se eT “ates e . Am h ea, ea i TT —~ rh a Phen yrigioe: Mere Y.- 4 i ‘ape : - a) ea Fr LE r r if he oy una Cd + arte 7 rs the. . rey re oe = usd 7 “a . =! uae ae L mit Too, % oP eee . = 7 : = - rg ' He ei ¥ =‘ . aa . =“ spe ee bale L . eg . We. agate as ae wl rates ice L ." gage ~ ie At ge peepee! oh ar oe a = EP tg ise aes | “4 f- + 4 oe _ -"so = sei pen ia fenait: a ele "Hg 7% . ara 1 rs "= 1 ' Ce - = * mW . 1 wha? aoorqles 7, =o: at: a aw . a -) . “a =)" - eres ee HS ae ry . a: Qn . wales A. . 8 = = sate “as r . 7 a! " "44 . rah “4s. i = wn a oor 20 Tie . . . a. . mie a ee «al po . - . . ce eS ee el . . 1 . . . —. moo . : ae ee boll wate - = “= ot . . -— ” oe . . oo . smn . . — a ee ey ey = a a el oe el eee be i. =! Se le re ee Ce ett ee et el aa Tt Siva 4 a ee es 1h’! ar oe Ed a a aR bn ah . . a LAUANTAINA, ELOKUUN 24 PAIVANA irjami © Kirj. Vieno Rauma {Jatkeoa) Erotessa vanha rouva vieli mail- -nitsi minidlieen, mist he olivat py- -huneet, ja Mirjami nydbdytti paa- - .t#an oikein iloisesti ja puristi van- »hyksen katti kiitellisin ilmein, Ehka .tissd. olisikin avain, jolla saisi avata -portin muurissa, joka oli kasvanut _miebensd ja hinen valiin. Ja kotiin niin astellessa han rakenteli pilvi- innoja. Kuinka he Reinon kanssa kasi kiidessa seisoisivat pienen sin- gyn vieressd, jossa heiddn pieni poi- Kansa nukkuisi ja bymvyilisi lapsen .viatonta hymyd unissaan. Tai miten Reino vaHlattomasti telmisi puutar- hassa kiharatukkaiser, poikavettikan -kanssa ja Mirjami istuisi vieressa ja -kutoisi pienta sukkaa. Pojan han halnaisi, eihin kukaan mies tyttdolas- ta halua. Olisi ikivai jos hanen tyt- tOnsa saisi astua samat askeleet kuin -hankin, Kyllahan han itse tytdsta pitaisi, tuniuisi, etta tyttO olisi Ja- hempina aidin sydanta, ja ehka sit- ten joskus saataisitin viela tyttGkin, eilet ole heidan -apsellaan oun yksi- naista fapsuutta, kuin on Keinolla ollut. Reino oli siita aina enstaikoina kertonut ja sanoi, etth muisteli lap- suusletkkitoveriaan aina kuin sisko- na, kun tama oli paljasjalkaisena juossut heidan puutarhansa ohi, Niin, . . Se ee an #orkeammallia mdetla” (Rerkeak- foiiz). “Olemme nd&neet useampia HMetsingin Auomatiavam pia razkennuk- sta” {“sseita Auomatiavia” ). Mite pronominien RiytiGin tulec, ei ofe vield pidsiv semmoisista ior- Reista ruotsalatsunksisia. xuin: “Se on Revd, joka sellarsen omteliqlan fe- ratiaa” fesim.: kevdi se sellatsen mie- frafan Aerditdd). “Ja mtkd enimman wehditga, on iuannon Hanneus”’ fenimmiin viehdttdg tuonnon kau- news), Ania ef myvdshddun mursteta, elfa iuaniessa €! panna pronontinin genetnvida esiile, jas se tarkoitiaog lau-~ seen subsehua: “Oletie kanan satit- neet &avitad vdarin teidan Ayvudntah- forsuutianne”, Suomen persoanettamia verbeja ei ole Svvtd kavitad viergitien mailien miukaan persoonallisina: “Mind idy- ava mennd” (tmmun tayivy). “En tarvitse tehdd mitadin’ (ominun ei tar- wise). “Olen pokoitetin igatemaan” (runuenion pakko igAted ). — Usein &ttulee vield pudutiavan estm. suijehusta luonteesia. Kukaan ci byi- tenfaon vai sulkea tossen etki omaa- aan ivannetioan, Ruolsin &ielessa on kwila tallaisiila passttvimuodoiila refleksnvmen, itsckoktainen, merki- ivi, mutica ci shomessa. On sanotiava: Sulkeutyuneué luanne. “Keatwntisit poet- tu” yoi olia iapsi fat mukke, joka ef sise vot pukeutua,; athuinen on dau- niisti pukeutunut, Rawniissa puoussa, Adaeld on kaunis pubéu, Samaniaisia wirketid sits: olen vakuutettu (= sul- Hiverunul) sid, rajoitetiu. (= ra- jallinen, suppea) div, kulttverratiu- noewued-el” Kelititowtnarud } thminen, Rkaraistu (= Roratstunni) mites. “Norjdhdviin jalan’, “tattain ka- trai, sanoetaan usein, vatkka kukoan €i fat tee seligusta eAdotn tabdoin.. Suoma@leiscnipad alrsi: Mfinun mvr- jadi jalkani, taitini kdteni. “Tuten pian saamaan formaa”’ on turpeetonta rrotsalainqutia (saan fian fomua ), ihe . = (iatkuy fgpee 7 ae all samaniaista veljellisth tunnettu tie Reino silloinkin vain tuntenut, kun oli hanen vanhemmiltaan hinen kat- tin pyytinyt, ja sitten edelleenkin, vaikkei sitd itse ollut ymmdrtdnyt. Nuoruudestaan -huolimatta) Mirjam oli. tuntenut, etth haren rakkautensa Reinoa kohtaan ch allut oikeata, mutta Reino. kaytéksellaain. jo ennen naimisiin. menoa oli pakottanut hi- nen sulkemaan sen: itseensd.° Vai: yl- peyttakd se vain olikin, loukatun yl- peytta, ettZ han ef ollut keskaan us- kaltanut edes miehelleenkain ndayt- tid todellista mipdinsi. Ei, han ei olisi milldin engan kehdannuot yrit- iad sen muurin yli, joka oli heidan valilleen kasvanut. Eihan hénen rak- kautensa Reinoon ollut otkeastaan kuollutkaan, mutta kun ei vodinut, nlin @1 voinut enaap tehda sille ti.. tain. Eliei nyt tama Reinon aidin neuvoa auttaisi — niin ellei —! Wain mietiskellen matka kului huomaamatta. Reino oli riisunut matkayaatteensa ja otifossuissaan han juurf purki matkalaukkuaan. jJospa han nyt edes matkalta tultuaan otiaisi hanet syliinsa ja sanoisi, ettd on ollut ikiva jo hants, niin sitter’ hankin kertoisi suuren nutisensa mita aiti Terho of sanonut ja sitten he _saisivat haaveilla tulevaisuudesta yh- dessi ja paattad milloin kiytaisiin Quiussa. Mutta ei. Tuossa hin vain haaraa tuomisiensa kanssa. Kunpa Reinon saisi1 ymmirtamain, etta han pitzisi monta vertaa suuremmassa arvossa Reinon rakkautta, kuin noita tavaroita mitd rahalla voi ostaa! Mut- ta el). Hin riisui kauan piallysvaat- teliaan ja kuin odotti ihmetta tapah- tuvaksi, Miten hin itse kehtaa alkaa sifa pubua, kun kerran el Reimo- kaan yhtdin ymemirrd. Mirjami huokasi ja alkoi kolistella hellaren- kaita kuin alkaakseen ilallista bhom- mata ja odotti, Nyt Reino aikol sa- noa jotain, kun kohosi kumarasta asennostaan ja katsoi hineen piin. . “THAllS olisi sitten ne begonian juuret ja kukan siemenet, jotka ha- lusit minun tuovan. Ja tassé on eris Wusl ruusupensaan taimit, jonka Sa- hevat menestyvan niinkin pohjoises- aa tryvin. Se kukkakaupan myyja ke- hui kovasti. Kaski vied ensin kel- Tarun wabaksi gikas, ennenkuin yoisi sen istuttas.” “Ja tiissii olisl jatdssé olisi”, 1o- puttonmmin, ajatteli Mirjami. iraoni- sesti itsekseen, kun koneellisesti as- teli ottamaan kaupunkituliaisia. “Tassa olisi” katkkea muuta, mutta €} micheni