a
se

roden. aikana. | at

lappalaiset utelisi.-

litkkeelle. Mutta

bitenkin svdimen -
alla tind suureng _

Pyhitetyssa huo-

l Veisata. Kairesy.
an mukana joulu

anturimajalis on
aM oastettu, hyya
Wvathaiseila ijk
Woisin mielin An.
hneet jo pitkiti
Lisintinsd sy]iseg

staan alkaq hiiris
telu, ja joku nop-
eltautuu esiin mil
toisaalta, SIV uut-
fauhdissa. Sitten
pimiit tulet kyiin
a ja matka on on.
im. = Lihiseudun
aden, jotkut myds-
nessa polviin asti
nétssdan. Hiljai.
ttaa kirkonmien,
‘ja ja kysellgan
ppeliin asturmis-
ika ensimmiiizeni
‘a hanen etelista

jalkeen astua
Yansa svlista ja
aseniaan, ja jaa
; Joka Kati-muc-
ppalaisten maja-
tajokkien viereen

hetkeksi haaste- —

lansa iutun kans-
a han ovat siten
36M Matkan, mut-
minginen kirkko-
Nletta@essh tunitu-
aan sdkenodidess3
L sydamessaan ol-
Sen toivamuksen
Uijaa, kenenkaan
jan vain kuiska~
ka kirkon alttan-
in sifmmin kaikkia
o pelkalla hymyl
i, joiden mielta

nri pyvtanit fue
hanta. eltei Elli-
niin kovakourai-
n han oh pien
1ossa Kairesuvan-
wali hanen pyyt-
esuvannon papin
latkallaan pyyvta-
imsa  nuorimman

2 ole end hula.
an tulon rilkeen
Lo omiuitta juskus
Aus — melkein
Lhalu saada isan-
ssaan silloin hal-
a oentisen papi
rt, miten hellast!
at toisiaan. ap-
t tutlut etelist
yonesti katsellut
un he rakkaast
tuivat iltakaucet
Anja-neiti. min
a vikewdssi 53"
lappalaismichen,
im isantiine.t . .

in aman isinteo-

luokse ja 4m
: pappilaa ja s

anaisen arup ele.
aan ja kirie:tt-

1ea, sanoo Turk:
ystukselin .$arrt

ydamet toistensa luo

Kirj. A—i N—i

AUPUNGLS Suomalainen haalt ali

Flman ovelta vain tolmen katu-
nein passa. Sella harjojteltiin ahke-
rasti tulevia kesiijuhlia varten. joka
Jta viikosta oli haali valaistuna Lihes
pugleel yéhon, ja jos ulkona rapulla,
tuunteli, kuuli sielté usein laulukuoron
kaupista laulua. Joukot jotka haaliin
iltasin kulkivat olivat Hoista ja reipas-
ta vaked. Voimistelijoita, nayttelijaita,
jaulajia. soittajia .. . hyvinhban Elma
tunsi ne jotka suomalaiselle tytivien
haalille kulkevat. Fin of :pienesta lap-
cesta alkaen kuulunwt samaan -jouk-
Enon, vaikka ev paikkakunnilla. Ti-

min haalin toimitsijavaesta an ei tun- —

tenut aingatakaan persoonallisesti, Alat-
fi ja hin olivat vasta joku yvitkke sit-
fen saapuneet kotiaan lanne perusta-
maan elka vieli olleet ebtineet seura-
elamdin olienkaan. ‘Lapsia ot kolme,
nuotin vasta kelmen kuukawden ja yvan-
hin neljinnella vuodella, ja Matti oli
ahkerasti tyOssi. Niin usem jai ylityé-
hinkin. Niin etté eihiin siti enempaa
yinut, vaikka miteli teki Voi kulnka

TE
tekikin mieli, melkein kayneleet ki-
hosivat silmiin tuon tuasiakin, varsin-
kin iltasella kun yksim istui keittign
poydan Biressi ja katseli haalilla pain.

