fies oe re ~ | seikkailut maailmansodassa 35:n miehet olivat kuukausi sitten karanneet ennen rinta- malle laht6a ja tykkimies oli ollut ‘maan alla’ liikekannalle- panosta lahtien. Han oli kotoi- sin Putimista ja heindsuova oli hdnen omaisuuttaan. Han nuk- kul saanndllisesti yot heinissa. Eilen han oli kutsunut heidat vieraikseen heindkasalleen. Jokainen heista elatti toi- voa, etta sota loppuisi kahdessa kuukaudessa. He luulivat, etta venaldiset olivat jo Budapestin edustalle ja Mahrissa. Sellaista puhuttiin ihan yleisesti Puti- missa. Varhain aamulla, ennen- kuin viela haméarsi, toi rakuu- nan vaimo aamiaisen. 35:n miehien oli madara lahtea Stra- koniceen, koska _jotkut tutta- vat omistivat kaukana Susicen vuoristossa ja siella he olisivat hyvassa tur- vassa. — Ja sina 9l:n mies, voit tulla mukaan, jos haluat. Heita hiiteen koko luutnanttisi, he ke- hoittivat Shveikia. — Seon helpommin sanottu kuin tehty, Shveik vastasi kai- vautuen syvalle heinakasaan. Kun han herasi aamulla, olivat toiset jo tipotiessdan, ja joku heista, ilmeisesti rakuuna, oli pannut hanen jalkojensa juu- reen palan leip4a matkaevaak- SI, Shveik vaelsi metsien halki ja Steknossa han tapasi maan- kiertajan, jo vanhemman hep- pulin, joka tarjosi hanefle heti viinaryypyn kuin vanhalle tut- tavalle. — Tuonne sinulla ei ole me- nemistaé, han opasti Shveikia, tuosta sotilaspuvusta sinulle koituu harmia ennemmin tai mydhemmin, Nykydaan kaikki- alla ihan vilisee santarmeja et- ka tuossa puvussa voi ruveta kerjdamaankdan. Meista he ei- sahalaitoksen . vat enda valita juuri ollenkaan, nyt ne etsivat vain teikalaisia. —— Etsivat vain teikalaisia, han lisdsi niin painokkaasti, etta Shveik pdatti olla kertomatta hanelle 91:sta rykmentista. Pa- rempi antaa hanen ajatella mita haluaa, miksika sarkea vanhan kelpo miehen kuvitelmia. — Ja minnekds sina sitten olet matkalla, maankulkija ky- syi hetken kuluttua, kun mo- lemmat olivat sytyttaneet puip- punsa ja hiljakseen kiersivat ky- lan. — Budejoviceen. — Voi herrantahden, maan- kiertaja huudahti kauhuissaan, siella sina joudut kitkkiin yh- dessa hetkessa, mahdatkohan padsta edes perillekaan. Sinulla pitdisi olla raéasyinen siviilitak- ki, sinun pitaisi ontua ja nay- tella vaivaista. Mutta ala pel kaéa, nyt menemme Strakoni- ceen, Volyniin ja Dubiin, Tic- haan ja silloin on piru merrassa, ellemme saa sielta jotain ydsi- jaa itsellemme. Siella Strakoni- cessa asuu viela sellaista taka- pajuista ja kunniallista kansaa, joka sulkee ovensa yéksi mil- loin muistaa, ja paivalla ovet ovat selkoselallaan. Nain tal- vella niilla on tapana pistaytya naapurissa jaarittelemassa ja silloin on heti yOsija tledossa. Mitas sina oikeastaan tarvit- sisit? Saappaat sinulla on, siis vain jotakin takintapaista, On- kos mantteli jo vanhakin? — On kylla. — Sen siis voit pitaa. Nuta muuten nakyy olevan maa- seudullakin. Tarvitset housut ja takin. Kunhan vain saamme katon pdaamme péaalle, niin voimme myyda housut ja takin juutalaiselle Vodnanyssa. Han ostaa kaikenlaista sotilastava- raa ja myy sita sitten kyliin. — Tanaan menemme Strakoni- ceen, han kehitteli edelleen 38. Luonnon ikioma panssarivaunu on vyétliinen (Dasypo- diaen heimo). Nami eliimet ovat pukeutuneet taivutetuilla panssareilla ja luulevyillié. Osa vyGtliilsista voi vaaran tullen kiertyi kokoon ja muodostaa pallon, jota useimmat viholli- set elvit pysty voittamaan. Muissa lajeissa siti vastoin pans- sari estia kiertymiistii kokoon, mutta ne painautuvat silloin Re eE 2 suojelevan kuoren sisiiiin ja kalvautuvat alas maahan alnut- laatulsella vauhdilla. Armadillo, Pohjoi-Amerikassa eliivi vyétliinen, kalvautuu maahan yhté nopeasti kuin ihbminen ehtil kaivautua perissi lapiolla. Onimelkein mahdotonta ve- taii se ulos onkalosta. 