Parkinson. tautia paranta- vaa ldaketta ei ole viela kek- sitty, mutta tulokset oireitten lieventamiseksi ovat jatkuvasti parantuneet. Tutkimuk- set taudin selvittamiseksi jatku- vat eri puolilla maailmaa tiiviis- ti. Parkinsonin tauti on varsin- kin vanhempien ikaluokkien vit- saus, silla tauti puhkeaa yleensa vasta 50-60 vuoden iasssa. Parkinson tauti on eras sal- raus, jonka on onnistunut sdi- lyttaa mysteerinsé tutkijoiden ponnistuksesta huolimatta, Taudin syy on edelleen tun- tematon, ellei oteta huomioon erasta harvinaisempaa tautiryh- maa, aivokuumeen jalkeen tu- levaa Parkinson tautia, jonka aiheuttaja on virus. Parkinson tauti on yksi maapallon yleisemmista neuro- logisista sairauksista. Suomes- sa tauti ei ole kovin yleinen, mutta siltikin potilaiden luku- madara on 8-10,000. Tarkkaa tilastoa ei ole, mutta Turussa dosentti Reijo Mattilan vaitds- kirjaty6 -70-luvun alussa antoi arvokasta tietoa. Suomen yleisin neurologi- nen Sairaus on aivoverenkierron hairiét, sen jalkeen tulee epi- lepsia. Parkinsonin tauti on kuiten- kin varsin yleinen vitsaus juuri vanhemmissa ikaluokissa. En- sioireesta on saattanut kulua vuosia ennenkuin tauti nayttaa kantajalleen kataluutensa ja li- saantyneet oireet vaativat ak- tiivista hoitoa. Parkinsonin taudin tutkijat ovat saavuttaneet vilme vuosi- na rohkatsevia tuloksia. Itse asiassa voimakasta kehittymis- ta on tapahtunut jo -60-luvun lopulla, jolloin otettiin kaytan- t66n taudin hoidon kannalta erittain tarkea laake, Levodopa. Turun yliopistollisen kes- kussairaalan neurologian klini- kalla Parkinsonin tautia on tut- kittu professori Urpo K. Rin- teen johdolla jo 20 vuotta, Hanen tydéryhmaansa kuuluu mm. tohtori Arto Laitinen. Myés Laitisen viime syksy- na julkaistu vaitéskirja liittyy Parkinson tautlin ja -selvittad dopamiina vastaanottavien so- luosien toimintaa. Hanen tutkimuksensa kdsit- ti 128 potilasta, joista alkavaa tautia sairasti 57 ja pitkalle ke- hittynytta 71 potilasta. Nuorin naista potilaista oli 43-vuotias ja vanhin 83-vuotias. Vaikka Parkinsonin taudin alkuperaa ei tunneta, taudista on saatu pal- jon selville, Laitinen sanoo. Salakevala tauti tuhoaa va- hitellen osan hermosoluista ja nain valittajdaineena tarpeelli- nen dopamiini vahenee. Kun tietty maara soluja on kuollut, potilaalle syntyy oireet, usein alkuun aivan vahaiset, mahdol- lisesti vapina toiseen yldaraa-~ jaan, kuten peukaloon. IHMELAAKETTA EI OLE Tohtori Laitinen pitaa Par- kisonin tautia tutkimuksen kan- nalta tarkedna, silla siita tiede- taf enemman kuin useista muista neurologisista taudeista. Tutkimukselliseti se on tietylla 10 — favalla uranuurtajasairaus Ny- — kyisin: sen laakehoidolla voi” ' pitéa varsin: hyvana. ‘Tarkein | a laakehoita on jo ‘mainittu, le- vodopa, joka nautitaan suun kautta useita kertoja vuorokau- dessa ja potilas tulee toisinaan lahes oireettomaksi, tyékyisek- sikin, Hanen elamanlaatunsa paranee ratkaisevasti. Muitakin hyvia laakkeita on, Jo runsaat 100 vuotta sitten keksittiin laake, antikolineener parkinson, jota maarataan lahin- na vapinoihin, vapimoimiseen, Koska oireet alkavat vapi- nalla, juuri talla yli 100 vuotta sitten kaytt66n otetulla 1aak- keella yleensa aloitetaan