(Jatkea)

RKKOLAN tuvassa oli sunnuntai-
ner rauha, Perdseinillé kahden ik-
Kunan valiss# raksutti vanha ruusuko-
risteinen ja kellertivatauluinen keilo hi-
- naten punnuksiaan ylis ja alas paivasta

toiseen uskolisena, vasymatt6mana ja
verkkaisena kuin :rauhaflisesti sykkiva ;

sydin, ‘Musta.kissa oli pujabtariut si-
sian avoimesta ovesta. Se pysahty1
hetken kynnyksen luona vihrednkeltai-
sen katseen kiertiessi nopeasti . ympari
tuvan — selkanahka likahti ja se kavi
nopeasti istumaan, nuolaisi kylkeaan ja
valkoista rintalappuaan, nosti sitten etu-
jatkaansa ja nuoli nrydskm vatsanalus-
taa.

Ulkea kuulw pdiiskysten tiverrysti,
Ne olivat saaneet potkasensa ulos pesis-

ti ja palvat pidstaéan pitivat lentoharjoi-
tuksia ja istuivat valillad puhelmlangoil-_—

Je sydiimen pohjasta visertamian. __
Akkia keskeytti kissa. pesupuhansa,
Sen etujalka jai koholle, silmiin sytty1

vihred hehku ja vitkisikarvat poérhistyi-

Muuan pihan kisaileva paasky nen

BET E

vat.

ta. Se kohos! lnikkumattomin siivin iki

jakea, lepattel: hetken kuin suuri perho-

nen tummaa kattoa vasten, kauntyi ja
alkoi kierté% laajoissa kaarissa tupaa.
Sen hatdantynyt “tsirrit” Kuutu: oudon
kovalta taalla sisdll#, vatsapuoli valah-
eli hyvin valkoisena ja siivet olivat by-
¥ill' mtustat.

-Gwesta nakyi heledivihred nelié au-
Tinkoista pihameata- ja tummanyibrea-
- Jehtinen georgiini, joka oli juuri avaa-
_. massa ensimmitista kukkaansa. Taman
neliin poeikki kulki silei; kapea ja.sau-

. hakukkien, reunustama -pihapolku,. joka -

tuntul. kuvaamattoman tutulta, suloisel-
ta ja kotoiselta raikkaassa aamukastees-
saan.

Tale polulie iImestyivat nyt jalat, so-'
paivettyneet jalat .

_dakat ja ruskeiksi’
-yanhoine kangaskenkineen. Jalat hi-
visivat, mutta kohta ilmaantui oviauk-
koon vaaleapuktinen tytté. Hin sei-

soi siina hetken taustanaan pihan kul-.

fainen auringonpaiste, kasvot eteisen
_ hamérdin pain, aivan kuin miettien, tu-
lisiko sisalle vai kdintyisiko jalleen ulos.
Juuri silloin kuului paaskysen hitdinen
dinndhdys tuvasta ja tytto kiiruht:
ovelle, Paskynen poukahti vasten ik-
kunaruutua, menettt tasapainonsa ja
oli pudota, mutta selvisi pian ja jatkoi
Jentoaan, ‘Kissa oli jahmettynyt paikal-
Teen katseen seuratessa nopealiikkeista
Jintua. Se Edansi padtalin pdaskysen
lnkkeitten mukaan, sen ruwmis oH jan-
nittynyt ja hannanpaa taipuili oikealle
_ ja vasemmaile. Kun saalis suhahti 1a-

_helta, avautui Kissan suu kuin adnetté-
- main naukaisuuna.

“Tipu tipu”, maanitteli tytté ja kii—
aukaisi ne .

