mo 7 oi . 1 » , . = has a : 4 a - ke J 1 | i. 1 . Te ‘m Ir . Tae .t 1 . a 45 1 ry . — th ad . -_ I mu at . Poage er ce oor ha > "a iar “i. wt! Fi ae VE rf Lm Tr a “f he ; a ay hp a7 7 il i. | t Wy ; “¥ : aE - "nt ay _ fo: we . at fo ba | , . | | 1 . - . al er =" mL ; . r oa rk Ik o ; ie . = 8 . ma in = r .. ‘om os — 7 = 4 i ae - ae ! . wee Le | a 4 ar ne a ' rt =. t. es Lo! we a Ft. uF a. = oe a ae ; a re = t oe lo r 1 + ¥ c. soot, . e :For. re me . i oe 1 5a . or i ow . ; . er ed . it : rr, . roy a eo 7 a i "a ! . “al t wd. = oe Le f] u . 1 . al om oae “7 er my ee eo | ' Ce 1 " . ned . " tote ee! =. ay, ra ‘ha ee J hy : ' is .. : ee i " me ' . ro ae a ‘hia "a — 1 . O° =" Ton a ae sn io: “ oy a ". ra | a ‘6 1 =" a ‘ _ . i 7 "he zt ory . wae 7 k “po aed . . uF, EI uf "aa Ln .¢ we, Tt vii ie “ee =: a 1 1° na “1-, Py _ Rou ie, ! | “ea. “ yp : mtos an ari . ae . . "J i] "La : ‘a r . . vias ' r . l 1 “. dig Tn, ‘lh . . ho, aD [tte it rat ont rr “eg . boa 1 wa . -_ wea! Ss . L ‘. ane a TT, oe . " : 7 * er coe pe nc ee oe woe .ih i” a SS 7 a £ fey “ "on = - 7 “me ora. 7 r _imbaee., “af ' eee ar ee : Moye: Ay - . ag' lt rola wt ei eo ee . eth cche - iT tet . . a 1 t n ; "Te Et ee lo, . Ty [ , ee an 1 casa . : ne L "s al ry 7 rt _ wr el 1 . ae | aw I kunsa, missd oli pienen pienii gilkkuja. Hin of levithinyt.sen vude-. 4nalia ja ottaa oppia. Jatioa, Meidit patastettiia vaunuihia, Jol- fakin meista bvbtiin vasten kasvefa, sun cimme voineet sanoa heille, missi met- din miehemme tal sulasemme ofivat, olivatke edes cHivien joukossa, silki em- me ollect nihneet heith vukkothin. Sitlen meidit marssitettiin tuttlle tyéviientalolle, Kuului huuteja: “Kaunis paraati! Alissi on pimalip- pune?” Lupseat niiyttivat eloisilta nahdessaan Radun varrella seizavien joukossa enti- sii Jeikki- ja houlutovereitaan, mutta Ron lepsempme Beiluttivat heille kisi2an eivdtkhii snanect vastausta jalleennake- misen iloonsa, niin he tunsivat, etterviat ainoastaan hurtat heitii vieroksunedt, - voan heidiin lapsuustoverinsakin. “Adit pahaa me olemme tebneet?” askertel Josten aivorssa. Tyovientalo, missi lapset ennen olli- vat Ihanneltittclaisina temmeltancet ur- Geilussa ja leikeissl, sekii szaneet oppia tyivienluokan taistelun alliuaakkoset, ‘Guntul dapsist2 aivankuin olist tags tul- iy jonkinkkiseen kasarnaiin, siH8 sich Gli jo enmestiiin tungokseen asti: poker Isisnaisin ja lepsia. TLapset riisuttiin fa Jutkiitiin -entisess ravyintclainuwoness- 7 _ . Kahnen piivin kuluttua meilie. sanot- Hin, ett sneldit armabdetaen niith li. “nunotianatts, joldet simet hietaan: haluttiin twttia ~ aperista, kosko heith fist, Seuraavang pitviud os palsihin. vapaiksi. Qiinne menné? E.uiike on. Catinme. ja pldstivitki meith wvuokra- usuntoomme? Lihdirame eri suumilie, untta, tuntemaionia Lohtaloa koliti... M3 ‘rt " “Pieni on tiimi-huone meaille; neljal- de fapsctleni ja: minulle, mutta onhan edes [atta plamiie pial. o aiissEk han se lapset taas viipyviit?” Quokaisi Helvi Vaaramo meniessiin sisdile, Huene off atha tiynnd entisen hodin Halustoa ja osa oli keilarissa, Joka al- nowan ou jyaty loima “Takavarikeity’, Niitii sai hiyttiil, mutta c: mueitaa to- Tosia pins. Helvi Vaaraine oli alkatscn- mn PRIVEE ottanut immoancessa vaate- siiligsli pundaisen willamiusliinisen pri- yalloisia ieelle