hoito. Laake on edelleen hyvin kayt- tokelpoinen. Bromokripuiini on laake, jota kehitetaan viela jatkossakin, mutta sitten on viela yksi linja, ' Suomeen 1983 tullut laake se- legiliin. Se e1 valttamatta ole te- hokkain, mutta sité voidaan soveltaa tapauksen mukaan, Sen vaikutustapa on muista poikkeava. Laakkeella on my6s_ eri tyyppisia sivuvaikutteita, joskin esimerkiksi levodopan pahoin- vointitapaus saadaan nykyisin jaamaan pois, kun se on yh- distetty erdadseen toiseen ainee- seen. Laakkeet voivat kuitenkin aiheuttaa psyykkisia oireita, u- nettomuutta, sekavuutta, koska dopariini saatelee my6s psyy- ken toimintaa. Sivuvaikutukset voivat liittya mydés sydamen verenkiertoelimiin, verenpaine saattaa laskea. Potilas voi kar- sid tahottomista pakkoliikkeis- ta, varsinkin levodopahoidossa. — Laakehoito edellyttaa huolel- lista laakarin seurantaa. Kai- kille ei oireita tule, mutta oi- releville voidaan etsia uusi laa- kitys tal vahentaa annosta. Diagnoosin ja laakityksen maa- rittaminen kuuluu erikoislaaka- egrogrenrhnnreese 2 a CERIN ee Pa iar en Sow tay heR A AS AR rille, ~ OIREE -VOIVAT AKISTI MUUTTUA Jokaisen taudin ditkimiden on kuin palapelia, jossa edetaan askel askeleelta. Arto Laitinen teki Parkin- son-tutkimuksessaan —_-varsin mielenkiintoisen | havainnon. Hanen mukaansa potilaan var- hainen (nuorena) sairastumi- nen, mika sinansa on harvinai- nen, on suuri riskitekija my6- hemmille komlikaatioille, sai- raustilojen nopeille vaihteluille. - Potilaan tila saattaa dakisti muuttua jaykkyydesta helpom- paan liikkuvuuteen. Niin Sanot- tu ‘*paikoilleen | jaatyminen” on hyvin epamiellyttava tunne. Po- tilas el paadse likkumaan ennen kuin han saa laaketta. Mutta nama komplikaatiot voivat olla hyvin erilaisia, Laitinen sanoo. Pitkaaikainen levodopiahoito voi my6s olla riskitekija vuosien paasta esiintyville suoritustilo- jen vaihteluille. Mutta syyna voi myés olla itse taudin kehit- tyminen. - Ennen hyvaa levo- lopa hoitoa potilaat menehtyvat nopeammin. Syyna ei kuiten- kaan ollut suoranaisesti Parkin- son tauti, vaan pitkaaikainen vuodepotilas oli altis keuhko- kuumeelle, hanen yleistilansa heikkeni nopeasti. Samoin ta- pahtumat saattoivat koitua koh- taloksi. Parkinson taudin kans- sa vol elama jatkua pitkaankin. Laitisen tutkimuksessa mukana olleista potilaista) vanhimmat olivat jo -50-luvulla., Parkinsonin taudin totea- minen on potilaalle suuri jar- kytys, varsinkin nuorelle ihmi- Selle, silla tauti on kaiken kaik- kiaan vakava. Sopeutuminen siihen vie aikaa. Hyvin tarkeaa on kuitenkin sailyttaa oma aktiivinen harras- tus, ihmissuhteet, entinen ela- mantapa niin pitkalle kuin se on ae eo ~ potilaan wana sen n parempi. Erikoisesti han painottaa sa- noja: “EI PIDA ANTAUTUA TAUDIN ARMOILLE”. Taudin vastustamiseen kuu- luu myés omasta kunnosta, li- haksista huolehtiminen, laakin- tavoimistelu, liikunta, vireyden yllapitaminen, monipuolinen ravinto ja saannollinen elama. Myéos tulehdukset tulee ‘hoitaa huolella, jotta valty muilta vakavilta siiraubsitta,, Parkinsonin tauti ei ole e- lamantapa tauti. Se e1 nykyisen tutkimuksen valossa johdu ym- parist6sta, ei mydéskaan perin- ndllisista tekijGista. Potilas ei itse voi mitenkaan vaikuttaa taudin