Sh Eke Rak SOE SESS ERS SS ENS SRR Ns — Lahteé metsain? Hullu keksint6? —Metsan mies on vapaa. — Kylla, kunnes nalka ajaa hanet kylaan. — Mutta meidan on pakko, Maarit! — Ei ole. Emmehan ole murhanneet emmeka varasta- neet. Haakon aikoi sanoa ha- nelle, etta my6s huoruusrikosta pidettiin suurena, térkeana ri- koksena, mutta han hillitsi kie- lensd. Huoruusrikos — ei, silta sanalta han tahtoi s4astaa Maa- ritia, Maarit ei kenties tiennyt, etta he olivat tehneet sellaista, mista laki vaati hdpeallisen ran- gaistuksen: vitsaa, raippoja, vankeutta, ehka mestauspol- kyn. Maarit puhui hanen sijas- taan: Haakon ei enaa saanut ajatella, etta heidan pitaisi lah- tea metsiin elamaan kuin villi- pedot. Sellaista saattoi tapah- tua ennenmuinoin, mutta siita oli kai jo yli sata vuotta, eivatka kunnialliset ihmiset nyt enaa painuneet metsiin. Rikollisia pakeni takamaille valttyakseen joutumasta kiinni, mutta talon- poika ja talonpojan vaimo, jotka eivat olleet tehneet mitaan pa- haa, eivat lahteneet viettamaan moista kurjaa elamaa. CSJ:n osastojen kokoukset CSJ:n Toronton Osaston | kokoukset pidetaan johto- | kunnan kutsusta Don haa- | | lilla. 957 Broadview Ave. | CSJ:n Vancouverin Osas- | ' ton kuukausikokoukset pide- | tain ukrainalaisten haalilla | ROS E. Pender St., jokaisen > kuukauden toisena sunnun- taina klo 12. Kirjeenvaihto | E. Pender | | osoitteella 805 | St. Vancouver B.C. Puh:254- | 3436 tai 255-1415. Sampolan ikinuorten ti- | kuukauden joka | toinen keskiviikko. Joka nel- | | jas on omistettu kokoukselle. | klo | 12.30 1.p., 805 Pender St. E. | | laisuudet | Tilaisuudet alkavat CSJ:n Sudburyn Osaston | kokoukset joka kuukauden | i toisena maanantaina klo | paivalla, Postiosoite: P.O. | Box 354, Station “B™ Sud- | CSJ:n Thunder 1.30. oa oe | Bayn | Osaston kokoukset joka kuu- | kauden toinen lauantai klo — Haakon! Ala puhu siita! Nyt Maarit oppi tuntemaan, etta Haakonilla oli levoton mie- li. Sen takia han, Maarit, ym- paroisi hanet levollisuudella. Ja hanen suunsa_liukui Haakonin suun yli. Se oli kuu- ma naaraan kuono, joka tiuk- kasi vilvoitusta. Maarit karkkyi Haakonin hellyytta, kerjasi ha- nen syleilyaan. Ja han halusi tietaa, mika Haakonia vaivasi. Eiko han, Maarit, ollut hanelle kylliksi? Rakastihan han Haa- konia. Mita muuta Haakon toivoi? Eivatké he nyt voineet olla ikityytyvaisia? Minka tah- den he heti juoksisivat metsaan, kun kaikki oli hyvin? Jos he varoisivat ilmiantamasta itse- aan, niin eiké kaikki olisi riitta- van hyvin. Omalta kohdaltaan Maarit toivoi vain, etta tama autuus sdilyisi — etta sita kes- taisi. , — Etk6o ole nyt tyytyvai- nen? Haakon antoi hanelle vasta- uksen. Han tunsi aivan kuin Maarit. Maarit oli hdnelle, kylliksi, taytti hanet — han el kaivannut hanessa enaa mitaan. Mutta hanelta puuttuisi huolet- tomuus ja omantunnonrauha, jos han jaisi kylaan. Han ei voinut katsoa Paavalia silmiin. Sentahden han halusi, etta he tekisivat itsensa vapaiksi — va- paiksi muista thmisista. — Ja muista: mina en jaa sinua! En jaa! Sen Haakon oli jo sanonut. niin etta Maarit tietaa sen, Han haluaa nyt vain Haakonin ta- juavan, etta) Maarit rakastaa hanta, etta kyla nukkuu heidan ympéarill4an ja ettei mikaan vaara lahesty, Haakon on lian levoton, han kuuntelee omena- puun oksien kahinaa ikkuna- luukkua vasten. Ja kun aamu alkaa sarastaa, han puhuu Paa- valin hatusta, jonka