ajatukselfa katsella. sith, ssisite. siti haksi pienth wyitiripukna halidel- ie vanhemmalle tytiirellean, AliMe ja Helylie, aiatellen ottan san. aumulla wiuakaansa. ~—- Adiathustanhan kotil:au- punkini kautta Hololaan ja Hithy sen siskolleni. joka siith tekee lapsille puvut. ‘Mighet, jotka takavarikoivat tavarat, Habivat tuon puvun. Tomen neisti $a- di: “Tuo puku pysykuon poissa pail- Gihae, se cole nyt motiviri.” . Alics olf vetiinyt suunsa iikedsti hymyiya. Tieivi nywuisti atan, jojioin Rail nyp-. i pukua valniiksi Kasrlon hantahii- sii, — he olivat ailoin vapeita, mutta “yt ikuttin lupalipuilla, | _ . Kaukana hotea iitintelee: rales. LHs- Bagh, Re ee te ee ne eed iments. Saima ou itse atikaromut gnatiausest, sitamut. tmidet ja Raitest. mionenaista agaa pit tehdi, eth) vai. Raton. Hinen lusnaan olen joku vue- si daihaa sitten jo kutonut. Loinpuut cvat myassin. Olemme tPimetelest, Buinka bin on ne tchnvi, mutio sin te- mee iise, AEA Neuvod tolsta. EY Wivivne montz, joka tietiisi, minkilgiset “useet” n@ ovat. On Aywe nuortenkin katsea Afinulfia yGisi te- kemutha, mutta ossan antaa tydle ar- won. Patoia jaardeja on jo maitea rl fa Eucetiu ja kestivat ma vielikin pau- Ruitta, UEko tulee kaupungista ja tyitti hou Tuasta, doten lopetan tai kertaa. toiveen — hyvad lykkya Lickki-lehdellemme. Syys- rvelwivksin: SABOAMAS ¢ SESE § : “gyyrii’ nikGinen. yt ‘Lymyilyttaa, mutta a1 Vvalita, silla isaé_ uvittea kun pidat hinté veliultans. .~ Mutta saahan isi.taas stiteia joskus nave - Hin uneksi olevansa tydviienfa-. LAUANTAINA, LOKAKUEN Kilpaliivjortus. ae F “Pury” aCe. 7 SO 3 "\/ + o ¢ : oo of “ ye : oi, dikdd ampuko! 2) | : OCHES WHWE jolla tekemiissi valmisteluja [Kaarlo ti aii on mys airneena saatiuessa.” Vuolteen huutajaisia vatten. Nautajai- cek ovat Auomenna. FPaljon on tullut amattiyhdistysten michia, punakaarti- laisia ja Thanneljittolaisia (Sosialide- mokraattinen Jasten jarjesié). Padtés on tehty, missa jirjestyksessit kuljetaan, kaikki tletivit paikkansa surusaattues- sn ja joukot rientivat koteihinsa. [kku- uasta kuuluu Sin: “Is, on hauskaa, ettd tulet kotiin. Ai- {i meni teisten kanssa saunaan ja mina ia Aiiisu-kisse olemme vain kotona. Isd, tuletke sind surusaattuesseen?” “Miksi kysyt, tietysti ja muistakin sind, villivarsa, olla aisoissasi.” Onerva katselee ishans# ja huomaut- taa: ‘tsi, kylEi mina osaan. Ejlen Than- neliiton koulussa Lumpeen tati neuvai, kuinka pith kivela. ‘Iatsos niin”, ja Onerva kulkee kuin pylvas.. Vaaramoa naurattaa ja hdén vetda tyttonsii syleilyynsd, mutta’ “samassa | tytic velaytyy pais. | “Wsi sink gina kivelet nopeastt, nau- rat ja huudat ihmisille paivad. Huonten- nis sitiwei thytyy olla ivy “Voi lapseni, sind pelkat, atti en ole raa? ‘Tulechan tiniie Hellen, tte saan sinta katsella. Olet oppixut paljon ‘ny- vii jhannéliitossa, vaai Bith on mecille | myéskin opcttanut, sita sind ét tleanyi. Aiti sdnoi, ettél saa situa kivgata iur- hilla kysyinyksilla..~Gnko -sinulla ko- vasti tydtd, isii?”’ "On, lapseni”, myintad Vaararno. “Alind: sanon vielH jotain, Timid me Thonneliittolaiset menimmée Lum- pes tadin skanssa hakaan i jokainen sai kathkaista pienist? minnyisti: oksia ja sitteh ime marssivime talolle. Valka- man seti oli tehnyt vanteen ‘ja Lumpeen titi dnittol sen ympirille vihrean pape- mn, «=Siskojen, minun ja kaikkien mui- den lasten minnyncksat thi site) kiinni Vantcerecn ia pam ftulpeane;a viliin. Sits tuli niin Katinis, suuri seppele, Se- dit veivadt sen kellariin ja tipsuttivat veita sen PAaHe. Ge pidetiiin hellarissa huomiseen .. 