Eraang kauniina tltana, Elman ol-
lessa pithalla lasten kanssa, kwhki yaa-
leaktharainen rvhdikis nuori mies, ohit-
se haalille pain. Juuri kun hin olf si-
Vuuttamatsilaan heidat, huudahti yan-
hin lapsista: |

“Ei se ollut ish! Aiti, ej se ollut ist”

Mies pysahtyi ja hymyillen kidntyi
takaisin. ‘Han nojasi aitaan ja terveh-
en Elmaa sanoi ystavallisesti:

“Siis suomalaista! Oletteko ehka
weralta taalla, kun et teitd ole nakynyt
tuessa haalillamme?”’

Eima nousj rapulta ja tui aidan luo.
Hanen tummat silmansa sateilivat Han
‘6h enneokin ndhnyt saman miehen kul-
kevan ohitse ja menevan haaliin. Hin
tuntui olevan sen vuoksi vanha, tuttava,

“Meh tekee sinne, mutta ej paise
lasten vuoksi”, sanai hin hymvyillen.

ARehen siniset silmat mittailivat hin-
t8 hyvaksyvasti.

kasyot yilpeydesta Joistamaan. ‘Sitten
he lhhtevat kirkon ovea kohden.
Lapin kirkko on kylkma, mutta altta-
fin kynttilat loistavat yhta kirkkaina
ja ampiminad kuin missa iehansa etelan
upeassa kirkossa. Ja kun viked tulee
sisaiin, kaikki isturmet ja setsomapai-

katkin ta@yteen, akkaa Vamminkin huo- .

kua heistd ja hengrtyksen huurut vaht-
tellen havita itmasta.

Anri nakee Elitharen, Kadijan, Eilan
ja Ristinin ja hiipii heidan viereensi,
tervehtien iloiseia, aanettomalla kat-
sellaan heiti. Jarkko sensijaan on
saanut paikan ovensttussa miesten puc-
lela. Ristinin silma@t osuvat melkein
kahta Anriin, hanen kiteensii, | kun hin
cormuksen, joka siina “i sidehtii, eika mai-
fa clla osoittamatta sita,

— Isannglta, kuiskaa Anri hiljaa on-
nellisin katsein. Sitten hanen kasvonsa
painuvat alas hiljaiseen rukoukseen.
Ristin ei anna hanelle rauhaa. Hinen
simansé- ovat revahtineet suuriksi ja
hin pdivittelee Aadnettémalli katseel-
laan. paitaiin kallistellen, mutta Anri

_hijents4 hinen ihastuksensa supisten

molttivasti ja suunnaten katseensa saar-
nastuoliin nousseeseen papplin. Ja saa-
tuaan lopulta Ristinin rawhoittumaan.
Anti ristii kdtensd ja tapailee-mielensi
Katkuistd niitd toivamuksia, joita han
on kuljettanut yli tunturien Jumalan
aidille Jausuakseen, Ne muodostautu-

. Vat sanoiksi hdnen mielessaan ja liiku-

fellen dainettGmasti huuliaan hin pu-
huu:

“Rakas Jumalan diti, kuvle tunturi-
iyitag, Anria. joka Kirunajarven ma-
jasa palvelee etelinmiesta. AIA salli
minkiian seikan viekoitella hinen isin-
taans’ takaisin eteHiiin. Mutta jos tah-
dot Hinen sinne menevdn, salli hinen
Cla minut mukaansa, ella voisin aina
Palvella hiintd, hengitUii samag itmaa
hanen kanssaan. nihdi duringen nou-
Svan ja laskeyvan joka paiva stella, muis-
St hankin on, ja kuun syntyvan kasva-
ran 1a kuolevan. Ja cllet pida syntini.
Py¥taisin lisdksi kaikkein suurimpana
folvomuksena, ett tekisit minut kau-
miksi, viisaaksi ja oppineeksi, sellaiscksi
kuin ovat etelin maiset. etta han voist
Tekastaa minua nitnkuin etelan miehet
Takastayat.”

al

Sin Anci puhui Jumalan aidille sills
mkaa. kon kansa veisaa ensimmaista
virlti. Tukkarin vetiiessi heitd oikeaan
natin. Han kuulee sisartensa sivuit-
“ penkin padsss istuvan git} EHikaren
fovan ja korkean iinen yhise muiden,

neve Anrin sormusta.

 tanut Turin.