Tubtaen ikkvnain hiokse
_ Vilahduksessa oli paiiskynen. ulkona
ja. sen riemuitseva ja vapautunut din-
nahdys hukEui heiteeseen. Kissan jin-
_hhitys laukesi.. Se heifautti harmistunee.
na hintiinsd ja kaveli uunin !uokse,
nuglaisi kipaliinsd ja raukesi petty-
myksesta huokaisten pitkalieen,

“Hitkka ~—.sindkG siella olet?” kuu-
Jui dni viereisesti: huoneesta.

Tyttd meni ovelle ja pysahtyi katso-
maan sisartaan. Tama istui keinutuo-
lissaan tyvenen ja rauhallisen nikdise-
ni, kasvojen tavaliisesti ankaran ilmeen
liennyttya raukeaksi raubaksi. Hin olf
avojaloin fe toinen tanakka jalkatera

ava de :

PUNAISET
ed -MAARIANKAMMEKAT

of keinutuolin jalaksen nupilla toisen
sifloin talldin hiljalleen tovtaistessa tuo-
lia keinumaan.

“Missa olet ollut?” kysyi han.

‘“Ekona vain — kuljeksin pitkin .
Katso, ruiskaunokkeja!””

“Naitko isaar’”

Hilkka pyérahti hakemaan maljakkoa
kukilleen. |

“Ndin”, sanol han viivytellen tuntien
itsekin, miten Ani oli muuttunut, jan-
niti;ksesta kai. “Han istui ruisvainion
jaidassa”, jatkoi hiin hetken kuluttua.

Kerttu oli jo muissa ajatuksissa. IJk-
kunaan naky! kaksikerroksinen aittari-

VI, keskimmiisen yldaitan ovi oli auki

ja sen kynnyksellé istu: Hilja, palvelus-
tytté, ajanvietettaan lukemassa. Fianen
jaikansa-olivat. oven sisapuolella, mut-
t2 hiin istui kuitenkin siten, etta saat-
toi -vaivatta pitéa silmalla pihamaata.

Hanen asentonsa ja olemuksersa oli sel-

lainen kuin hiin olisi tiennyt, ett& banta
katsellaan ja kuin olisi talitonut antaa
edullisen kuvan itsestiin katsetijalle.
Kerttu naki taman ja tiesi, mita tama

 pieni keimailu tarkoitti, silla viereisesta

huoneesta kuului Laurin viheltely. Niin,
Kerttu oli kylif huomannut, ett? Lau-
ria koetettiin vietelld, ja hin hymahti.
Lauria eivat pienet tuulet likutelleet.

Hilkka oli saanut -kukkansa veteen.
Wiista. levisi. huoneeseen heikko, Hm-
min ja tayteliinen tuoksu, joka toi ais-
timuksen kypsyvasta rukiista, auringon
paabteesta. ja heinasirkkain sirinasta.
Hain oli
nuksen.ohi kyHille johtavaa tieti.

“Antero ei ole vielakdjin tullut’’, sa-
noi han hiljaisella ddinella.

Kerttu oH vaiti. Antero tuotti nykyi-

all Ma oh

sin huolta. heille kaikille: Hilkalle ken- |:
tres enimman, vaikka. hin sta vahim--

man niytti, Hilkka piti Anterosta, sil-
la hin oli kaunis, hilped j ja huimapdinen
ja aina Hilkalle hyva. . Niin, ol: silloin,

ennen kuin tuli sellaiseksi kuin oli nyt. -

Mutta pian Hilkka muisti oman

" aslansa:

**K uule, ‘mini puhelin Ssken isin
kanssa sielld peilon laidassa”, sanoi han
tarkastellen muuatta ruiskaunokkia, jo-
ka olt vaal eampi muita. _ |

“Anterostako? Alita han sanoi?”

“Ei, vaan.... Kuule, mita sind sa-
noisit, jos mind Lihtisin kotea pois —
kaupunkiin?”

Hilkka pidatti hengitystain odattaes-
saan, mita Kerttu sanoisi. Tami kat-
sol oikem . kasittamatta:

“Mita sing sanoit? Katoa pois .. .?
Pitemmaksiko aikaa?”

