NJ smonealaisia talvipaivil. Sellai- ; sia, ‘joina ihminen . istuu skkunan nd 4 rajattomaan - murheeseen vaipu- . sellaisia, joina., lumihiutaleet pu- “monta merkillisti seikkaitua. Oikeas- taan pelkdsin siti hifikan. Mutta tind paivand ‘tunsin itseni voimakkaaks} ja rohkeaksi ja olin valmis ottamaan vas- Hin -aikei-varastaa oman pukunsa. . Itse asiassa hin oli jo, yarastanut sen. {Hin kaa sen~ viattomnan ‘nikdiseksi | mytyksi ja palasi seinatrviert’ takaisin os -woitonriemuisin ilmein, | \— Tati ei Elsakaaii saa; arvata, Sas noi ban, — — Puke on upo. uusi. Kyla sth aa pantissa Eonjakkipullon. hia- Ja pantinhan vol lunastaa takal- sia, a, ennenkuin Elsa huomaa mitiin. — Voiko? sanoin ajatellen Elsan om Kenen? ~— Omani, vastasi Ville ‘kevedsti. — Vien sen panttiin, —. Saanko nahdi siti? kysyi kons- _ taapeli ja ojensi Ratensa. , Ville antoi puvun ja konstaapeli kat. sei siti. —— Hiram .>. _. Karautti hin kurke. Euaan, — Sopii " tarkaileen. — Mika sopii? kysy: Ville. . = Kuvaus. Avan -uusi. . Riatalin - -tekema. -Riitilin nimikin on. oiked. Ohuet harmaat. raidat. - Takki, housut, liivit . . . Hyviit herrat, tiima puku vas- tan tarkalleen siti Kuvausta, joka an- neitiin minulle erdisti varastetusta pus wusta. ovat verkkaan ja jotlakin tapaa ro- tan mith tahansa, Kaikkinazevia - simi, mutts -Villen suunnitelman loisto ja tiydellisyys: so- ‘Kaisivat minut niin, etten. ajatellut sen enempid. Oikeastaan minusta tuntui, etta Aukustin-paivaad szattoi jublia wain varastamalia oman pukunsa ja -vaihta- malla sen konjakkiin. Aukusti oli mah- lava nimi ja vaati arvoistaan juhlimista. Kaupungin panttikoenttori oli viehit- tava patkka, Erikoisen diehattiva se oli-silloin, kun rahapulassaan sal tosia- kin erikoisen hyvin hinnan. ‘Vahem- man viebdttava taas silloin, kun pantti oli lunastettava takaisin. Sinne séattoi Jivahtaa niin, ett? kukaan ei huoman-_ nul, ja -harmaaharjaksinen, tavaroiden arvoa punnitseva herra oli vaitelias kuin simpukka. Nytkian ei ahtaalla, lumeh hohdosta: huolimatta himdgralla kadulla ollut Touita. Mainiota ...! “Mutta ei, kaik- ki ef ehka sittenkdin ollut niin taysin _ paivanselvia. Takaamme kwului juok- suaskeleita ja kovaa puuskutusta. Sielta | ilmeisesti tuli joku. Meidin tiytyi py. sahtyé ja kaintyd katsomaan. ° “Alvan oikein, sieltihin tuli joku .. . joky pe- Jiis1, juurevasti suoraan meita kohti juosta hiolkiten, Hin olf jollakin ta- paa arvan erikoisesti poliisin nakdinen, poliisin perusajatus henkiljityneena. _ Polisi alkoi jarruttea ja oli jo miltei | tavoittanut meidat, ~*~ sattsesti, ja pelimed ymmartamys — Millainen- suunnitelma? kysyin, Litkea kohtaan hiipit ihmisen. mieieen. '— En uskalla kertoa sita sinulle, en- , jopuksi niitd, joinay warttuneenkin nenkuin asia on selva, vastasi Ville. — ken miei tekee hibkaista pelkiisti ‘Elsa jukee sinua kuin wanhaa virsikir- suicen riemusta ja Mend heittimadn jaa ja voi padstd jaljille. Sittenpahin snipailoila naapurin kissaa. Ja juuri niet. ainen oll SE talvipaiva, jolloin tapa-.. ‘Luni narskui “hilpedstj jaloissamme » ystavani ‘Villen. ja pieni. pakkanen nipisteli poskipai- . Io kaukaa ndin, etta Ville oli eriko® timme. Puut olivat vahvassa kuurassa. , juulella, Hanen kasvoistaan siti vaikea huomata, sila ne olivat ta- ‘st kiltin miehen kasvot, mutta ha- . aa Z n : 5 - : oe ee YT . . . = ree et Toe eth bn “.. = ee 7 a 2 L ae: 1 a aap re Pret rl — 7. ane Tels ' tet eee at te oe er ee a : Sh a ga bal x Te Ae ee te empties, Poe ou : a 1 ye. os mo a - = ft L: Fahey Aen ite ee a eek Dorothy AfcCail, Shilling ; Ont. on ensitmmdinen pokjois. fon netionen, joka aekag ose.” Rilpatluun miss Canada-ttt:. _Fubdallisnudet, missé--misg la valitean, pidetian tuleray | iia {20 Pond, | — Mutta se.on minun oma pukuni! Luuletteko, etti olen varastanut oman ; pukuni? | _ ae ry it . a as rs Ne ndyttivat ylvailta ja runotlisilta, ikdin kuin syksy, kes ja kevat olisivat . oHeet niille aivan samantekevid. Lumi- 1 vartalonsa oli sta dmehikkaampi. aura ajoi ohitsemme tunkien - kinesta- ein heti, ett hanella olt fotakin mie- }ihemmiksi kadun reunaa. Mieleni tu-