sila han yrittda voitiaa ianessa papin
rouvan ja hdnen-etelan vieraittensa vei-
suun. Mutta virren jalkeen ovat E)i-
karen joulunhartaat ajatukset tiessdiin,
Tytot ovat nykineet hanta ja osoitta-
Hianen mieleensa
‘muistuivat taas kirpeina kaikki Anria,
Turia ja Ristinia kKoskevat ajatukset.
Anrt on suistanut Ristinin syrigin on-
neo tietta. Taikaiuoma-ei ollut vaikut-
Onhan Laila kirjottta-
aut Juaksasta, ct{a on parhaansa teboyt
Jnihuakseen ‘funlle Ristinista, kehunut
hinet niin, etier ole Kehumatonta park-
kaa, mutta ota selva Turista, mita hav-
tonee. Sen silmissa on veitikan pilke,
kun hanelle puhuu, Kuin et ban loksaut-
telisi korvaansakaan vaimovien puheil-
Je. Joskus vain sanoo, etta kerkidapa
hin viela naidakin, kun se aika (ulee.
Mutta samassa kutoutuu nueleen uu-
si ajatus, joka valtaa aiti Ellikaren
kokonaan. Hinpi faittaa Ristinin vie-
raisile Jucksaan. Sehin sopii pyhaseu-
raksi Lailalle, jolla varmaankin on pal-
jon puheltavaa aviorisa erisiajoilta par-
haale serkulleen, Lahettaa hyvit tu-
liaiset Lailan anopille ja parasta Ristt-
nin paidle. Siellipa Ristin saa vipya

niin kauan kuin inieli tekee ja naytlad |

tritoaan autellessaan Lailaa, Siten Tu-
tin Hitikin nikee. mihin tytt6 kelpaa.
sit Jucksaa vanhalla emanndlla henee
myuskin sanottavansa siihen asiaan, ke-
nen nuorin poika nal.

Siti Ellikaren ajatukset ovat’ har-
haantuneet kauakst jouluhartaudesta.
VMitdin ef ole jaanyt hinelle mieleen
Kairesuvannon hyvaksi saarnanieheks!
puhutun papin jowlusaarnasta. Han
sapsahtad. kun nikee valkopeskisen tuk-
Larin helistivyain metallikirjaimia tau-
luun ja havahtuu kuin synninteosta, Tis-
tien kitensa anteekst pyytaikseen ma-
falaa maallisuultaan. Sitten fain avaa
virsikirjansa. vhtyy arkailematta luk-

“(arin antamaan alkuun ja veisaa virren

lappuun.

Sia aikaa on pappi ifmestynyt allta-
rille Kuim varkain. kenenkaan huomaa-
matta ja hetken hiljaisuuden jalheen
alkaa messuta: “Kunnia olkoon Juma-
falle korkeuressa’. johon kansa Jukkarin
johdalla vastaa.

Niin on Lapin kansan sydamissa tua
merkillisen syntymin miuislo jalleen cl-
vyteity.  Kyntulbiden limpimassa Ie-
patuksessa Jauletaan vimeinen ¥irsl.
Sitten kansa nausee ja astuu kirkon ovea

kohden.
Jatkuu.

“Ehka otisitte laulaia — niyttelija
— hiinké — kun vaan voisitte tulla?”
_ Elma naurabli.
rt noita-kahta, enemman kuin mitain
muuta. Ja mieheni ‘tags on niitd niin
kutsuttuja kokousmiehia.” |

“Tarvitsemme teiti molempia”. Sanoi-
nies vakavasti.” Onpa ikavaa jos ette
loyda keinoa milla pdasette joukkoen-
me. din Kihellé vielf, Sen puclesta
vlisi helppoa.” -

“Niin'’, sanoi Elma, kavden akkii
surulliseksi,

“Minun taytyy kiirehtia, alan olla jo
myohainen.” Alutta olettuaan pari as-
kelta, pysdhty mies jalleen. ‘“Kuul-
kaahan”, han sanoi, “ehki. kun lapset
nukahtavat, voisithe pistivtya jouk-
koomme hetkeksi, Tuolta sivuovesta
pujabdatle sisdin ja istutte katsomon
puolelle, niin voitte seurata niiytelmii,
135 haluatte.”

“Voi! Saisinko ming?”