“Niin, oikein kokonaan.” Hilkka ve-
ti tuolin poydiin luokse:ja-jatkoi kiiret-
sesh kuin peliten Kertun lihtevan pa-
koon: ‘“Katsos, isi. tuntuu ajattelevan
etti minun pitdisi. koettaa onneani jos-
sakin muuaila .. .- Hin sanoi, etta voi-
sin yrittéa kauppakouluun.”

Hilkka katsei- arasti ‘ja pyytivasti
sisareensa, mutta. hiinen. ilmeestifin ni-
ki, kusnka kokenaan tima ajatus oli
hinen mielensa kiehtonut. Kerten suun-
tasi haaleahkojen. silmiensd katseen. ik-
kunasta ulos ja teki ajatuksissaan ret-
ken taaksepiin ja katseli mielessian ku-
luneita kuuttateista vuotta. Hain muis-
ti ensimmaiset raskaat ajat didin kuo-
leman jalkeen, vastuun sisarnksista ja

sessa Euluneen nuoruutensa. Hiinelti
el kukaan kysynyt, halusiko han ehkd
pasta Kaikesta tasta, heitt&a isansi,
nuoremmat lapset ja koko taloudenhoi-
don silieen ja labted etsimian itselleen

Lauantaina, ;merraskuun, a paivana, 1957

jiinyt. katsomaan. aittaraken-.

_pulaan karatessaan itse tiehensi.
_hen teki miei nousta ja tanssia ympari

_ aavyistamattoman

.  maan muutaman kierroksen ympari.
koko talouden huolet, tydssi ja aberruk-

Kirj. Annikki Sankari

helpompaa ja | mukayampaa elimi.
Totta kylld, han et. ‘tullut sit. silloin

itsekian ajatelieeksi, kavt kyin ‘itses- |
(tian, etta han asettui didin tilalle. hika
han ollut suurestikaan. kapinomut hi- .
_ koillessaan leipomuksen kanssa
massa tuvassa sill# aikaa kun muut.si- -

kuu-
sarukset ilakoivat joen viileydessa. Han

separol maitoa, kirnusi. ja keitti ruokaa.
Jsi tuntui pitivin itsestdan. selvand,

toisia hint# auttamaan.

. Kerttu katsoi Hilkan sivukuyaa ti-
man -epivarmana ja jinnittyneena odot-_

taessa hanen vastaustaan. — Ehks hin

-sopikin:paremmin johonkin muuhun >
kuin maalaiselamdan, tuollainen hento,

hieno ja herkka? Itkee, kun vasikka pi-

tdi teurastaa, ja pilloutuu kasvot val-.
koisina ja kadet yapisevina, kun pitiisi_

teurastuksessa verta sekoiita-
maan. Hin on kaunis — mutta muta
maalaiseménnan kauneudesta: lihoo. ta
muuttua kémpeloksi, kidet muuttuvat
karheiksi ja nivelistd paksuzksi. Aidin
nakoinen, mutta ilman didin outoa kih-
keytta ja Anteron rajuutta...

Kerttu tunsi Hilkkaa katsellessaan
taas sité tuttua hellyytta joka Hihenteli

didin rakkautta tyttareen, fa: toivoi, et-

menna

ti eldm# kohtelisi haint# paremmin kuin

muita ihmisii. Kerttu soi hanefle mie-

. Jella@in ttuon ilon, jota bin ndytti tunte-
Vall aavistaessaan uuden elamin aukea-
yan - itselleen. - |
hoa: Hilkalle jotakin hella ja kaunista

“Han ‘olisi ‘tabtonut sa-

ja nousta tuclistaan syleilemain -hanta,
mutta .tyytyi vain .sanomaan:
“Tottahan sinun ‘pit#d..menna,. kun

itsedsikin nakyy.haluttavan ja-isd sita.
‘tahtoo,.. Epdilen kylli, .etti. kaikkialla

on omat vaikeutensa ja pahat -. puolen-

paha ollaksesi.”