tulemiseen. Se ei kuulu ns. ennaltaehkdistaviin saira- uksiin kuten esim. allergia- taipumus, Arto Laitinen toivoo kuiten- kin, etta laaketiede pystyy tu- levaisuudessa voittamaan tau- din, selvittamaan sen ongelmat. Ty6éta ainakin tehdaan paljon. Voidaanko tulevaisuudessa sit- ten ennalta ehkdaista tautia? Kylla voidaan, jos se johtuu ympdrist6sta. Mutta jos se on sisasyntyinen, aineenvaihdun- nallinen, ‘sita voi olla vaikea ennaltaehkaista. — Tauti tulee vahitellen ja potilas hakeutuu hoitoon useimmiten vasta 1-3 vuoden kuluttua ensi oireesta. Monet uskovat etta pienet va- pinaoireet liittyvat ““normaaliin vanhentumiseen!”” Tietysti on niin, etta kaikki vapina ei li- tykaan Parkinsonin tautiin, vaan usein niin paljon yleisem- paan hyvanlaatuiseen asento- vapinaan, mika on usein perty- tyvaa. Vapinoimisessa on kuiten- kin syyta aina hakeutua |4aka- rin vastaanotolle. Saattaa menna vuosia ennenkuin vapina pahe- as Peukalon ‘Byori AS Jaisia’ nimityksia; setelinlas! Hy oe 8 riyeacta 0 eri jan vapina, pillerin pyorittajan- ; vapind jne.. — Vapinaa voi. aluksi estéa jannittamalla ja varsinkin nuorempi henkilé ha- peda otetta. On syyta muistaa, etta Parkinsonin taudissa paan vapina on hyvin harvinaista. — Pitkalle kehittyneessa Parkin- sonin taudissa tulee kuvaan mukaan lepovapinan ohella li- hasjaykkyytta, —_ hidasliikkei- syytta, Tasapainohairidt voivat my6s kuulua oireisiin. Alku- vaiheessa saattaa olla lihas- kramppeja ja kipua, mutta kivut varsinaisesti kuulu tautiin. — Vapina oireet tulevat ilmi raa- jan ollessa lepoasennossa, mutta ltikuttaissa vapina va- henee. Nukkuessa vapinaa ei esiinnyt lainkaan. Vapina vol liittya my6s psyykkisiin janni- tystiloihin, rasitukseen. Mainittakoon etta Parkin- sonin taudin leikkaushoito on jaanyt laakehoidon kehittyessa hyvin pieneksi, Ruotsissa on yritetty siirtaa mm. hermosolu- ja, mutta tulokset eivat ole olleet hyvia. Arto Pietila. Kalevalasta uusi kaannés Kalevalan uusi englannin- kielinen kaannés valmistuu ta- man vuosikymmenen lopussa Oxford University Pressin maailman klassikot -sarjassa., Kaantajana toimii BBC:n World Servicen kuuluttaja Keith Bosley, joka alkaa kaan- téa leipaty6nsa ohessa Kaleva- laa sata rivia viikossa. William Kirby teki Kalevalasta kaan- noksen vuosisadan alussa ja nyt Bosley aikoo oikoa Kirbyn te- kemia virheitéa. Bosley hylkaa . kaannoksessaan Kalevalan ru- nomitan, koska se ei hanen mu- kaansa luonnu englannin kie- leén, i vos ee. ei niin hienoa taloa_ tassa- kdan pitajassd ettei niita ole. Meneppas katsomaan niiden karjakeittidihin, muuripadan ympirist6t ovat ruskeina to- rakoista, eika maito maistu sen pahemmalta. Jos torakka suutarin muurin ranssilla kulkee, voi silté kysyd, ke- feiss lattialla valolaikka -suurenee, laajenee, silla on kiire, Valaisee. pienta tu- paa. Tavoittaa leden luona haarijan. Poika heraa. Aiti, hain on noussut varhain ku- ten isikin, joka tyéskentelee samassa huoneessa. Haisee nahalle ja pielle, liedella kattilassa poksahte- lee ruispuuro. Poika kuulee isan ahkdisevaén neuloessaan pohjaa kiinni paalliseen, pi- kilanka sujahtaa, pohja tart- tuu tikki tikin jalkeen kiinni. Naskali painuu, lavistaa paallisen saappaan pohjaan, hartiat