han san- gynuutimien raosta nakee sei- nalla koukussa. Hatun nake- minen nakyy kiduttavan hanta. Han sanoo nakevansa sen alla kasvot, ja nuo kasvot kdanty- neet heihin pdin sankyyn, syyt- tavind ja uhkaavina. Mita hul- lutuksia! Tietaahan Maarit, etta Paavali onjo Ljuderissa kolmen penikulman paassa ja yhta var- masti han tietaa, ettei tuolla hatussa, ole mitaéan paata. Ei, Haakonilta puuttuu levollinen mieli. Hanen, Maaritin, taytyy antaa hanelle oma suuri levolli- suutensa... Ja Maarit kiihottaa hanta hellyyteen, kohottaa rintansa hanen ruumistaan vasten. Haa- ee “kon tarttuu nithin: nyt kukkivat rintojen mattaat hanelle. Ja han uppoaa noiden mattadiden peh- meyteen, tajuttomuuteen, unohtaa mita han asken vaati Maaritilta: etta tama seuraisi hanta ja lahtisi pois kylasta. Han oli tietoinen vain siita, etta mikali mies milloinkaan on o- mistanut naista maan paalla, niin tassa4 on hanen naisensa. He nukkuivat, he herdsivat taas, he sytyttivat toisensa ja paloivat yhdessa. Niin kului verikuumuuden yo, ja lopulta tuli Maaritin ihmetteleva, uu- punut laahatys: — Mita luulet Jumalan te- kevan meille taman takia? Sita kysymysta Haakon ei ollut milloinkaan tehnyt itsel- leen. Hanen uskonsa Jumalan tuomiosta ja iankaikkisesta ran- gaistuksesta oli loyha ja epa- mdaarainen, E1 hanen sukunsa- kaan ollut tunnettu hurskaaksi. Eras hanen veljistaan oli ds- kettain saanut sakkoa_ viisi- kymmenta taalaria siita, etta tuli puolihumalassa Herran ch- toolliselle. Han itse ei ollut moinen ajattelematon pilkkaa- ja, mutta hanta pidettiin kylla kylassa Jumalan sanan halvek- sijiana. koska han ei ollut kay- nyt ehtoollisella viiteen vuo- teen. Ja nyt han oli tullut avi- ossa olevan naisen luo ja ot- tanut hanet, pelkdamatta mi- {aan mita tamdan elaman jalkeen seuraisi. Eika han uskonut, etta he olivat tehneet itsensa syy- pdiksi iankaikkiseen kadotuk- Seen siksi, etta olivat seuran- neet suurinta haluaan. Mutta nyt ei Maarit saanut rauhaa. Se, mita han oli ko- kenut Haakonin kanssa, eros! niin suuresti hanen kaikista ai- kaisemmista kokemuksistaan, etta se tuskin voi olla luvallista ihmisille. Vai onko Jumala niin hyva Jumala, etta) ymméartaé hanen ilonsa, vaikka se on syntinen? Mutta minka takia han on luonut synnin niin su- loiseksi. Miksi synti on niin makea? Miksi se on voimak- kaampi kuin kaikki, mita Maarit koskaan ol: halunnut? Jos Ju- mala olisi tehnyt synnin inhoit- tavaksi ja iljettavaksi, han olisi kammonut sitaé. Sen olisi pita- nyt olla kuin hapantunut Ja pa- halle haiseva ravinto, joka pit- kan matkan pdéasta varoittaa th- Jarjestamme huvimatkoja Suomeen tana kesand. Nyt on aika tilata Teidan paikat. Autamme mydés passianomus suhteissa. MEIDAN HENKILOKUNTAMME PUHUU SUOMEA. misia koskemasta siihen. Sil- loin ei kai kukaan olisi tehnyt syntia... Ja huoruus on haijy sana, jonka Maarit oli kuullut saarnastuolista ja jonka ihmiset valista lausuivat.... Miksi kay- tetaan niin ilkeda sanaa siita, mita han nyt oli kokenut...? Ju- malan profeetat, Mooses tai joku muu, ovat kai keksineet sen. Tai ehka se on vain ih- misen keksima.... Maarit ei tieda.... Mutta han ei voi olla kysy- matta eikaé miettimatta: Mita Jumala kerran tekee hanelle ta- man takia? Ottaako han huo- mioon, kuinka Maarit ensin kamppaili? Muistaako han, etta Maarit oli kuitenkin hanen temppelissdan saadakseen apua kiusausta