Hilkka sapsahti ja karahti kywumaksi
kuullessaan Kertun sanat. Han oli val-
mistautunut pieneen otteluun aslansa
puolesta, vaikka hanestd itsestinkin
tuntui kuin han aikoisi jattda sisarensa
Ha-

tai rutistaa Kerttua, mutta siimays toi-
sen juraihin kasyoihin hillitsi hdnet.
Stksi han suuntasi sisareensa kullanrus-
keitten silmiensd Himpimdn loisteen ja

‘sanoi tyyneytta ja arkipdivdisyytta ta-

voitellen:
. “Wsa- sanoi pyytavans’, Aapelin Man-

. taa vakituiseksi lypsijaksi, niin ettei si-

nun tarvitse enda kaydi typsylla ja- oli-
ij vahin helpompaa: Enhin mind vield
pitkiin § aikoihin tahdekiiin, sykeylla
vasta.7

-Hilkka - oli. ‘aimin: wuden ajatuksensa

lumoissa,; niin ettd hanen tiytyi paisti
» jobonkin, jossa. ali enemman tilaa. Han
_hausi nopeasti, pyérahti ympiri ja rien-

‘s] jucksujalkaa tupaan ja ulos. Piha-
. Inaalla tuli vastaan Lauri kadessiiin pol-
_kupyoran punainen sistkumi, jota bin

oli aikeissa paikata. Hilkka sieppasi
hantd kasipuolesta, pomnisti ja sai pahaa
veljensa pydrabta-

“Mind paisen kaupunkiin — kaupun-
kitn — kaupunkiin . . !?

Hilkka paasti Laurin ja lennahti sy-

reenipensaiden taakse keinuun, jonka

han = heilautti Kilvaasti liikkeeseen jat-

kaen lauluaan.

wr

. keastaan |‘ enda -haluttanutkaan :
helteeseen hikoilemaan, -kun nyt-kerran
* piikakin sal pyband:hetken: olfa.varjos- ~~:

sa ja lepailla, _Mutta han ‘el -iljennyt.-

‘Hilja.

‘musta aikaen .

Lauri katsoi @listyneend sissrens, ~ ...

jaikeen, mutta kun tuoliaiset purkauk.

set elvat olleet outoja Hilkalle, humahd - cs

han ajattelematta asiaa sen pitemmi.
ta, meni tupaan, oftti nurkkakaapista
korjausvdlineita ja palasi pihamaalle.

Hin kaveli kaiven luokse, nosti yetig ..-.

sankoon ja pumppusi renkaan ilmaan
tayteen alkaen tutkia sitd veteen uno. ~

- tettuna. Lauri off rauhallisen: ja hivane

tahtoisen nakéinen. ja. jotenkin sopi ty.
min hyvinvoivalta  niyttiviin talon:

sunnuntaiseen pihakuvaan, Diin etta ait-

lemaan hanta. Tai ehkii® han olisi kat~

sellut muutenkin.

: tansa. kynnyksella istunut palvelustytts .
‘Hilja Jaski Jehden syliinsii § ja jai katse.

Hilja: mietti, ‘kannattaisiko Lahted jo, :

levedsuiseen pulloon | asetettuina. ‘Hain ©

Jaskosteli lehden: ja mietti hetkén Taa- .

pien hajamielisesti kasivartiaan,

‘Lauri otti renkaansa ja Hibti karry bil. e a |

teriin, Hilja nousi akkid, pisti kengat ~

jalkaansa ,silitti -cukkaansa. haljenneen | a
a
nenkin, polkupydrins’ oli karrylliterissa _

“as rad

peilin edessa. ja. lahti portaita, alas,

ja nyt sopi lahte’ ajelemaan,
Hao. tuli viileaan vajaan.

