Kalevala lasten silmin — Tassa hiljan Petroskoissa Kullervo. Alla Andrejeva. 13 v. julkaistussa ‘Kalevala’-laitok- sessa on runotekstia suomen ja venajan kielella ja runsaasti kuvitusta, Alkusanat siihen on kirjoittanut tunnettu ‘Kaleva- lan’ kuvittaja Venajan Federaa- tion ansioitunut taiteilija Mjud Metsev ja kuvitusta kommen- toivan loppullitteen petroskoi- lainen taiteentutkija Jevgeni Kalinin. Kaikki siis on kuten kuuluu olla vakavassa julkai- sussa, Mutta sittenkin kirja on epdtavallinen ja ainutlaatuinen. Silla sen kuvittaja on Lapsuus, mika ilmenee heti kirjan_ ni- mesta: “Lapset kuvittavat ‘Ka- levalaa’. Tosin nimi olisi voi- nut olla runollisempi kuin nama alaotsikoksisopivat toteavat Sa- nat. Talla kirjalla on oma synty- matarinansa, jonka J. Kalinin kertoo kommenteissaan. Kale- valan taydellisen painoksen 125-vuotsjuhlan merkeissa Petroskoissa toimivan lasten taidekoulun opettajat ottivat ohjelmaansa Kalevala-aiheita. He kasittivat taman tehtavan tarkeyden ja vaikeudet eivatka tahtoneet, etla sen layttaminen olis) muodostunut vain juhlaan liittyvaksi ajankohtaiseksi toi- menpiteecksi. He ottivat varteen senkin, etta nykyajan claman riennoissa ja rytmeissa kasva- vista lapsista kansanrunoissa ilmennetty muinaisuus vot tun- tua liian oudolta. Heidén ty6n- sa oli suunnattu ennen kaikkea siihen, ettaé Kalevala-aiheisten kuvien parissa ahertavat taitei- lija-alut| oppisivat tajuamaan muinaisrunon kauncuden ja na- kemaan sen vareissa ja piirrok- sissa,. Ja tama tyo kantoi naky- van hedelman, josta todisteena onkin taidekoulun opettaja V. Polakovin valmistama alkavi- en taidemaalareiden aikaan- saannoksia sisaltava julkaisu, Kun aikuinen ottaa taman kirjan kasiinsa ja alkaa selailla sita niin ensimmiéaisena tunteen- imaisuna on tietenkin lammin hymy. Ja vaikka ensi vaiku- telman aiheuttama tunne ja lammittamaan mielta, kuvitusta tarkkailtaessa syntyy ajatuksia, havaintoja, johtopaatoksia, jot- ka auttavat nakemaiin tassa kir- jassa enemman kuin mielen- kiintoisen ja epatavallisen jul- ~ kaisun. Mainitsin kuvittajan yhdella nimella — lapsuus, vaikka si- sdllysluettelossa on lueteltu la- hes puolisataa tekiyaa, joista suurin osa on edustettu yhdella kuvalla, vain muutamat kah- della. Pitaisi puhua jokaisesta kuvittajasta erikseen, mutta koska se tuntuu taman kirjoituk- sen puitteissa mahdottomalta. en mainitse kenenkaan nimea. Mutta kuitenkin.... Mauten erilaisia he ovatkaan, nama ‘Kalevalan’ kuvittajat! He ovat eri-ikaisia ja tama ikaero on joskus hyvin tuntuva, Onhan nuorin heista kymmen- vuotias ja vanhin jo vuisitoista- vuotias. Siksi viela taysin lap- sellisten kuvien rinnalla tapaa maalauksia, joissa vol selvast havaita jo tietoista pyrkimysta itsenaiseen ilmaisuun, taidekei- nojen etsintaan, He ovat erilaisia jo taiter lyapersoonallisuuksina, vaikka (ita kasitetta on kaytettava tel- ni-ikdisista kuvittajista suurin varauksin, Mutta kun vertailee samanaiheisia eri tekyoiden ku- via nakee, miten