“Ttetysti. Katsomo on pimiana har-

yortusiltoina. Ei kaikkien tarvitsisi tie-
laa etta olette stella. Alainitsen johta-
iallemme.”’

_ “itites!”
“Tulkaa vaan.
na!”

Tulkaa jo tind ilta-

Elma -teki ‘niin. Hiljaa ja arasti han —

meni sivuovesta sisdan ja istuutul pi-
medan nurkkaan. Tutukst tullut mies
oli javalla vastapelaajan kanssa ja juuri
Jaulei. Tutut saiveleet salvat Elman
henketin pidztellen kuunielemaan.
Han oh itse ollut samassa naytelmassa
joku -vuosi sitten, tyton osassa. Miten
Kaunlisti tuo nues fanlaakaan! Tuo
niin kaihoisa laulu -kahdesta rakastavat-
sesta sydamestd, jotka kohtala monien
eikkujen jalkeen johdatiaa toistensa
uo, se oli jaanyt Elman mieleen.. .
se vaikutti hineen enemman kuin mo-
net toiset laulut jatka ehka olival kau-
niimpiakin, Omituista, etid juury tuon
Juulun ‘han kuulee ensimmiisena talla
vieraaiia haalilla.
* Win et arvannut jattad Japsia kovin
pitkaksi aikaa, Loppuun han katsoi
sem nadytaksen, jonka puclivalissa si-
sidin meni, sitten putahti ulos ovesta ja
riensi kotiin. Vaan tuo Ivhyt aika oll
saanut suurta aikaan hanen mielentilas-
saan. Hanen koko olemuksensa ubkul
onnea ja eliminhalua. Ja hanen mie-
leensa tuli ajatus kuin jatkona Ulan
tapahtumille, Han menisi Kusronjot-
tajan puheille ja ehki saisi luvan kaydit
kuulemassa lauluja!

Seuraavana iltana hin kuulikin kuo-
ron laulua haalilta. Satuaan lapset rau-

halliseen uneen han asteh hitaasti taas@

{uota sivuovea kehti. Enta jos eivat
lauiajat eika johtaja olisi ystavalll-
sia?

Mutta kun han astui saliin ja kulki |

pianoa kohden vastakkaiselle puolen,
tuli hdata jo keskilattialla vastaan nuori
ja kaunis nainen, ojensi ystdvallisest
kiittaan ja kysyi:

“Tuletleko joukkogmmer ’ )

“Jos -— jos saisin nahda johiajaa’.
sanol Flma.'

“Ming olen se, sumol nuers kartna-
tar.

Elma e) voinut peittad hammastys-
tian, Ja sitten han kertot sukkelaan
lapaansa miten kaikki aelja kuoronjoh-
fajaz, jotka han iunsi, olivat vaaleita, -
ljhayan pualeisia michia ja han luull,
etd sellaisia ne pitaa olla kaikki?

Nauracon he kulkivat toisten lus.

“Mita a@anta?” kysyi johtaja.

“Sopraanoa, Mutia mina en aikonut
lauljamaan. Toiven vaan etta saisin kay-
dd kuuntelemasss. En voi sdannollisests
kavda .

“Tulkaa silloin kun volite, Lautakaa
mukana vain. Olavi kertoi minulle teis-
a. Olavi an veljeni.”

Elma naki Olavin tenerien rivissa ja
hanen silmanosdé lahettivat aika ystaval-

=| : ”
Cone a,

“Olen todellakin juu-*

LAUANTAINA, KESAKUUN 19 PAIVANA 1948

Ree PEE es ere ae 3 suite eet act

“tl 1 “ eee pe: ; an nee aa
7 . tos, rs ake v =. ote
1.1 1 re ot ‘. = ve I

a "a rT |

dR
cae
er

isi Katsahduksia” hinelle, Kes wot 2 E :

nuorukaisia kun-ei tieda etki tuollaiset
Sikuiykset tulee saasthd tyttihmisillet -

— Ensinnuiiinen laulu oli “Laulu ¥uok-- a ‘
selle™

, tuo vanhastaan tuttu Katkilie, El. ©
man. dani noust voimakkaana ja kirk- |

- Kaana toisten sopraanajen mukana, Toi-

sel iinet. kuloivat hiljaa, kuin salaa
kuunnellea Johtajan sievi pai oli kuin
jinnityksesta kailellaan. Mfutta sitten,
dkkia voimistuivat kaikki dinet, vorniis-
ivivat js kirkastuivat, ja johtajan pid

koi nydkiti hyvaksyvasi ja hinen -

huulileen tuli oinen hymy. Ja tenorien
tivisht vikihti hiinen veljensd sininen
katse kuin huudahtaen: *
na simule!"