rakkautta, jota kaikista eniten_toivoisin: Mirjami miyhahti pil- Eallisesti, niin kyllAban sité on “avio- mi¢hen rakkautta”, rautta sellaista- han vol saada rahallakin mies. Mir- jami kaipasi, etta. hinen miéhensi ra- ‘Eastaisi hiinth hinen itsensa tihden, hiinen sieluaan. Ja Diin meni se ilta, ettei Mirjami rs Lo Han perasti, kunnes hiin taas heit- tayty? entiseen valinpitamatimyy- teensa joka labenteli tolvattomuutta. Hanen osansa oli kerta kaikkiaan olla vadrinymmarretty kehdosta hautaan asti: turha hanen lie itsensd potkia tutkainta vastaan. Il. “Paivaa, saako Eevaa tulla biairit- iin paratiisiin?” Oli keskikesin paivi, Mirjami “Qaapuripitajain karjakoksi. ol, Manta loytényt omansa ja alin 7 hiirdili kukkiensa parissa, kuten ta- vallista, Aiinen kuullessaan han ak- kid pydrahti ympari, Portin takana iloisena kuin ennenkin pitien .kadestii pienta tyttoa. | “Voi Manta, tervetuloa!” Han juoksi portille ja kiepsahti kaulaan. kuin. lapsena muinoin. Teki niin hyvad nahda todellista ystavaa. Kadesta han talutti taman vilpoisaan nurkkaan: pujston penkille ja kyseli kyseleroasta, paastya Mantan uutisia. Hin.ei ollut nahnyt Mantaa vuaosi- kausun, tama oh melkein. bdipynyt hanen elimast#an, kun olf siirtynyt Sielta oli aika mennyt aivan huomaamatta., “Voi Manta, et usko. miten iloinen men, kun.vViela muisiit minuakin ja tulit katsomaan.” | “Muistin' Tottahan ming tok Vanhimman tyttireni muistin! Ja kun ali tastS ohikuikua, niin sanomn ukol- le, etta Eylli mina vaan Mirjamia menen katsomaan. Jos se on sitten kovasti ylpistynyt, niin lahden pois, enka enempadé rouvaa yaivaa. Mutta aylla sinulla on nyt rouvan pdivit tissd. Eipé silti, ettetkd sind tytti- peloinen olisi niitd ansaimnut saada~ kin paremmin kuin kukaan muu. fa on sinulla nyt: kukkia, ¥varmastl useampaa sorttia kuin Eetenin para- tiisissa. Muistankin, kuinka sind ai- na Japsena ihailit kaupplaan rouvan kukkia, mutta kevat Marttiset elvat henneet musta kygkista kuin hemista, Mitenkas sielli nyt menee ja kuka tyot tekee kun sina beidat jatit?”’ Mirjami myhahti. “En mina olkeastaan paljon tieda heista, tietystthan heidan tyinsd tulee tehdyksi, vahanpa se taisi olla mita ming tiita eteenpdin sain viedyksi. Me on niin vieraannuttu hiljan, kun he ovat nun kovin erilaisia, Ensin iti kivi taalla joskus ja aina moitti minun turhamaisuyttani ja kukkiani. ja maieheni tuhlaamista kun kotiamme yalmisteli, Mutta nyt viime aikoina on jo tainnut vallan unchtaa. Eika minuliakagn ole mitain erikoista ha- Jua sinne mennd heidin arvosteita- vakseen.” , “Nim, niin. Sellaista se on. Kyild se on kynnys kynita korkeampi, kun kerran tytar koteaan mieheldin me- nee muilakin, ssati sitten sinulla.” Manta tarkasfeli Mirjamia didilli- sesti. “Mutta kumma se on ettet ole _ paijoakaan lihonut, vaikka olet nyt toki padssyt itse levan viercen, on- han sentaan vahiin varii tullut. Et- hdin vain ole sairas?” Avoimesti Mirjami katsoi kysyiii “En mind ainakaan tieda mitdan vikaa, vaikka ei sumbkaan ole tullut _ Rakarissikaad” kiydyksi. Ja eihiin minva wikain vaivaz.” “NG ming? yaan tassaé itsekseni ar- velhin, etta