2” “Onerva, Gnerva, vedihan. valilig henkell, atti isihin saa santa, etHi ii Ben fartyy nenns.” Onervalle tulee hiire. “Odotehan, ish, tule hemavin puolel- It, THin Riytin jeiaim. Suhen ei saa hosheg ja -vaatekontiorissakin on Jo- tam uuita.” : : Vaaramolla on klire, mutta hin seu- kaa tvitestiin Eamariin, jossn Onerva: esoittaa levedii paraista Seppeleen suru: wwii. “si; Gis hoske shen, inti Banec’ seu hnomennna seppelecsces ja Ranet walit- tun laskemaan senpele Rasrle-sedin haudalle”™, supattetce Gaervas Vearamo ej helli sanog tyitisellean, otth hin son: tietad, “Nostahan, ish, tuo henkari ja vedi st ulos, ntin miei fidin wuden prnaisen PUVUN, JonKS Bin panee nbilleen, Reili- ‘fatt teki gen, So on alin baunis Hidin res |e 43a, onko a1} Kaunis?” “Qnhan toka ta hyvd Gili bin en. Sik- Si HIM acen sinun isasi. AFutts simtita eivat Iorut lepu, pubu sitlen toistei. sil 13 istin tiviyy mennd. Sane didile. ets en tule ouin kuin awihive’, sansa \aaramo taputellen tyttisensii poskeas }a netlaen inet orkealte jlmaan. - Vaarame menee jo Kaytival, hua. Onerya buutas ikkonaste: ‘“Kuule, isi, ming “anohdin' sano) et. rs PAIVANA, 195d. ‘Minua nyt wibin “Hyva, hyvi, entiis muuta”, vastailee Vaaramo jatkaen matkaansa. “Ei qmuuta, mutta diti Jaittaa Halla paperirnilat meidin hiuksiimme. isa, heita lentesuukko, mind heitan sinulle — oikein suuren”, ilakoi Onerva riemuis- saan, “Ota kiinni, taal tulee suukiko”, roo Vaaramo lahettaen Tentosuukon, ja jo- hon vastaus heitettiin kaksin pikkuka- sin. | | : mn = & “Voi koska, vai eika koskaan timi Iy- myileminen Joppuu”, aannahteli unesta herinnyt Vaaramo saunan vintin heinis- ci, “Voi taivas, minusta tulet hullu, jos tata viela jathuu kavan. Kummalli- nen tue uneni, mindhdn olen elanyE sen kerran. titi suurl surtijuhia, kaikki pitivat 4- nesti, WVaimoni laski seppeleen yhdessa- nuoren Taanneéliittolaisén kanssa, Muis- tan Japseni, Kuinka he vilkuilivat ‘mi--- Alin, etth nainkd mind didin. laskevan sippeictta ja Onerya oli: niin “tyyrin:” - ndkjinen. -Ovatkoban ‘térveita? Gien + ‘varitta, ettd he miuistavat i isda ja Kayvat _ : enka asemalla vastassa’ : Mitenkihain inahitaa: alla heidait take * steontulonen? Tuniieit ' Hélvin; kyllé han: keinon. leeksit ja. onhiari- hiv -jo pie. - festa o eitanut tviGt auttainaan itséean- askarejsa. Ei thaakelsia’. sunnuntaina, ellei viikolla tehnyt tyGasuuttaan. Ky!- la suninuntaiaamiusin kil fupatiista, Klin iytét yheesti suusta. vakuuttivat -: didille tehiéensd iyornsd.- Ja aitahan he palkan saivat. Mutta nyt, onkotan hell li edes leipaa? Mitahin: Hela tekee ja. - - Saioaut. puuhaileé?” “ i 40 Ei osainnut eita vaimonsa aiatukset olivat mydskin juuri kiertanéet tucssa punaisessa pri- Vussa. Hin oli pannut puvun matka- laukkuun, kun kuuli Alin ja Helyn 35- net. Han menirappusille, “Alksa tuike sishlle, kampaan Helyn tukan ja sind, Alli, avkaige lettisi ja Naittek6 OGnervaa? Eampaa tiiki:asi. funti sitten hin tmeni Lean kanssa Mantyhaen santakuopalle pain.” “Emme nihneet, mutta menen kat- somaan, kum kampaan ensin tukkani”, sanot