Fima jauloi onnetlisena kuin taivaen
lintu. Bin tunsi olevansa taaskin omuas-
saan,

Kun hiin seurauyan kerran pujahti

Csivuovestit pimedin katsomoan niiytet-

mi harjoitusta seuraumaan, tapasi hin
Lainan, tyton joka esitti Olavin vasti-
pelaajan osaa, Laina ei sanonut sanaa-
kaan. Viivahti kunnes naki Elman istuu-
tuvan ja sitten meni nopeilla, terdvillii
askeleilla nadyttiimiin puolelle.

Lavalla ei ollut ket@iin. Oli valiaika

ja kului uwseampia minuulleja ennen-
kuin johtaja, vanha HKivelii, asteli hi-
taasti paikalleen. Sitten tlivat Olavi ja
Laina, Olavi alkoi naytiksen lauluilaan
ja siihen olisi Lainan pitdnyt leululla
vasiala, otutta hin ej laulanut, seisoi
vaan jaykkind ja kylmiind, pad hy-
Vin pyst yssa.

“WO, aluhban nyt, Laina”. kehoiiti Ki-
veld lempeasti.

Efma alkoi aavisiaa mika olf syynd
tuoHaiseen. Hin tiikahti levottomana
ia tuo liikabdus sai Olavin katseen lov-
tamaan hiinet. Varoittavasti, rohkaise-
yvasti hin katsoi. Ja Elma painautul ta-
kaisin: levolliseen asentoon.

“Mind en laula!” sano Laina.
tiedatze miksi.”’

“Asia puhuttiin joukella tuolla ouk U-
huoneessa ja sé hyvaksyttitn joukolla.
Ymmirrithin.” Kivelin Hinesta oli ha-
vinnyt lempeys.

‘Mini en sita hyvaksynyt. Ja minun
tissd nyt tulee estintya!”

“Todellakin Latina, tama on hian lap-
sellista.’ Kivelan katse yvalahu kylmia-
na.

“find en esiinny yleisdile harjottuk-
aissa!” huudahti Laina vihassa.

“Asia sovittiin joukolla, kuulithan?”
irdhti Kivela.

“No sitten —- tuassa on roolini!”
Laina heitti vinhkonsa lattialle Kivelin
jalkoihin ja ylpeinid vihassaan ment ne-
neasii pois.

Kivelan huulilfia karkasi karkeita, Sa
noja. Hin niin usein menetti malttinsa
kun joku antol yksildasiansa sekaantua
vieiseen hairiata tuottavastl. Han ei vor-
nut sellaista siet#a, Hin jai (uijotta-
maan Jattialla bevalliiin olevaa ronii-
vibkoa. |

“Kyulkaahan Kivela’. kuului peh-
meh naisen guni katsomon puolelta,
Hin kainty? noapeasti ja Katso? Elman
kalpeisiin kasvoihin alhaalia Javan edes-
sil. ald

“Ios tahdotte, vain otiaa taksi Waksi
Lainan roolin. Olen esittiinyt sen joku
gika sitten. Osaan laulut. Siten ei) toisien
harjaittelu karsisi nun.”

Rive: katsoi yha. Katsai kunnes
Elna aikot perdantya poispain. Sitten
hiin kumartui ja ojensi kiltazn.

“Tartuhan tuchon, niin autan simu
viis, En osaa sanoa miten hyvaa sanasi
ickevat vanhalle sydametleni.”’

Kiveliin kurttuiset keasvot aikoivat
kirkastua, ¥ksi oli saanut hdnen mie-
lensd synkan epatoivoisekst, tolnen sa}
son pila tarmokkaammin rynt#amaan
takaisin valoon pain. Kas, alinapas hin
liysikin yhden suurimmista viehalyk-
sista yiitetsiyossa.