painuvat, paa painuu alemmas, nadhdakseen tar- kemmin naskalin reijin, jo- hon pujotetaan — pikilanka. Pikilanka tehty pellavalan- kasta useampi sakeinen. Kasi vyyhdinpuuna, kun sita tehdaain. Koukistetaan kasi, peukalon ymparille kierre- tian lanka pari kertaa, joka sormen valtin§ lanka niin monta kertaa kuin langan paksuus vaatii. Sind se. Peu- kalon kohdalta lanka poikki, sen jalkeen tehdaadn sujas- piat. Liestytetaan pellava- lankaa, saadaan ohuemmak- si, kierretéan halastuun sian- harjakseen. taan, harjas toimii neulana. Miten harjas kiinnitetaan Ennen_ harjak- seen pujotusta lanka pie- a Pe PS Elettiin nui Re) SS aS lankaan, vaatii tottumusta melkein taikomista, 44 tiennyt pellava kas- vaessaan, kerran silld ommeltaisiin, eikaé karju lah- tiessdin, miten tarkea sen harjas on suutarin taitavissa kdsissa. Poika mietti katsel- lessa isan tyOta. Rytmikkaas- ti tyO kay, vasen kasi painaa pohjan puolelta, naskali oi- keassa kiadessd, reika, lan- gan pujotus, ensin pieni veto langoista, sitten pitempi veto inkuin annettiin elaa. ~ Kuva Markku Niemi. ja kiristys, suhahtaen piki- lanka’ kulkee ahtaan reijan kautta, uusi pisto, taas sama, kunnes ty6 on valmis. Isa nostaa katseensa tyOstaan. ~ Jaa’a poikakin nayttaa heriinneen, nousehan ylés, olemaan. Koulun Mantan savupiip- pu on ty6ntanyt savua pari tuntia. K esdpdiva on aamusta AX parhaimmillaan. . . — Anna pojan nukkua, | Aiti sanoo hellan luota. — Katsele sind vain kesd- paivaa. ~ Kuules vaimo, suta ruu- dusta nakyy paljon muuta- kin... — Nin kai. Nakyyk6s siita koska tulee rahaa? — Kylla sitakin. Katos pit- kid pellon sarkoja, niissa on valtavat varannot. ~ Nyyn, sun varantos. Kyl- la se tiedetaan, etta eivat ole sinun. | — Jos ne olis minun, en pa- koittaisi pikilankaa mene- madain pienesta reijasta si- sian, ei! Mina tarkoitan va- han laajemmalti. . — Hei aiti! Muurin pankol- la on iso munapersetorakka, tapa se! dD oika huutaa, keskeyttaen { vuoropuhelun, Aiti ottaa Hameen-Sanoman, tappaa tomkanan, polttaa sen hellas- sa. Isa kaantyy suutarin rum- mulla, kysyy. ~ Kenenkas nimi sen sii- vissa luki? Nita tassi lukemaan, munaperse oll... ~ Alahan aiti hermostu, torakka on seurauksen syyta, nen talon kenkdrajoissa se on tullut. Ruuan suhteen huonoon taloon tuli, leipaa on vahdn, muita nyt noita nahkoja, vesikin haettava toisen kaivosta. ~ Ei ne leipavarrasta katso tullessaan. Ei se katsonut suutarikaan tullessaan san- kyyni, aiti vastaa. ~ Se on tuo luonto. . . “yuhelu jatkui, poika kuun- A teli, venytteli laihoja raa- jojaan sdngysd. Nousi vii- mein istumaan sangyn laidal- le, unisen raukeana ayjattelt, talldistakG on tulevaisuus. Elaméa nalan rajamailla, kéyhyytta, kamppailua muu- tamasta pennista. Ajalla oli kiire jonnekin, valo taivaalla, tuvassa eteni. Tuoksui edellisena pdivana leivottu leipa ja sianhha. Oh menneen pdivan hapan maku. Yhteiskunta pakotti elamaan ehdoillaan, ei ollut vapaata virran juoksua, el noudatettu luonnon luomia uomia. Oli kahleet, elettiin © joidenkin mielesta vielapa liiankin hyvin. Leipavartaasa saattoi roikkua viimenen penni. Poutaista pilva puhal- -teli lantinen tuuh, kuin piip- pumies nurkantakuisia. Elet- tiin niinkuin annettiin: elad. Taito Riihimaki |