vastaan? Ja lukeeko han sen edes hiukan Maaritin hyvaksi? Maarit on hetken vaiti, ja Haakon kysyy: — Muutatko mielesi? — En....en... Vastaus tuli melkein huuto- na, ja Maaritin kasivarret kier- tyivat Haakonin ymparille niin rajusti, etta tama alkoi ymmar- taa: han oli herattanyt naises- saan eloon voiman, joka tahan saakka oli uinunut, -—— En kadu milloinkaan...! Ei, Maarit ei voinut tuntea syOksyneensa turmioon; ylen- netty han oli ollut, hurmioon kohotettu. Ja jos han kerran palaisi helvetissa taman takia, niin olihan han kuitenkin jo ko- kenut autuuden. MIEHEN NAINEN Oli kylvén aika; Paavalilla oli peltotyét kesken ja sen tah- den han palasi kotiin varhain maanantai-aamulla. Maarit oll ulkona ja ott! hanet vastaan por- tailla. Ennen kuin Paavali oll astunut maahan hevosen selas- ta, Maarit tiedusteli hanen i- sansa vointia. Niin, vanhus oli kylla heikko, mutta kukaan e1 ymmiartanyt hanen salrauttaan. Kuitenkin naytti silta, etta han voisi kuolla milloin tahansa. Itse isd toivoi tulevansa viela terveeksi; han oli viela kiinni maallisissa asioissa. Enta taalla kotona? Taalla vakija elaimet voivat kai hyvin? Ja nakihan Paavali, etta hanen vaimonsa oli hanta vastassa punaposkisena ja terveytta uh- kuvana. Vaimo vakuutti omalla suul- laankin heti, ettei mitaan huo- noja uutisia ollut. Ja han kerto1 mita kaikkea pienta oli sattunut talon elamassa lauantain ja maanantaiaamun valilla. Osaksi ne olivat tositapahtumia, osaks1 hanen keksimidan — Paavali odotti etta hanella olisi jotakin kertomista. Aluksi hanta hiu- kan pelotti puhuessaan, mutta kun Paavali heti uskoi kaikki eika osoittanut, pienintéakdan epailya, Maarit valehteli var- memmin.... Ensimmdisenad y6- na han oli naéhnyt pahaa unta ullakolla hiipivista varkaista. Han ol! huutanut kovalla 4a- nella unissaan, niin ettaé Tora plikakamarissa oli kuullut. Pii- ka oli Sseuraavana aamuna ker- tonut siita ja sanonut pelasty- neensa niin huudosta, etta oli vetanyt nahkapeitteen kasvo- jensa yli ja maannut vuoteessa vavisten. Itse Maarit ei ollut lainkaan saikahtanyt herates- saan — eika han voinut mitaan sille, etta pelastyi unessa! Mut- ta kummallista oli, etta han silla tavalla voi huutaa.... Sitten han itse kertoi Paa- valille, mité Tora oli kuullut lauantatyOna, ja anto! hanelle hyvan selityksen sita. Paavali oli niin kaukana e- pailysta, etta han itse tunsi hie- man omantunnonvaivoja. Maa- ritnaytti kylla olevan topakkaja pelkaamaton, mutta hanella oll ehka ollut tuskallista ja ikavaa Paavalin poissaollessa. Hanen el pitdisi ratsastaa tiehensa eika jattaa Maaritia yksin turhanpai- ten, Ja taalla hanen peltonsa odottivat hanta. Mydéskaan nii- ta ei saanut turhanpaiten jattaa touonteon aikana. Ellei Paavali olisi palannut kotiin, Maarit olis! antautunut Suuren ja onnellisen levolli- suuden valtaan, Nyt Paavali toi tullessaan ajattelun ja rauhat- tomuuden hanen omaantun- toonsa, samentaen sen. Vii- meksi kuluneiden vuorokausien aikana Maarit oli melkein unoh- tanut, etta Paavali oli olemassa. Vain Haakon oli. Nyt.Maarit rupesi tajuamaan, etta hanen vallassaan oli viela yhden ih- misen onni ja onnettomuus, Se, mita Haakon ja han tekivat, koski myés kolmatta. Haakon oli muistuttanut siita, Maarit ei ollut halunnut kuunnella — mutta se oli totta. Ja nyt se, etta han petti aviomiestansa, aihe- utti ensimmaisen kerran hanelle tuskaa.