jos sinulle olisi jaanyt nuoresta jotain vikaa, kun sinua siel- fa kohdeltiin huonommin kuin koiraa, Ja kun et sina ole saanut yhtdan her- ranlahjaakaan, Vai ollaanko niin-her=~ Taskaisia~olevingan, ettel haluta? Kyla ne vaan on teuhakat mukavia dlemassa, vaikka onhan niist# vas- tustakin,” Mirjami punastui Mantan tutkivaa katsetta, mutta onneksi sdastyi vas- laamasia, kun Mantalle juolahii anlansa mieleen. : “\p ¥Ol herra-jes-siunatkoon, mi- hin se tytt6 on taas piuhkassut?”’ Naiset puhellessaan olivat koko- naan unohtaneet pienen tyttésen, jo- ka oli Mantan matkasea, He hakivat joka paikasta, mutta tuloksetta. Man- ta tuskaili jo, ett kun se or sellainen rasvavilli, vaikkej kuin Bevosen paan Kokoine: se keksii jos mita kommelluk miselia pitaa olla silmdt ede: kana, kun sita. paimentaa. FE sen. unohdinkin hetkeksi poi tint.” : “Aitiinsd lie tullut vikke myili Mirjami- _ Mirjami hanet ensin huor la tila nikyi katkennut } tuossa oli vako Jipi kukkap niin pienen ‘vieraan jalkid he tulivat- jarven rantaan ‘tielle. Siell4 jo pieni punaine - yilkkui ‘puitten valiss’: ja-nais kisivat rantaan. Ranta tassi na hiekkaranta ja sinne oli p tarhuri “istuteHlut”’ juuri poi kukkia ja itse oli kaitkessa kahlaamassa vene- ia wim vierelld. Latturiita diti siepy _tosen syliinsa siunaiten ja in kun vielé toki hengissd tapasi Mutta pieni syntipukki ei nyt oleyvan mullansakiin, vain, etta Miria wi ja Mirja |) lon nittid kukkia. “Ei Alirja olisi saanut ku faa, ne ovat tadin”, kauhts kun tytto halusi menna uudel! mimaan askeisia istutuksiaan “¥Yoi anna lapsen olla, hin suloinen”’, lohduttel: Mirjam ta kutsuitko sina hanta Miri “SNlirjamihan sen nimi on kun itse kutsuu itseaan Sliria me muutkin lyhensimme sen. “Ajatella, etta sind teit | minun kaimani”’, huudahti -Mirjami. “Mikas ime tuo oli. Oli niin usein sita nimed ennenk nut, ettd esaan sen ulkomu pilaili Manta. “Miten vanha pikku kaim on?” | “Fulee talvella kolmen.” Tytté oli kerannyt wudesta katarhansa kukat sylim ja t nauraen nayttamaan tonsuille. “Voi miten sind olet suloin letko tadin syHin?” Mirjami nosti tytién ku paivineen syliins& ja suutell f pyoreaa poskea. Miten pehn sen iho on! “Ald riko kukkiani’, kuu mennus. “Mutta Manta, lapsihan 9! mark helmoista. Pian vieli tuu, Meidin pitad saada han tain kuivaa padlle.” “Kyla kesd kuivattaa’’, 53 ‘rauhallisesti, “Mutta miss sukat ja kengat on?” *Tuolla,” Sormi nayttl toista paata. ‘Taivas, olipa onni, ettei nut paahinsd mennd tuolta ‘uimaankin, Voi, kyl niilla | olla yaaroja!” Mutta Mirjami ei millian < periksi ett lipsen annettiin o markina. Eihin hanetla oliut vaattelta, mutta ainahan ‘sit ‘léytyy. Hartaasti han pyysi, e si itse vaihtaa lapselle padile, myillen diti suostut ja sanol, € mallapa han kiy mekon jatve rautiamassa ja panee kuivaam: Mirjami kietot hothokEmsa F liingan ja peitteeseen ja vel verkkoon. Mirjaa nauratti ke nutettiin, mutta pian alkoi sil met kayd4 raskaiksi ja Nukku vei tyttisen Hoyhensaarille kedoille Jucksentelemaan. Miriami seisoi siind ja kate kuvaa facta. Miksi, oi miksi ei | ole sugtu onnea omistaa ts a