ja kulki hanen ohitseen vaistiien hinta
liioittelevasti ja meni vajan . periille,
missé Laurin pyors olf ylésalaisin hdnen
OMmansa vieressa, ,

“Ottaakoa Hilta "pyériinsi2” dysyi
Lauri vilkaisten tyésta@an. _
“Niinhain mind arvelin. Lahden vie

maan kaivolie — tai ei —-hinhin voisi -_
menna muuttamiaan. vet kokilleen, jot,

ett han sai aina olla tyossa ja toubus- _ ka nuokkuivat paydalla aitan hamaitdssé: - a

sa, aamulla ensimmaisena ja illalla vi- .
meisend. Lausuihan -isd. joskus buitta- .
vin sanan, mutta ei juuri Roputelut |

Lauri ise - :
tui tahkella paikkauspuuhissaan, ja Hit

han ajelemaan —— vaikka tuoune ranta- --

tielle, kun on ndin kawnis ilma
Hilia woisena siita, etta Lauri‘ aloitti
keskustelun, ce

_“Varokin koskemasta ‘siihen. TAiNUN -
— 18k potki niitd ruuveja bukkaan!”’

2. yastask :

Hiljan naama vendhti. Hants ei oi- |

dahtea .

olla ottamatta, peruutti pyoransi. varo- -

vaisesti ove - kot pysdhtyt ja. Koettell
renkaita,

“Tani jItana an tanssit lavaila”, ‘huos

_Mautii han. obi mennes.
5a, muita et taitais! varsinkaan juuri si- |
nulle alla aina helppoa tamakain elf: |
ma. Ja padsethin sielta takaisin, jos on

Lauri ei ‘vastannut,
| “Olisikohan mennd sinne . ..

“Mikas siinad ... Sopii menng.vain.”

?” jatkoi- -

_Hilja nyrpisti nendansa Ja talutti pyo- :

keksi seisomaan: | gees
“LahteekS Laurt?” aiatits

- “Mistipd sita nyt vield tietaa™. andi.

Lauri kiinnostumatta ja katsettaan-ko~

hottamatta. |

pimennat valon‘,
Hilja labti niskaansa keikauttaen: |
“Mokomakin .

"! mutisi han sijoit- -*

taessaan haluttomasti levedta. takapuol

taan polkuptyoran satulaan.
* a: =

Helga, Vanhankartanon -tytir,. seisot--

tana helteisena heindkuw) sannuntaina

-kotihaan kunnaalla. monibaaraisen: pih--

lajan runkoon nojaten ja katseli. joen
tormadlia olevaa kotitaloaan-.
Paiva oli. valjennut: - “gamanlaisena

‘kuin moni muukin. sunnuntai-:ehka vi-
hin tavaltista -kuumémpana ‘jo heti ea-_
Mutta mikidn-ei anta- ——

nut aavistaa; minki kauhean tiedon ta-
ma parva mukanaan toisi.
Lauri oli maitoa viemdssd ja toi tulles-
saan postin ja Ristu-veljelta kirjeen, jo-
ta jo oli ebditty odettaa. Hin hymyill.
levollisesti ja ystivallisesti kirjeen an-
taessaan:; han tunsi leikkitoverinta ka-
sialan, mutta ei kai kiinnittanyt buo-
miota siihen, ettd kirjaimet olivat epa-
tasaisia ja kuin horjuvia. Saattei nah-
dd, etta kuume ja vqimattomuus olf va-
pisuttanut siti kitta, joka ne oli pit:
tanyt.

— Tuo kotitalo tuossa — onke sil-

“Mene -pois. siita. ovelta, —
lisist hin. -Hreasti. .. -

Torkkolan —

+

. . "
. . 7 . .
eee eee ee 7

1 ee rer ss ut eee _ +
a2 Fr es Pee od Oo oe ee . — i!
PT. weir Eee eg he om oe ee Ba. omen yee og 1 . . .a . - -4 1 - cnn iy » ped F