18 voimakkaalla kaivaukynnellian py- syttelee vyitliinen lujasti kiinni reunoista. Arthadillo on yh- deksiinvélnen vyétiiiinen ja se esiintyi alunperin vain Meksi- kossa, mutta on nyttemmin levinnyt seuduille Mississipista suunnitelmiaan. Neljan tunnin matkan padss4 taalta on vanha karjakartano. Tunnen siella e- raan lammaspaimenen, han on jo minunlaiseni vanha 4a, siella yOvymme ja aamulla var- hain lahdemme kohti Sirako- nicea, ja haemme sielta jostakin lahist6lta itsellemme _ piilopai- kan, Karjakartanossa Shveik ta- pasi ystavallisen vanhuksen, joka viela muisteli isoisansa Juttuja Ranskan sodista. Han oli suunnilleen noin parinkym- menté vuotta maankiertajaa vanhempi ja kaytti tasta sa- moinkuin Shveikistakin nimi- tysta ‘poika’. — No, katsokaas pojat, han Selitti heidan istuessaan takan aaressa ja perunoiden kiehues- Sa padassa, minun vaarini kar- kasi silloin aivan samoin kuin tamakin sotilas tassa. Mutta Vornanyss4 hanet saatiin kiinni ja hanelle annettiin selkaan niin etta ryysyt sinkoilivat pitkin. Eika sekaan voinut hairita ha- nen iloaan. Jaresin poika Ra- zicesta, vanhan Jaresin, joki- vartijan isoisaé, sai karkaami- sesta ruutia ja lyijya nahkaansa Pisekissa. Ja ennenkuin hanet ammuttiin Pisekin valleilla, jJoutui han kujanjuoksuun ja sai 600 kepiniskua, niin etta kuo- lema oli hanelle helpotus ja vapahdus. Enta koskas sina sitten livistit? ukko kysyi kaan- taen kyyneleiset silmansa Shveikiin pain. — Liikekannallepanon jal- keen kasarmiin vietaessa, vas- tasi Shveik, joka ymmérsi, ettes sotilaspuku voisi jarkyttaa van- han lammaspaimenen luotta- musta. — Kiipesitk6 muurin ylitse, lammaspaimen kysyi, ilmeises- ti muistellen isoisan kertomusta slita, miten tama oli kiivennyt kasarmin muurin yl. ee ee tiiin panssarilevyjen peittaima ja hint: “1 Ja oliko vahva vartio ja ammuttiinko? — Tottakai, isdseni. — Enta minnekas nyt olet matkalla? — Han on saanut nyt kum- mallisen paahanpiston, maan- kiertaja vastasi Shveikin puo- lesta, han aikoo hinnalla milla tahansa pyrkia Budejoviceen. Sindhan tiedat, etta nuoret, ymmartamatt6mat ihmiset u- Sein itse etsivat omaa tuhoaan. Minun taytyy kylla hanta vahan opettaa. Jos saamme jonkinlai- sen kolon asuaksemme, niin kaikki kylla jarjestyy. Kylla me kevadseen asti jotenkuten tu- lemme toimeen ja sitten me- nemme jonnekin maatdihin. Tana vuonna tulee olemaan suurl puute tyOvoimasta ja li- saksi tulee nalanhata ja kerro- taan, etta kaikki maankiertajat pannaan maatdihin. Olen aja- tellut itsekseni, etta on parempi menna vapaaehtoisesti. Vaesta tulee tosiaan olemaan puutetta. — Sina siis arvelet, ettei sota viela tana vuonna lopu? Olet oikeassa, poika, ennenkin on ollut pitkia sotia. Napole- onin sota, ja sitten Ruotsinsota ja seitsenvuotinen sota, niin kuin meille on kerrottu. Ihmi- set ovat ansainneet taman. Hy- va jumalahan ei enaa voinut kestda sellaista menoa kuin oli, Kuohitun passinkaan liha ei enaa heille kelvannut, ei tullut mieleenkaan sy6da sitaé endaa, pojat. Aikaisemmin he tulivat tanne joukoittain, koska minul- la oli myytavana sellaista kuo- hittua passinlihaa, mutta viime vuosina he ovat miassailleet vain sianlihalla ja lintupais- teilla, voissa paistettuina tieten- kin. Niin hyva jumala vihastui heidan ylimielisyydestaéan, ei- vatka he tule jarkiinsa, ennen- kuin heidén on pakko syéda keitettyj4 saviheinia, kuten teh- tiin Napoleonin sotien aikana. Eivatka edes ylhaiset tieda e- nda, mité ylpeydessaan tekevat. Vanha