“Ja te

SIVU 5

ae ee Pr - = 4, ene 7
se ee ee = - ™ a “1 = .
Lae 2, ‘ ms

re, te ik = a acl a
irap wie ae Ser Sat ert pe rae ae tie fone
3 prerinaddneawavenalcilgaia Divine terere ks

Sarteinhan mi- |

1 - . . ;
Ve ae Dee a ee
Ap arl a res tering afr aca a ee phe ta we cae dn tm te r.

facial pape a as he

RT aah hero Roa ath aie a Wr 1
w

aa

Se ee

= es "as , we - _,
1 ou "sant "ley .
Feed csnaakiagl soning Stal a
wl . . .

ok

i i Le be
oe a
. atl Pale

wea

ra Le =a. F a Ly he irae on .

2 re eke

eee

ge ee = os yest
a ¥ =A: rr ee a ee —r- oe pre = es rr sey . .. - ue ee
- r he ow, - . -

I 4 simmtt a

a
aw sb ee,
r

2 pee
7 7H rr) 4. pe oe riper gg rs Ls hr
A, :
r, ‘ L
at . : “oe r al am ' ’ — my eae r ryt a ee Te eT ey
“7 J ; bs ™ LJ #;! baer = f r "RFs bs kL Shee ea = er eo a .
gg eg ll Sele lle hla or ee ier ®t I - meme eee es . -es
_ oh - =“. "4 . .
eo. . =

Cw ft mal — ey ped p=

Br: "= =r wn
eee ord. 2 eg yt
SP“ Ay gr - =r
. ye og ae

eee

ap a aie

1“ ee
eee al Fla ale i hadi -
1 Pie . 77
7 a.

i a a gs al a a gL

My L

eS oe
ah | .

a4 27!
a= — es Fl:
te et

J oeeA,

cL eo

an er
i

Bocrl
ri

2 Apacni,

"ail

1 wens -
eM ee ee ek

aT, ey est
i . oe “De gie

. . om. . a ae

ee ee . -
Ce i ates le tot el A They
. . — tm pola
eck

SSR rey Nite pelea ee Cee

ay er ak Ly ed
te
— '
De ee a ee ee ee re

‘—bs [ms
ie

ee ee
. ~ .

“mr r os PL

ee ee Mpa! de Si! =
tate Daa cee ce Le

. a ey

Ce ee

a Ty

4

4 el ie
a Pe

hp re!

ae ey |

"4 -_ oe Pope “om * “..- i
PO ed ee ee ee el Le ey Bs
a . - V _
r +P 4

oe rr 2 = ek

:
Pe ee, a -

“a = ma 7 1 "ne
"a

oomry
a—-:=+.. + 7 seine , __. a

7

Bo: 1
Bers
"7 a ee et oe
ne i+ -: um ;
i =. eee
re? i i ew
etd
AES st |
grad ae
eS 4
bt ee
[= i eat ; rt) -
cana i 4 ro
ty Lhe
iat. ‘

wry.
(ecg ot km oo

Pea

a= t
a 1 ae me - * n
mr. tae pete Say de oe ay el ee A . a. kr whe eben oe
ote te on ae i Lia = Cs ee Cee wg uo oe. | yo: i tan
1 . soet . wo . -_ . _ oo "ho ode oa . . .
i en Le per 4 a lu = ee Pe ee oe ven: a we Le a

pop ee
- .
i y=

oF Fl . 7“ i . Q .
“hey Jen TT
ric ees
UT TA ae

BS mae 1
ee

rae oe aL pre

—
=-— mE: wis ut

ar =
a eT ee
= " ee el aa" Pea
2 ae 4 +

Pars

7
hh ood i Be)

ametee ae be tae ow 1 “easman
na ie Pee ke Pb es =

ah ".
ESR Te A LT ieee Pink
i rs 1 - .

Pd a . 7.
rvderk at eS teas
"a . . . .
=a,

= = eo

rsh
A

recor ne eee -!
Cah ak alae wee, HF
soo st
a ly
=

hdmi

*

1 F

=. ow
Fas, =

Sat

ae bee
» cer we . .

tue
L Fee
r

lla

Se

=

a all

a4,

A,r al

ate, aces