kukin kuvitte- lee omalla tavallaan kuvan ai- heeksi valitun kansanrunollisen hahmon, Kirjassa voit nahda monta Ainoa. Louhen tytarta, Ilmarista, Vainadmoista, Kuvaa- miskohteen valinta, sen tulkin- la, vari- ja kompositioratkaisu kertovat meille kuvittajan luon- teesta, kintymyksestaé. Yhdet ovat romantikkoja. Heille *“Ka- levala’ ja sen sankarit ovat en- nen kaikkea tarua. satua: he tahtovat kuvata Louhen tytta- ren kaunottareksi, josta vol sa- noa: ae ae reef bam ars : Sag nt Kagel pT Awa oe cP ete gee Ff. Posva PiPPthate yoy m < fos nt ty epes ies pas ey a Sap yee Cian Pep iy yey : Toiset hahmottelevat kuvattavansa henkil6n maalli seksi ihmiseksi ja Louhen tytar esiintyy heidan kuvissaan taval- lisena kylaneitosena, joka an- netaan vakisin miehelaan ja jonka surullinen haaitku on pan- tu sointumaan jopa niin realis- tisella taustalla, etta katsoja na- kee sind kirkon kupoleineen ja risteineen, Kolmannet etsivat symbolistisia ilmaisukeinoja ja heidan suunnitelmiensa eksp- ressiivinen kuvaannollisuus syntyy kontrastoivista vareista Ja jyrkista linjoista. Neljannet viehattyivat dekoratiivisiin rat- kaisuihin ja useita heista on kiinnostanut tassd mielessa kansanrunoissa ilmenevd4_ et- nograafisuus, J. Kalinin koros- taa mm., etta taidekoulun oppi- laat perehtyivat museon kan- satieteellisiin kokoelmiin ja jo- pa maalasivat ennakkotdina et- nograafisia asetelmia. Ja viela yksi mielenkiintoi- nen havainto. Tosin jo luke- mattomat kerrat aikaisemmin tehty. Pojat ovat poikia ja tytét tyttGja. Tama raja tuntuu ku- vissa hyvin selvasti. Jos tyttdja kiinnostavat tassa iassa sellai- Set alheet kuin kosinta ja anti- laan elamykset, niin poikia tal- laiset elaman tapahtumat eivat nay likuttavan eivatkd he viela nay valittavan Ainoista ja Poh- jan immeista. Pojat kuvaavat mielellaan Lemminkdaista_hir- ved huhtamassa., Ilmarista sam- poa takomassa. Kalevalan ur- hoja Sampoa saamassa, Nain ollen tama lasten suorittama ru- nojen kuvitus on antoisaa ai- neistoa taitecllis-psy kologiselta Kannalta. Lapset ja kansanrunous, Tasta aiheesta on kirjoitettu tut- kimuksia, on puhuttu ja vaitelty, mutta aihe on yha = paivan- ¥ polttava. Tuskinpa loytyy. sel- laista lasta. jolle ci olisi luettu varhaislapsuudessa Saluja ja jo- ka e1 olist alkeisluokilla itse lu- kenut useita nista uudelleen. Mutta toisin on sellaisten laa- jojen ceppisten kansanrunollis- (en teosten latta kuin esimer- kiksi “Kalevala. Alaluokkien oppilaille ne ovat viela vaikeata luettavaa. kun taas ylaluokilla ne saatetaan ohittaa kasitta- matta niiden tatteellista arvoa, Kysykaa keskikoulun paastok- kailta, kuka heista on lukenut ‘Kalevalan” tai ‘Hiaan’. harva vastannee myonteisest. Vall- tettavasty metlla er ole koulu- laisille tarkottettua “Kalevalan venajyannosta, vaikkapa sellais- ta kuin svuosisadan alussa Granstromin kaantama ja jul kaisema “Kalevala laitos. Ehka alist tarkoituksenmukaista laa- tia Beliskin venajannoksen poh- jalta cepoksen Iyhennelma