ruhtinas Schwarzenberg ajoi aina tavallisissa vaunuissa, mutta nuori ruhtinaallinen raka- nokka senkuin vaan ajaa hur- jastelee automopiileilla. Hyva itidin ja lisdatyy yha lukwmiidrdltaiin. Tima on téysin vasta- kohtaista muille eliimille, jotka nykylaikaisen sivilisaation seurauksena tungetaan yhi syrjemmiiksi. Intlaanit kutsuivat vyétidisté ’kilpikonnakaniiniksi’’, ’ Armadillo” on espanjaa ja merkitsee jotain sen tapaista kuin "’varusteisiin pukeutu- nut”. Korvia lukuunottamatta on vyGtiilnen kuonosta hin- suojelee joukko ren- kaita; Armadillo kuuluu nilhin vyétiitislin, jotka eivat pysty kiertymain kokoon, mutta on kuin muut sellaiset hyvin no- peita kaivajia. Eriis tapa selviytya vibollisista on sydksyi su0- raan vaikeapidsyiseen tiheikkéin, jonka se ylittii panssa- rinsa ansiosta. Vainoojat elviit pysty sité silloin seuraamaan. Tietyt viholliset elainten maailmassa voivat tokl rikkoa vyé- tiiisen panssarin ja syédi sen lihan. Vyétidiset ovat yéelii- mii. ton ne ce liedelli alkoipo- vanha lammaspaimen lausui profeetallisesti: — Eika han tata sotaa voita, keisarimme nimittéin. Eika se lisda sotaintoa, ettei han an- tanut kruunata itseaan, kuten Strakonicen opettajalla oli ta- pana sanoa. Vaikka han nyt puhuisi enkelten kielella, niin- kuin sanotaan, ei se hanta aut- taisi. Kun kerran lupasit antaa kruunata itsesi, senkin kelmi, olisi sinun pitanyt pysy4 sanas- Sasi, — Voihan olla, etta han sen viela tekeekin, maankiertaja huomautti. — Kukapa siita enaa valit- taisi, poika, lammaspaimen sa- noi kiihtyneena, sinun olisi pi- tanyt olla kuulemassa, mita kansa kokoontuessaan Skoci- ceen puhui. Siella oli mies joka talosta ja sinun olisi pitanyt kuulla, miten he puhuivat. He Sanoivat, etta taman sodan jal- keen koittaa vapaus, ei tule endaa olemaan herraskartanoita, eika edes keisareita ja ruhtinai- ta, etta luovutaan jumalistakin. Tamantapaisista puheista san- tarmit pidattivat jo eraan Kori- nekin, sanoivat, etta han villitsi kansaa. Niin, nykyaan pistavat Santarmit sormensa joka paik- kaan. — Kylla ne tekivat sen ai- kaisemminkin, maankiertaja puuttul puheeseen, muistan e- raan herra Rotterin, joka oli santarmivaapelina Kladnossa. H4n sai kerran paahansd4 ruveta kasvattamaan niin sanottuja po- liisikoiria, sellaisia susikoiria, jotka on opetettu nuuskimaan kaikkea. Ja talla Kladnon herra vaapelilla oli ihan.tuhottomasti naita koiraoppilaita. Hanella oli erikoinen pikku talo niita var- ten, missa koirat elivat ruhti- naallisesti. Ja yht’akkia han sai paahansa tehda kokeiluja nailla koirilla maankiertajaparkojen suhteen. Ja niin han antoi kas- kyn, etté santarmien oli otetta- va kiinni kaikki Kladnon pii- rikunnassa, tavattavat maan- kiertajat ja tuotava heidat hanen luokseen. Silloin minakin talsin Lanysta pain ja pysyttelin tar- koin syvalla metsassaé, mutta eihan se mitaan hyddyttanyt, en myOskaan koskaan pdassyt pe- rille jahtimestarin mOokille, min- ne olin menossa, vaan he nap- pasivat minut kiinni ja veivat santarmivaapelin eteen. Etteka te, hyvat toverit, koskaan maa- ilmassa uskoisi, mita sain kes- taa noiden koirien kanssa, En- sin han antoi kaikkien haistella minua, sitten minun oli kiivetfa- va ylés tikarappuja ja kun jo olin ylhaalla, paastettiin yksi raa- doista minun perdani ja se peto kantoi minut takaisin maahan, kumartui ylitseni ja murisi mi- nulle hampaat irvissa. Sitten peto vietiin pois, ja minun kas- kettiin piiloutua jonnekin, sain itse paattaa minne. Mina lahdin painumaan suoraan metsdan Kacak-laaksoon vievda tieta erasta rotkoa kohti, ja puolen tunnin kuluttua oli kaksi susi- koiraa niskassani. Jatk. 11