lap- Sille. Karjalassa. “Kalevalan kou- seuduilla. “Kalevala’ tunnetaan tietenkin paremmin kuin muu- alla. Mutta meillakin kiinnostus saattaa rajoittua sihen. etta annetaan Kalevalan tai Sam- mon nimi elokuvateatterille tai kirjakaupalle. Mutta miksei voi- taisi jarjestaa tasavallan mitas- sa sellaisia toimenpiteita — eika ehdottomasti vuosijuhlien merkeissé — kuin esimerkiksi koululaisten ‘Kalevala’-aihei- nen piirustuskilpailu tai *Kale- valan’ runojen lausuntakilpailu, Varmasti tasavallan kouluissa ldytyisi nuoria kuvataiteilijoita, jotka pystyisivat mittelemadn voimia Petroskoin taidekoulun kasvattien kera. ‘Kalevalan’ osuus lasten es- teettisessa kasvatuksessa voisi olla suurempi kuin se on ollut. Fika vain esteettisessd vaan myos patrioottisessa ja inter- nationaalisessa mielessd. Ee- poksessa elava muinaisuus aut- taa koululaisia tajuamaan ns. aikojen yhteyden, ne katkea- mattomat siteet. jotka yhdista- Val meila esi-isiemme maail- maan. “Lapset kuvittavat “Ka- levalaa’ albumin. tekijajoukko on monikansallinen (ainakin sukunimista arvaillen) ja kun venalainen tat ukrainalaisyn- tyinen tyttO tal poika syventyy karjalais-suomalaisiin kansan- runothin loihtiakseen niiden kauncuden piirustamassaan ku- vassa. saa han kosketuksen toi- sen kansan henkisiin arvoihin ja vol sanoa tuntevansa karjalaiset ja suomalaiset paremmin mita ennen, Mrad Metshev, Varnamotnen, 1969. Monet ostavat taman kirjan lapsillcen lastenkirjana ja lapsi saa mahdollisuuden naiden ika- toveriensa kuvien kautta kurkis- laa ‘Kalevalan’ — runolliseen maailmaan. Niiden herattama miclenkiinto saattaa olla sysa- yksena vakavan kansanrunou- den harrastukseen. Toivotta- vas) opettajat. lahinna kirjalli- suuden. historian ja piirustuk- sen opeltajat, tulustucssaan la- oe or % SLi: te Reig G peg gee 4g Kullervo. Marina Loginova. 13 v oe. “Sigg \S <, a ~ han kirjaan muistavat Albert Einsteinin sanat siita, etta ilo nahda ja ymmartaa on ihanin luonnonlahja. Heidan kutsu- muksensahan on kehittaéa tata luonnonlahjaa ja heista riippuu myos se, etta heidan kasvateil- laan olisi ilo naéhda ja ymmar- taa kansanrunouden kauneus. CVaka vanha Vainamdinen, laulaja ian-ikuinen, sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse hope iselle maellie, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa * kaanti kayran polvillensa, kantelen katensa alle. Sanan virkkol, noin nimesi: ‘Tulkohonpa kuulemahan, ku e: iene ennen kuullut loa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!’ Siita vanha Vainamdinen alkoi soittoa somasti hauinruotaista romua, kalanluista kanteletta. Sormet nousi notkeasti, peukalo ylos keveni. Jo kavi tlo ilolle, riemu riemulle remahti, tuntul soitto soitannalle, laulu laululle tehosi. Helahti hauin hammas, kalan pursto purkaell, ulvosi upehen jouhet, jouhet ratsun raikkahuivat. Soitti vanha Vainamodinen e/ ollut sita metsassa jalan nellan juoksevata, koivin koikkelehtavata, ku er tullut kuulemahan, loa imeAtimahan.